Kokeillaanpa, miten onnistuu kolumnointi kollektiivilta. Alla alustava teksti, josta maanantaiaamuun mennessä syntyy 5200 merkin kolumni SK:n näkökulma-palstalle. Tällä kertaa sopii siis kommentoida jo etukäteen ja kommentit voivat vaikuttaa lopputulokseen. Kiitos etukäteen. Varastan hyvät ideat ja tarjoan varkauden urheille pullakahvit/iltapäiväkaljat sopivassa Hki-Espoo alueen kohteessa.
Roope
***
Taloustieteen ydin
Opetin viime syksynä ensimmäistä kertaa yliopistourani aikana taloustieteen peruskurssia. Mielenkiintoinen haaste.
Useimmille opiskelijoille peruskurssi on ensimmäinen kosketus taloustieteeseen. Nykyään uusista taloustieteen opiskelijoista useimmat olivat päässeet sisään ylioppilastutkinnon perusteella, joten pääsykokeissakaan ei enää kurssikirjoja päntätä. Taloustiedettä sivuaineena opiskeleville taloustieteen peruskurssi saattoi olla ensimmäinen ja viimeinen taloustieteen kurssi. Lahjakkaita nuoria vailla juuri minkäänlaisia pohjatietoja, mutta samalla ehkä vailla ennakkoluuloja.
Mitä pitäisi omasta alastaan kertoa nuorille, jotka siihen ensimmäistä kertaa tutustuvat?
Mitä taloustiede oikein on? Mikä on tieteenalan ydintä? Miten taloustiede eroaa muista kauppatieteistä tai muista yhteiskuntatieteistä? Mihin taloustiedettä tarvitaan? Mitä taloustieteilijät oikein työkseen tekevät?
Kaiken tämän pohtimiseen peruskurssin opettaminen antoi mainion tilaisuuden.
Omista opiskeluaikaisista kokemuksista ei juuri apua ollut. Pikemminkin oli selvää, miten taloustiedettä ei ainakaan pidä opettaa. Turun yliopiston taloustieteen laitoksen ilmoitustaululla roikkui vuosikaudet opiskelijajärjestön ylläpitämä vuorolista luennolla päivystävistä opiskelijoista, joilta prujut sai tilattua. Luennoilla ei päivystäjän lisäksi juuri muita ollut.
Myös muissa yhteiskuntatieteissä, jopa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sisällä, loimuava taloustiedekritiikki kertoo sekin, että taloustieteen opetuksessa on jotain mennyt vikaan.
Ainakin kiivaimpien taloustiedekriitikkojen kuva taloustieteestä on kovin erilainen kuin taloustieteellistä tutkimusta työkseen tekevien. Mitä ilmeisimmin taloustieteen kurssit eivät ole näille taloustiedeskeptikoille onnistuneet kovin vakuuttavaa kuvaa tieteenalasta välittämään. Olisi kiva saada välitettyä nykyisille taloustieteen kurssille ilmoittautuneille hiukan realistisempi kuva taloustieteen maailmasta. Ideaalitilanteessa olisi mahdollista houkutella alalle uusia tekijöitäkin.
Viime kesän käytin lukemalla melkoisen kasan taloustieteen perusoppikirjoja. Opettavaista sekin.
Useimmissa uusissa, varsinkin ei-suomalaisissa, oppikirjoissa empiirisen tutkimuksen tulosten osuus on paljon suurempi kuin mitä aikaisempien sukupolvien oppikirjoissa. Tämä heijastelee tieteenalan kehitystä. Taloustieteen nykytutkimus on pitkälti suurten tietomassojen analyysiin perustuvaa tilastollista tutkimusta. Empiirisen tutkimuksen osuus on radikaalisti kasvanut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Lopulta valitsin englanninkielisen CORE–projektin kehittämän tuoreen nettikirjan. Osittain valintaan toki vaikutti vapaasti verkosta ladattavissa oleva oppikirja. Yliopistokursseille osallistuu edelleen monia opiskelijoita, joiden mielestä kalliiden kirjojen lukeminen on ajan ja rahanhukkaa, kun tenteistä pääsee läpi lukemalla luentomuistiinpanotkin. Vapaasti ladattavissa oleva nettikirja toivottavasti hiukan tämän strategian perusteita heikentää. Kirjat on hyviä ja lukeminen kannattaa.
Suurempi syy CORE (suom. ydin) oppikirjan valinnalle oli kuitenkin taloustieteen opetuksen pistäminen uuteen uskoon. Tässä oppikirjassa maailma ei ole täydellinen.
