Julkinen keskustelu koronakriisin hoidosta asettaa usein vastakkain taloudellisen toimeliaisuuden ja terveyden. Myös Vihriälän ryhmän raportti (8.5.2020, luvut 4.1. ja 4.2.) tarkastelee koronakriisin akuuttia hoitoa osittain tämän vastakkainasettelun näkökulmasta: ” Nopein polku laumaimmuniteettiin on antaa viruksen levitä ilman rajoituksia, kunnes sairaanhoitokapasiteetin rajat tulevat vastaan. Sen jälkeen siirrytään rajoituksiin, jotka pitävät viruksen hoitokapasiteetin rajalla. … Ruotsin polku on ollut ylläolevan optimaalisen polun kaltainen.” (Vihriälä et al. 2020, sivu 46.47).
Tässä kolumnissa argumentoin, miksi aggressiivinen tukahduttamispyrkimys tarkasti valituin keinoin saattaa olla nykytilanteessa niin talouden, terveyden kuin kansalaisten tyytyväisyyden ja luottamuksenkin kannalta kannatettavampi ratkaisu kuin mainittu nopein polku laumasuojaan. Heti aluksi on syytä todeta, että optimistrategiat riippuvat olennaisesti viruksen epidemiologisesta
luonteesta, enkä ole sen alan asiantuntija. Esitän spekulaatioita taloudellisista vaikutuskanavista, jotka ovat mielestäni saaneet suomalaisessa keskustelussa vähemmän huomioita.
Stefan Löven huomautti asetti jo maaliskuussa terveyden ja talouden tavoitteet vastakkain, ja näiden tavoitteiden keskinäinen punnitseminen näyttää johtaneen Ruotsin vapaampaan linjaan. Suomessa esimerkiksi Paul Lillrank ja Osmo Soininvaara ovat esittäneet, että Suomessa terveysnäkökohdat ovat saaneet kohtuutonta painoarvoa talousnäkökulman kustannuksella. Samaan aikaan enemmistö johtavista amerikkalaisista taloustieteilijöistä on kuitenkin sitä mieltä, että vastakkainasettelua terveyden ja taloudellisen toimeliaisuuden välillä ei välttämättä ole (IGM Economic Experts Panel). Miksi näkemykset eroavat? Ovatko terveyden ja talouden tavoitteet pandemian hoidossa todella vastakkaiset? Mikä on suomalaisten hyvinvoinnin kannalta paras strategia vallitsevassa tilanteessa?
Ulkoisvaikutukset ja julkisen vallan rooli markkinoilla
Taustoitetaan aluksi hieman. Hyvää tarkoittavan vallanpitäjän ongelmana on pohtia, kuinka järjestää yhteiskunta niin, että kansalaisten hyvinvointi on mahdollisimman suurta. Kun tapa järjestäytyä on tehokas, kenenkään asemaa ei voida parantaa heikentämättä jonkun toisen asemaa. Taloustieteen ensimmäinen hyvinvointiteoreema esittää loogisen päätelmän, jonka mukaan ideaaliolosuhteiden vallitessa vallanpitäjä voi hyvillä mielin delegoida tuotanto- ja allokaatiopäätökset markkinoille, joilla hinnat välittävät tehokkaasti informaatiota suhteellisesta niukkuudesta. Hintatietojen nojalla kansalaiset päätyvät valitsemaan optimaalisesti, millaisten hyödykkeiden tuotantoon sijoittaa oma alkuvarantonsa (työpanos jne.) ja millaisia tuotteita ja palveluita ostaa. Tasapainossa osapuolet päätyvät kuin näkymättömän käden ohjaamana valitsemaan kustannustehokkaan tavan järjestää oma elämänsä niin, että siitä koituu paljon hyötyä itselle ja vähän haittaa muille.
