Ei ole kovinkaan epätavallista kuulla työpaikan hierarkiassa alempana olevien työntekijöiden ja asiantuntijoiden ihmettelevän esimiestensä ja -naistensa osaamattomuutta ja epäpätevyyttä. Yhden mielenkiintoisen näkökulman näihin ihmettelyihin tarjoaa ns. Peterin periaate. Se kuuluu jotakuinkin näin: Työpaikkojen hierarkiassa jokaisella työntekijällä on taipumus edetä urallaan, kunnes hänet ylennetään tehtävään, johon hän ei enää ole täysin pätevä.
Syksyllä opettamani mikrotaloustieteen peruskurssin loppukoe on paraikaa käynnissä. Seuraavassa siitä yksi kysymys, jonka mikroa opiskelemattomatkin pystyvät periaatteessa ratkaisemaan pienellä pähkäilyllä. Pari taloustieteellistä perusmääritelmää täytyy kyllä tuntea, joten listasin ne kirjoituksen loppuun.
Tuulikaappi on Suomen olosuhteisiin loistava keksintö. Sisällä ei ole pakko olla kylmä, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen. Säästyy energiaa. Nyt kuitenkin monet kaupat, varsinkin pikkuliikkeet kivijaloissa, tuntuvat pitävän ulko-ovea pysyvästi auki, ikäänkuin merkkinä itse liikkeen aukiolosta. Tämä tuskin on kokonaistaloudellisesti järkevää, mutta oven aukipitäminen saattaa ikävä kyllä olla yksittäisen liikkeenharjoittajan kannalta paras strategia. (lisää…)
“Lehmänkaupoilla” on suomen kielessä turhan negatiivinen kaiku. Ehkä ajatellaan, että ideaalimaailmassa poliitikot tekisivät kaikki toisistaan riippumattomat päätökset yksi kerrallaan, aina kunkin päätöksen meriittejä pohdiskellen. Puolueiden väliset palvelus-vastapalvelus sopimukset mielletään ehkä jopa lieväksi korruption muodoksi. Lehmänkaupat ovat kuitenkin edustuksellisen demokratian olennainen osa, jota ilman päätöksenteko helposti halvaantuisi.
Ongelmien ratkaisu ja uusien ideoiden löytäminen on hankalaa, aikaavievää ja kallista. Ratkaisuja ja ideoita voi kuitenkin kierrättää eli ne ovat jaettavissa. Kertaalleen tuotettua ideaa voi - ainakin periaatteessa - soveltaa ja hyödyntää ilmaiseksi jokainen, joka saa sen tietoonsa.
Vain harvoilla meistä on mahdollisuus toteuttaa parhaitakaan oivalluksiaan, saati kehittää niitä esimerkiksi kohti kaupallisesti hyödynnettävää keksintöä. Useimmat ideoista ovat sitäpaitsi varmaankin lähinnä erilaisia arkielämää helpottavia oivalluksia. Miksipä emme siis kierrättäisi ideoitamme?
Kuuluisa ekonomisti nimeltä Planner oli lomilla Karibianmeren saarella, jonka päällikkö oli Maximin. Kun päällikkö kuuli Plannerin olevan maisemissa, kutsui Maximin tämän illalliselle kertoakseen seuraavan ongelman.
Sama yritys myy samaa tuotetta samalla rajakustannuksella samasta verkkokaupasta eri maihin. Minkälaisia hintaeroja syntyy, ja missä määrin niitä voi selittää veroilla?
Applen iPod on tällaiseen vertailuun hyvä esimerkki, koska tuotteen lisäksi koko vähittäismyyntitapahtuma on identtinen maasta riippumatta. Seuraavasta kuvasta näkyy Applen uuden iPodin hinta eri maissa, arvonlisäveron kanssa ja ilman.
Suomalaiset nauttivat viinien ja väkevien alkoholijuomien maailmanmarkkinoilla harvinaislaatuisesta markkinavoimasta. Alko on suomalaisten ostokartelli maailman viinimarkkinoilla.