Markkinat toimivat vajavaisen ja epäsymmetrisen informaation perusteella. Ihmiset reagoivat taloudellisten kannustimiin, mutta käyttäytyminen riippuu monista muistakin tekijöistä. Ihmisten käyttäytyminen aina ole täysin rationaalistakaan, saatikka perustu oman hyvinvoinnin tai hyödyn maksimointiin. Kysyntä ja tarjonta eivät tasapainoita työmarkkinoita, vaan työttömyyttä esiintyy myös korkeasuhdanteessa.
Taloustieteellisessä tutkimuksessa maailma ei ole koskaan ollutkaan täydellinen. Perusoppikirjoissa mutkia on vedetty suoriksi. Oppikirjojen maailmassa seikkailevat ihmisten sijaan tikku-ukot, joiden käyttäytyminen perustuu voiton tai omakohtaisen hyödyn maksimointiin. Yksinkertaistus selkeyttää analyysiä, mutta voi viedä analyysin sen verran epärealistiseen suuntaan, että koko puuhastelu kuulostaa puuhastelulta. Kuka muu kuin taloustieteen perusoppikirja miettii, minkä osan budjetistaan käyttää villaan ja minkä tykkeihin.
Oman käsitykseni mukaan taloustiede on sitä mielenkiintoisempaa mitä lähempänä se on käytännön elämää. Taloustieteellinen analyysi tarjoaa työkaluja konkreettisten kysymysten analysointiin. Empiirisen tutkimuksen keinoin voidaan arvioida poliittisten päätösten vaikutuksia. Tässä analyysissä ei ole mitään erityisen taloustieteellistä, mutta käytännössä taloustieteilijät ovat oleellisesti vähemmän allergisia numeroille kuin useimmat muut yhteiskuntatieteilijät ja siksi kvantitatiivinen yhteiskuntatieteellinen tutkimus usein tarkoittaa käytännössä taloustiedettä.
Taloustieteellinen nykytutkimus on hyvin konkreettista. Ehkä arvovapaatakin. Miten vaikuttaa aktiivimalli, tai Euroopan keskuspankin rahapolitiikka? Kasvattaako perustulo työllisyyttä vai onko työttömyyskorvausten leikkaaminen tehokkaampaa. Miksi ylipäätään työllisyydellä on väliä?
Taloustiede ei ole sen paremmin oikeistolaista kuin vasemmistolaistakaan, mutta se tekee politikkasuosituksia. Miten?
Helppoa. Anna funktio niin etsin sen maksimin. Pitää vaan hetki miettiä kertooko tämä maksimi jotain siitä, miltä maailman pitäisi näyttää.
Aihealueet: Lajittelematon
Kovasti on puhetta siitä, että pitää opettaa taloustieteen perusasiat, mutta ainakin minulle jää kommenttien perusteella epäselväksi, mitä ne ovat. Käsittääkseni esimerkiksi kuluttajan teoria ei ole taloustieteen perusasia. Mielestäni perusasioita on kaksi: (1) Jokaisella päätöksellä on kustannus ja se on vaihtoehtoiskustannus. (2) Uskottavat tulemat ovat tasapainoja. Jos haluaa tehdä talousteoriasta seksikkäämmän voi lisätä kolmannen perusasian: ihmisen on pakko tehdä valintoja. Implisiittinen oletus on koko ajan, että päätöksentekijät ovat rationaalisia. Tätä ei mielestäni pitäisi ylipäänsä julistaa, kuten on tapana, talousteorian perusasiaksi; kyse on vähän siitä kun muissa tieteissä oletetaan, että ihmiset osaavat lukea. Se ei ole mitään tiedettä määrittelevä perusaksioma. Tältä pohjalta kun lähtee, herää kysymys keitä ovat ne ihmiset, jotka esittelevät taloustieteen perusteita tykkien ja voin tai muiden rasvojen avulla (tässä toksisesti etsitään syyllistä).
Minäkin liityn keskusteluun pahasti jälkijunassa. Samoin kuin Roope, opetin ensimmäistä kertaa taloustieteen perusteet nyt syksyllä ja päädyin käyttämään CORE:a. Yleisönä olivat Aallon kauppakorkean reilut 300 ensimmäisen vuoden opiskelijaa, joista suurimmalla osalla ei ollut minkäänlaista taustaa taloustieteestä. Lisäksi mukaan oli ilmoittautunut reilu 100 Aallon muiden ohjelmien, avoimen yliopiston ja kauppiksen aikaisempien vuosikurssien opiskelijaa.
