Viime viikon loppupuolella Helsingissä pidettiin European Trade Study Groupin (ETSG) vuotuinen konferenssi. Tulen palaamaan joihinkin siellä esiteltyihin tutkimuksiin myöhemmin, nyt käsittelen yhtä sen ajankohtaisuuden vuoksi.
Hyvä politiikka rakentuu sen hyödyistä ja kustannuksista tehdyille arvioille. Saman tulisi päteä tietysti myös Venäjään kohdistettuun pakotepolitiikkaan. Yksi kokouksen esitelmistä, Matthieu Crozetin ja Julian Hinzin “Collateral Damage: The impact of Russia sanctions on sanctioning countries’ exports” tarkasteli yhtä kustannusten osaa, sanktioiden vaikutusta pakotteita asettaneiden maiden vientiin. Laskelmissa ovat tietysti mukana myös Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutukset, koska ne olivat reaktio muiden maiden asettamiin pakotteisiin. Vaikutukset on laskettu kullekin kuukaudelle joulukuusta 2013 kesäkuuhun 2015. Aineistoa tuotekohtaisesta kaupasta on näin pitkälle ajalle.
Vaikutukset olivat huomattavan suuret. Pakotteita asettaneiden maiden viennin arvo Venäjälle romahti 60,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Myös Suomelle vaikutukset olivat isot, kuukautta kohden Suomen vienti väheni keskimäärin yli 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, kaiken kaikkiaan siis yli 1,8 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla (kuva 4 b tutkimuksessa). Jo varmasti kesäkuun 2015 jälkeen lisäkustannuksiakin on tullut. Jos kuukausikustannukset ovat pysyneet samoina, niin Suomen kustannukset ovat jo yli 3 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Yllättävin tulos on kuitenkin se, että eniten väheni sellaisten tuotteiden viennin arvo, joita Venäjän asettamat vastapakotteet (tuontikiellot) eivät suoraan koskeneet. Tämä pätee yleisesti ja koskee myös Suomea. Näin ollen suurimmat vahingot olivat sivuvahinkoja tai odottamattomia vahinkoja, kukin voi valita/kehittää haluamansa suomennoksen “collateral damage”-termille.
Pakotteiden tuomat kustannukset ovat siis hyvin suuret, edellä mainitut luvut ovat vain osa kokonaiskustannuksista. Onko pakotteista ollut hyötyä? En osaa vastata, mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella niitä ei ole ollut, ei minkäänlaisia.
Kustannus-hyötylaskelmia tehdessä tulee ainakin nyt ottaa huomioon se, miten pakotepolitiikkaan päädyttiin. Ehkä yleisestä tietoisuudesta on hävinnyt se, että kriisin välitön aiheuttaja oli EU, joka pakotti Ukrainan valitsemaan joko EU:n kanssa tehtävän assosiaatiosopimuksen tai Euraasian tulliliiton kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen välillä. Ukraina valitsi jälkimmäisen, mikä nostatti kansanliikkeen Ukrainan johdon vaihtamiseksi.
EU on rakentunut ajatukselle, että maiden keskinäinen taloudellinen vuorovaikutus on yksi pysyvän rauhan pilareista. Ukrainassa se unohti tämän. Maailma on täynnä järjestelyitä, joissa yksittäinen maa on mukana yhtäaikaisesti monissa erilaisissa vapaakauppasopimuksissa. Yksi tunnetuimmista kansainvälisen kaupan tutkijoista Jagdish Bhagwati kutsuu tätä “spagettikulho-ilmiöksi”, yksittäiset kauppajärjestelyt ovat kiertyneet toisiinsa kuin spagetit.
EU ei siis sallinut Ukrainalle aivan normaalia tietä ja samalla tietä, joka olisi hyödyttänyt sekä sitä itseään ja Ukrainaa että Euraasian tulliliittoa. EU oikutteli ja hylkäsi ennakoimattomasti omat periaatteensa, minkä Venäjä selvästi tulkitsi, eikä aivan perusteetta, eristysyritykseksi.
Mikään ei tietenkään oikeuta Venäjän toimia Ukrainassa ja Krimillä, aivan kuten mikään ei oikeuttanut Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin tai Kiinan yrityksiä vallata merialueita vihreillä saarilla. Pakotteet eivät ole tuoneet mitään ratkaisua Ukrainaan ja ehkä ne ovat omalta osaltaan myös vaikeuttaneet tilannetta Syyriassa.
