ETLA julkaisi viime viikolla arvion hallituksen työllisyyspolitiikan onnistumisesta. Raportin (täällä) mukaan puolet työllisyyden kasvusta on ollut hallituksen toimenpiteitten ansiota.
Kerkesin jo Twitterissä ihmetellä ETLAn laskelmia, mutta Twitter sopii hiukankin pidempiin ihmettelyihin huonosti. Yritetäänpä siis hiukan perusteellisemmin tässä. ETLAn tutkijat kiittivät jo kritiikistä ja lupasivat pohtia mallintamistapaansa huolellisesti uudestaan. Tiedä vaikka tästä olisi apua siihenkin.
ETLA on arvioinut kilpailukykysopimuksen vaikutuksia makromallisimulaatiolla ja lisännyt päälle aikaisemman Olli Kärkkäisen ja Jussi Tervolan tutkimukseen perustuvat kannustimien parantumisen vaikutukset. Varsinaista empiiristä aineistoa ETLA ei arviossaan käytä.
ETLAn laskelmien logiikka lienee helpointa esittää perinteisen työvoiman kysyntä - tarjontakehikon avulla. Oheisessa kuviossa kysyntäkäyrä on laskeva eli palkkatason laskiessa yritykset haluavat palkata lisää työntekijöitä. Tarjontakäyrä on taas kasvava eli palkkatason nousu kasvattaa työvoiman tarjontaa. Tasapainossa tarjonta on yhtä suuri kuin kysyntä.
Jos työmarkkinat ovat tasapainossa (pisteessä jossa tarjonta ja kysyntäkäyrät leikkaavat) , ei vaikkapa kiky-sopimuksessa sovituilla vakuutusmaksujen siirtämisellä työnantajilta työntekijöille ole mitään vaikutusta. Palkat yksinkertaisesti nousevat viimeistään seuraavalla sopimuskierroksella sen verran nopeammin, että kiky-sopimuksen palkka- ja työllisyysvaikutukset katoavat.
ETLAn laskelma perustuukin siihen, että työmarkkinat eivät olleet kiky-sopimuksen aikaan tasapainossa. Tuottavuuden laskusta, kilpailukyvyn rapautumisesta ja korkeasta työttömyydestä huolimatta, palkat eivät olleet sopeutuneet tasapainotasolle. Kun kiky-sopimuksessa palkkoja laskettiin, päästiin siis lähemmäs tasapainoa.
Tällaisen sopeutumisprosessin työllisyysvaikutuksia on loogista mallittaa ETLAn tapaan. Lähtötilanteessa työllisyys olisi oheisen kuvion pisteessä A ja lopputilanteessa pisteessä B. Muutos työllisyydessä saadaan kertomalla keskenään palkkatason lasku ja työvoiman kysynnän hintajousto - juuri niin kuin ETLAn raportissa tehdään. Tulos riippuu oleellisesti valitusta hintajoustosta, mutta ETLAn simulaatiossa käytetty estimaatti 0,3 sopii ihan hyvin yhteen empiirisen tutkimuksen tulosten kanssa. Tuloksena saadaan työllisyysvaikutukseksi reilut 20 000 työpaikkaa. Käyttämällä isompia joustoestimaatteja saadaan tulokseksi isompia työllisyysvaikutuksia. Näitä esim. valtiovarainministeriön aikanaan käyttämiä estimaatteja tosin talouspolitiikan arviointineuvosto piti pahasti harhaisina (Ks. sivut 133-5 ja Jussi Huuskosen taustaraportti).
Varsinainen ongelma liittyy kuitenkin tarjontavaikutuksiin. Nämä ETLA poimii aikaisemmasta Olli Kärkkäisen ja Jussi Tervolan tutkimuksesta, jossa mallinnetaan mikrosimulaatiomallilla työnteon kannustimien muutoksia ja lasketaan niiden avulla mm. verotukseen, työttömyysturvaan ja varhaiskasvatusmaksuihin tehtyjen muutosten työllisyysvaikutuksia.