Reilu kolmannes opiskelijoista täytti palautelomakkeen ja ainakin he tuntuivat olevan kurssista innostuneita. Osa oli toki Riikan kanssa samaa mieltä siitä, että kirjassa olisi tekstiä voinut olla vähemmänkin, mutta kukaan ei syyttänyt ketään vasemmistopropagandasta. Itse pidin kurssin opettamisesta CORE:n pohjalta paljon, juuri näistä Roopen esille nostamista asioista johtuen, vaikka kirja ei täydellinen olekaan. Klausinkaan ei tarvitse olla huolissaan, sillä myös tällainen peruskurssi pysyy lähes kokonaan teoreettisena vaikka pari välähdystä teorian ja empirian vuoropuhelusta siihen onkin mahdollista sisällyttää.
Riikan huoli tuntimääristä on minusta relevantti. Kuudessa viikossa on mahdollista opettaa vain rajallinen määrä asioita ja nykyisissä ohjelmissa opiskelijoilla taitaa mennä aika kauan ennen kuin seuraavan kerran (jos koskaan) pääsevät taloustieteen kurssille. Omalla kurssillani oli 18 luentoa, viidet harjoitukset ja viisi pienryhmätapaamista (opiskelijat jaettiin 10 ryhmään ja kaikki eivät tulleet paikalle, joten nämä olivat aidosti pieniä ryhmiä). Yllättävän paljon siinäkin ehtii käymään läpi – eikä se itse asiassa taida niin paljon brittistandardista poiketa, kun nuo taidetaan sekä meillä että briteissä määritellä ”tunneissa” muotoon 36h + 10h (jotenkin 90min luento muuttuu kahdeksi tunniksi, kun se viedään virallisiin kurssikuvauksiin). Opiskelijat kuitenkin varmasti hyötyisivät paljon siitä, että opittuja työkaluja ehdittäisiin soveltaa useampaan konkreettiseen tapaukseen.
Tilanne tulee olemaan oleellisesti erilainen ensi syksynä aloittavassa uudessa taloustieteen kandiohjelmassamme, jossa peruskurssi opetetaan 12 viikossa (24 luentokertaa pienessä ryhmässä + harjoitukset). Tämän lisäksi ensimmäiseen vuoteen sisältyy erillinen empiirisen taloustieteen kurssi, toinen kurssi instituutioista sekä yhteiset matikanopinnot Science and Technology kandiohjelmien kanssa.
Ja nyt kun olen luontevasti hivuttanut keskustelun mainonnan puolelle, niin mainittakoon sekin, että haku on auki ja loppuu jo 23.1. Eli jos lähipiiristä sattuu löytymään lahjakasta nuorisoa, jota taloustiede voisi kiinnostaa, niin täältä löytyy aiheesta enemmän: http://www.aalto.fi/bsceconomics
Vielä vertailun vuoksi: brittiyliopistossa, jossa työskentelen, vuoden mittaisen kansiksen perusteiden kurssilla luentojen tuntimäärä on 40h ja harjoitusten 18h, eli ei niin paljoa Suomea enempää kuin mitä ajattelin. Mutta harjoitusten ryhmäkoko on 11-19 opiskelijaa, joten lähiopetus päässee toteutumaan täällä paremmin. Mistä muuten seuraa, että itsehän en esitä kysymyksiä täysin randomisti (kuten Panun opiskelijapalautteessa) vaan lievästi ylipainottaen niitä opiskelijoita, joiden epäilen ottavan lunkimmin, jotta syntyy yksi kannustin (muiden joukossa) tulla paikalle hyvin valmistautuneena.
Panu, kaikesta Coren hehkutuksesta huolimatta editoinnin heikkous on todellinen ongelma, joka luultavasti korostuu pienemmällä lähiopetusmäärällä, kun ei ole sillä lailla aikaa selventää asioita.
