En ole havainnut Suomessa mitään keskustelua ”liberaltarismista” tai ”vahvan valtion libertarismista”. Kummassakin tapauksessa on kyse siitä, että tunnetut libertaarit ovat havahtuneet perinteisen libertarismin lähes täydelliseen kyvyttömyyteen käsitellä yhteiskunnallisia ongelmia ja tarjota politiikkasuosituksia. (lisää…)
Suomen ensi vuoden talouskehitystä koskevan ennusteen ovat tähän mennessä julkaisseet Danske Bank, Handelsbanken, Nordea, Aktia, OP-ryhmä, LähiTapiola-ryhmä, POP Pankki-ryhmä, Pellervon taloustutkimus, valtiovarainministeriö, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Palkansaajien tutkimuslaitos, Suomen Pankki, IMF, OECD ja Euroopan komissio. Yhteensä 15 organisaatiota. Unohtuikohan joku? (lisää…)
Helsingin Sanomissa oli kirjoitus (ks. tämä Saska Saarikosken HS juttu 22.11.2015) valkoisten keski-ikäisten (45-54 v.) miesten taakasta Yhdysvalloissa ja siitä, miten ja miksi tämän ryhmän kuolleisuus vaikuttaa kääntyneen kasvuun 1999-2013. Keskeisenä viitteenä HS-jutussa on tämä PNAS-artikkeli, jonka Princetonin professorit Anna Case ja Angus Deaton ovat julkaisseet.
Tuon nimenomaisen HS-jutun lukeneita ja lukevia saattaa kiinnostaa se, että Casen ja Deatonin artikkelissaan esittämiä lukuja valkoisten keski-ikäisten kuolleisuuden kehityksestä Yhdysvalloissa on sittemmin tarkasteltu kriittisesti ja tarkennettu.
Saska Saarikoski (SS) käsitteli kolumnissaan (Kreikan kohtalo on Kreikasta kiinni, HS 11.6.2015) Kreikan kriisiä tavalla, jota on syytä kommentoida. Se oli hyvä esimerkki irrationaalisesta journalismista, jota näkee yhä enemmän. En ehtinyt kommentoida SS:n kirjoitusta tuoreeltaan, mutta sen jälkeenkin on samanlaista irrationalismia Suomenlahteen juoksutettu. (lisää…)
Taloustieteen haasteista, ongelmista ja merkityksestä talouspoliittisessa päätöksenteossa on kirjoitettu ja keskusteltu viime aikoina paljon.
On kirjoitettu hyvin, perustuen asialliseen, perusteltuun ja eri näkökulmat huomioon ottavaan rakentavaan kritiikkiin. Ja sitten on kirjoituksia, joissa kirjoittaja lähinnä näyttää paljastavansa oman tietämättömyytensä taloustieteestä, tai kenties oman yksipuolisen ja tarkoituksellisesti (?) harhaisen ennakkokäsityksensä.
Koska Sveitsin velkajarrusta on syntynyt keskustelua, lienee paikallaan käydä läpi ehdotusta. (lisää…)
Tiesittekö, mikä on mikrotaloustieteen ja makrotaloustieteen ero. Mikro on tiedettä - makro taloutta.
Roope Uusitalo juuri tätä edeltävässä kirjoituksessaan kannattaa eläkeiän nostamista ja eläkeiän kytkemistä keskimääräisen elinajan odotteen kasvuun. Roopella on varmasti mielessään joku käsitys yhteiskunnan hyvinvoinnin mittarista ja eläkeiän muutoksen vaikutuksista siihen, mutta sitä hän ei kerro, ellei sitten tämä kestävyysvaje ole se indikaattori. Tuntuisi oudolta, että olisi, sehän ei ainakaan suoraan millään tavalla kytkeydy mihinkään indikaattoriin, joka jollakin tavalla antaisi kokonaiskuvan kansalaisten hyvinvoinnista. (lisää…)
Suomen armeijan aseita on jo pitkään reivattu NATO-yhteensopivaksi. Suomalaisten asenteita ei.
Yliopistojen sijoittelulistoista ja oman maan yliopistojen sijoituksista listoilla on tullut vakiouutinen mielikuva- ja tiedotusvälineissä. Sijoittelussa menestyminen on enemmän tai vähemmän asetettu myös yliopistoissa tavoitteeksi. Mutta miten sijoittelussa voi menestyä? (lisää…)
Filosofi Harry Frankfurt on määritellyt “paskapuheen” (”bullshit”) tietoiseksi toiminnaksi (puheeksi, kirjoitukseksi), jossa esityksen totuusarvolla ei ole merkitystä. Näin se erottuu valehtelemisesta. Frankfurtin määrittelemä sonta on osa jokaisen arkipäivää. Akateemisessa maailmassa on myös sontaa, mutta se ei ole ehkä aivan sitä, mitä arkipäivän sonta on. (lisää…)
Pari kuukautta sitten Lawrence Summers aiheutti kohua pohtimalla mahdollisuutta, että rikkaat maat ovat ajautuneet stagnaatioon, pitkäaikaiseen alhaisen kasvun tilaan. Summersin mukaan ainoastaan talouskuplat saattavat luoda talouskasvua. Mikä on kuplien ja talouskasvun yhteys? (lisää…)
Kun tutkimusta tarpeeksi pitkään harrastaa, sattuu matkan varrella mokiakin. Huonoja päätöksiä ja vääriä valintoja tekee varmaan meistä jokainen. Harkitsemattomia kommenttejakin tulee joskus melkein kaikilta, jotka vastaavat puhelimeen toimittajien soittaessa. Tutkijan kannalta kiusallisimpia ovat kuitenkin ne, joista jää paperille jälki, jota myöhemmät tutkijapolvet pääsevät irvimään ja vielä pahempia ne, joita kukaan ei huomaa mutta joita joku myöhemmin johonkin tarkoitukseen käyttää.
Helsingin yliopisto on kansainvälisen QS yliopistovertailun mukaan maailman 69:nneksi paras yliopisto. Tämä on Helsingin yliopiston tähänastinen ennätys eri rankingeissa. Times Higher Education vertailussa Helsingin yliopiston sijoitus on 100 ja Shanghai-rankingissa 76. Yliopistolla suurinta hupia kuitenkin aiheuttaa, että Aalto-yliopistoa ei esimerkiksi Shanghain maailman 500 parhaan yliopiston listalta löydy ollenkaan. Kahdelta muulta listalta Aalto-opistokin sentään löytyy, tosin vasta reilun 200 muun yliopiston jälkeen.
Olen tämän aamun käyttänyt miettien lukiolaisten yliopistovalintoihin vaikuttavia tekijöitä. Sen jälkeen yritin valmistella luentoa ammattiliittomalleista. Jossain välissä kerkesin vielä laskeskella maahanmuuttajien määrän kehitystä eri kunnissa erästä kansainvälistymistä koskevaa esitelmää varten ja lähettää pari sähköpostia koskien PISA-tutkimuksen datan käyttöoikeuksia. Olenko siis uusliberaali? Ja jos olisin, tekisinkö tämän kaiken jotenkin tykimmin?
Viimeisen parin kuukauden aikana on käynyt selväksi, ettei voi olla kunniallinen kansalainen tai organisaatio, ellei ilmoita olevansa kriisitietoinen. Vakavasti otettavien sanomalehtien pääkirjoitukset raportoivatkin kriisitietoisuuden kasvusta. Minä en ole k-tietoinen, mutta kerron teille k-tietoisille, mitä haluaisin tietää, ja kerron myös mitä tiedän. (lisää…)