ETLAn laskelmissa Kärkkäinen & Tervola estimaatit työllisyysvaikutuksista ynnätään yhteen kiky-sopimuksen aikaansaaman palkkatason alenemisen vaikutuksen kanssa.
Palataan hetkeksi kuvan kysyntä-tarjontakehikkoon. Jos palkkataso lähtötilanteessa oli tasapainon yläpuolella, tarjonta on suurempi kuin kysyntä, eikä tarjonnan muutoksilla ole työllisyyteen mitään vaikutusta. Kuviossa tämä näkyy siinä, että tarjontakäyrän siirtäminen oikealle (yhtenäisestä viivasta katkoviivaan), ei vaikuta työllisyyteen millään tavalla.
Kun palkkataso laskee työvoiman kysyntä kasvaa. Mahdollisesti tarjonta alkaa jossain vaiheessa rajoittaa työllisyyden kasvua. Kuitenkin edellytys sille, että työllisyysvaikutus ylipäätään voidaan laskea kysyntäkäyrän kulmakertoimen avulla on edelleen se, että tarjonta ei rajoita kysyntää. Tarjonnan kasvu (tarjontakäyrän siirtyminen) voi “tehdä tilaa” kasvaneelle kysynnälle, mutta työllisyysvaikutus saadaan edelleen kysyntäkäyrältä.
Sivuhuomautuksena todettakoon vielä, että mallitettaessa työnteon kannattavuuden vaikutuksia työllisyyteen mikrosimulaatiomallilla kerrotaan esim. verotuksen muutoksista aiheutuva kannustimien muutos työvoiman tarjontajoustolla. Tämä laskelma taas perustuu oletukselle siitä, että työpaikkoja on tarjolla eikä kysyntä siis rajoita työllisyyden kasvua. Oletus sopii hiukan huonosti yhteen kiky-laskelmissa käytetyn työn kysyntärajoitteen kanssa eikä täysin eri oletuksiin perustuvia laskemia pitäisi siksi laskea yhteen.
Tässä blogissa käytetty kysyntä-tarjontakehikko on karkea yksinkertaistus työmarkkinoiden toiminnasta. Työmarkkinoiden toiminta on monimutkaista. Verotuksella ja sosiaaliturvamaksuilla, työehtosopimusten palkankorotuksilla ja työnteon kannustimilla on työllisyyden kannalta monenlaisia vaikutuksia. Tällaisia pyritään empiirisen tutkimuksen avulla tulevaisuudessakin mittaamaan. Ehkä joskus saadaan aikaan myös kokonaisarvio hallituksen työllisyyspolitiikan vaikutuksista. ETLAn raportin tapaisella harjoituksella sellaista ei vielä synny.
Aihealueet: Julkinen talous, Työmarkkinat
Työmarkkinoita voi kuvata sangen monipuolisesti numeerisen yleisen tasapainon malleissa, joita hyödynnetään yllättävän vähän kotimaisessa talouspoliittisessa keskustelussa. Ne nimenomaan pakottavat analyysin siihen kurinalaisuuteen, jota Roope peräänkuulutti. Toivonkin että jatkossa maamme lukuisat työn taloustieteeseen erikoistuneet ekonomistit lisäisivät myös CGE:n työkalupakkiinsa.
Roopen kommentit johtivat meidät pohtimaan raporttimme päätelmiä, myös yhdessä Roopen kanssa. Tulimme tulokseen, että Roopella on varteenotettava pointti ja meidän syytä korjata arviotamme politiikkatoimien (ml.kiky) työllisyysvaikutuksista.
Korjaus ei kuitenkaan ole tavattoman suuri. Päädymme siihen, että eri toimien yhteisvaikutus voisi olla noin 45 000 työpaikkaa noin 55 000 työpaikan sijasta, jos piste-estimaattina käytetään ison haarukan keskiarvoa. Tässä, kuten aiemmassakaan arviossa ei ole otettu huomioon aivan kaikkia politiikkatoimia, kuten esim. työttömien haastattelujen ja ns. aktiviimallin vaikutuksia. Niinpä meistä ei edelleenkään ole mahdotonta, että politiikan vaikutus on ollut noin puolet runsaan 100 000 työpaikan lisäyksestä, vaikkain todennäköisesti jonkin verran pienempi.