Mitä tulee opiskelijoille tuttuihin arkisiin esimerkkeihin optimoinnin suhteen, niin ehkä minä vain olen poikkeuksellisen lahjakas pölynimurikauppias, mutta se ei ole vaikeaa. Ehkä pitää joskus listata parhaat palat jonnekin…
Hei Roope, kommentoin pahasti jälkijunassa, kun SK:n juttukin tuli jo. Hyvää pohdintaa. Itse opetan parhaillaan kahdeksatta kertaa peruskurssia, joten asia on ajankohtainen. Peruskurssilla on meillä pari tavoitetta: opettaa opiskelijoille taloustieteen perusajattelu, ja samalla markkinoida sitä potentiaalisena pääaineena (Vaasassa, niin kuin useimmissa kauppatieteellisissä, valinta pääaineesta tehdään pakollisten yhteisten opintojen jälkeen). Tämä johtaa tiettyyn trade-offiin: koska taloustieteen peruslogiikka esim. kuluttajan valinnan tai voiton maksimoinnin on pääsääntöisesti opiskelijoille vieras, niin heidän olisi hyvä hallita se yksinkertaisten esimerkkien avulla, ennen kuin he voivat analysoida monimutkaisempia tilanteita. Samalla esimerkkien realismien puute voi vieraannuttaa kiinnostuneita opiskelijoita, joten on hyvä muistuttaa yksinkertaistuksista; itsekin habituaalisesti pahoittelen tuollaisia allokoi budjetti tykkeihin vs. villaan - esimerkkejä. Jostain nuoruudestani muistan nähneeni Ionescun absurdin näytelmän, jossa ironisoitiin kielien alkeiskurssien dialogeja; samanlaista hupia saisi taloustieteestä. Mutta kuinka esittää asiat samalla realisistisesti että yksinkertaisti, siinä meille haastetta. Toki jossain määrin aina mediasta löytyy esimerkkejä, joita voi käyttää hyväksi.
Jos Suomen koululaitoksessa opetettaisiin taloustiedettä (kuten esim. Ranskassa tai Hollannissa), niin tällä voisi olla vaikutusta sille, miten taloustiedettä opetettaa yliopistoissa. Taloustiedon opetus Suomen koululaitoksessa ei minusta ole juurikaan taloustieteen informoimaa. Toki tällä hetkellä kaikki lähtevät aika samalta viivalta siinä, ettei opiskelijoille voi olettaa vahvoja pohjatietoja. Joissain erikoistuneissa lukioissa opiskelijat tuntuvat saavan kohtuullisen hyvät pohjatiedot, ja hallitsevat ison osan perusoppikirjojen materiaalista jo yliopistoon tullessaan.
Kiitos tuosta oppikirjavinkistä, en sitä ennestään tiennyt. Kävin katsomassa. Materiaalia ainakin näytti olevan paljon. Kuten Riikka edellä olleissa kommentteissa totesikin, niin lähiopetuksen tuntien rajallisuus asettaa oman haasteensa sille, mitä käsitellä. Samoin myös valtavat ryhmäkoot eivät juuri anna tilaa pedagogisille hienouksille.
Vuosia sitten muuten itsekin kirjoitin KAK:ssa siitä, miten peruskurssia ehkä pitäisi opettaa ja tein vieläpä jonkinlaisen katsauksen siihen, miten sitä silloin eri paikoissa opetettiin. Jos kiinnostaa, niin tuo juttu löytyy osoitteesta: https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/KAK32012/kak32012kalmi.pdf
Varasta tämä kuvaus taloustieteen ytimestä Paul Krugmanilta:
Economics is really about two stories. One is the story of the old
economist and younger economist walking down the street, and the
younger economist says, ‘Look, there’s a hundred-dollar bill,’ and the
older one says, ‘Nonsense, if it was there somebody would have picked
it up already.’ So sometimes you do find hundred-dollar bills lying on
the street, but not often—generally people respond to
opportunities. The other is the Yogi Berra line ‘Nobody goes to Coney
Island anymore; it’s too crowded.’ That’s the idea that things tend to
settle into some kind of equilibrium where what people expect is in
line with what they actually encounter.
Kiitos kommenteista. Lopputulos täällä. Toistaiseksi maksumuurin takana, mutta ei kestäne kauaa kun joku digitilauksen omistava jakaa sen twitterissä.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/taloustieteen-peruskurssin-kirjoissa-seikkailee-ahne-ja-omahyvainen-egoisti-todellisuus-on-mutkikkaampi/
Tällaisissa yleiskatsauksissa jään yleensä kaipaamaan makrotaloustieteen suuria epävarmuuksia ja mahdollisia virheitä todellisuuden kuvaamisessa, kuten:
https://m.tau.ac.il/~yashiv/stiglitz2011.pdf
https://paulromer.net/wp-content/uploads/2016/09/WP-Trouble.pdf
Mikrotaloustiede on saavuttanut paljon upeita tuloksia, mutta makron puolella heilaihtelujen ja kriisien dynamiikka on heikosti tunnettu siitä huolimatta ettei näin välttämättä tarvitsisi olla. Siksi puutteiden selkeä esiintuominen ei mielestäni ole turhaa negatiivisuutta vaan rakentavaa tiedon ja epävarmuuden eron valottamista, joka voi myös johtaa edistykseen ja läpimurtoihin.
