Suomessa tehtiin vuonna 2005 suuri eläkeuudistus. Tavoitteena oli vahvistaa eläkejärjestelmän kestävyyttä ja nostaa keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää 2 - 3 vuodella. Olemme tämän uudistuksen onnistumista yrittäneet yhdessä Satu Nivalaisen kanssa kirjoitetussa raportissa arvioida. Tulosten mukaan eläkejärjestelmän kestävyys kyllä vahvistuu, mutta eläkkeelle jäämisiän nousutavoite näyttää jäävän kauas.
Rahoitusmarkkinakriisi on luonut paineita lisätä pankkien ja yleisesti rahoituslaitosten säätelyä. Ne vastustavat sitä väittäen sen nostavan rahoituslaitosten kustannuksia ja viime kädessä siis heikentävän tavallisten ihmisten hyvinvointia palveluiden kallistuessa. Pitäisikö näitä väitteitä uskoa? (lisää…)
Anat Admati ja Martin Hellwig kirjoittivat hiljattain huomionarvoisen kirjan “The Bankers’ New Clothes: What’s Wrong with Banking and What to Do about It.” (Princeton University Press, 2013). Heidän pääteesinsä on yksinkertainen uudistus: pankeilta vaadittavaa osakepääoman osuutta kokonaispääomasta on nostettava huomattavasti. Heidän mukaansa tämä yksinkertainen säännös lisäisi huomattavasti pankkitoiminnan ja koko talouden vakautta, ilman merkittäviä kustannuksia muille kuin pankkien nykyisille osakkeenomistajille.
Meillä kaikilla lienee jokin käsitys velkavankeudesta, mutta minusta on aika pohtia ainakin yhden blogikirjoituksen verran ilmiötä, jossa velka on symboli jostakin muusta, velkaan, erityisesti julkiseen velkaan on syntynyt erikoinen riippuvuus. (lisää…)
Kehysriihessä sovitut muutokset yritys- ja osinkotuloverotukseen muistuttavat päällisin puolin Hetemäen verotyöryhmän suosituksia. Yhteisöverokantaa alennetaan ja osinkoverotusta yksinkertaistetaan.
On aina vaarallista arvostella toimittajia heidän tekemisistään, mutta otan nyt sen riskin, kyse on suurista periaatteista. Tämä on vähän liian pitkä blogikirjoitukseksi, mutta en osannut kirjoittaa lyhyemmin. (lisää…)
Hallitus edistää tämä vuonna talouskasvua väliaikaisella T&K menojen verovähennyksellä sekä bisnesenkelivähennyksellä. Tuki on sen verran anteliasta, että pistää Roope Uusitalo OY:nkin harkitsemaan liiketoimintastrategiaansa uudestaan. (lisää…)
Tässäkin blogissa on usein pohdittu tutkimustiedon merkitystä päätöksenteolle. Mitä pitäisi ajatella silloin, kun keskeinen päättäjä vaatii tutkimustiedon unohtamista? (lisää…)
Keskimääräisen eläkkeelle jäämisiän nostamiseksi on olemassa yksinkertainen ja todistettavasti vaikuttava keino. Tämä uudistus ei heikentäisi kenenkään asemaa, ei maksaisi juuri mitään, eikä edes pienentäisi eläkkeitä, mutta nostaisi varmasti eläkkeellesiirtymisiän odotetta - ehkä vielä juuri virallisten tavoitteiden mukaisen 2-3 vuotta. Kiinnostaako?
Tuorein The Economist ylistää jälleen Pohjoismaita. Lehti näkee Pohjoismaat sekä tasa-arvon että taloudellisen tehokkuuden tyyssijana. Kuten the Economist korostaa, yksi Pohjoismaiden vahvuus on se, että ne eivät suojele yksittäisiä yrityksiä, vaikka ne olisivat kansallisesti tärkeitä. Kannattamattomien yritysten ja jopa kokonaisten toimialojen annetaan hävitä. Pohjoismaissa sosiaaliturva on ihmisiä, ei yrityksiä varten.
Tamperelainen yksityisajattelija Ari Ojapelto muistaa aina välillä minua ja varmaan pariakymmentä muutakin taloustieteilijää pitkillä sähköpostikirjoituksillaan. Viime viikolla Ojapeltoa kiukutti erityisesti VATTin ylijohtajan Juhana Vartiaisen kommentit työvoiman tarjonnan kasvattamisen tarpeesta. Miksi ajaa eläkeikäisiä ja kotiäitejä töihin, kun työttömien määrä samaan aikaan koko ajan kasvaa.
On kaksi toimivaa ja yksinkertaista tapaa vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä. Päästövero on poliittisesti määrätty kiinteä hinta päästöille, siihen hintaan kuka tahansa saa sitten tuottaa niin paljon saastetta kuin mistä jaksaa maksaa. Päästökauppa taas perustuu poliittisesti määrättyyn kiinteään määrään päästölupia, ne jotka eniten maksavat saavat ostettua päästöluvat itselleen ja hinta on se jolla luvat menevät kaupaksi. Veron ja lupakaupan periaatteellinen ero on mitätön. Jokaista veron tasoa vastaa tietty kokonaismäärä päästölupia, jolla päästään samaan lopputulokseen.
Lisääkö voimakkaiden kannustimien, erityisesti yritysten voittoihin tai osakeomistukseen kytkettyjen kannustimien, käyttö talouksien mahdollisuutta ajautua kriiseihin? Tällaisia väitteitä on esitetty nykyisen rahoitusmarkkinakriisinkin aikana, mutta löytyykö niille perusteita? Ja jos löytyy, niin mitä niistä seuraa? (lisää…)
Antti Tanskasen johtama “makrovalvontatyöryhmä” esitti (monien muiden asioiden lisäksi), että Finanssivalvonnalle annetaan mahdollisuus määrätä asuntolainakatto, joka rajoittaa lainan suuruutta suhteessa asunnon hintaan. Lainakaton tavoitteena olisi hillitä kotitalouksien liialliseksi katsottua velkaantumista ja vaarallisen nopeaksi arvioitua asuntojen hintojen nousua.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä haluaa kannustaa opiskelijoita ottamaan opintolainaa ja valmistumaan ripeästi antamalla anteeksi 40% opintolainoista määräajassa valmistuville. Kun opintolainaa saa tällä hetkellä pankista jopa 2 prosentin korolla, opintolainan efektiiviseksi vuosikoroksi tulee alimmillaan -38%. Jos tällä hinnalla ei raha opiskelijoille kelpaa, voi alkaa huolestua opiskelijoiden laskutaidosta.
On useita hyviä syitä käydä äänestämässä. Yksi yleisimmistä, mutta samalla vaikeimmin perusteltavissa olevista syistä, on halu vaikuttaa siihen kuka tulee valituksi. Yksittäisen äänestäjän ääni menee lähes aina vaikuttamismielessä hukkaan, koska vaalitulos on harvoin yhdestä äänestä kiinni. Pienemmissä vaaleissa yksittäisen äänestäjän todennäköisyys antaa ratkaiseva ääni ei kuitenkaan ole aivan naurettavan pieni. Suomen kunnallisvaaleissa se on keskimäärin 0.6%.