Tämäkin arvio on tietysti varsin epävarma, ja sen premisseistä kuten työn kysynnän ja tarjonnan joustoista voi olla monta mieltä. Meistä kuitenkin on parempi esittää julkisesti arvioitavissa olevilla oletuksilla joitain arvioita tärkeistä asioista kuin sanoa, ettei epävarmuuden takia mitään voi sanoa.
Tarkemmin revisioidusta käsityksestämme voi lukea täältä:
https://www.etla.fi/ajankohtaista/tyopaikkojen-lisayksesta-ja-politiikan-ansiosta-tasmennys-etlan-arvioon/.
Tarjontaa parantavat toimet siis tuottivat ehkä 30 000 työpaikkaa. Kiky sai Vesan mielestä työntekijät arvioimaan tuottavuuttaan alaspäin ja siten lisää tarjontaa tästäkin? Ellei, on vaikea nähdä, että koko työvoimaan voisi samanaikaisesti soveltaa tuota joustoa 0,3 ja päälle osaan samasta työvoimasta Kiky-lisää. Olisiko Kikyn sijaan pitänyt helpottaa irtisanomista ja Pohjoismaiden tapaan säätää korvausvelvollisuus laittomista lakoista?
No, hyvä että ainakin nuo 30 000. Sateenkaarihallituksen saldo taisi olla negatiivinen?
Vesa,
Ei saada erimielisyyttä syntymään siitä etteikö tarjontapuolen reformeilla olisi voinut olla positiivisia työllisyysvaikutuksia. Eikä siitä etteikö markkinat olisi liikahtaneet sen verran lähelle tasapainoa että tuossa kuviossa voitaisiin hyvinkin olla lähellä tasapainopistettä. (Mahdolliselle yleisölle huomautettakoon, että Vesa tai minä emme tällaisten käppyröitten avulla varsinaisesti mitään markkinoita analysoi - kyse on vain havainnollistuksesta). Itse asiassa olen hetken palkkatilastoja tuijoteltuani myös ehkä teitä luottavaisempi siihen, että palkanmuodostuksessa on tapahtunut pysyvämpikin korjausliike, joten kikyn vaikutukset voi olla aika pitkäaikaisia.
Tämä ei silti poista varsinaista erimielisyyttä. Jos kikyn vaikutuksia halutaan arvoida käyttäen simppeliä työvoiman kysyntäjoustoon ja työn hinnan muutokseen perustuvaa kertolaskua, pitää olettaa että tarjonta ei rajoita työllisyyden kasvua. Samalla tämä tarkoittaa että niitä tarjontapuolen muutoksia ei voi ynnätä kysyntävaikutusten päälle.
No tuon olin sanonut jo kolumnissa. Jos tästä halutaan päästä eteenpäin pitää ne tarjontatekijät integroida siihen malliin. En ole suuri fani makromallien käytölle talouspolitiikan vaikutusarvioissa. Mutta niiden hyvä puoli on pakotus kurinalaisuuteen. Toisessa osassa mallia ei voi tehdä päinvastaisia oletuksia kuin mitä toisessa osassa just tehtiin.
Ja se toinen vaihtoehto on tietty aitoon empiiriseen dataan perustuvan tutkimuksen tekeminen. Ei varmaan ihan helppoa, mutta eiköhän sellaiseenkin joku vielä pysty.
Tällä näytöllä en vielä ihan puolta työllisyyden paranemisesta hallituksen politiikan ansioksi laskisi. Hyvästä yrityksestä huolimatta.
Roope,
tämä blogisi selventää hyvin, miksi ajattelemme eri tavoin yhtäältä rakenteellisten työn tarjontaa lisäävien toimien ja toisaalta kikyn vaikutuksista tai niiden yhteen laskemisen mahdollisuudesta.
