Kevään korona-aallon keskeisimmän havainnon mukaan julkisen vallan koronapolitiikassa terveydelliset ja kansantaloudelliset tavoitteet eivät ole vastakkaiset (Caselli ym. 2020; Goolsbee and Syverson 2020). Suomessakin kotimainen kulutus laski voimakkaasti yksin tartuntojen leviämisen myötä. Millaisena terveys- ja taloustavoitteiden suhde näyttäytyy havaittujen syksyn toisen aallon kulutusvaikutusten valossa? Edellyttääkö rokotteiden valmistuminen uudelleenarviointia näiden tavoitteiden suhteen?
Miksi laatupainotettuihin elinvuosiin keskittyminen johti liian kapeaan näkökulmaan
Useimmiten päätettäessä terveyttä edistävistä toimista on väistämätöntä pohtia niiden vaihtoehtoiskustannusta, ovathan yhteiskunnan resurssit väistämättä niukat. Yksinkertaistettuna tällaista pohdintaa on käyty laatupainotettujen elinvuosien (QALY) avulla. Arvioitaessa vaikkapa investointeja liikenneturvallisuuteen tai hoitotarpeen arvioita sairaanhoidossa esimerkiksi Britanniassa suositellaan noin 20-100 000 punnan kustannusrajaa yhtä laatupainotettua lisävuotta kohden kontekstista riippuen (Charlton, 2019).
Keväällä havaittiin kuitenkin, että koronatartuntojen leviäminen oli yhteydessä erityisesti palvelukulutuksen voimakkaaseen laskuun jo huomattavasti ennen minkäänlaisia julkisen vallan liiketoimintaa rajoittavia toimia, ja myös Ruotsissa, missä rajoitustoimiin ei ryhdytty korttiostojen arvo laski lähes 20 prosenttia (Kurronen, 2.7.2020).[i] Näin ollen investoinnit tartuntojen estämiseen osoittautuivat sekä talouden että elinvuosien kannalta suotuisiksi. Sen lisäksi, että ne tuottivat laatupainotettuja elinvuosia, ne vähensivät myös talouden vaurioita nostamalla kotimaisen kulutuksen nopeammin aiemman vuoden tasolle (Nordea koronamittari 2020; Danske Bank Spending Monitor 2020). Kansalaisten ja kansantalouden terveyden välillä ei ollut ristiriitaa.
Jälkiviisaasti voidaan todeta, että koronapolitiikan tarkastelu yksin laatupainotettujen elinvuosien näkökulmasta johti siis liian kapeakatseiseen näkökulmaan. Bruttokansantuotteen menetys ei olekaan ainakaan yksinomaan investointi terveyteen, kuten laatupainotettuihin elinvuosiin keskittyvissä laskelmissa keväällä viitattiin, vaan pikemminkin merkittäviltä osin terveysinvestointien puutteen aiheuttama suora kansantaloudellinen lisäkustannus. Terveyden ja talouden vastakkain asettavissa laskelmissa bruttokansantuotteen menetys tuli siis tavallaan joko sivuutetuksi tai suorastaan kirjatuksi väärään sarakkeeseen kulutuksen pelkojarruvaikutuksen vuoksi (Miettinen, Akateeminen talousblogi, toukokuu 2020).
Pehmeät keinot koronapolitiikassa
Kuten olen toukokuun kirjoituksessani todennut, pehmeitä politiikkatoimia (toimet, jotka eivät rajoita kuluttajan tuottajan valintamahdollisuuksia mutta poistavat taloudellisesta vaihdannasta tartuntariskiä, ovat ne sitten lakeja tai suosituksia) olisi voitu ja voitaisiin käyttää laajemminkin siihen saakka, kunnes pandemia on saatu kukistettua. Pehmeät toimet ovat suotavampia kuin kovat rajoitustoimet, jotka terveyshyötyjen lisäksi rajoittavat myös vaihdantaa ja haavoittavat siten kansantaloutta lyhyellä aikavälillä. Siinä, missä kovat rajoitustoimet aiheuttavat lyhyen aikavälin kustannuksia ja pidemmän aikavälin hyötyjä, pehmeät toimet aiheuttavat soveltamishetkelläkin vain hyvin matalia kustannuksia suhteutettuna vaihdannan taloudelliseen arvoon tai ulkoisvaikutuksiin, mitä kautta ne tuottavat myös pitkän aikavälin hyötyjä, erityisesti jos niiden soveltaminen on kattavaa.
