Jarkko Harjun, Sami Jysmän, Aliisa Koiviston ja Tuomas Kososen raportti kotitalousvähennyksen vaikutuksista kotitalouspalvelujen käyttöön ja näitä palveluja tuotavien alojen työllisyyteen on herättänyt melkoisen kohun. Monen on ollut vaikea sulattaa tutkimuksen tuloksia. Ei ihme. Tulos on vähintään yllättävä.
Tutkimuksen mukaan tuki, joka melkein puolittaa kotitalouspalvelujen hinnan, ei vaikuta kysyntään, vaikka näillä palveluilla olisi läheisiä substituutteja (itse tekeminen). Samalla on herännyt epäilyjä tutkimuksen tarkoitushakuisuudesta tavalla, joka kyseenalaistaa tutkijoiden ja näiden edustamien tutkimuslaitosten uskottavuutta.
Tutkimuksesta on asiallisten ja asiattomien twitter-kommenttien lisäksi ilmestynyt muutama hiukan analyyttisempikin arvio (täällä ja täällä). Varsinaista akateemista arviointia tutkimus sen sijaan ei ole käynyt läpi. Tuskin kovin äkkiä käykään. Siksi muutama akateemista keskustelua tavoitteleva lisäkommentti myös ei-akateemiselle yleisölle on ehkä paikallaan.
Todettakoon alkuun, että kotitalousvähennyksen vaikutusten arviointi on varsin haastava tutkimusongelma. Vaikutusten mittaaminen vaatii arvion siitä, mitä olisi tapahtunut, jos vähennystä ei olisi otettu käyttöön. Tätä ei koskaan saada tietää, joten arvio pitää perustaa johonkin muuhun vertailukohtaan kuin täysin samanlaiseen tilanteeseen ilman tukijärjeslemää. Tuki on ollut suunnilleen nykymuotoisena käytössä jo vuodesta 2001, joten vertailu aikaan ennen tukea olisi sekin vaikeaa. Edes dataa tuolta ajalta ei tutkijoilla ollut käytössä.
Tutkijoiden arvio perustuu kahteen vertailuasetelmaan. Toisessa verrattiin siivousalan myynnin kehitystä Suomessa ja Ruotsissa sen jälkeen, kun Ruotsissa vuonna 2007 otettiin käyttöön suunnilleen vastaava tukijärjestelmä. Toisessa verrattiin korjausrakentamisalan kehitystä Suomessa muiden mahdollisimman samanlaisten alojen työllisyyteen sen jälkeen, kun remonttipalvelujen tuen maksimia kasvatettiin vuonna 2009.
Tutkimusta varten on hankittu kunnioitusta herättävän mittava tilastoaineisto. Aineistossa on tiedot kaikista kotitalousvähennyksen verotuksessaan tehneistä henkilöistä ja vähennysten määrästä. Koska vähennysvaatimukseen pitää kirjata myös palvelun myyjän yritystunnus, saatiin aineiston avulla laskettua myös, kuinka paljon mikäkin yritys on kototalousvähennyksen alaisia palveluja myynyt. Tiedot on kerätty sekä Ruotsin että Suomen verottajalta. Tätä parempaa dataa on vaikea kuvitella olevan mistään saatavissa.
Tulosten mukaan siivouspalvelualalla toimivien yritysten myynti ei kasvanut Ruotsissa kotitalousvähennyksen käyttöönoton jälkeen sen nopeammin kuin Suomessakaan. Myöskään remonttialalla toimivien yritysten myynnissä ei verrokkitoimialoja nopeampaa kasvua näkynyt vähennyksen maksimimäärän kasvun jälkeen.
Näitä tuloksia ei ole syytä epäillä. Tutkimus on tehty huolellisesti eivätkä tekijät ole mitään firaabelitutkijoita. Tutkijoilla on pitkä kokemus tämäntapaisesta tutkimuksesta ja kahdella tutkijoista akateemisia meriittejä suunnilleen professorinpätevyyden verran. Tilaustutkimusta koskevat syytöksetkin ovat asiattomia. En usko että tilaaja olisi edes osannut tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa. Sitäpaitsi menetelmät ja tulokset on julkisesti raportoitu niin että kuka tahansa voi niihin perehtyä.
Mikä siis voisi mennä pieleen.
Käsittääkseni ongelma on lähinnä siinä, miten empiirisestä havainnosta päästään johtopäätöksiin kotitalousvähennyksen vaikuttavuudesta. Ja siinä, miten tulokset kommunikoidaan yleisölle.