Meistä on epäuskottavaa, että työmarkkinat olisivat parin viime vuoden aikaan olleet tilanteessa, jossa tarjontatekijät eivät lainkaan vaikuttaisi toteutuvaan työllisyyteen. Avointen työpaikkojen määrä on kasvanut huomattavan suureksi samalla kun yritykset raportoivat laajasti osaavan työvoiman puutteesta. Näin tuskin voisi olla asianlaita, jos tarjontarajoituksia ei ollenkaan olisi. Tämä ei sulje pois sitä, että työehtosopimusten mukainen palkkataso on yhä liian korkea osalle työvoimaa ja kysyntä siten rajoittaa tällaisen työvoiman työllistymistä. Mutta jos markkinatilanteen haluaa tiivistää piirtämässäsi kuviossa, olemme pikemmin kysyntä- ja tarjontakäyrien leikkauspisteessä kuin siitä pisteiden A ja B suunnassa.
Tämä tulkinta tarkoittaa sitä, että työn tarjontaa annetulla työvoimakustannusten tasolla lisäävät toimet, jotka siirtävät tarjontakäyrää oikealle, lisäävät työllisyyttä. Näiden vaikutusten suuruuden arviointiin käytimme Kärkkäisen ja Tervolan laskelmia, jotka kattavat merkittävän osan kuluvan hallituskauden aikana tehdyistä tällaisista toimista.
Kikyn vaikutusten arviointi on konstikkaampaa ja niiden suhteen olemmekin epävarmempia raportissa. Kiky sellaisenaan laskee työvoimakustannusta kaikenlaiselle työlle kautta linjan. Siltä osin kuin tämä koskee lähtötilanteessa liian korkean minimipalkan takia työllistymättömiä, positiivinen työllisyysvaikutus on ilmeinen. Mutta, kuten edellä tuli esille, tämä ei ole nähdäksemme yleinen tilanne. Muun työvoiman osalta kyse on siitä, ovatko he halukkaita korjaamaan alaspäin näkemystään siitä palkasta, jolla voivat ja haluavat työllistyä. Jos näin on, kuviossasi myös kiky siirtää tarjontakäyrää oikealle ja tästä syntyy rakennetoimien vaikutuksesta erillinen työllisyyden lisäys.
Olemme arviossamme lähteneet siitä, että ammattiliittojen hyväksymä kiky heijastaa työntekijöiden valmiutta työskennellä aikaisempaa alemmalla palkalla. Taustalla voi olla mm. näkemys siitä, että tuottavuuden taso ja kasvu ovat pysyvämmin alentuneet, ja myös ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvoiman heikentyminen mm. sen vuoksi, että EK on lopettanut keskitettyjen tulosopimusten tekemisen. Varsin maltillinen palkkakehitys kiky-päätöksen jälkeen on mielestämme sopusoinnussa tällaisen ajatuksen kanssa. Tässä ajattelussa kikyyn suostuminen on seurausta muuttuneista palkkavaatimuksista ja kiky sellaisenaan vain nopeuttaa uuden tarjontakäyttäytymisen mukaisen tasapainon saavuttamista.
Emme kuitenkaan ole varmoja palkanmuodostuksen tällaisesta muuttumisesta pysyvästi. Tämän vuoksi pidämme mahdollisena, että kikyyn liittyväksi arvioimamme työllisyyden lisäys jää tilapäiseksi ja voimaan jäävät vain rakenteellisten toimien työllisyysvaikutukset. Tämän toteamme raportissa.
Laskelmissamme on kiistatta se ongelma, etteivät ne perustu yhteen mallikehikkoon, jonka puitteissa eri vaikutukset tulisivat johdonmukaisesti analysoiduiksi. Rakennetoimia arvioimme Kärkkäisen ja Tervolan tulosten perusteella ja kikyn vaikutuksia simuloimalla palkkatason laskun seurauksia makromallissamme. Valitettavasti meillä ei ole tällä hetkellä kehikkoa, jolla voisimme tarkastella näitä eri asioita yhdessä. Otamme mielellämme vastaan ajatuksia siitä, miten kysymyksiä voitaisiin analysoida yhtenäisellä tavalla.