Näitä taloudellisen vaihdannan kannalta pehmeitä keinoja voitaisiin pyrkiä suosimaan kovalla lainsäädännöllä aivan samaan tapaan kuin esimerkiksi tieliikennelaissa suitsitaan päihtyneenä ajamisen negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Samaan tapaan kuin promillerajoitus ei estä tienkäyttöä raittiina, kun negatiiviset ulkoisvaikutukset ovat hyvin matalat, kasvosuojapakko ei estä vaikkapa kampaamopalveluiden käyttöä vaan ainoastaan poistaa merkittävän osan ulkoisvaikutuksista (Kasvosuojapakon hyödyistä ovat esittäneet vahvaa kausaalievidenssia luonnollisessa ympäristössä Mitze et al. 2020).
Elinkeinonharjoittamisen vapaus ja pehmeät toimet
Onkin ollut paradoksaalista, että perustuslaissa turvattua elinkeinonharjoittamisen vapautta tai yksilönvapautta on käytetty perustelemaan jopa sellaisen yksilön ja yrityksen toiminnan salliminen, joka vaikuttaa lyhyehköllä aikavälillä negatiivisesti toisten toimijoiden vastaaviin toimintamahdollisuuksiin ja näin ollen tavallaan riistää vastaavia vapauksia muilta. Kovien lakien säätäminen pehmeiden toimien toimeenpanemiseksi saattaisi tässä mielessä olla jopa perustuslain elinkeinonharjoittamisen vapauden mukaista.
Kuinka rokotteen valmistuminen vaikuttaa?
On huomattava, että rokotteiden valmistuminen muuttanee kuitenkin koronapolitiikan tavoiteasettelua kevään aikana. Vaikka rokote ei välttämättä estä taudin tarttumista ihmisestä toiseen, se antaa suojaa koronan vakavaa muotoa vastaan (THL 21.12.). Riskiryhmät on saatu rokotetuksi todennäköisesti maaliskuuhun 2021 mennessä (Nohinek Yle tv-uutiset 27.12.), minkä myötä korkean ilmaantuvuuden terveyshaitat vähenevät olennaisesti. Lisäksi keväällä havaittu kulutuksen pelkojarruefekti on syksyn tartunta-aallossa ollut pienempi kulutuksen substituution myötä: kulutusta on siirtynyt palveluista tavaroihin ja palvelukulutus on vähentynyt kärjistetysti muutamilla sektoreilla (Nordea Koronamittari 16.12.). Jos korkea ilmaantuvuus ei vaikuta kokonaiskulutukseen yhtä negatiivisesti kuin aiemmin, liiketoiminnan voimakkaat rajoitukset eivät vaikuta perustelluilta siinä vaiheessa, kun riskiryhmiin kuuluvat on saatu rokotetuksi ja vakavimmat terveysriskit eliminoiduksi.
Tällöin liiketoiminnan tai yhteiskunnan muun toiminnan rajoittamisesta koituva laatupainotettujen elinvuosien odotettu säästö pienenisi, eivätkä korkean ilmaantuvuuden haitat taloudelle enää olisi yhtä mittavia. Käännetysti ilmaistuna yhteiskunnan toimintoja rajoittamalla saavutettava yhden odotetun elinvuoden säästämisen vaihtoehtoiskustannus kasvaa voimakkaasti, kun riskiryhmät on saatu rokotettua. Laatupainotettujen elinvuosien näkökulma on tällöin aiempaa perustellumpi.
Lisäksi on huomattava, että vaihtoehtoiskustannusta nostaa myös riskiryhmien rokottamisen myötä avautuva mahdollisuus talouden kokonaiskysynnän elvytykseen, jonka hyödyt ovat kyseenalaisia niin pitkään kuin rajotteet ja pelkojarru nakertavat kysyntää. Elvytyksen käynnistyksen ajoitusta voi kuitenkin olla syytä koordinoida Euroopan Unionin tasolla maanosan tautitilanteen ja rokotekattavuuden mukaan, jotta elvytyksen kerrannaishyödyt saadaan maksimoitua.
Viruksen ja ihmisen käyttäytymisen yllätyksellisyys
Optimaalista koronapolitiikkaa vaikeuttavat yhtäältä kansalaisten reaktioiden heterogeenisuus (Fan ym. 2020) ja vaikea ennakoituvuus sekä toisaalta viruksen muuntuvuus ja sen odottamattomat vaikutukset kulutuksen pelkojarruun, terveyteen ja rokotteen tehoon. Ensimmäisenä esimerkkinä ensin mainitusta mainittakoon tuore empiirinen koeasetelma edustavalla ruotsalaisdatalla, joka tarjoaa kausaalista havaintoaineistoa siitä, että tieto rokotteesta saa kansalaiset käyttäytymään varomattomammin (Andersson et al. 2020) mahdollisesti jo ennen kuin riskiryhmien rokotekattavuus on riittävä vähentämään ilmaantuvuuden kustannuksia. Riski ilmaantuvuuden nousuun talvikuukausien aikana ennen riskiryhmien kattavaa rokottamista vaikuttaa tutkimuksen valossa ilmeiseltä. Varomattomuuden lisääntyminen on itse asiassa säännönmukaisen epäjohdonmukainen reaktio rokotteen valmistumiseen, kuten Makris & Toxvaerd (2020) osoittavat talousepidemiologisessa mallissaan. Johdonmukaisen toimijan tulisi lisätä eikä suinkaan vähentää varovaisuuttaan rokotusten alkamisen myötä. Tällaiset epäjohdonmukaiset käyttäytymisreaktiot saattavat jopa puoltaa tukahduttamisen tietä kovien rajoitustoimien avulla heti vuoden alussa (kuten Hetemäki, Holmström ja Hukkinen (2020) ovat esittäneet), jotta yhteiskunnan avaaminen ja elvytys pehmeiden toimien tukemana voidaan aloittaa heti riskiryhmien rokotesuojan ollessa riittävän kattavaa. Epidemiologian asiantuntijoiden pohdinnassa olisi huomioitava myös talouden dynamiikka erityisesti lähikuukausina kun talous- ja terveysintressien suhde on aiempaa monimutkaisempi.