Jos ideaaliolosuhteet eivät kuitenkaan toteudu (kuten planeettamme yhteiskuntia koskevissa teorian sovelluksissa on tyypillisesti asiain laita), markkinat eivät tuota hyvinvointia täysin tehokkaasti. Näissä markkinahäiriötilanteissa hyvää tarkoittavan vallanpitäjän rooli on paitsi luoda puitteet vaihdannalle takaamalla omistusoikeudet , myös puuttua markkinahäiriöihin ja korjata niitä. Mainio esimerkki markkinahäiriöistä ovat vaikkapa hiilidioksidipäästöt tai ruuhkautuminen. Kun ostan bensapumpulta bensiiniä ja ajan ruuhka-aikaan töihin, päästän yhtäältä ilmoille kasvihuoneilmiötä edesauttavaa kaasua ja toisaalta omalta osaltani hidastan muiden tiellä liikkujien matkantekoa muodostamalla ruuhkautumista. Asettamalla päästöille hinnan, bensiinille veron tai auton käytölle ruuhka-aikana tietullin ja valvomalla näiden lakien ja säädösten noudattamista, vallanpitäjä voi lisätä haittoja aiheuttavan taloudellisen vaihdannan ja toimeliaisuuden kustannuksia ja siten ohjata toimeliaisuutta kokonaishyvinvoinnin kannalta kestävämpään suuntaan.
Mikä markkinahäiriö on talouden ongelmien juurisyy pandemiassa?
Miksi sitten vallanpitäjän pitäisi puuttua yhteiskunnan ja talouden toimintaan pandemiatilanteessa? Mikä markkinahäiriö on perusteena julkisen vallan interventiolle? Yksinkertaistaen voidaan todeta, että syntipukki, joka on suitsittava, on jälleen negatiivinen ulkoisvaikutus. Oletetaan, että julkinen valta ei olisi puuttunut peliin. Jos tällöin ostan Martti Suosalolta lipun “Parasta elämässä”-monologiin, Martti saa minulta korvauksen loistavasta näyttelijän työstään. Minä puolestani saan elämyksen, joka nostaa olennaisesti kokemustani elämän(i) arvokkuudesta. Martti on asettanut palvelulleen sellaisen hinnan, joka kattaa näyttelemisestä hänelle aiheutuvan kustannuksen; minä taas teatterilipun ostamalla osoitan odottavani Martilta vähintään lipun hinnan arvoista elämystä. Syntyy siis hyvinvointia. Vaikka Martti lisäisi kustannuksiinsa ja minä vähentäisin elämykseni arvosta täydellisen rationaalisesti arvion taruntariskistä, emme kuitenkaan vaihdantaan ryhtyessämme ota huomioon (ainakaan täysimääräisesti) vaihdantamme negatiivisia vaikutuksia teatterikatsomossa istuvien naapureideni tartuntariskiin tai ainakaan niiden ihmisten tartuntariskiin, joita tapaamme seuraavina päivinä teatteriesityksen jälkeen.
Pandemiatilanteessa kohonnut tartuntariski laskee sellaisten taloudellisten transaktioiden arvoa, jotka edellyttävät julkisten pintojen koskettamista tai vuorovaikutusta kasvotusten. Tartuntariski on tekijä, joka on epätäydellisesti havaittavissa. Siten siihen liittyy epätäydellistä informaatiota. Tämä itsessään on markkinahäiriö, joka vääristää markkinaratkaisuilla tuotettavaa hyvinvointia. Lisäksi epävarmuudesta seuraa, että taloudellinen toiminta perustuu enenevästi uskoon ja vähenevästi tietoon, mikä lisää epärationaalisten toimijoiden mahdollisuutta joko yltiöoptimistisiin tai -pessimistisiin uskomuksiin tartuntariskistä. Jälkimmäisessä tapauksessa pelkokerroin on omiaan vähentämään taloudellista toimintaa olennaisesti. Tällaisista ilmiöistä on epäsuoria havaintoja koronatapauksessa: palveluiden käytön ja korttiostojen havaittiin laskevan jo ennen varsinaisia sulkutoimenpiteitä (Nordea / Koivu, Nummelin, Suomi, 6.5.2020), Ruotsissa korttiostot ovat laskeneet jopa kolmattakymmentä prosenttia vaikka varsinaisia rajoituksia ei ole. (Ulkoisvaikutusten roolia puoltaa myös Hankenilla vierailevan professori Erik Wengströmin ym. 2020 edustava ruotsalaistutkimus , joka osoittaa, että elämänasenteeltaan ja -arvoiltaan vähemmän huomaavaiset ja vastuulliset ihmiset käyttävät vähemmän maskia, pitävät vähemmän etäisyyttä muihin ja tuppaavat herkemmin lähtemään kotoa jopa oireiden ilmaannuttua.)