Juuri näiden syiden vuoksi Erkki Tuomiojan korostama vakautuspolitiikka on ehdottomasti järkevää politiikkaa, myös Ukrainan osalta ei vain Suomessa. EU voisikin aloittaa sen ehdottamalla neuvotteluita Ukrainan, Venäjän ja Euraasian tulliliiton kanssa taloussuhteiden voimistamiseksi. Mikään kustannus-hyötyanalyysi ei tee nykyisestä politiikasta ja sen kärjistämisestä kannattavaa. Parempi on, että rajoja ylittelevät tavararekat ja tavalliset ihmiset, eivät sotilaat.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö, joka pakotteisiin liittyy, on se, että Suomi on vaatinut EU:lta korvauksia pakotteiden aiheuttamien haittojen vuoksi. Venäjän vastatoimet ovat koko EU:ta koskeva shokki, joka vaikuttaa eri maissa eri tavalla. Suomi on näin vaatinut riskien jakoa. Suomenkin käyttäytyminen on aivan ennakoimatonta, Suomihan on kaikkialla muualla EU:ssa vastustanut kaikkea riskien jakoa.
Aihealueet: Kansainvälinen talous
Kun on haettu synonyymiä ”kollateraaliselle dämitsille”, babla listaa monta: oheisvaurio, lisätuho, sivuvaikutus, välillinen vahinko, siviiliuhri.
http://fi.bab.la/sanakirja/englanti-suomi/collateral-damage
Jonkinlainen ”kollaus” lienee kyseessä.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että norsunluutornin rauhassa muutamassa vuodessa saadaan parempaa analyysiä kuin mitä kurakama raapii kokoon parissa päivässä. Mutta se, että numero on saatu kivalla mallilla, ei estä kysymästä, onko suuruusluokassa tolkkua. Vaikka tulos vastaa esim. uskonnollisia ennakkoluuloja, pitäisi silti astua taakse ja kysyä onko siinä järkeä. Nyt puuttuu uskottava tarina siitä, missä yhden yksikön viennin uudelleen suuntaaminen generoi 10 yksikön kokoisen vahingon.
Paperin konkluusion mukaan kollateraalinen vahinko tulee muiden kuin pakotteiden alaisten tuotteiden kaupan vähenemisen vuoksi. Sinänsä tämä on uskottavaa, kun pakotteissa on mukana rajoituksia rahoitukseen. Mutta jotta päästään 1 yksikön kokoisen pakotteen aiheuttamaan 10 yksikön kokoiseen vahinkoon on taidettu jättää kunnolla kontroloimatta Venäjän laman, maailmankaupan hidastumisen, vientihintojen yleisen laskun tjms. vaikutukset. Ehkä paperi sinänsä on OK, mutta Pertsan johtopäätös Suomelle ei voi olla.
“Näin ollen suurimmat vahingot olivat sivuvahinkoja tai odottamattomia vahinkoja, kukin voi valita/kehittää haluamansa suomennoksen “collateral damage”-termille.”
Kollateraalinen vahinko on muissa yhteyksissä käytetty suomennos, enkä äkkiseltään keksi miksi se ei sopisi tähän yhteyteen, joskin ei ehkä ihan luontevinta suomea.
Tuo oli vähän pointtini, rahoitus vaikeutui varmasti heti Krimin valtauksen jälkeen, korot nousivat erittäin paljon jnpp. Mutta miksi tämä oli sitten tärkeää jo maaliskuussa 2014 niiden maiden kohdalla, jotka kohdistivat pakotteita elokuussa 2014? En tiedä. (En minä ainakaan arvannut Uuden-Seelannin olevan pakotteissa mukana, esimerkiksi.)
Erilainen tuotesortimentti, kysynnän lasku erilaista eri tuotteilla? (Investointihyödykkeet enemmän alas kuin muut jne.)
Eri mailla/tuotteilla erilaiset vaatimukset kaupan rahoituksen suhteen? Jotkut tarvitsevat monimutkaisempia rahoitustuotteita, jotkut eivät?