CORE-projektin nettikirja ei pikaisen selailun perusteella tuo makron fundamenttiongelmia esiin kovin selkeästi. Esipuhe mainitsee matemaattisten mallien vieraantuneisuuden todellisuudesta, mutta se tuntuu diplomaattisesti sivuuttavan matemaattisten mallien remonttitarpeen ja tyytyy kuvailemaan havaittuja fluktuaatioita ja luettelemaan taustatekijöitä (luvuissa 13, 17 ja “Looking forward..”).
@Heikki Taimio: fysiikka on varmasti edistyvä tieteenala kuten taloustiedekin, mutta viimeisen 20 vuoden laaja-alainen muoti-ilmiö säieteoria alkaa pudota muodista juuri sen takia, että se ei tuota mitään ennusteita, joita voisi validoida havaintoja vasten. Lisäksi vakiintunemmissakin teorioissa kuten kvanttimekaniikassa (joka tuottaa tarkkoja ennusteita) saattaa olla tulkintaongelmia, jotka vaikeuttavat edistystä.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Trouble_with_Physics
https://www.wired.com/2014/06/the-new-quantum-reality/
Linjatyössä olevana muistuttaisin tylsästi keskustelijoita tuntimäärien ja opiskelijoiden lähtötason aiheuttamista rajoitteista. Se, että sinänsä mielenkiintoiset asiat voisi huomioida opetuksessa, vaatii jonkinlaisia käytännön ratkaisuja. Esim. vaikka briteissä on enemmän lähiopetustunteja ja vaikka Coressa on kohtalaisesti oppihistoriaa, sitä ei käytännössä ehditä käymään läpi, koska varsinaisissa käsitteissä on ihan riittävästi tekemistä (ja oppihistoria ei avaudu, jos ne peruskäsitteet ei ole hallussa).
Fysiikka on varmasti edistyvä tieteenala. Esim. Harvardissa fysiikan opetuksessa https://www.physics.harvard.edu/academics/courses käsitellään ilmeisen keskeisellä kurssilla “frequently” fysiikan filosofiaa ja historiaa, ks. PHYSICS 101 - Foundations of Theoretical Physics.
Mielestäni taloustieteen peruskurssilla pitää aihevalinnat miettiä lähtien tästä kysymyksestä: minkä asioiden oppiminen antaa perusvalmiudet ymmärtää maailmaa?
Itse itselleni vastaten listaisin joukkoon ainakin: kysyntä/tarjonta, täydellinen/epätäydellinen kilpailu/monopolistinen rakenne, peliteoria, agent-principal -ongelmat delegoinnissa, ulkoisvaikutukset ja se, minkälaisia tilastollisia menetelmiä taloustieteessä käytetään ja miksi.
Teoriaa on syytä opettaa jonkin verran. Ilman teoriaa ihmisellä on nimittäin vain jono havaintoja. Halutaanko tämä kenties välttämätön teoriaosuus opettaa niin, että tuodaan siihen kaikki reaalimaailman epätäydellisyydet vai kenties niin, että pelkistetään asiat äärimmilleen, jolloin käsittääkseni vaikutusmekanismi (=teoria) tulee mahdollisimman selkeästi esille; viisas opettaja toivottavasti tekee tässä viisaan ratkaisun.
Lainan jorinat koulukunnista ja oppihistoriasta kannattaa jättää huomiotta; edistyvän tieteen yksi tunnusmerkki on, että klassikkoja ei lueta, vaan ne jätetään tieteenhistorioitsijoiden reviiriksi. Edistyvässä tieteessä nykyaikainen esitystapa hakkaa mennen tullen vanhat esitystavat; sitä kai sanotaan edistykseksi. Ihmiset, jotka ovat intoutuneita koulukunnista ja tieteenfilosofiasta ratkaisuina erityistieteiden ongelmiin ovat hyvin pahasti pihalla ja tyypillisesti ratkaisuaversiivisia.
World Economics Associationin julkaisussa ihan mielenkiintoinen ehdotus liittyen taloustieteen perusoppikirjoihin (ja vähän kehittyneempiinkin). Jutusta löytyy myös WEA:n oma listaus oppikirjasuosituksista, tosin HED:n suositus vaikutti nopealla vilkaisulla minusta paremmalta.
https://www.worldeconomicsassociation.org/newsletterarticles/change-economics-textbooks/
Kirja vaikuttaa vasemmistolaisten tekijöiden yritykseltä syöttää ideologiaansa yliopisto-opetukseen. Riikka jo kirjoittikin tuosta yksipuolisuudesta ensimmäisessä kommentissa. Samanlaista olen nähnyt muissakin katsomissani avoimissa kirjoissa, mutta voi niistä jokin neutraalikin löytyä. Kaipa avoimen kirjan tekijöillä on usein ketunhäntä kainalossa.