Tällaisten ulkoisvaikutusten (ja epätäydellisen informaation) vuoksi vallanpitäjällä on hyvinvointimandaatti puuttua taloudelliseen vaihdantaan ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen. Rajoitustoimet ovat varsin onnistuneesti vähentäneet tartuntariskiä vaikuttamalla viruksen levinneisyyteen. Samaan aikaan kansantaloudelliset ja julkistaloudelliset kustannukset lienevät huomattavat, sillä kotimainen kulutus on laskenut merkittävästi (Nordea / Koivu, Nummelin, Suomi, 6.5.2020), erityisesti palvelualojen yritysten liikevaihto laskenut voimakkaasti (Wessman 8.5.2020), ja lomautukset ovat kasvaneet ennennäkemättömästi (Helsinki GSE tilannehuone, 2020). Tämä viitaa alussa mainitun terveyden ja talouden ristiriidan olemassaoloon.
Kulutusta jarruttava pelko ja taudin etenemisnopeus
Selvää on kuitenkin, että kulutus olisi laskenut erityisesti vuorovaikutteisilla palvelualoilla merkittävästi jopa ilman rajoitteita. Näin kävi nimittäin jo ennen rajoitteiden asettamista Suomessa ja niin on käynyt Ruotsissa, jossa rajoitteet ovat lievemmät tai niitä ei ole. Tartuntariskin nousu ja sen suuruudesta vallinnut epätietoisuus vähensi taloudellisen vaihdannan arvoa erityisesti riskiryhmien sekä niiden osalta, jotka kokivat viruksen erityisen pelottavana.
Tällainen pelkokertoimella varustettu kulutusjarru vähentää yllä mainitun nopeimman polun houkuttelevuutta erityisesti, jos osoittautuu, että virus etenee populaatiossa hitaasti ja siten laumaimmuniteetin saavuttaminen kestää pitkään. Tällöin nimittäin pelkokertoiminen kulutusjarru nakertaa pois bruttokansantuotetta niin pitkään kunnes laumasuoja on saavutettu. Tulokset edustavista satunnaiskokeista epidemiasta voimakkaasti kärsineessä Espanjassa (6% espanjalaisista ja 11,5% madridilaisista on sairastanut taudin) viittaavat siihen, että siellä ollaan suuresta kuolleiden määrästä huolimatta kaukana laumasuojasta ja kuolleisuus tautiin on ennakoitua korkeampi. Vaikka Ruotsissa edustavia testejä tehdään vähän, myös siellä tulokset viittaavat taudin ennakoitua hitaampaan etenemiseen ja korkeampaan kuolleisuuteen, joka taas on omiaan lisäämään pelkoa ja jarruttamaan kulutusta entisestään.
Poistamalla ulkoisvaikutuksia hoidetaan sekä taloutta että terveyttä
Kysymys kuuluu, miten vähentää vaihdannan negatiivisia ulkoisvaikutuksia menettämättä lasta pesuveden mukana. Miten kyetä hyödyntämään markkinoiden tehokasta hyvinvointituotantoa optimaalisesti niin, että tukahdutetaan vaihdannan negatiiviset ulkoisvaikutukset tukahduttamatta samalla hyödyllistä vaihdantaa? Tällaisia keinoja on työkalupakissa useita: aggressiivinen satunnaistestaus, älypuhelimien seurantasovelluksen hyödyntäminen, maskien käyttöpakko tai -suositukset, kahden metrin etäisyysrajoitukset jne. Jos edellytyksenä sisäänpääsylleni teatteriesitykseen on se, että minulla on kasvojeni suojana maski (VTT, 2020; Leung et al. 2020), olen ottanut käyttöön seuranta-sovelluksen matkapuhelimeeni, istun teatterissa kahden metrin päässä naapureistani ja minulla on tuore negatiivinen koronatestitulos tai positiivinen vasta-ainetestitulos, on tartuntariski laskenut murto-osaan verrattuna tilanteeseen, jossa minulta ei edellytetä näitä toimenpiteitä. (Tällä tavoin luodaan myös käyttäjälle itselleen kannustin ottaa pientä vaivaa vaativat toimet käyttöön.) Jos lisäksi vallanpitäjä on onnistuneesti ja laajasti kommunikoinut kaikille kansalaisille, että kaikkien teatterikävijöiden on toimittava näiden ohjeiden mukaan, voivat teatterikävijät luottavaisesti ostaa Suosalon Martilta teatterilippuja, ja siten vaihdannan arvo ja palvelun kysyntä eivät laske negatiivisten ulkoisvaikutusten vuoksi.
