Jo kertaalleen kuolleeksi julistettu sopimusyhteiskunta alkaa näköjään sittenkin herätä henkiin. SAK esitti aamulla uudistuksia, jotka sen omien laskelmien mukaan alentaisivat työvoimakustannuksia rapiat 4%. Jos tämä ei ole kilpailukykyloikka, niin aikamoinen hypsähdys kuitenkin. Mutta…
SAK:n ehdotus on varsin mielenkiintoinen. Maan suurin keskusjärjestö lupaa tehdä nollakorotuksia palkkoihin vuonna 2017 nykyisten työehtosopimusten päättyessä. Vuonna 2018 palkankorotukset perustuisivat vientiteollisuuden tilanteeseen (jonka SAK - ja moni muu - tietty toivoo olevan nykyistä parempi). Tämän lisäksi SAK ehdottaa osan työttömyysvakuutusmaksusta siirtämistä työnantajilta työntekijöille, mikä käytännössä tarkoittaisi työvoimakustannusten - ja nettopalkkojen - pientä alennusta. Samalla tavalla nettopalkat ja työvoimakustannukset alenevat jos työnantajien sairasvakuutusmaksun alentaminen rahoitettaisiin SAK:n väläyttämään tapaan työntekijän maksua korottamalla. Eläkerahoistakin SAK vippaisi työantajille pienen siivun, mikä sinänsä on ihan perusteltua, koska eläkerahastoissa on ainakin valtiovarainministeriön viimekeväisten laskelmien mukaan kestävyysvajeen sijaan kestävyysylijäämää.
Iso mutta SAK:n yhteiskuntasopimusehdotuksessa on kuitenkin edelleen työnantajamaksun alennuksen rahoittaminen. Veronkorotukset ja niitä käytännössä vastaavat työntekijän sairasvakuutusmaksujen korotukset sopivat huonosti hallituksen linjaan. Lisävelkaakaan ei oikein EU-alijäämäsääntöjen ja hallitusohjelman lupausten vuoksi kehtaisi ottaa. Aikaisemmassa hallituksen esityksessä työnantajamaksuale rahoitettiin leikkaamalla kuntien ja valtion työntekijöiltä “ylimääräiset” lomat, sairaspäivärahat ja sunnuntaikorvaukset. Kaiken lisäksi hallitus kaipasi palkkojen nollakorotuksia muitten kilpailukykykohennusten lisäksi, ei osana pakettia.
Hallituksen ehdotuksissakin toki on isoja reikiä eikä sen taustalla olevia laskelmiakaan ole vielä kukaan nähnyt - tästä syystä olen ainakin itse ollut niitä haluton kommentoimaankin. Ehdotusta julkistettaessa esitettyjen kalvojen perusteella hallitus näyttäisi laskevan, ettei työehtojen leikkaaminen vaikuta palkankorotusvaatimuksiin millään tavalla. Oletus on varsin erikoinen. Palkkaneuvottelujen tulos on yksi paketti. Jos tiukkaa pakettia litistetään jostain nurkasta, pullahtaa se isommaksi toisesta. Ainakin ammattiliitot yrittänevät kompensoida lisien leikkaamisen isommilla tuntipalkkojen korotuksilla.
SAK näyttää myös yrittävän ennaltaehkäisevää iskua hallituksen työttömyysturvauudistuksia kohtaan. SAK näyttää jopa hyväksyvän päivärahakauden lyhentämisen, kunhan hallitus ei ala uudistaa työttömyysturvaa ilman työmarkkinajärjestöjä, vaikka tähän sillä - palkoista sopimisesta poiketen - olisikin äänestäjien antama täysi valta. Hallituksen tarjoama irtisanomiskustannuksia kasvattava muutosturvamalli ei sen sijaan näy erityisesti kiinnostavan. Mielenkiintoista on myös että SAK:lle kelpaa palkanalennukset mutta ei työajan pidennykset.