Ensinnäkin kotitalousvähennyksen tapaiset tukijärjestelmät voivat vaikuttaa hitaasti. Tällaisia muutoksia on vaikea nähdä suhteellisen lyhyen seuranta-ajan kuluessa. Estimaatit siivouspalvelualan kulutuksen muutoksista perustuvat lähinnä kehitykseen Ruotsissa vuosina 2007 ja 2008. Vuoden 2009 jälkeiset muutoksen tutkijat laskevat jo järjestelmän yksinkertaistamisen vaikutuksiksi. Näissäkään ei vuoteen 2011 mennessä eroa Ruotsin ja Suomen välille synny. Tätä pidemmälle menevään vertailuun tutkijat eivät halua lähteä ihan hyvistä syistä. Silti neljän vuoden seuranta ei vielä kerro, etteikö vaikkapa suomalaiset olisi kotitalousvähennystä oppineet järjestelmän 20 vuoden olemassaolon aikana käyttämään tavalla, joka olisi lisännyt palvelujen kysyntää.
Toiseksi laskelmat on tehty kontrolloiden yritysten välisiä pysyviä eroja ns. kiinteiden vaikutusten mallilla. Menetelmästä on monia hyötyjä, mutta sillä ei voi tutkia essimerkiksi uusien yritysten syntymisen vaikutusta, koska näistä yrityksistä ei ole havaintoja ennen tukijärjestelmän muutoksia. Sama koskee yritysten katoamista, joita ei nähdä enää tuen käyttöönoton jälkeen. Varsinkin siivouspalvelualalle on tiettävästi syntynyt vähennyksen olemassaolon aikana paljon pieniä yrityksiä. Itse asiassa myös Ruotsissa alan yritysten määrä on tutkimuksenkin mukaan voimakkaasti kasvanut. Erityistä piikkiä yritysten määrän kasvussa ei vähennyksen käyttöönottohetkellä näy, mutta jos vaikutukset ovat hitaita ja uusien yritysten markkinoille tulo kestää, voi uusien yritysten syntymisellä olla ollut merkittäväkin vaikutus sekä alan kokonaismyyntiin että työllisyyteen.
Kolmanneksi tutkimuksen mukaan kotitalousvähennyksen alainen työ on vain muutama prosentti tarkasteltujen toimialojen myynnistä. Siivouspalveluissakin muu kuin kotitalousmyynti edustaa ylivoimaista valtaosaa toimialan tuotannon määrästä ja työllisyydestä. Finanssikriisin aika, jota tutkimuksessa tarkastellaan, oli turbulentti periodi, ja yritysten myynti vaihteli voimakkaasti muistakin kuin kotitalousvähennykseen liittyvistä syistä. Suomen ja Ruotsin kehityskin oli erilaista, samoin rakennusalan kehitys muihin toimialoihin verrattuna. Kuten tällaisissa tutkimuksissa on tapana, tutkijat vertaavat myynnin kehitystä kohdejoukossa ja verrokkiryhmässä myös ennen vähennyksen käyttöönottoa ja toteavat niiden kehittyneen samalla tavalla. On silti rohkea oletus, että ilman kotitalousvähennyksen muutoksia myynnin kehitys olisi ollut samanlaista ja että se muutaman prosentin siivu toimialan myynnistä, johon kotitalousvähennys vaikuttaa saataisiin eristettyä muista finanssikriisin aikaisista muutoksista.
Neljänneksi ja hiukan edelliseen liittyen. Taloustieteen verotuksen kohtaantoa koskevien tulosten mukaan kotitalousvähennyksen odottaisi laskevan ostajan maksamaa hintaa ja kasvattavan myyjän saamaa hintaa. Vaikutuksen suuruus riippuu kysynnän ja tarjonnan joustoista. Harjun ja Kososen tulosten mukaan siivousalan hintataso kasvoikin jonkin verran Ruotsissa vähennyksen käyttöönoton jälkeen. Sen sijaan ostajan maksaman hinnan muutos ei tutkimuksesta selviä. Kun vastemuuttujana on koko toimialan yritysten myynti, pitäisi hintatason muutoksiakin pystyä mittaamaan koko toimialan tasolla. Jos kotitalouspalvelujen myynti on vain pieni osa koko toimialan myynnistä, ei vähennyksen vaikutus toimialan hintatasoonkaan voi olla kovin suuri. Ja jos vaikutus koko alan hintatasoon on häviävän pieni, ei ole syytä olettaa, että vaikutukset myyntiinkään olisivat kovin suuria.