Tällaisten epidemianhallintatyökalujen osalta ei siis terveyden ja talouden välillä ole ristiriitaa. Näin ollen vallanpitäjän kannattaa sitoutua voimakkaasti tällaisiin kustannustehokkaisiin toimiin. Sikäli kun epidemiologinen logiikka noudattelee minkäänlaista maalaisjärkeä, on myös huomattava, että näiden aggressiivisten toimien aika on nyt kun virus ei ole levinnyt. Näiden toimien avulla voidaan vapauttaa kulutuskysynnän pelkojarru ja siten vähentää kansantaloudellista hallaa. Toimet auttavat samalla pitämään viruksen levinneisyyttä kurissa ja siten vähentämään sekä tarpeettomia kuolemia että talouden kannalta haitallisten liikkumis- ja vaihdantarajoitusten tarvetta, jos yllä mainittu epidemiarajoite uhkaa tulla sitovaksi.
Testipassit, maskien ja seurantasovelluksen käyttö ovat toimia, joilla tukahdutetaan haitallisia ulkoisvaikutuksia kustannustehokkaasti, ja jotka ovat samalla taloudellista toimintaa elvyttäviä ja terveyshaittoja vähentäviä. Kun nämä toimet yhdistetään julkisen vallan ohjauksessa järjestettyyn aggressiivinen satunnaistestaamiseen suurilla otoksilla ja aggressiiviseen jäljittämiseen sekä tartunnan saaneiden ja heidän kanssa tekemisissään olleiden eristämiseen, voidaan uskoa saavutettavan parempia tuloksia kuin tähän asti käytetyllä voimakkaalla rajoittamisella tai Ruotsin omaksumalla strategialla, jossa taloudellisista vapauksista huolimatta aggressiivinen testaus, maskien tai jäljityssovelluksen käyttö loistavat poissaolollaan. (Taipale ym. 2020 esittävät, että jopa koko väestön viikoittainen testaus voisi olla kustannustehokas toimenpide.). Kaikkien näiden toimien aika on kuitenkin nyt, kun virus ei ole levinnyt, eikä vasta myöhemmin kesällä, kun kulutuksen pelkojarru on viruksen leviämisen ja siten kohonneen tartuntariskin vuoksi alkanut jälleen voimakkaammin nakertaa kulutusta.
Norjan vai Ruotsin tie?
Suomen tämänhetkisessä koronatilanteessa Ruotsin tietä parempi tie on Norjan tie, tarkemmin ottaen voimakas sitoutuminen kaikkein kustannustehokkaimpiin negatiivisten ulkoisvaikutusten poistotoimiin ja sen yksityiskohtaisen selkeä ja konkreettinen kommunikoiminen kansalaisille ja yrityksille. Epidemiologisen epävarmuuden vuoksi tästä huolimatta epidemia saattaa levitä. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi poistotoimien arvoa mm. kulutuskäyttäytymistä stimuloivien vaikutuksen vuoksi.
Valitettavasti Pohjoismaiden avoimet taloudet ovat äärimmäisen riippuvaisia toinen toisistaan. Norja ja Suomi saavat nyt kärsiä pohjoismaisen politiikan koordinoinnin puutteesta. Samaan tapaan kuin sairastuneet on pidettävä pois teatteristakin, on henkilöliikennettä rajoitettava voimakkaasti Euroopan sairaan miehen Ruotsin alueelta terveempien pohjoismaiden alueelle. Tämä on taloudellisen vaihdannan kannalta valitettavaa. Norjan ja Suomen aggressiivisen testauksen ja jäljityksen tie olisi vielä huomattavasti parempi hyvinvoinnin kannalta, jos Pohjoismaat, saati Euroopan unioni, olisivat koordinoineet koronatoimensa kriisin aluksi. Tämä on kuitenkin jälkiviisautta. Nyt on aika talouden avaamiselle ennakoivan viisaasti.
- Vieraileva kirjoittaja Topi Miettinen on taloustieteen professori Svenska Handelshögskolanilla ja Helsinki GSE:ssa
Akateemiset lähteet:
Leung, N. H., Chu, D. K., Shiu, E. Y., Chan, K. H., McDevitt, J. J., Hau, B. J., … & Seto, W. H. (2020). Respiratory virus shedding in exhaled breath and efficacy of face masks. Nature medicine, 1-5.