Olisikohan näistä palikoista kuitenkin löydettävissä uuden yhteiskuntasopimuksen siemeniä. Sen verran yhteisiä elementtejä hallituksen ja SAK:n papereissa jo on. Akava ja STTK ovat olleet kovin sopuisia jo aikaisemmin. Ja vaikkei näistä tempauksista vielä valtavaa parannusta kilpailukykyyn tulisikaan, niin ehkä riskit olisivat pienempiä kuin muissa vaihtoehdoissa. Ikävin versio kilpailukykyloikasta kun olisi Pertti Haaparannan tässä blogissa aiemmin mainostama pompsahdus, jossa työn tuottavuus kasvoi työllisyyttä pienentämällä.
Aihealueet: Työmarkkinat
Taloussanomien mukaan eilen oli h-hetki.
Hurri väittää valtion velkakierteen oienneen. Janin mukaan Suomen Pankki ostaa markkinoilta valtion velkakirjoja nopsemmin kuin Valtionkonttori ehtii laskea uusia liikkeelle. Taskusta toiseen.
http://www.taloussanomat.fi/porssi/2015/10/07/tanaan-on-h-hetki-suomen-pankki-katkaisee-velkakierteen/201513001/170
Kestävyysvajehajotelmista,
Löysin omista arkistoistani viime kevään version vain excel-version. Vastaava on julkaistu ainakin vm:n taloudellisessa katsauksessa keväällä 2013, s 97
http://vm.fi/julkaisut/talousnakymat
Ennen eläkeuudistusta kirjoitetun eläkejärjestelmän asiantuntijaraportin mukaan ylijäämä tosin oli julkisissa systeemeissä, kun TyEL oli hiukan alijäämäinen.
Mihin valtiovarainministeriön julkaisuun tarkemmin viittaat väittäessäsi että “eläkerahastoissa on ainakin valtiovarainministeriön viimekeväisten laskelmien mukaan kestävyysvajeen sijaan kestävyysylijäämää.”?
Työeläkeuudistus 2017: vaikutukset työuriin, tulonjakoon ja julkisen talouden kestävyyteen -julkaisussa arvioidaan, että pitkän aikavälin vakaa maksutaso saavutetaan, kunhan jo sovitut korotukset toteutetaan.
Olisi tietysti mahtava uutinen, että eläkejärjestelmä olisi niin hyvällä tolalla, että maksuja voitaisiin jopa alentaa. Nuoren sukupolven edustajana haluaisin kuitenkin nähdä aika vakuuttavat laskelmat ennen kuin myönnyn työeläkemaksujen alennuksiin.
Ay-liikkeillä on osin keskenään erilaiset intressit. Akavalle ja STTK:lle sunnuntailisien ja ylityökorvausten leikkaukset ja vuosityöajan muutokset ovat olleet kannatettavampi vaihtoehto, koska nuo leikkaukset eivät kohdistu suurelta osin niiden jäsenkuntiin kuin jokin toinen leikkaustapa ehkä kohdistuisi. Akavan ja STTK:n jäsenkunnasta aika monella on kokonaispalkka + henkilökohtaiseen [tulos]osaan perustuva palkan osa -tyyppinen palkkaus, harva [sairaanhoitoalan ulkopuolella] saa sunnuntailisiä tai ylityökorvauksia, ja kummankin järjestöjen jäsenkunnasta monella on myös sellainen työsopimuskin, jonka työaika ei määräydy vuosityöaikalain mukaan. Etenkin Akavan jäsenkunnan kohdalla työsopimusten ehtoja on saatettu jopa sopia yksilökohtaisesti. Vaikkapa toimitusjohtajille ei edes työehtosopimuksia ole olemassa, vaan sopiminen on automaattisesti yksilökohtaista. SAK:n jäsenkunnassa työaika määräytyy selvästi useammin vuosityöaikalain mukaan, peruspalkat ovat pieniä, ja erilaiset aikasidonnaiset lisät ovat monelle merkittävä osa kokonaispalkkaa.