Julkaisimme viime viikolla tutkimuksen aktiivimallin vaikutuksista. Tutkimuksessa selvitettiin, miten työttömien aktiivisuus muuttui aktiivimallin käyttöönoton jälkeen.
Aktiivimalli leikkasi työttömyysetuuksia yli kolmannekselta työttömistä. Toisaalta työttömät työllistyivät nopeammin aktiivimallin käyttöönoton jälkeen. Erilaisiin työllistämistä edistäviin palveluihin osallistuminen kasvoi ja silpputöiden teko työttömyysaikana lisääntyi tavalla, jota ei voi oikein selittää muulla kuin aktiivimallilla.
Suhdanteitten paraneminen aktiivimallin käyttöönoton aikaan ja kunnollisen verrokkiryhmän puute teki tutkimusprojektista poikkeuksellisen hankalan. Nuppilukuarvio työllisyyden kasvusta olisi vaatinut niin monta kyseenalaista oletusta, että se jätettiin tekemättä.
Tutkimuksen tulokset eivät olleet kovin yllättäviä. Yllättävämpää oli se, mitä tapahtui ennen tutkimuksen julkaisua.
Tieteellistä tutkimusta ei koskaan julkaista tarkistuttamatta sitä ulkopuolisilla. Tiedelehdissä tätä tekevät kirjoittajalle tuntemattomat arvioitsijat. Pikaselvityksissä referee-kierrosta ei keritä tekemään, mutta näitäkin tutkimuksia ruoditaan sentään tutkijaseminaareissa. Aktiivimallitutkimusta esiteltiin tutkijoille jo keväällä.
Tilaustutkimuksilla on useimmiten myös ohjausryhmä, joka seuraa työn etenemistä. Parhaimmillaan ohjausryhmä tuntee järjestelmän yksityiskohtia paremmin kuin kukaan muu. Ryhmästä tulee oikein hyödyllisiä huomioita ja virheitäkin korjaantuu. Aktiivimallitutkimuksen ohjausryhmässä oli 10 henkeä: virkamiehiä kolmesta eri ministeriöstä sekä työmarkkinajärjestöjen edustajia.
Aktiivimalliraportin vielä pahasti keskeneräinen käsikirjoitus lähetettiin ohjausryhmälle kommentoitavaksi tiistai-illalla. Tarkoitus oli sen jälkeen vielä kirjoittaa johtopäätökset puhtaaksi, korjata mahdollisesti löytyvät virheet ja julkaista koko raportti perjantaina.
Yllättäen jo keskiviikkona raportti oli YLEn uutisissa. Helsingin Sanomat odotti uutisen julkaisun kanssa sentään torstaihin.
Joku kymmenestä ohjausryhmän jäsenestä oli siis päättänyt lähettää koko keskeneräisen raportintekeleen YLElle ja Hesarille. Itse asiassa mahdollisia syväkurkkuja on muutama lisääkin. Ohjausryhmän puheenjohtaja kertoi lähettäneensä käsikirjoituksen viiden ministerin erityisavustajille. Yhtä kaikki edelleen kyseessä on vain 15 hengen joukko, jolle pitäisi voida uskoa hiukan isompiakin valtiosalaisuuksia.
Vuodoista voi olla demokratialle hyötyä. Watergate, Wikileaks ja Panaman paperit ovat kuuluisia esimerkkejä, joissa vuotaja toi julkisuuteen arkaluonteista tietoa, jonka poliittiset päättäjät olisivat mieluusti piilottaneet. Siksi vuodoille ja vuotajille löytyy ymmärrystä.
Sen sijaan demokratia tuskin hyötyy, jos julkisuuteen päätyy tutkimus, josta on vielä tukku virheitä korjaamatta ja johtopäätökset tarkastamatta. Eikä kyse ole pelkästään faktoista vaan myös niiden tulkinnoista, joita tässäkin tapauksessa hiottiin viime metreille asti.
Ylen uutinen oli itse asiassa varsin hyvä. Uutisen viesti olisi silti saattanut toisenlainen, jos juttu olisi tehty vasta valmiin tutkimuksen perusteella. Ylen uutinen vaikutti ehkä myös muiden medioiden uutisointiin. Varsinaisen lopputuloksen kannalta tällä ei toki merkitystä ole. Aktiivimalli kuopataan joka tapauksessa.
Kyselin viikonloppuna kokeneemmilta sekä twitterissä että kokkareilla, miksi vuotoja ylipäänsä tapahtuu. Vuotaja itse ei tainnut uskaltaa vastata, mutta muita veikkauksia tuli paljonkin.
Joidenkin mukaan kyseessä on jonkinlainen vastapalvelusten vaihtosysteemi, joidenkin mielestä pelkästään vuotajan oman tärkeyden korostaminen, joidenkin mielestä pelkkää kiusantekoa.
Useimpien arvausten mukaan vuoto kuitenkin on osa jotain poliittista vaikuttamisoperaatiota. Tässäkin tapauksessa ehkä haluttiin ohjata keskustelua johonkin suuntaan tai vesittää keskustelu jo etukäteen. Minkä tahansa noista motiiveista pitäisi ehkä huolestuttaa myös vuodetun tiedon käyttäjää.
Vuotoja olisi helpoin estää jättämällä kommenttikierrokset väliin. Tämä ei vaan oikein tutkimusprosessin henkeen sovi. Kierommat kuulemma tekevät keskeneräisistä raporteista useampia versioita ja jättävät eri versioihin erilaisia virheitä. Jos virheet päätyvät uutiseen asti, tiedetään ainakin, mitä kautta tieto kulki. Vielä parempi pelote olisi tehdä hiukan isompia virheitä ja vaihtaa työversioissa joistain numeroista etumerkit tai lisätä umpihulluja tekstipätkiä. Ehkä jo pelko tällaisesta ansasta vähän hillitsisi myös median intoa tarttua uutiskuuppiin käsiinsä saaman keskeneräisen tutkimuksen perusteella.
Silti hämmentävintä on, jos tietovuotoihin suhtaudutaan kuin polkupyörävarkauksiin, joita tapahtuu, kun pyörän lukko on liian heppoista tekoa. Kepulikonstein hankitun tiedon käyttämiseen sen sijaan suhtaudutaan paljon hyväksyvämmin kuin varastetulla fillarilla ajeluun.
Aktiivimalliraportti ei ole mikään Watergate, kaikki tiedot olisi joka tapauksessa julkaistu kolme päivää myöhemmin. Tiukassa uutiskilpailussakin medialta odottaisi malttia odottaa tutkimuksen lopullisia tuloksia.
***
Lyhennetty ja toimituksen vähän siistimä versio ilmeistyi Suomen Kuvalehdessä 8.11.2019
Aihealueet: Lajittelematon