Peruskurssilla voisi tosiaan pikaisesti mainita von Misesin nimissä toimivan nyky-itävaltalaisen koulukunnan, taloustieteilijöinä esiintyvät politiikan tutkijat ja muuta marginaalista. Opettaisi, että kaikki tieteenä esitetty ei ole kunnon tiedettä, vaan pitäisi julkaista laajalti alan parhaissa lehdissä.
Kannattaisi ehkä - kun kyse on taloustieteen markkinoinnista (heh) - nostaa kärkeen tämä netistä vapaasti saatava oppikirja. Ihan vaan mainoksena, löytyykö miltään muulta tieteenalalta esimerkkejä kollektiivisesti tuotetusta vapaasti ladattavasta perusoppikirjasta? Ja tietysti myös herkullinen esimerkki, miksi juuri taloustieteessä?
Jukka, jos maksimoitava funktio on se, mitä econ101:n pitäisi sisältää, miten tiivistäisit ajatuksesi tai mitä noista teemoista pitäisi poimia? Kysyn ihan henk. koht. mielenkiinnostakin.
Muutamia tiedemaailman ulkopuolisia ajatuksia:
“Helppoa. Anna funktio niin etsin sen maksimin. Pitää vaan hetki miettiä kertooko tämä maksimi jotain siitä, miltä maailman pitäisi näyttää.”
Markus kai jo tähän viittasikin, mutta kysymyshän kai on, tuleeko sen funktion mukana annettuna ne oletukset, joilla funktio on ylipäänsä määritelty niin, että sille voi etsiä maksimia. Tietokone on nykymaailmassa usein ekonomistia parempi maksimoimaan funktioita, ja poliitikon sekä tietokoneen välissä ekonomistin homma on usein muotoilla ne oletukset, joiden puitteissa maksimoidaan.
“Ihmisten käyttäytyminen aina ole täysin rationaalistakaan, saatikka perustu oman hyvinvoinnin tai hyödyn maksimointiin. ”
Tämä on varmaan yksi keskustelun suurimmista ongelmista. Oletan, että lauseesta puuttuu sana “ei”. Aihe ansaitsisi hieman kattavamman käsittelyn, mutta en ole ihan vakuuttunut että sekään auttaisi. (Esimerkiksi tässä on yksi näkökulma: https://medium.com/incerto/how-to-be-rational-about-rationality-432e96dd4d1a)
Jos minulta kysytään, ihmisten käyttäytyminen on lähes aina miltei uskomattoman rationaalista. Jos verrataan tätä ihmisen käyttäytymistä tilanteeseen, jossa on olemassa täydellinen informaatio, meillä on oletus riskipreferenssistä, tavoitteena on maksimoida jollain selkeillä ja havaittavilla ehdoilla vapaa-ajan ja kulutuksen suhde, jne., niin voi tosiaan näyttää siltä, ettei ole kamalan rationaalista. Tietokone kyllä optimoi monimutkaisenkin funktion paremmin, tarvittaessa se raksuttaa sitä jäähallin kokoisella serverifarmilla vaikka pari viikkoa.
Pohjimmainen ongelma on siinä, kuka ja mikä mandaatti on määritellyt ulkopuolelta, milloin ja milläkin oletuksilla mikäkin teko maksimoi kenenkin hyötyä (tai hyvinvointia).
Se, mihin tässä kai viitataan empiirisen tutkimuksen keinoina, on tietenkin vapaampaa näistä ongelmista. Pragmaatikon näkökulmasta se ikävä kyllä johtaa aika ajoin mikroekonometriseen limboon. Paikka on Heisenbergin sukua, ja sanoo, että mitä vähemmän oletuksia asetamme, sitä heikommin yleistettäviä tuloksia saamme - ja päinvastoin. Akatemian ulkopuoliselle käytännön ihmiselle tämä on ihan oikea pulma (ks. esim. https://www.nber.org/papers/w25320).
terv,
jukka
Taloustiede on monipuolisempaa ja empiirisempää kuin monet ajattelevat.