Toinen koronapolitiikkaa ja sen mallintamista vaikeuttava käyttäytymistieteellinen tekijä on paljon julkisuudessa huomiota saanut rokotevastaisuus, jonka taustalla on enemmän harhakäsityksiä ja perusteettomia pelkoja kuin tieteellisiä perusteluja tai johdonmukaisia reaktioita tutkittuun tietoon. Avoin ja totuudenmukainen tiedottaminen riskeistä ja hyödyistä lienee yhteiskunnallisen luottamuksen rakentamisen ja ylläpitämisen kannalta paras keino lisätä rokotekattavuutta. Taloudelliset kannustimet voivat nekin näytellä tärkeää roolia: jos rokotteista kieltäytyneiden osallistumien yhteiskunnalliseen kanssakäymiseen vaikeutuu, kannustin hankkia rokote kasvaa. Toki on pidettävä mielessä, että jos muodollinen kannustinvaikutus jää liian vähäiseksi, sosiaaliset ja psykologiset tekijät voivat kääntää taloudelliset kannustimet jopa itseään vastaan (Kamenica, 2012). Koronapolitiikan työkalupakissa on rokotekattavuuden lisäämiseksi myös erilaisia käyttäytymistieteeseen perustuvia tuuppaamisen keinoja, jotka eivät perustu pakkoon tai suoriin tai epäsuoriin rahallisiin kannustimiin (Economist 30.11.2020). Joiltakin osin näiden keinojen riskinä saattaa olla avoimuuden puutteesta seuraava epäluottamus, jos yksilö saa kuulla tämän tyyppisten keinojen käytöstä ja kokee, että hänet on harhaanjohtamalla saatu ottamaan rokote.
Päätelmiä
Viruksen muuntuvuuden aiheuttamien yllätysten lisäksi mahdolliset yllättävät epäjohdonmukaiset käyttäytymisreaktiot edellyttävät varovaisuutta myös politiikkaa valittaessa. Sekä virologinen että toimijoiden käyttäytymisreaktioihin liittyvä epävarmuus puoltavat nekin sellaisten pehmeiden toimien täysimääräisestä hyödyntämistä, jotka poistavat talouden vaihdannasta tartuntoihin liittyviä negatiivisia ulkoisvaikutuksia vaikuttamatta kuluttajien ja tuottajien vaihdantamahdollisuuksiin. Näiden toimien osalta talous- ja terveystavoitteiden välillä ei ole ristiriitaa. Sen sijaan kovien rajoitustoimien kustannukset ovat lähikuukausina nousussa riskiryhmien rokotekattavuuden ja pelkojarrun heikomman kokonaiskysyntävaikutuksen myötä. Samalla rokotusten alkamisen vuoksi lisääntyvä varomattomuus ja suositusten vähättely lisäävät riskiä, että koviin rajoitustoimiin joudutaan kuitenkin turvautumaan talvikuukausina ennen riskiryhmien kattavaa rokotesuojaa. Uudet tarttuvammat virusvariantit lisäävät nekin osaltaan tätä riskiä. Näin ollen pehmeiden keinojen kattava ja jopa lainvoimaiseen pakkoon perustuva käyttö on talvikuukausina talouden ja liikkeenharjoittamisen vapaudenkin kannalta entistä keskeisempää.
[i] Tämä kulutuskammo johtunee paitsi oman tartuntariskin kaihtamisesta, myös lähimmäisenrakkaudesta eli omaisten, läheisten, kotikuntalaisten, sairaanhoitohenkilökunnan, vanhusväestön yms. huomioimisesta (Campos-Mercade et al. 2020; Muller ja Rau, 2020).
Avainsanat: Käyttäytymistaloustiede, Koronapolitiikka
Aihealueet: Julkinen talous, Makro, Mikro, Terveydenhuolto