Kehysriihessä sovitut muutokset yritys- ja osinkotuloverotukseen muistuttavat päällisin puolin Hetemäen verotyöryhmän suosituksia. Yhteisöverokantaa alennetaan ja osinkoverotusta yksinkertaistetaan.
Kirjoittaja toimii tutkimusohjaana Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa ETLAssa.
Kehysriihessä sovitut muutokset yritys- ja osinkotuloverotukseen muistuttavat päällisin puolin Hetemäen verotyöryhmän suosituksia. Yhteisöverokantaa alennetaan ja osinkoverotusta yksinkertaistetaan.
Talouskasvu pohjautuu pitkälti tuottavuuden kasvuun. Kansantalouden tuottavuuskasvu puolestaan syntyy kahden mekanismin välityksellä. Ensimmäinen on tuottavuuden kasvu yrityksissä.
Tuorein The Economist ylistää jälleen Pohjoismaita. Lehti näkee Pohjoismaat sekä tasa-arvon että taloudellisen tehokkuuden tyyssijana. Kuten the Economist korostaa, yksi Pohjoismaiden vahvuus on se, että ne eivät suojele yksittäisiä yrityksiä, vaikka ne olisivat kansallisesti tärkeitä. Kannattamattomien yritysten ja jopa kokonaisten toimialojen annetaan hävitä. Pohjoismaissa sosiaaliturva on ihmisiä, ei yrityksiä varten.
Pohjoismaita ihaillaan usein sillä perusteella, että ne onnistuvat yhdistämään korkean keskimääräisen elintason poikkeuksellisen tasaiseen tulonjakoon. Acemoglu, Robinson ja Verdier argumentoivat kuitenkin tuoreessa tutkimuksessaan ja VoxEU-kolumnissaan, että Pohjoismainen malli edellyttää suuria tuloeroja muualla. Elelemme mukavasti sen ansiosta, että amerikkalaiset suurten kannustimien ja tuloerojen siivittäminä kehittävät meitäkin hyödyttäviä uusia innovaatioita. Amerikkalaiset eivät voi valita pohjoismaista mallia, sillä sen jälkeen kukaan ei veisi teknologista kehitystä eteenpäin.
Antti Tanskasen johtama “makrovalvontatyöryhmä” esitti (monien muiden asioiden lisäksi), että Finanssivalvonnalle annetaan mahdollisuus määrätä asuntolainakatto, joka rajoittaa lainan suuruutta suhteessa asunnon hintaan. Lainakaton tavoitteena olisi hillitä kotitalouksien liialliseksi katsottua velkaantumista ja vaarallisen nopeaksi arvioitua asuntojen hintojen nousua.
Jos tarvitsette pikaisesti syyn juhlimiseen, niin muistutan, että yksityisalojen työeläkejärjestelmä täytti ihan hiljattain pyöreitä vuosia. Ensimmäiset työeläkelait tulivat voimaan 1.7.1962.
Nordea-pankin tutkimusjohtaja Aki Kangasharjun mielestä “kestävyysvajekeskustelussa työn tarjonnan lisäämisestä on tullut Suomessa kummallinen mantra” (HS 26.7.). Kangasharjun mielestä Suomessa pitäisi ennemmin keskittyä työn tuottavuuden kasvattamiseen. Hänen mukaansa työn tarjonnan lisääminen tarkoittaa, että työmarkkinoille tulee lisää lähinnä pienipalkkaisia ihmisiä, jotka tekevät alhaisen tuottavuuden töitä. Yksi korkean tuottavuuden työpaikka voi tuoda enemmän verotuloja kuin useampi matalapalkkainen työpaikka.
Ilmoitus päivän lehdessä: Helsingin kaupunki vuokraa 61 pientalotonttia Alppikylästä omatoimisille rakennuttajille. Tontteja on kahta kokoa. Pienemmissä on rakennusoikeutta 160 kerrosneliömetriä, mikä mahdollistaa vielä reilusti enemmän asuinneliöitä. Vuosivuokra on aluksi 1 600 euroa ja vuodesta 2017 eteenpäin 30 % enemmän.