Jostain syystä (taulukko .1 liitteessä) aineistosta näyttävän puuttuvan ainakin Kiinan ja Etelä-Korean vienti Venäjälle, vaikka kirjoittavat sanovat ottaneensa mukaan “40 tärkeintä vientimaata”. Esimerkiksi Korean vienti Venäjälle on tippunut yli 60 % kahdessa vuodessa, vaikka ei ole mitään pakotteita asettanut. Vei kyllä paljon investoinneissa tarvittavia koneita ja laitteita.
Unohtui Markulle vielä huomio: Onko todella niille sanktioiden ulkopuolella olleille tuotteille, joiden Venäjän vienti supistui (siitä, mitä se olisi ollut ilman sanktioita, olisihan se muutenkin supistunut Venäjän huonon taloustilanteen vuoksi) löytynyt markkinat muualle? Näistähän se Crouzet et.al. kustannukset tulevat.
Iikka: Tuo tapahtunut on aivan sopusoinnussa vientirahoituksen vaikeutumisen kanssa (jonka ei tietenkään tarvitse olla EU-rahoitteista vaan markkinarahoitteista), Venäjän markkinariski kasvoi heti, kun Ukrainassa alkoi tapahtua, varsinkin kun tapahtumissa kyse oli nimenomaan kauppaan vaikuttavista asioista. Ja voihan vaikutus tulla Venäjältäkin, ehkä paikalliset ostajat myös varoivat kauppojen tekemistä.
Markku: En ymmärrä, mitä ajat takaa. Vetoat jatkuvasti siihen tavarajoukkoon, johon jomman kumman puolen rajoitukset suoraan iskivät. Crouzet et. al. huomaavat, että pakotteiden vaikutus iski muihinkin sanktioivien maiden tuotteisiin ja niiden vienti laski. Eikä se laskenut pelkästään sen takia, että Venäjän talous ajautui huonompaan jamaan, koska se on kontrolloitu estimoinneissa. Crouzet et. al. laskevat ajalle kesäkuuhun 2015 asti keskimääräisen kuukausittaisen viennin vähenemisen olleen 100 miljoonaa euroa, kun sen kertoo kuukausien määrällä saa Suomen osalta tuon mainitsemani summan, samalla tavalla Crouzet et. al. laskevat kokonaistappion yli 60 miljardia.
Joka tapauksessa Crouzet al. lähestymistapa on se ainoa järkevä, erityisesti verrattuna Suomessa arvioinneissa käytettyihin tapoihin, se ei rajoita vaikutuksia ad hoc tyyliin, kuten Markunkin arvioinneissa VM:lle on tehty.
EU:n ja USA:n rajoitukset koskivat aseita, ns. kaksikäyttötuotteita (voidaan käyttää sekä sotilas- että siviliikäytössä) ja ns. arkaluontoista teknologiaa (lähinnä öljyn etsintä ja tuotanto liuskeesta, syviltä vesiltä ja arktisilta alueilta). Tuotteista on tarkka lista, löytynee Euroopan komission sivuilta. Venäjä kielsi eräiden elintarvikkeiden tuonnin.
Muistaakseni vientikieltoon määrättyjen tavaroiden viennin arvo Suomesta Venäjälle oli n. 30 milj. euroa vuodessa. Venäjän vastapakotteiden alaisten tuotteiden vienti oli muistaakseni n. 300 milj. euroa vuodessa.
Luokkaa 330 milj. euroa olevan viennin loppuminen — tai siis suuntautuminen muualle — aiheuttaa yli 3 mrd vahingon? Voivatko rahoituksen ja Venäjän kaupan epäsuorat, dynaamiset ja muut vaikutukset olla yhteensä kertaluokkaa suuremmat kuin kaupan suora määrä?
Voisiko estimoinneissa olla jotain pielessä?
Luin paperin ja nyt yritän ymmärtää sitä. Sivulla 13 taulukossa 1 kuvataan interaktiodummien kertoimia. Sarakkeessa c) tulee negatiivinen ja merkitsevä kerroin jo ajalle maaliskuu-heinäkuu 2014, eikä sen koko juuri muutu (tai itse asiassa sen nimellisarvo pienenee) elokuusta 2014. Eli niihin tuotteisiin, joita Venäjä ei itse sanktioinut, tuli jotain vientiä estävää jo maaliskuusta 2014, jolloin EU:n ja USA:n pakotteet olivat vasta yksittäisten ihmisten matkustuskieltoja ja varojen jäädyttämisiä.