Neuvostojärjestelmän romahdettua kapitalismille vaihtoehtoisten järjestelmienkin suunnittelijat hyväksyvät ajatuksen (kilpailullisista) markkinoista talouden pohjana. Kysymys, onko markkinatalous mahdollinen ilman kapitalismia, on ajankohtainen, onhan nykykriisikin osoitus siitä, että vallitsevassa järjestelmässä on ongelmia. Tähän vastaamiseksi täytyy kysyä, mitä kapitalismi on. (lisää…)
Poliitikot eivät halua ydinsähköstä Suomen seuraavaa vientihittiä. Suomeen halutaan ydinvoimaa vain sen verran lisää, että energiaomavaraisuus taataan. Mutta onko laitosten sijainnilla taloudellista merkitystä, jos sähkön tukkumarkkinat ovat hyvin integroituneet? Onko Suomen talouden kannalta yksi ja sama sijaitseeko 1-3 uutta ydinvoimala täällä vai siirtolinkin päässä Ruotsissa tai Baltiassa?
(lisää…)
Ydinjätteen loppusijoitus on esimerkki toiminnasta, jossa valtaosa kustannuksista on kiinteitä - eli niitä, jotka täytyy maksaa riippumatta siitä loppusijoitetaanko yksi kilo vai tuhat tonnia. Olisi järjetöntä kaivaa Suomeen kahta puoli kilometriä syvää loppusijoituslaitosta jos yksikin riittää. Fortumin ja TVOn yhteisyritys Posiva on ilmoittanut, että juuri näin täytyy tehdä — mutta vain jos joku muu kuin sen omistajat rakentaisi mahdollisen kuudennen ydinvoimalan.
Kilpailun puute sähkömarkkinoilla on yleinen yhteiskunnallinen huoli. Siksi on yllättävää, että kilpailua pohjoismaisella markkinalla on tutkittu vähän. Selvitysmiehet ovat kyllä tarkastelleet markkinan yleispiirteitä, mutta markkinan perusteellinen tutkimus on ollut vähäistä.
Tilanne korjaantuu osittain ensi tiistaina 18.8., kun Olli Kauppi puolustaa väistökirjaansa ”A model of imperfect dynamic competition in the Nordic power market” kauppakorkeakoululla.
Tarvitaanko yrittäjiä ja uutta yritystoimintaa määrällisesti enemmän vai pitäisikö yrittäjyyden ja käynnistyvien yrityksien laatua pyrkiä nostamaan? Minkälaisella politiikalla alalle tuloon ja yrittäjyyteen pitäisi pyrkiä vaikuttamaan?
Näitä kysymyksiä pohditaan professori Scott Shanen (Case Western Reserve University, Cleveland, Ohio, USA) uudessa artikkelissa “Why encouraging more people to become entrepreneurs is bad public policy“, joka julkaistiin alkukesästä Small Business Economics -aikakauskirjassa.
Altruisti on henkilö, joka auttaa muita ihmisiä pyyteettömästi. Hän tekee niin omasta tahdostaan ilman oman edun tavoittelua ja ilman odotusta vastavuoroisesta avusta.
Paternalisti on puolestaan henkilö, joka haluaa (tai ainakin haluaisi) “holhota” tai “ohjata” muita ihmisiä, silloinkin kun he eivät sitä pyydä tai halua. Paternalistisen toiminnan taustalla on ajatus, että ihmiset tekevät toisinaan virheitä, eivätkä he aina tiedä (ainakaan paternalistin mielestä), mikä heille on hyväksi. (lisää…)
Pikkupojatkin tietävät miten kannattaa jakaa kakku - leikkaaja saa viimeisen palan. Tämän “jakaja valitsee viimeisenä”-mekanismin yleistykset ovat hyödyllisiä vähän monimutkaisemmissakin tilanteissa. Otetaan esimerkiksi kämppikset, jotka ovat vuokranneet asunnon eritasoisilla makuuhuoneilla. Kuinka jakaa huoneet ja vuokra reilulla ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla - ja mieluiten siten että kukaan ei jää kateelliseksi kenenkään muun osasta?
Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljon ns. pikavipeistä. Pikavipillä tarkoitetaan lyhytaikaista, vakuudetonta kulutusluottoa.
Otin osaa tähän keskusteluun sanomalehti Keskisuomalaisessa kirjoituksella “Keneltä pikalainojen ottajia suojellaan?“. Päädyin kirjoittamaan aiheesta, koska tähänastinen julkinen keskustelu pikalainoista on ollut varsin yksipuolista. Se on ollut lähinnä pikalainojen tarjoajia ja erityisesti näitä uusia luottotuotteita joko suoraan tai epäsuorasti jollain tavoin syyllistävää. Muitakin näkökulmia asiaan kuitenkin on.