Kirjoittaja toimii kansainvälisen kaupan professorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen laitoksella.
Valtavirtataloustieteilijöitä on joskus syytetty autistiseksi, sisäänpäin lämpiäväksi lahkoksi, joka on kokonaan irrallaan maailman todellisuudesta. Mutta olkoon miten tahansa, niin nykyinen rahoitusmarkkinakriisi ja sen aikana toteutettu talouspolitiikka on nostattanut ammattikunnan sisällä keskustelua, enkä tarkoita tällä pelkästään blogimaailmaa. (lisää…)
Rahoitusmarkkinakriisi on luonut paineita lisätä pankkien ja yleisesti rahoituslaitosten säätelyä. Ne vastustavat sitä väittäen sen nostavan rahoituslaitosten kustannuksia ja viime kädessä siis heikentävän tavallisten ihmisten hyvinvointia palveluiden kallistuessa. Pitäisikö näitä väitteitä uskoa? (lisää…)
Meillä kaikilla lienee jokin käsitys velkavankeudesta, mutta minusta on aika pohtia ainakin yhden blogikirjoituksen verran ilmiötä, jossa velka on symboli jostakin muusta, velkaan, erityisesti julkiseen velkaan on syntynyt erikoinen riippuvuus. (lisää…)
On aina vaarallista arvostella toimittajia heidän tekemisistään, mutta otan nyt sen riskin, kyse on suurista periaatteista. Tämä on vähän liian pitkä blogikirjoitukseksi, mutta en osannut kirjoittaa lyhyemmin. (lisää…)
Tässäkin blogissa on usein pohdittu tutkimustiedon merkitystä päätöksenteolle. Mitä pitäisi ajatella silloin, kun keskeinen päättäjä vaatii tutkimustiedon unohtamista? (lisää…)
Olisiko palkkojen alentamisella suotuisia vaikutuksia talouteen? Ja olisiko palkkojen muututtava herkemmin taloudellisen tilanteen muuttuessa (palkkajoustoja kasvatettava)? Viime aikoina kumpaakin on ehdotettu, mutta mitä tiedämme niiden vaikutuksista? (lisää…)
Lisääkö voimakkaiden kannustimien, erityisesti yritysten voittoihin tai osakeomistukseen kytkettyjen kannustimien, käyttö talouksien mahdollisuutta ajautua kriiseihin? Tällaisia väitteitä on esitetty nykyisen rahoitusmarkkinakriisinkin aikana, mutta löytyykö niille perusteita? Ja jos löytyy, niin mitä niistä seuraa? (lisää…)
Viime aikoina Suomessa euroalueen rahoitusmarkkinakriisikin on ajoittanut jäänyt sen valituksen alle, jonka maan mahtavat ovat kohdistaneet Suomen kilpailukyvyn väittämäänsä heikkouteen. Minulle on jäänyt epäselväksi, mitä he tällä tarkoittavat, joten lienee tarvetta käydä läpi, miltä Suomen kilpailukyky näyttää perinteisten mittareiden valossa. (lisää…)
Kirjoitin kutakuinkin tasan kaksi vuotta sitten arvion Dambisa Moyon kirjasta “Dead Aid” (Farrar, Straus and Giroux, 2009 )sen Suomessa herättämän kiinnostuksen vuoksi. Tarjosin sitä Suomen Kuvalehdelle, jossa osa arviostani julkaistiin haastattelun muodossa laajemmassa avun vaikutuksia käsittelevässä Kustaa Hulkon kirjoitamassa artikkelissa. Kaikkea siihen ei kuitenkaan mahtunut, joten ajattelin nyt julkaista koko arvioni parilla lisähuomiolla höystettynä. Teen tämän, koska Moyon uusinkin kirja on saanut huomiota osakseen ja vanhaankin viitataan taajaan. Ja aivan verrytelläkseni blogin kirjoittamista pienen tauon jälkeen. (lisää…)
Kreikan vaalien lähestyessä ja markkinoiden panikoituessa tuttuun tapaansa Kreikkaa ja kreikkalaisia syyllistetään monin tavoin. Samoin kreikkalaisten äänestämiseen yritetään vaikuttaa. Yksi osa tätä on mystifioida Kreikan saama apu vertaamalla sitä Marshall-apuun, kuten ulkomaankauppaministerimmekin on tehnyt. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, oikeampaa olisi verrata Kreikkaa 1. maailmansodan jälkeiseen Saksaan ja sille sysättyyn sotakorvaustaakkaan. (lisää…)
Mikä motivoi työssä? Lusakassa Sambiassa kokeiltiin, miten kondomien myyntiä voidaan edistää. Kondomien käyttöä halutaan lisätä HIV/AIDS-ongelman vähentämiseksi. Niitä myydään siksi monissa paikoissa mm. kampaamoissa, joihin kokeilu kohdistettiin. Kampaajille annettiin vaihtoehtoisesti taloudellisia kannustimia (pieni tulo myytyä kondomia kohden) tai julkinen tunnustus, jos kampaaja oli onnistunut myymään kondomeja hyvin. Tunnustus toimi kannustimena paremmin kuin raha. Eikö tällaisia kondomikaupasta saatuja opetuksia tulisi ottaa huomioon myös korkeimman yritysjohdon palkitsemisessa? (lisää…)
Yhä jatkuva rahoitusmarkkinakriisi on nostattanut keskustelua siitä, onko kriisi osoittanut valtavirtataloustieteen kyvyttömäksi tai ainakin valtavirtataloustieteilijät kyvyttömiksi erittelemään kriisin syitä ja tarjoamaan keinoja uusien kriisien hillitsemiseksi ja nykyisestä irtipääsemiseksi. Vahvimmillaan taloustiedettä on jopa väitetty syypääksi koko kriisiin, tähänhän Englannin kuningatarkin pari vuotta sitten viittasi ja vaati selitystä. (lisää…)
Rahoitusmarkkinat hinnoittelevat valtion velkoja kuin päättömät kanat, ne kaakattavat yhdellä äänellä yhtä pienen hetken kaakattaakseen vastakkaista näkemystä hetken päästä. Valitettavasti poliittiset ja ei-poliittiset päätöksentekijät seuraavat perässä. (lisää…)
Suomalaisen poliittisen eliitin kannanotoissa on painotettu tärkeyttä päästä osallistumaan niihin piireihin, joissa tosiasiassa päätetään myös Suomea koskevista asioista. Sitä korostettiin erityisesti Euroopan Rahaliittoon (EMU) liityttäessä. Suomi onkin ilmeisen hyvin päässyt piireihin. Siksipä on syytä kysyä, onko suomalaisten hyvinvointi tämän kasvaneen vaikutusvallan seurauksena kasvanut. Valitettavasti on hyvin mahdollista, että ei ole. (lisää…)
Uskottavuus on ainakin ns. ahterituntumastani yleisin sana, jota käytetään, kun puhe kääntyy euroalueen kriisiin. Sitä käytetään niin usein, että on aihetta ihmetellä, eikö sen käyttö ole epäuskottavaa. (lisää…)
Miksi rahoitussektorista, pankeista, investointiyrityksistä ja muista, on mitään hyötyä? Oppikirjavastaus on, että se helpottaa varojen välitystä säästäjiltä niille, jotka tarvitsevat varoja investointeihin, antaa kansalaisille mahdollisuuden suojautua riskeiltä. Vallitseva kriisi antaa kuitenkin aiheen kysyä, onko sen merkitystä (taloudelliselle) hyvinvoinnille liioiteltu. (lisää…)