Campos-Mercade, P., A,N. Meier, F.H. Schneider, E. Wengström (2020) Prosociality predicts health behaviors during the COVID-19 pandemic, manuscript
Taipale, J., Romer, P., & Linnarsson, S. (2020). Population-scale testing can suppress the spread of COVID-19. medRxiv.
Vihriälä, V., Holmström, B., Korkman, S., & Uusitalo, R. (2020). Talouspolitiikan strategia koronakriisissä.
Avainsanat: koronakriisi, kulutus, terveys, ulkoisvaikutus
Aihealueet: Julkinen talous, Mikro, Terveydenhuolto
Minusta suomalainen maskikeskustelu on outoa, varsin itsekeskeistä unohtaessaan ulkoisvaikutukset. Ei muuten, mutta kun tuntuisi, että se olisi jonkinlainen squaring the circle, jonka ansiosta yhteiskuntaa voisi avata turvallisemmin. Mutta kun maskit näyttävät olevan melkein tabu, vaikka taas 2 m etäisyyden hienouteen riittää paljon heikompi todistustaakka (https://science.sciencemag.org/content/early/2020/05/27/science.abc6197.full).
Spekulatiivisesti voisi ajatella, että takana on jonkinlainen arvovaltakysymys (äänestäjien kohdalla rallying around the flag) tai silkka oman kannan muuttamisen vaikeus (koska teillä siellä Suomessa ei ole ollut niin paljon kuolleita, jääräpäisyys on halvempaa). Tai ehkä sekin, että maskien laaja käyttö olisi jatkuva, näkyvä muistutus poikkeustilasta, mikä puolestaan olisi asia, josta, noh, kaikki eivät ehkä olisi innostuneita, koska olisi kätevämpää, ettei se olisi niin näkyvää? Mene tiedä.
Käytin tekstiäsi tässä https://blogit.apu.fi/pimeydenprofessori/laumasuoja-vai-yksilonsuoja-ruton-ja-koleran-valissa/ Toivottavasti ymmärsin esittämäsi ajatukset oikein?
Juu,
Olen laajalti samaa mieltä. Paitsi sitten, kun nämä ennaltaehkäisevät toimet epäonnistuvat. Niissä on aika ajoin epäonnistuttu Singaporessakin, vaikla siellä on paljon enemmän kokemusta ja muunlaista juridista mahdollisuutta tähän.
Sitten kai fallback-suunnitelma on ilmeisesti “rajoituksiin siirtyminen”, vaikket sitä eksplisiitttisesti kirjoitakaan auki. Eli ympäri mennään, yhteen tullaan. Lopulta kyse on siis siitä, että kannattaa kussakin tilanteessa valita toimintatapa, joka on kustannus-hyöty -mielessä tehokkain.
Pikkuongelmana taitaa olla ettei kukaam taida edes tietää, minkä verran negatiivisesta ulkoisvaikutuksesta johtuu rajoitteista (vrt. Ruotsi), ja minkä verran sitten yleisestä kauhusta. Mikään ei takaa, että ennaltaehkäisevät toimet poistavat yleisen kauhun.
Mutta jos näistä on kuatannus-hyötylaskelmia niin lisää linkkejä.
terv,
jukka
Totta, että altistuneiden karanteeni on rajoittavaa altistuneiden kannalta. Toki näitä tapauksia tulee sitä vähemmän mitä aggressiivisemmin näitä toisten suojaamiseen tähtääviä keinoja aletaan soveltaa heti yhteiskunnan avaamisen alusta asti.
Erityisesti Satakunnassa ja muualla, missä tapauksia on vähän. Näiden toimien päämääränä on ennaltaehkäistä tarve mittaviin koko yhteiskunnan sulkemisiin.
Tämä toimisi parhaiten ja rajoittaisi vähiten siellä, missä tautitapauksia on vähän.
Sekä Etelä-Koreassa että Singaporessa altistuneiden karanteeni on kuulunut työkaluihin. Se on valitettavaa, mutta ehkä pienimmän haitan tie.