***
On hyviä syitä epäillä, että monet työllisyyden kasvattamiseen pyrkivät tuet ja verovähennykset vaikuttavat työllisyyteen kustannuksiinsa verrattuna vähän. Harjun, Jysmän, Koiviston ja Kososen tutkimuksessa pyrittiin etsimään näyttöä yhden suositun vähennyksen vaikutuksesta. Näyttöä ei valitun tutkimusasetelman avulla löytynyt. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka väitteeseen, jonka mukaan kotitalousvähennyksen vaikutus siivous- ja remonttipalvelujen kysyntään olisi nolla.
Tutkimus ei ole ensimmäinen yritys arvioida kotitalousvähennyksen vaikutuksia koskeva tutkimus Suomessa. Työministeriö teetti aikanaan parikin kyselytutkimuksiin perustunutta selvitystä teemasta[1]. Näiden mukaan vähennyksellä oli merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Kommentoin näitä silloin melko kriittisesti ihmetellen mm. miten vähennys voisi kasvattaa työllisyyttä rakennusalalla, jolla tuolloin vallitsi lähes täystyöllisyys sekä sitä miksi kyselytietojen perusteella vähennystä käytettiin paljon verottajan tietoja enemmän.[2] Harjun, Jysmän, Koiviston ja Kososen tutkimus on näihin verrattuna metodeiltaan iso edistysaskel. Senkin jälkeen ainakin minä jään vielä tulosten suhteen vähän skeptiseksi.
Ja lopuksi. Normaaliproseduuri tieteellisen tutkimuksen julkistamisen osalta on, että tutkimus käy ensin läpi tieteellisen kritiikin ja vasta sen jälkeen julkisen myllytyksen. Tieteellisten lehtien referee-prosessit ovat tiedon tarvitsijan kannalta hitaita, mutta vähintään tärkeitten tutkimusten tuloksia pitäisi ruotia tutkijaseminaareissa ennen julkaisua. Twitter-seminaari on tutkijaseminaarille kehno korvike.
(Edit 27.1. kello 15.24. Tutkijoiden nimet korjattu ja linkki tutkimukseen lisätty)
[1] Niilola, K. - M. Valtakari - I. Kuosa (2005): Kysyntälähtöinen työllistäminen ja kotitalousvähennys. Työpoliittinen tutkimus 266/2005 sekä Niilola, Kari, Mikko Valtakari ja Ilkka Kuosa (2006), Kotitalousvähennys. Kotitalousvähennys kotipalvelumarkkinoiden luojana ja työllisyyden lisääjänä. Työpoliittinen tutkimus 310/2006
[2] Uusitalo, Roope (2005), Kasvattiko kotitalousvähennys todellakin työllisyyttä? Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2005, katsauksia ja keskusteluja s. 82 - 85.
Aihealueet: Lajittelematon
Vielä vanhuksista…
Isällä oli muistisairaus. Ostimme palveluita, minä maksimimäärän hänelle kotitalosvöhennyksen puitteissa ja äiti samaten. lisäksi kaikki isän eläke käytettiin palveluihin. Hänet saatiin pidettyä huomattavasti pidempään kotona ja pois yhteiskunnan kulueristä. Kun kaikki viedään tehostetussa laitoshoidossa niin silloin vasta sinne joutui siirtymään kun hänen oma eläke ja tapauksesamme äidin ja minun kotitalousvähennys ei enää riittänyt ja oli taloudellisesti mahdotonta jatkaa kotona. Isä oli kotona arviolta 2 vuotta pidempään kuin ilman kotitalous vähennystä olisi voinut olla. Kukin miettiköön tahollaan kumpiko oli kannatavampaa yhteiskunnalle pitää häntä 2 vuotta pidempään kotona vai laitaa 24/7 tehostettuun asumiseen ?
Lisäys,
Minä ja vanhempani olemme palkanneet suoraa työntekijän, kun hyvä sellainen löytyy paljon edullisempi kuin firma. Hieman enemmän paperisotaa mutta kun sen kerran tekee simppeli homma….. eli tuosta alta puuttuu suoraa palkattujen tarkastelu…ilman kotitalous vähennystä on kyllä helpompi maksaa suoraa käteen. Nyt kustannus sama suunnileen kuin pimesti maksettaessa olisi. Toki valtio nyt saa veronsa ja työtekijä eläkeensä ja vakuutukset nyt.