Olivatko nämä toimenpiteet sitten tarpeeksi isoja laskeakseen vaikkapa Suomen vientiä Venäjälle yli 10 %? En tiedä, mutta ainakaan EU ei silloin vaikeuttanut kaupan rahoitusta, Venäjän rahoitusmarkkinat olivat kyllä muuten sekaisin Krimin valtauksen jälkeen.
Anteeksi vain Markku, mutta olet väärässä: Tutkimus perustuu diff-in-diff analyysille hyödyntäen modernia gravitaatiomallia, joka kontrolloi Venäjän kysynnän kaikille sinne meneville vientituotteille.
Siinä otetaan huomioon myös viejämaiden muut erot kuin se, että osa on asettanut pakotteita ja osa ei. Nämä erot siis myös selittävät eroja havaitussa viennissä, mutta ne siis kontrolloidaan. Ja kaikille maille yhteiset tekijät on siis myös otettu huomioon. Ole hyvä ja lue paperi, niin opit uutta.
Jos Ranskan yritysaineistosta havaitaan, että Venäjä-viennin rahoitus on tullut vaikeammaksi, niin se on tullut vaikeammaksi, eikä sitä siis ole kyetty kiertämään.
Ja lopuksi, mille perustuu väitteesi, että Venäjän tuontirajoitusten vaikutukset rajoittuvat vain kapeaan joukkoon tuotteita? Näytä evidenssi.
Tuo paperi on roskaa. Vimeisimmän tiedon mukaan Sveitsin tavaraviennin arvo Venäjälle on n. 40 % alemmalla tasolla kuin v. 2013 keskiarvo. Tasan saman verran on tullut pudotusta kuin Saksalla, Japanilla ja Valko-Venäjällä ja enemmän kuin esim. Ranskalla tai Italialla. Korean vienti Venäjälle on pudonnut vieläkin enemmän, vaikka se ei ole asettanut pakotteita.
Pakotteilla on merkitystä muutamilla kapeilla sektoreilla ja rahoitukseen (rahoituksen pakotteita on vissiin helppo kiertää). Venäjän tuonnin pudotusta selittää öljyn hinta ja ruplan kurssi (ja viime kädessä sössitty talousjärjestelmä).
Markku Stenborgin väite on virheellinen täsmälleen samoilla perusteilla kuin HSPKT:nkin esittämä epäily. Ruplan heikkeneminen on vaikuttanut sekä pakotteita asettaneiden Venäjä-vientiin että muiden maiden Venäjä-vientiin. Se ei siis selitä eroja näiden viejien välillä.
Jos joku viitsii lukea mainitsemani tutkimuksen, niin siinä on osio, jossa ranskalaisella yritysaineistolla yritetään löytää syitä eroille. Yksi näyttäisi olevan, että Venäjän viennin rahoitus on tullut vaikeammaksi.
Helsingin Sanomien pääkirjoittaja (HSPKT) kommentoi tänään blogikirjoituksessani mainittua tutkimusta, joten on syytä vastata HSPKT:n esittämiin epäilyksiin.
Aluksi on syytä korjata yksi HSPKT:n virhe: CEPII ei ole ajatushautomo vaan ainakin tutkijoille hyvin tunnettu kansainvälisen talouden tutkimuslaitos. CEPII:ssä tehdään paitsi korkeatasoista tutkimusta, luodaan myös tietokantoja, joita muutkin tutkijat voivat hyödyntää. Toivottavasti ajatushautomoissa joskus tehdään yhtä korkealaatuista työtä kuin CEPII:ssä.
Toiseksi. HSPKT jatkaa yleistä julkiseen sanaan pesiytynyttä huonoa käytäntöä kirjoittamalla CEPII:n tekemästä tutkimuksesta. Näinhän ei ole, sen ovat tehneet CEPII:n tutkijat, joiden nimet mainitsin kirjoituksessani.
Ja sitten itse asiaan: HSPKT epäilee, että tutkimuksessa ei olisi otettu huomioon sitä, että Venäjällä tuontikysyntä on laskenut myös siksi, että Venäjän kokonaistulot ovat laskeneet. Väite ei pidä paikkaansa, siinä kontrolloidaan tuotekohtaisesti Venäjän kokonaiskysynnän kehitys. Tutkimuksessa hyödynnetään ns. gravitaatiomallin nykyaikaista versiota, joka ottaa tällaiset tekijät huomioon.