Taloustieteellisen analyysin kohteina olevien aiheiden moninaisuudesta voi muodostaa isoa kuvaa selaamalla esim. näitä sivuja:
*https://ideas.repec.org/j/
*https://www.nber.org/programs/
*https://www.orianabandiera.net/what-economists-really-do
Lisäksi suomalaisten taloustieteen tutkijoiden tutkimusaiheisiin voi tutustua Kansantaloudellista aikakauskirjaa selaamalla
https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/kansantaloudellinen-aikakauskirja/arkisto/
Koska dataa on nykyisin saatavilla hypoteesien testaamiseen ja erilaisten politiikkojen arviointiin paremmin kuin koskaan aikaisemmin (https://ourworldindata.org/about), on tilastollinen analyysi saanut taloustieteessäkin suuremman painon (https://www.aeaweb.org/research/charts/an-empirical-turn-in-economics-research)
Googlen pääekonomistin Hal Varianin sanoin: “I keep saying the sexy job in the next ten years will be statisticians. People think I’m joking, but who would’ve guessed that computer engineers would’ve been the sexy job of the 1990s? The ability to take data—to be able to understand it, to process it, to extract value from it, to visualize it, to communicate it—that’s going to be a hugely important skill in the next decades, not only at the professional level but even at the educational level for elementary school kids, for high school kids, for college kids. Because now we really do have essentially free and ubiquitous data. So the complimentary scarce factor is the ability to understand that data and extract value from it.”
https://www.mckinsey.com/industries/high-tech/our-insights/hal-varian-on-how-the-web-challenges-managers
Taloustieteilijöitä työllistyy kasvavassa määrin teknologiayrityksiin, jotka tarvitsevat osaamista erilaisten markkinoiden mallintamiseen, hinnoitteluun ja data-analyysiin. Lainaus Susan Atheyn ja Michael Lucan artikkelista: “PhD economists have started to play an increasingly central role in tech companies, tackling problems such as platform design, pricing, and policy. Major companies, including Amazon, eBay, Google, Microsoft, Facebook, Airbnb, and Uber, have large teams of PhD economists working to engineer better design choices. For example, led by Pat Bajari, Amazon has hired more than 150 Ph.D. economists in the past five years, making them the largest employer of tech economists. In fact, Amazon now has several times more full time economists than the largest academic economics department, and continues to grow at a rapid pace. Companies such as Coursera, Expedia, Netflix, Microsoft, Pandora, Uber, Yelp, and Zillow have also hired economists.”
Athey, S. Luca, M. Economists (and Economics) in Tech Companies. Stanford University Graduate School of Business Research Paper No. 18-44. https://ssrn.com/abstract=3247794
Perinteisesti suurin osa taloustieteilijöistä on ollut miehiä, mutta tämäkin on muuttumassa: Top Female Economists https://ideas.repec.org/top/top.women.html
Hienoa pohdintaa. Pari käytännön esimerkkiä ”uudesta taloustieteestä” ja vanhojen mallien virheistä korkeintaan, mutta muutenhan se on siinä. Aiheesta lukisi mielellään kirjankin..
Moi,
En ole taloustieteiljä, ja tutustuin COREen vain silmäilemällä. Asiaa olne kuitenkin harrastanut jonkin verran. Suomennan Mazzucaton kirjaa The Value of Everything ja siinä käsitellään hienosti arvon käsitettä taloustieteessä: mitä se on, missä sitä syntyy ja missä sitä ei synny jne. Vuokria selvästi käsitellään COREssa, ja nämä käsitteethän ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa. En ehdi nyt tutkia kunnolla, mitä COREssa sanotaan arvosta, mutta mikäli sitä ei kirjasa erikseen kunnolla käsitellä, sen nostaminen kurssilla esiin voisi olla hyvä ajatus.
Taloustieteen oppihistoria, tieteenfilosofia ja koulukunnat opettamalla pääsisi jo pitkälle. Näitä ei nykyisin opeteta pakollisina (ja harvoin edes valinnaisina) koko koulutusohjelman aikana.
Hei,
haluaisin kiinnittää huomiota tähän kohtaan:
“mutta käytännössä taloustieteilijät ovat oleellisesti vähemmän allergisia numeroille kuin useimmat muut yhteiskuntatieteilijät ja siksi kvantitatiivinen yhteiskuntatieteellinen tutkimus usein tarkoittaa käytännössä taloustiedettä.”
On totta, että taloustiede operoi kaikista yhteiskuntatieteistä eniten numeropohjaisesti, mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa, että kvantitutkimus tarkoittaisi käytännössä taloustiedettä. Mihin tällainen väite voi mitenkään perustua?
Ellei ajattele että taloustiede = tilastotiedettä, niin taloustieteen ydinhän tulee nimenomaan sen teoriasta. Nähdäkseni muilla yhteiskuntatieteillä on aivan omat teoriansa. Myös muilla, omia teorioitaan soveltavilla yhteiskuntatieteen aloilla tehdään kyllä runsaasti kvantitutkimusta.