Lainaus:
Koska vähennysvaatimukseen pitää kirjata myös palvelun myyjän yritystunnus, saatiin aineiston avulla laskettua myös, kuinka paljon mikäkin yritys on kototalousvähennyksen alaisia palveluja myynyt.
Näin omalla perstuntumalla tuossa tuessa ja sen takia sen tuottamassa hyödyssä on ongelmana kaksi asiaa. Se koskee pääasiassa hyvätuloisia ja se koskee isolta osalta välttämättömiä asioita.
Henkilöt joilla on syytä ja varaa tehdä remppahommia, teettävät ne joka tapauksessa. Ei kukaan jätä kylppäriremppaa tekemättä sen takia ettei siihen saa veroetua. Voiko siinä mennä säästäessä vuosi enempi? Voi, mutta homma tehdään joka tapauksessa.
Jos taas puhutaan rempoista, jotka eivät ole hirveän välttämättömiä, niin kuka sellaisen priorisoi tehtäväksi, jos rahat on niin tiukilla että veroetu asian ratkaisee?
Siivous taas on suorastaan itsestäänselvyys. Ennekuin joku alkaa budjetista rahaa heittämään siivousapuun niin kyllä sillon puhutaan jo kovasti keskiluokkaisesta perheestä jolla ei tarvitse jokaista senttiä laskea. Se on vaan niin kaukana siitä kulutusprioriteettien kärjestä, että muuta kulutusta löytyy kyllä jos raha on tiukilla. Sitten kun se taas ei ole tiukilla niin veroetukin käy taas merkityksettömäksi päätöksen kanssa.
Akateemisesti tutkimuksia varmaan voinee tehdä paremmin ja enemmän, notta varmempi vastaus asiaan löytyy, mutta noin perstuntumalla epäilen henkilökohtaisesti myös tuen vaikutuksia.
Olen itse käyttänyt kotitalousvähennystä kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla kyseessä oli hommat, jotka olisi tehty vähennyksestä huolimatta.
Hyvä akateeminen kommentti.
Itselläni olivat nuo kaikki ministeriöiden tutkimukset käytössä. Verottajalta myös hyvä tutkimus vaikutus harmaaseen talouteen., joka osoitti kiistattomia hyötyjä. Julkistetussa tutkimuksessa on todellakin sivuutettu ne tuhannet pienet yhden tai kahden hengen perustetut siivousalan yritykset joiden asiakkaina juuri kotitalousvähennyksen saavat ihmiset ovat. Myös lasten hankkimat hoivapalvelut kotona vielä jotenkin asuville ikäihmisille tutkimuksista puuttuvat. Auttaa kotiasumista. Siis työllistävä ja samalla kustannuksia säästävä toiminta.
Kouvolassa sijaitsi työministeriön hallinnoima Pientyönantajien Palvelukeskus, joka oli 2000 luvun alun paras asiantuntija mitä tulee kotitalousvähennykseen ja sen käyttäjiin. Keskuksen henkilöstö oli myös kehittämässä yhdessä verohallinnon kanssa uutta nettiohjelmaa palkka.fi jossa nykyisin voi itse kaskwa oalkat ha tilittää vakuutusnaksyt ja verot jne.
Media ammattilaisena olen myös kallistumassa ajatukseen että joku tiedotuksen nuori medianomi on sotkeutuut asian tiedottamuseeb ja aiheesta saatu poliittisesti raflaava otsikoineen päivineen.
Tuohon kritiikkiin on helppo yhtyä. Saman kritiikin voi vielä selvemmin laajentaa pimeän työvoiman osuuden tutkimusmetodiin jota Uusitalo ei käsittele. Kokonaan ulkopuolelle ovat jääneet arviot vaikutuksista epäsuoraan toimeliaisuuteen ja työllisyyteen. Jokaisessa kotitalousvähennys tapauksessa on myös ei vähennyskelpoinen osuus työstä ja hankintaosuus esim remontissa pääosa. Jos toiminto jää hankkimatta jää myös paljon muuta työllistävää kuin työn osuus pois kansantaloudesta.
Vähennyksenkin osuus useimmiten palaa toimeliaisuuteen uutena hankintana. Kun kirurgi keskittyy leikkauksiin ja teettää kotitalouden työt vieraalla syntyy kansantalouteen merkittävä hyöty. Nyt hän helposti tienaa paremmin itse muuraamalla grillinsä.