Reija Lilja kritisoi uusimmassa KAK:ssa työeläkelakien mukaisia leskeneläkkeitä ja esittää niiden leikkaamista (tietysti siirtymäajan jälkeen). Olen tästä asiasta Liljan kanssa pitkälti samaa mieltä.
Toivottavasti Hitas-asuntojen vuokraamisesta syntynyt keskustelu johtaa koko Hitas-järjestelmästä luopumiseen, eikä vain vuokraamisen kieltämiseen. Hitas-asuntojen vuokraaminen ei ole järjestelmän suurimpia ongelmia. Asuntopoliittisissa juhlapuheissa on sitä paitsi tapana vaatia lisää vuokra-asuntoja.
Taloussanomissa oli hiljattain juttu “eläkevuoden hinnasta”. Siinä pohdittiin, paljonko suurin piirtein keskituloinen ihminen menettää tuloja jäämällä eläkkeelle 62- tai 63-vuotiaana verrattuna siihen, että jäisi eläkkeelle vuotta myöhemmin.
Jutun aihe on tärkeä. Ihmisten olisi tietysti hyvä ymmärtää, minkälaisia taloudellisia seurauksia heidän eläkeratkaisuillaan on. Seuraavassa esitän - eläkeikää lähestyviä ATB:n lukijoita ajatellen - joitakin edellä mainittua Taloussanomien juttua täydentäviä näkökohtia.
Kuten Mikko Mustonen ystävällisesti tiedotti ATB:n lukijoille, Helsingin Jätkäsaaren uusia Hitas-asuntoja jaetaan jälleen arpomalla. Luultavasti arvonnassa on mukana myös sijoittajia, joiden tarkoitus on vuokrata asunto eteenpäin. Vaikka Helsingin kaupunki pitää Hitas-asuntojen vuokraamista “järjestelmän alkuperäisten tarkoitusperien vastaisena”, ja vaikka asiasta syntyi muutama vuosi sitten pienimuotoinen kohu, kaupunki ei käsittääkseni ole kieltänyt Hitas-asuntojen vuokraamista. Kaupunki on tyytynyt rajoittamaan Hitas-asuntojen omistamisen yhteen kappaleeseen per henkilö.
Yksi lukuisista ihmetyksen aiheistani on, miksi monet piensijoittajat suostuvat maksamaan suuria hallinnointipalkkioita osakerahastojen salkunhoitajille. Yleensä suositeltavampi vaihtoehto olisi sijoittaa edulliseen indeksirahastoon tai ostaa itse osakkeita. Selitys saattaa liittyy siihen, että osa ihmisistä olettaa tuottoisan osakesijoittamisen olevan jonkinlaista salatiedettä, jonka vain hyväpalkkaiset salkunhoitajat hallitsevat.
Uusi hallitus aikoo ohjelmansa mukaan heikentää vuorotteluvapaan ehtoja ensi vuoden alusta alkaen. Se on hyvä päätös. Kuten Roope Uusitalo tällä palstalla hiljattain kirjoitti, vapaa-ajan verottaminen on periaatteessa hyvä ajatus. Sen toteuttaminen vain on käytännössä hankalaa. Mutta ainakin on mahdollista ja järkevää vähentää erilaisia suoria vapaa-ajan subventioita.
Eurokriisin yhteydessä puhutaan yhä useammin eurobondeista, eli euromaiden yhdessä takaamista joukkovelkakirjalainoista. Suomessa eurobondeja vastustetaan aika kategoriseseti. Eurobondit nähdään askeleena kohti liittovaltiota, jossa Suomi joutuu jatkuvasti rahoittamaan rahaliiton budjettikurittomia jäsenmaita.
Uusi hallitus aikoo kasvattaa vuokra-asuntojen rakennuttajille suunnattuja korkotukilainoja. Tämä tehdään puolittamalla rakennuttajien omavastuukorko. Toimenpide edustaa hyvin suomalaisen asuntopolitiikan pitkää linjaa, joka perustuu markkinamekanismien häiritsemiseen sekä verotulojen ja yhteisen omaisuuden jakamiseen yksittäisille kotitalouksille ja yrityksille. Monenkirjavat hintasäännöstelyjärjestelmät työllistävät viranomaisia. Samalla poliitikot osoittavat ponnistelevansa edullisemman asumisen puolesta.