Yliopistojen sijoittelulistoista ja oman maan yliopistojen sijoituksista listoilla on tullut vakiouutinen mielikuva- ja tiedotusvälineissä. Sijoittelussa menestyminen on enemmän tai vähemmän asetettu myös yliopistoissa tavoitteeksi. Mutta miten sijoittelussa voi menestyä?
Sijoittelut perustuvat erilaisille kriteereille kuten julkaisujen määrälle, julkaisujen laadulle (joiden laatu taas määräytyy esimerkiksi viittausindeksien perusteella) jne. Jos sijoitteluista tulee tärkeä mittari yliopistojen menestykselle, niin yliopistojen toiminta keskittyy menetelmiin, joilla listoilla noustaan.
Monet vaatimukset ovat manipuloitavissa enemmän tai vähemmän. Tätä voi auttaa myös julkaisijoiden toiminta. Jotkut julkaisijat esimerkiski kannustavat artikkeleiden kirjoittajia viittaamaan artikkeleissaan saman kustantaja aikakauskirjoissa julkaistuihin artikkeleihin. Tämä lisää viittauksia ja nostaa julkaisijan lehtien sijoittelua laatulistoilla.
Kauppakorkeakoulujen tärkein sijoittelulista on Financial Times (FT) -lehden (siis sen lehden, jonka toimittaja mokasi pahemman kerran Pikettyn kirjan arvostelussaan) lista. Kauppakorkeakouluja arvioidaan erityisesti sen perusteella, millaiset tulot niistä valmistuneilla on. Mutta myös sellaisilla tekijöillä kuten, sijoittuvatko valmistuneet kansainvälisiin tehtäviin ja miten valmistuneet itse arvioivat opinahjoaan. Myös opetushenkilökunnan sukupuolijakaumalla ja akateemisella oppiarvolla on merkitystä.
Monet näistä kriteereistä ovat sellaisia, että koulut itse voivat niihin vaikuttaa hyvin paljon. Ne voivat lähettää tietoja valmistuneista, joiden tiedetään olevan hyvin palkatuissa kansainvälisissä tehtävissä. Toinen mahdollisuus on löhettää tietoja vain jostakin sellaisesta ohjelmasta valmistuneista, joista valmistuneet ovat keskimääräistä menestyneempiä. Tällaisia ohjelmia voidaan myös vartavasten luoda. Opiskelijoita voidaan myös kouluttaa vastaamaan kyselyihin “oikein”, ja opiskelijoilla on kannustimet vastata “oikein”.
Kaikki nämä keinot ovat käytössä, mutta kuinka laajasti? Olisiko mahdollista, että korruptoituneimmissa maissa manipuloidaan herkemmin kauppakorkeakoulujen suoriutumislukuja? Ja jos on, niin millaisen olettaisimme korrelaation sijoitusten ja korruptoituneisuuden välillä olevan?
Jos korruptiolla on merkitystä, niin listan kärjessä on paljon kauppakorkeakouluja korruptoituneimmista maista. Tällöin kärjessä korrelaatio sijoituksen ja maan korruptoituneisuuden välillä on pieni, vakion (korruptoituneisuusasteen) korrelaatio minkä tahansa muuttujan kanssa on pieni. Korrelaation voi odottaa aluksi kasvavan, kun kärjen lisäksi aletaan tarkastella muita maita. Näin siksi, että vähäisen korruption maissa on myös korkealaatuisia kauppakorkeakouluja eikä korruptoituneissa maissa niitä voi olla kovinkaan monta. Siksi on syytä odottaa, että korrelaatio alkaa pienetä tai sen suuruus vaihtelee, kun maiden määrää kasvatetaan entisestään, niiden joukossa kun on kauppakorkeakouluja myös korruptoituneista maista. Nämä hypoteesit pätevät niin kauan, kun maat ovat suhteellisen puhtaita. Jos listan lopulla on kauppakorkeakouluja erittäin korruptoituneista maista, joiden puhtausindeksi on hyvin alhainen verrattuna niiden sijoituslukuun FT-sijoittelussa, niin korrelaatio on negatiivinen. Korrelaation vähenemishypoteesiin tämä ei tietenkään vaikuta.
Otin siis FT:n Euroopan kauppakorkeakoulujen sijoittelulistan 75 ensimmäistä kauppakorkeakoulua ja Transparency Internationalin maiden korruptoituneisuusindeksin, kummankin vuodelta 2013 ja laskin korrelaatiokertoimet ensimmäiselle 10, ensimmäiselle 20 jne. yliopistolle. Jos korruptoituneisuushypoteesini pitää paikkansa, niin korrelaation pitää olla positiivinen, pienet sijoitusnumerot (1,2,..) yhdistyvät pieneen korruptoituneisuusindeksiin (mitä alempi luku on, sen likaisempi maa on).