Miten kotitalousvähennys edes teoriassa vähentää harmaata taloutta? Ilmeisesti logiikka menee jotenkin näin: ajatellaan kuitin varmistavan sen, että yritys hoitaa verovelvoitteensa oikein. Ja toisekseen ajatellaan, että kun kuluttaja raportoi ostonsa Verohallinnolle (=vaatii kotitalousvähennystä), aiheuttaa tämä yritykselle kannustimen maksaa veronsa.
Tosielämässä molemmat ajatuskulut ovat katteettomia. Kuitti ei takaa millään tasolla, että yritys hoitaa veroasiansa oikein. Erityisesti pienyrittäjät laativat usein itse myyntilaskunsa, ja päättävät mitkä kaikki myynnit raportoidaan kirjanpitäjälle. Tai he tekevät kirjanpitonsa kokonaan itse. Valtaosin toki pienyrittäjätkin hoitavat veroasiansa oikein, mutta kotitalousvähennys ei ole heidän kannaltaan olennainen kannustin. Yrittäjän veromoraali joko on kunnossa tai sitten ei ole. Valtaosa yrittäjistä ei suostu pimeään työhön, vaikka asiakas sitä toivoisikin (esim. kotitalousvähennyksen rajojen täyttyessä tai työn ollessa sellaista, josta ei saa kotitalousvähennystä kuten uudisrakentaminen).
Miksi kuluttajien raportoimat kotitalousvähennystiedot kiinnostaisivat Verohallintoa tai yrittäjiä? Kotitalousvähennyksen alaiset työt muodostavat yleensä vain pienen osan yrityksen liikevaihdosta, eikä Verohallinto voi mitenkään arvioida pelkkien kotitalousvähennystietojen perusteella - ilman verotarkastusta - raportoiko yritys kaikki myynnit vaiko ei. Tällainen ns. “vertailutieto” on pääosin turhaa, koska sitä on hankala hyödyntää.
Summa summarum, kotitalousvähennys sisältää hyvin vähän sellaisia elementtejä, että se aidosti lisäisi yrityksen kannustimia raportoida kaiken myyntinsä Verohallinnolle. Verotuksen näkökulmasta yritykset joko toimivat oikein tai sitten eivät - kotitalousvähennyksestä riippumatta. Jos kotitalousvähennyksen haluttaisiin aidosti vaikuttavan harmaata taloutta vähentävästi, tulisi siihen kytkeä mekanismi, joka luo väärintoimiville yrityksille vahvan kannustimen toimia oikein. Mikä tämä mekanismi voisi sitten olla - en tiedä, eikä sellaista ole tainnut vielä kukaan kertoa. Lisäksi verotuen tason ei tietenkään kannata olla niin korkea, että kotitalousvähennys maksaa enemmän kuin tuottaa hyötyjä.
Hei,
näin PK-yrittäjän näkökulmasta näen asian niin, että ko. uudistus on merkittävästi lisännyt yhden henkilön yrittäjyytta ja myös keikka/pätkäduunia. Lisäksi on syntynyt mielenkiintoisia pitäaikaisia asiakkuuksia, joissa esim.yksi henklö siivoaa systeemattisesti n. 20 asunnon rivitalonyhteisön viikoittain, ja päälle ekstrahommia esim. rippijuhlien leivonnaiset yms. Pitää myös muistaa, että markkinamekanismin mukaisesti myös tarjonta luo kysyntää l. kun professionaalinen toimija tarjoaa kotitalousvähennyskonseptia, niin siitä syntyy uutta kysyntää. Kuinka relevanttia on selvittää esim. pienten remonttien kysynnän kasvua suhteessa asiakkaan saamaan mahdolliseen kustannuskompensaation kotitalousvähennyksen myötä ?
>Käsittääkseni ongelma on lähinnä siinä, miten empiirisestä havainnosta päästään johtopäätöksiin kotitalousvähennyksen vaikuttavuudesta.
Tähän liittyviä aspekteja oli tuossa blogauksessa hyvin käyty läpi
>Ja siinä, miten tulokset kommunikoidaan yleisölle.
Tätä aspektia ei Roope tainnut käsitellä, vaikka tällä(kin) saralla taisi olla parantamisen varaa. Tiedote tuntui heti otsikosta alkaen “sensaationhakuiselta”. Jäi sellainen kuva, ettei se ollut näiden kahden tutkijan käsialaa. Ehkä joku tiedostusporukka meni liian syvälle asian kommunikointiin ja vahinko tapahtui?