Se ei myöskään ole ristiriidassa esim. Rawlsin ensimmäisen oikeudenmukaisuusperiaatteen kanssa: “Jokaisella henkilöllä tulee olla oikeus niin suuriin perusvapauksiin, kuin sopii yhteen muiden kansalaisten samojen vapauksien kanssa.” Ikäänkuin ennen kuin tiedetään, kuka altistuu, tämän tavan toimia pitäisi kuulostaa aika reilulta tavalta jakaa maksimoida vapauksia.
On kai vähän semantiikkaa, kutsuuku jäljitä-aseta karanteeniin -toimia rajoituksiksi vai ennaltaehkäisyksi. Jos toimet sisältävät altistuneiden ihmisten asettamisen karanteeniin kotiinsa, niin kyllä niissä ihmisten oikeuksia aika voimakkaalla kädellä rajoitetaan.
Aasiassahan, kuten Singaporessa, ja Etelä-Koreassa, on kai suunnilleen “jatkuva normaalitila”, jossa joitakin tällaisia käytäntöjä on olemassa tai nopeassa käyttöönottovalmiudessa. Näitä on kai hiouttu aiempien, erityisestibkai MERSin, koronavirusepidemioiden aikana ja johdosta. Siellä on tietty niitä robottikoiriakin valvomassa turvavälejä.
Silti kai Singaporessakin jossain kohtaa taas suljettiin kouluja.
Pointtini on siinä, että uskoisin kuitenkin että jos Satakunta väittää että epidemia on siellä sammunut, kuuulostaa aika turhalta testata koko Satakuntaa. (ellei sitten ajattele, että on riski ettei epidemia olekaan sammunut, ja sitten tällä on tuo edellä mainittu seuraus).
Miksei siis epidemia-alueiden rajaaminen olisi kustannustehokkaampaa, vaikka se sitten edellyttäisikin liikenteen rajoittamista Uudellemaalle ja -maalta?
terv,
jukka
Hyvä kysymys, joka osoittaa itsessään selkeän kommunikaation tarpeen. Aggressiiviset toimet juuri silloin kun tapauksia ei juuri ole saattavat kuulostaa epäintuitiivisilta.
Tässä blogissa en ole siis ehdottanut rajoitustoimia vaan pikemminkin aggressiivista ennaltaehkäisevää toimintaa niiden välttämiseksi nyt, kun rajoitukset vaiheittain poistetaan ja sen jälkeen.
Jos tässä satuttaisiin onnistumaan, tällaiset toimet kestäisivät siihen saakka, kunnes saadaan rokote tai tautitapaukset muuten kokonaan loppuvat. Mutta kulutusta stimuloivien efektien vuoksi tästä olisi hyötyä, vaikka tässä onnistuttaisiin vain jonkin aikaa.
“Sikäli kun epidemiologinen logiikka noudattelee minkäänlaista maalaisjärkeä, on myös huomattava, että näiden aggressiivisten toimien aika on nyt kun virus ei ole levinnyt.”
Okei,
Kuuluuko tästä todeta, että koska sairaus ei ole juuri levinnyt Pirkanmaalla (https://www.tays.fi/fi-fi/Sairaanhoitopiiri/Koronavirus_COVID19/Koronavirus_lukuina) niin nyt on erittäin hyvä aika aggressiivisiin Pirkanmaata koskeviin toimiin?
Kysyn tätä siksi, että Suomessa on sellainen hassu tilanne (joka muuten muistuttaa suuresti Italian tilannetta), että on tietty paikka missä tartuntoja on aika paljon, ja sitten on alueita joissa tartuntoja on aika vähän.
En ymmärrä epidemiologista logiikkaa ollenkaan, koska olen täysi maallikko, mutta jos puhutaan arkijärjen mukaisista kustannustehokkaista toimista, tuntuu siltä että aggressiiviset rajoitustoimet aiheuttaisivat ainakin Pirkanmaalla herkästi aika paljon enemmän tuhoa kuin hyötyä.
Jos kuitenkin nyt todetaan niin, että Pohjois-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, ja muualla, jossa koronaa käytännössä esiintyy hyvin vähän, kannattaa sitoutua voimakkaisiin toimiin, niin arkijärjen mukainen looginen seuraus lienee, että tällaisiin toimiin on kannattavaa sitoutua “käytännössä kaikkialla ja ikuisesti” (lienee ilmiselvää, miksi).
Mitä tästä nyt sitten kuuluu ajatella?
terv,
jukka