Eduskunta hyväksyi eilen 2.5. lopullisesti Lain tilastolain muuttamisesta. Nyt tarvitaan enää presidentin allekirjoitus ja pitkällinen vääntö yksittäisiä henkilöitä koskevien tilastoaineistojen käytöstä tieteellisessä tutkimuksessa on ohi. Empiirisen tutkijan wapusta tuli melkein joulu.
Kehysriihessä sovitut muutokset yritys- ja osinkotuloverotukseen muistuttavat päällisin puolin Hetemäen verotyöryhmän suosituksia. Yhteisöverokantaa alennetaan ja osinkoverotusta yksinkertaistetaan.
Talouskasvu pohjautuu pitkälti tuottavuuden kasvuun. Kansantalouden tuottavuuskasvu puolestaan syntyy kahden mekanismin välityksellä. Ensimmäinen on tuottavuuden kasvu yrityksissä.
Silläkin uhalla, että tästä blogista uhkaa tulla toistuvaa Juhana Vartiainen -eksegetiikkaa, ajattelin kuitenkin palata tällä viikolla keskustelua herättäneeseen aiheeseen. VATT:n uusi ylijohtaja totesi Iisalmen Sanomissa, että ikääntyneiden työntekijöiden palkkojen pitäisi reagoida iän myötä laskevaan tuottavuuteen, jotta heidän työllistämisen olisi työnantajille houkuttelevaa. Taloustieteellinen tutkimus tarjoaa kuitenkin monia syitä siihen miksi palkat eivät reagoi työn tuottavuuden vaihteluihin edes täydellisen kilpailun työmarkkinoilla. Lisäksi näyttö ikääntyneiden työntekijöiden tuottavuuden kehityksestä on ristiriitaista. Suomessakin tätä asiaa on yritetty tutkia.
Replikaatio, eli pyrkimys toistaa julkaistuja tutkimustuloksia alkuperäisellä tai uudella aineistolla, on tärkeä osa tieteellistä prosessia. Esimerkiksi lääkeviranomaiset eivät hyväksy uusia lääkkeitä käyttöön ennen kuin lääkkeiden vaikutukset on vahvistettu useammissa tutkimuksissa. Replikaatioiden tärkeys tunnustetaan yleisesi myös taloustieteissä, mutta niiden julkaiseminen on hyvin harvinaista. Tämä ei ole ihme, sillä kannustimet replikointiin ovat surkeat. Nyt rahoittajat ovat heräämässä. Ehkä ensimmäistä kertaa tarjoilla on rahaa nimenomaan replikaatioiden toteuttamiselle.
Jatkan bloggaamista koulutuspolitiikasta. Kansantaloudellisen aikakauskirjan uusimmassa numerossa on minun ja Roope Uusitalon kirjoitus, jossa esitellään Suomen peruskoulu-uudistuksen vaikutuksia koskevaa tutkimusta. Tutkimme uudistuksen vaikutuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen sekä miesväestön kognitiivisiin taitoihin. Artikkeli löytyy tästä.
Suomessa käydään jälleen keskustelua oppivelvollisuusikärajan nostamisesta. Opetusministeri Jukka Gustafsson esitti muutama viikko sitten oppivelvollisuusikärajan nostamista nykyisestä 17:sta 18 ikävuoteen. Aikaisemmin muistelen Paavo Arhinmäen esittäneen vastaavaa Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi noustuaan. Taustalla on huoli vailla toisen asteen koulutusta jäävien nuorien syrjäytymisestä. Tutkimustulosten valossa ikärajan nostamisella voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia.
Palaan nyt tämän blogin pariin oltuani koko viime syksyn kotona hoitamassa nuorinta lastani. Suomessa tällaista toimintaa tuetaan rahallisesti ja tukea motivoidaan uskomuksella, jonka mukaan koti on paras paikka alle kolmivuotiaalle lapselle. Tutkimustiedon valossa vaikuttaisi kuitenkin siltä, että kotihoidon tuella tuetaan enemmän vanhempien omaatuntoa kuin lapsia.