”Anna funktio” - se funktio on sitten jo politiikkaa, mitä tekijöitä on mukana tarkastelussa, miten eri tavoitetekijät arvotetaan jne. Yleinen (kansan)taloustiede on paljon laajempi asia kuin yrityksen taloustiede.
En ole COREen oikein tutustunut joten suuri osa tässä oli uutta. Sen valinta on nähdäkseni viisasta, onhan se pyrkimys ratkaista monia hyvin tunnettuja ongelmia taloustieteen opetuksessa. Lähinnä kolumni innoitti minua siihen tutustumaan.
Kolumni loppuu turhan nopeasti aevovapauteen ja politiikkasuosituksiin joita ehkä voisi pohtia enemmän. Kommentissa mainitsit tulonjaon jolla voi olla merkitystä myös ilman tai varsin yleisten arvostusten pätiessä jotenkin teknisesti, mutta joka yleensä edellyttää kun nveksia hyvinvointifunktiota. Kiinnostaisi tietää siitä enemmän.
Hiukan korjailtu juttua illan mittaan ja saattaa muuttua vieläkin. Kiitos kommenteista.
Thanks, tämä ilmeisesti Riikka S.
Tulonjakokohta pitää muuten vielä nostaa erikseen esille, koska Coressa saa niin suuren painon.
Työmarkkinat vedin HY-kurssilla hiukan perinteisemmän kaavan mukaan.
Sen sijaan empiirisen analyysin korostamisessa CORE oli minusta oikealla asialla. Itsekin pyörittelin pitkään vuodesta 1000 alkavia BKT-sarjoja, toivottavasti edes osa opiskelijoista teki samoin
Mitä ongelmia pikavippiliiketoiminta synnyttää kansantaloudelle taloustieteen oppien valossa. Aihe varoittava esimerkki nuorille. KKV:n tulkinnan mukaan korko ylittää jopa koronkiskonnan, Häkkälä perustanut työryhmiä, tuomioistuimet eivät sanoneet asiasta vielä viimeistä sanaa….
Omat kokemukset Coresta: isoin ongelma on heikko editointi, ja ounastelen, että hype voi aiheuttaa toimitustiimissä sellaista ajattelua, että ei noin banaaliin asiaan tarvitse kiinnittää huomiota. Erityismaininnan vaikeaselkoisuudesta saa työmarkkinoita käsittelevä Unit 9.
Sekä peliteorian runsaan ja monipuolisen käytön että ylipäätään opiskelijaelämästä otettujen käytännön esimerkkien voi nähdä opettavan opiskelijoita optimoimaan paremmin. Tästä näkökulmasta huolet tai toiveet siitä, että Core olisi jotenkin heterodoksinen oppikirja, ovat liioiteltuja. Lisäksi Core pyrkii ratkaisemaan taloustieteen PR-ongelmaa osoittamalla, että taloustieteellinen rationaalisuuskäsite ei sulje pois toisten hyvinvoinnista välittämistä. Toisaalta tietyt kohdat tuntuvat asenteellisilta: esim. yrittäjien ajatellaan olevan joka ikisessä kontekstissa työntekijää vahvempi osapuoli. Myös Pohjoismaat esitetään aivan täydellisenä paratiisina, joten vähän suurempi kriittisyys olisi ehkä hyvästä (erityisesti olisi ollut syytä mainita aktiivisesta työvoimapolitiikasta sekä työmarkkinoiden insider-outsider-mallista). Ja joissain asioissa on vedetty substanssiasioita vähän turhan suoraksi. That said, koko projekti on minusta mielenkiintoinen, eikä se siis rajoitu vain Core the Economyyn. (Ajattelin kirjoittaa aiheesta KAK:iin vähän perusteellisemmin toivottavasti jossain vaiheessa tätä vuotta.)
Mitä tulee taloustieteen opintoihin yleisemmin, niin olennaisinta olisi kait vähän kutitella opiskelijoiden aivoja, ennemmin kuin saada nämä tankkaamaan tietyt mallit ulkoa. Tai itse ainakin näen taloustieteen niin, että mallit ovat työkaluja ja sitten pitää funtsia, mihin tilanteeseen sopisi mikin työkalu, mikä puolestaan vaatii tiettyä henkistä joustavuutta ja luovuuttakin. Mutta se, mikä minua mietityttää, kuinka hyvin tämä onnistuu suomalaisissa korkeakouluissa, joissa lähiopetustuntien määrä taitaa jäädä aika paljon vähemmäksi kuin meillä briteissä.