Tämä pätee niin kauan, kun maat eivät ole erittäin korruptoituneita, tällöin korrelaatiokerroin voi olla negatiivinen. Korruptoituneisuusindeksissä Venäjä on yksi likaisimmista, sen luku on 28, mutta yleisesti Euroopan maiden korruptioluvut ovat päälle 70 (Italian on 43, mutta se ei vaikuta merkkiin, ks. FT-listaa). Laskin tavallisen korrelaatiokertoimen, koska Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa ei voi käyttää, koska joillakin sijoilla on usemapi kauppakorkeakoulu. Lisäksi järjestetyssä aineistossa tavallinen korrelaatiokerroin ja Spearmanin korrelaatiokerroin ovat identtiset. Tähän päättyvätkin tietoni korrelaatiokertoimista.
Tulokset: Ensimmäisten kymmenen korrelaatiokerroin on 0,29, ensimmäisen 20 0,39, ensimmäisen 30 0,32, ensimmäisen 40 0,08, ensimmäisen 50 0,20, ensimmäisen 60 0,144, ensimmäisen 70 0,12 ja koko 75 kauppakorkeakoulun joukon -0,02. Viimeisin korrelaatio johtuu siitä, että listalle nousevat ensimmäinen kauppakorkeakoulu Venäjältä ja Tsekistä. Ne ovat niin korruptoituneita, että niiden likaisuusluvut ovat hyvin alhaiset, jolloin kauppakorkeakoulujen sijoitusluku on suurempi. Jos nämä kauppakorkeakoulut jätetään pois, niin 73 kauppakorkeakoulun korrelaatio on 0,16.
Hypoteesini läpaisi tämän testin siis kohtuullisen hyvin. On kuitenkin syytä huomata, että FT-listan parhaimmat kauppakorkeakoulut ovat myös akateemisilla kriteereillä erittäin hyviä. Ehkäpä ne ovat sitten vain halunneet varmistaa, että ne menestyvät kaikilla kriteereillä?
Korrelaatio ei kuitenkaan kerro syysuhdetta, siis sitä, että maan korruptoituneisuus saa sen kauppakorkeakoulut helpommin käyttämään likaisia keinoja kuin muiden maiden kauppakorkeakoulut. Entä jos syysuhde onkin kauppakorkeakoulujen korruptoituneisuudesta maan korruptoituneisuuteen? Tulevathan tärkeimmät yritys- ja monet muut johtajat maiden arvostetuimmista kauppakorkekaouluista. Tai ehkä ne ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa? Kauppakorkeakoulujen opetuksessa ja tutkimuksessa käsitellään eettisesti herkkiä kysymyksiä (milloin verosuunnittelu muuttuu veronkierroksi?), mille puolelle aitaa kaadutaan?
Avainsanat: kauppakorkeakoulut, korruptio, yliopistojen sijoittelu
Aihealueet: Kummalliset
Korrelaatiokertoimen sijaan (tai rinnalla) olisi luontevaa tarkastella keskimääräistä korruptioindeksilukua esimerkiksi top-10:ssa, sijoilla 10-20, jne…
Juu, olet oiekassa vaikken luottamusvälejä ole katsonutkaan. Juuri tämän takia esitin hypoteesin, millainen korrelaatiokertoimen tulisi muuttua, kun joukkoa kasvatetaan.
Nuo korrelaatiokertoimet ovat niin pieniä, että ne voivat hyvinkin johtua pelkästä satunnaisvaihtelusta. Varsinkin, kun otos on noin pieni.
Goodhartin laki pätee tässäkin. Yliopistorankingilla voi (siis voi, en tiedä onko oikeasti) olla jotain tekemistä yliopiston laadun kanssa niin kauan kuin yliopistot eivät yritä keinotekoisesti nostaa rankingiaan.
En sen puoleen kyllä edes ymmärrä mikä idea yliopistorankingeissa on. Sekö, että tulevat opiskelijat voivat valita yliopistonsa sen mukaan missä on mahdollisuus saada parasta opetusta? Tähän tarkoitukseen noissa rankingeissa otetaan huomioon täysin epärelevantteja asioita. Vai sekö, että julkista rahaa jaettaessa voitaisiin ehkä antaa paremmin menestyville yliopistoille enemmän ja tätä menestystä pitää mitata jotenkin? Tästä ei voi seurata muutakuin huonoa.
Yliopisto ei ole yritys. Sen laatua ei voida mitata katsomalla yhtä numeroa. Yliopiston tehtävä on mahdollistaa yleishyödyllisen tutkimuksen tekeminen sellaisilla aloilla ja aikaskaaloilla joilla markkinaehtoinen rahoitus ei toimi. Tällaisen tutkimuksen laadun mittaaminen reaaliajassa on mahdotonta, koska etukäteen ei voida tietää mikä tutkimus osoittautuu tärkeäksi tulevaisuudessa. Yliopistorankingien laatiminen viisikymmentä vuotta jälkikäteen saattaisi onnistua paremmin, mutta sillä taas ei ole kuin korkeintaan akateemista merkitystä.