Uskottavuus on ainakin ns. ahterituntumastani yleisin sana, jota käytetään, kun puhe kääntyy euroalueen kriisiin. Sitä käytetään niin usein, että on aihetta ihmetellä, eikö sen käyttö ole epäuskottavaa. (lisää…)
Sanokaapa mihin yliopistotutkijat käyttävät suurimman osan tutkimusajastaan. Siis siitä mikä jää yli kun opetuksen valmistelu ja hallintohommat on ensin hoidettu. Oma arvaukseni olisi referee-raporttien kirjoitamiseen ja muitten tutkijoitten tekemien referee-kommenttien korjausehdotusten tekemiseen.
Suomalais-ruotsalainen taloustieteilijä Laura Hartman onnistui aikaansaamaan melkoisen haloon toimittamallaan raportilla Konkurrensens konsekvenser. Raportin yhteenvedossa hän toteaa, että hyvinvointipalvelujen yksityistämisen vaikutuksista on vähänlaisesti tutkumusta, mutta olemassa olevan tiedon mukaan yksityistäminen ei näytä erityisemmin parantaneen palvelujen laatua tai säästäneen kustannuksia. Raportti ilmestyi pari viikkoa sitten ruotsalaisen elinkeinoelämän rahoittaman Studieförbundet för Svensk Näringslivin (SNS) julkaisuna, mutta onnistui suututtamaan rahoittajat pahanlaisesti. (lisää…)
Suomessa on saavutettu yksimielisyys hyvää talouspolitiikkaa ohjaavista periaatteista. Filosofi John Rawlsin ajatus, että politiikkaa tulee arvottaa sillä perusteella, miten yhteiskunnan huono-osaisimpien tulot kasvavat, on saanut kannatusta sekä oikealta että vasemmalta. Nyt vaalit voitti puolue, joka sanomansa mukaan ajaa köyhän kansan asiaa. On kai siis selvää, että periaate kirjataan seuraavan hallituksen ohjelmaan? Siksi olisi hyvä tietää, mitä sitten oikein pitäisi tehdä. (lisää…)
Kansantaloudellisesta aikakauskirjasta on ilmestynyt uusi numero (KAK, 1/2011).
Uusimmassa KAK-numerossa käsitellään mm. finanssikriisin vaikutuksia taloustieteeseen (Seppo Honkapohja, SP), DSGE-mallien ongelmia (Eero Lehto, PT), elintason mittaamista (Matti Pohjola, Aalto-yliop.), köyhyyttä, työttömyyttä ja tuottavuutta Suomessa (Martti Hetemäki, VM), finanssipolitiikan instituutioita (Sami Yläoutinen, VM), sekä valtiontalouden kestävyyslaskemia (Pertti Haaparanta, Aalto yliop.).
Vihreät haluaa seuraavan hallituksen ottavan käyttöön “onnellisuusmittarin” ohjaamaan kaikkea päätöksentekoa (HS 1.2.). Erityisesti Vihreät mainostaa niin kutsuttua aidon kehityksen indikaattoria (Genuine Progress Indicator, GPI). Tilastokeskuksen tutkijoiden mukaan GPI:llä mitattu hyvinvointi oli Suomessa huipussaan vuonna 1989. Sen jälkeen kehitys on ollut lähes pelkkää alamäkeä ja nyt meillä menee jo huonommin kuin 1970-luvun alussa.
Segregaation vaikutukset ovat kiinnostaneet yhteiskuntatieteilijöitä jo pitkään. Segregaation kausaalivaikutuksen selvittäminen on kuitenkin osoittautunut hyvin vaikeaksi. Koska samanlaiset ihmiset usein hakeutuvat asumaan samoille alueille, ei ole ollenkaan selvää, että rikollisuuden alueellisella vaihtelulla olisi mitään tekemistä segregaation kanssa. Viimeaikainen yhdysvaltalainen tutkimus kuitenkin osoittaa, miten segregaation vaikutuksia voidaan tutkia epäsuorasti korkeimman oikeuden päätösten vaikutusten kautta.
Suuri joukko ihmisiä on eronnut kirkosta muutamassa päivässä, suuri joukko ihmisiä ilmoitti ottavansa osaa kansanedustajien palkkojen korotusta vastustavaan mielenosoitukseen, muttei koskaan saapunut paikalle. Nyt siis taas on se aika vuodesta, jolloin Albert Hirschmanin teoria paosta, äänestä ja lojaalisuudesta yhteiskunnallisen muutoksen välineinä on syytä kaivaa esiin. (lisää…)