Työeläkeyhtiö Ilmarinen kehuu tuoreessa lehdistötiedotteessaan alkuvuoden sijoitustuottojaan. Tiedotteen mukaan “alkuvuosi sujui hyvin: sijoitustuotto 3,0 prosenttia”, “Ilmarisen sijoitusstrategia näyttää toimivan herkästi vaihtelevilla markkinoilla” ja “osakkeista hyvä tuotto”. Epäselväksi vain jää, miksi Ilmarisessa ollaan tyytyväisiä.
Sijoitustoiminnan onnistumista ei voi yleensä arvioida pelkän tuottoprosentin perusteella. Se onko Ilmarisen sijoitusammattilaisia syytä onnitella ensimmäisen vuosipuoliskon tuloksen johdosta, riippuu siitä, miten markkinat kehittyivät samaan aikaan. 3 prosentin tuottoa voi pitää surkeana, jos markkinat keskimäärin tuottivat esimerkiksi 10 prosenttia. Ja päinvastoin.
Lehdistötiedotteessa annetaan kyllä ymmärtää, että markkinatilanne oli vaikea ja että tulokseen ollaan tyytyväisiä “olosuhteisiin nähden”. Näiden arvioiden tueksi ei kuitenkaan anneta mitään lukuja.
Tiedotteen mukaan Ilmarisen sijoitukset noteerattuihin osakkeisiin tuottivat ensimmäisellä vuosipuoliskolla 5,1 prosenttia. Vilkaistaanpa miten osakemarkkinat kehittyivät samaan aikaan.
Suomalainen rahastoyhtiö Seligson tarjoaa joukon piensijoittajillekin avoimia indeksirahastoja. Indeksirahastot ovat ns. passiivisia rahastoja. Niiden hoitajat eivät käytä aikaansa yksittäisten yritysten arvioimiseen, vaan hajauttavat rahaston sijoitukset kaavamaisesti kaikkiin niihin yrityksiin, joista jokin markkinoiden yleiskehitystä kuvaava indeksi muodostetaan. Sijoittaja tietää, että rahaston tuotto seuraa tarkasti kyseisen osakeindeksin tuottoa rahaston kuluilla ja palkkioilla vähennettynä.
Yhtiön nettisivulta löytyy helposti tiedot indeksirahastojen tuotoista täsmälleen samalta ajanjaksolta, johon Ilmarisen lehdistötiedotteessa viitataan. Esimerkiksi Seligsonin Suomi indeksirahasto tuotti alkuvuonna 2,1 prosenttia, Eurooppa indeksirahasto 3,3 prosenttia, Pohjois-Amerikka indeksirahasto 15,4 prosenttia, Aasia indeksirahasto 5,6 prosenttia ja Kehittyvät markkinat rahasto -10,1 prosenttia. Nämä luvut sisältävät rahastojen kaupankäyntikulut ja piensijoittajan maksamat palkkiot. Ilmarisen pitäisi pystyä sijoittamaan pienemmällä kulutasolla.
Edellä mainittujen lukujen perusteella 5,1 prosentin tuotossa ei ole juuri hurraamista. Pohjois-Amerikan osuus kansainvälisistä osakemarkkinoista on noin puolet (ks. FTSE world index), kun osuus lasketaan osakkeiden markkina-arvon perusteella. Kehittyvien markkinoiden osuus on laskentatavasta riippuen luokkaa 10-20 prosenttia. Näin ollen Ilmarinen olisi alkuvuonna todennäköisesti päässyt huomattavasti toteutunutta korkeampaan osaketuottoon vain huolehtimalla siitä, että sen osakesalkku on kansainvälisesti hyvin hajautettu. Tällaisen sijoitusstrategian toteuttamiseen ei montaa henkilöä tarvittaisi. (Ilmarisen hallitukselle tiedoksi: olen valmis hoitamaan Ilmarisen osakesalkkua sivutyönäni tämän periaatteen mukaisesti. )
Ilmarisen tulosta saattoi alkuvuonna laskea suomisijoitusten suuri osuus sen salkussa. Suomisijoitusten ylipainoon (verrattuna kansainvälisesti hyvin hajautettuun salkkuun) on ilmeisesti olemassa sijoitustoimintaan liittymättömiä syitä (”sinivalkoinen omistaminen” on arvo sinänsä), joten se ei välttämättä ole Ilmarisen sijoitusihmisten syytä.
Osakesijoitukset ovat toki vain osa Ilmarisen sijoitussalkusta. Lisäksi on otettava huomioon, että työeläkerahastojen vakavaraisuussäännökset voivat asettaa sijoitustoiminnalle hankalia reunaehtoja. Saattaa olla, että Ilmarisen sijoitustoiminnan alkuvuoden tulosta on ainakin kokonaisuudessaan syytä pitää hyvänä. Lehdistötiedotteen perusteella sitä on kuitenkin mahdotonta arvioida.
Tavallisten sijoitusrahastojen (sekä passiivisten että “aktiivisten”) täytyy raportoida oman tuottonsa lisäksi myös rahaston vertailuindeksin tuotto. Aktiivisten rahastojen tavoitteena on voittaa vertailuindeksinsä ainakin pitkällä aikavälillä. (Se ei yleensä onnistu, mutta se on jo toinen juttu.)
Kenties työeläkerahastoillekin tulisi kehittää vertailuindeksi, jonka tuotto työeläkeyhtiöiden tulisi esittää omien tuottojensa rinnalla. Ainakin se pakottaisi työeläkeyhtiöt kirjoittamaan vähän mielekkäämpiä lehdistötiedotteita. Samalla tulisi mietittyä, kuinka suuri osuus varoista on järkevää sijoittaa Suomeen.
Avainsanat: työeläkerahastot
Aihealueet: Rahoitus
Tavallaanhan näitä benchmarkataan ymmärtääkseni laskuperustekorolla, joka on eläkevarojen vähimmäistuottovaatimus. ETK mainostaa, että “laskuperustekorko määritellään käyttäen Markowitzin portfolioteorian mukaista optimointimallia”.
Olen tosin hieman hämmentynyt siitä, että tämä hienostunut malli on antanut yhden desimaalin tarkkuudella samaa lukua usein kahtena vuodenpuolikkaana peräjälkeen…
http://tyoelakelakipalvelu.etk.fi/fi/tiedote/?asiakirjanumero=1066&_navi=luettelo&_avaa_koko_ohjeisto=1066
Niin, ja Ilmarisen 3,0 % ei saavuta edes tätä tuottovaatimusta.