Tutkimustulokset mittaavat karkeasti kuvattuna sitä, miten pakotteita asettavien maiden vienti Venäjälle on kehittynyt pakotteiden asettamisen jälkeen suhteessa niiden maiden vientiin, jotka eivät pakotteita ole asettaneet. Se ei ole yksinkertaista, koska viejämaat eroavat toisistaan myös muilla tavoin, nämä erot täytyy myös ottaa huomioon ja niin tutkimuksessa on tehtykin. Mutta tämäkin kertoo sen, että HSPKT:n esittämät varaukset tuloksiin ovat aiheettomat, nehän näkyvät myös niiden maiden viennissä, jotka eivät ole sanktioita asettaneet.
Tutkimuksessa on kaksi havainnollista kuvaa. Toisessa verrataan toisiinsa Saksan ja Sveitsin (joka yllätys, yllätys ei ole pakotteita asettanut) Venäjän vientiä ja toisaalta niiden vientiä Turkkiin (joka sekään ei ole pakotteita asettanut Venäjälle). Ensimmäisessä tapauksessa nähdään selvä ero, jälkimmäisessä mitään eroa sanktioiden asettamisen jälkeen ei ole havaittavissa.
Kaiken kaikkiaan tulos, että Venäjä-pakotteiden vaikutukset niitä asettaneiden maiden vientiin, on erittäin vahvalla pohjalla ja tulee ottaa vakavasti.
“Politiikka sikseen, Venäjän viennin romahdus johtuu ensisijaisesti Venäjän talouslamasta eikä niinkään talouspakotteista.”
Eikö Venäjän talouslama sitten mitenkään johdu talouspakotteista? Ja eikö pakotteilla ja niihin johtaneilla syillä ole ollut myös vaikutusta maailmantalouden kehitykseen ja mm. sitä kautta yhteyksiä mm. energian ja öljyn alhaiseksi painuneeseen hintaan? Ulkomaankaupan leikkaantuminen on yksi niistä tekijöistä, joka on vaikuttanut öljyn hinnan alhaisuuteen. Jos kauppaa olisi käyty enemmän, öljyä olisi kulunut enemmän niin tuotannossa kuin kuljetuksissakin, eikä öljyn tuotannon ja kysynnän tasapaino olisi ollut niin vinossa kuin mitä siitä pakotteiden jälkeen on tullut. Pakotteiden alkaessa öljyn hinta oli yli 100 dollaria barrelilta, jolla tasolla se oli ollut pari vuotta suhteellisen vakaasti. Keväällä 2014 alkoivat pakotteet, joita lisättiin vähitellen. Syksyllä 2014 öljyn hinta valui sadan dollarin alle ja neljässä kuukaudessa siitä öljyn hinta puolittui. Syitä tähän on monia. Mutta yksi niistä on ilmeisesti myös tuo pakoteasia, joka leikkasi ulkomaankauppaa.
Paperi on ihan tuubaa. Siinä pakotteet ovat ainoa syy mihinkään, kun todellisuudessa pakotteilla ei ole juurikaan vaikuitusta. Venäjän tuonnin ongelma on öljyn hinta ja ruplan kurssi. Taustalla oleva syy on, että talousjärjestelmä on ryssitty — muutenhan yhden hinnan ei pitäisi paljoa vaikuttaa kansantalouteen.
Yhdysvallat syrjäytti Irakin diktaattorin ja maassa on ollut demokraattisesti vaaleilla valittu johto vuodesta 2005 alkaen, vaikka se ei ennen vallankahvassa olleen vähemmistön mieleen ole ollutkaan. Tämän vertaaminen Venäjän sotavoimallaan tekemään aluevalloitukseen suvereenilta demokraattiselta europppalaiselta valtiolta on älyllisesti epärehellistä.
Politiikka sikseen, Venäjän viennin romahdus johtuu ensisijaisesti Venäjän talouslamasta eikä niinkään talouspakotteista. Energiasektorin primäärituotannon varassa pyörivä Venäjän kansantalous ei ole pystynyt sopeutumaan öljyn hinnan dramaattiseen laskuun. https://twitter.com/markkuilmari/status/776012559677845504
Yleensä en vastaile nimimerkeille, mutta menköön nyt J.L.:lle:
Kaikkia maita tulee käsitellä samoin kriteerein. Venäjän lisäksi sekä Yhdysvallat että Kiina ovat rikkoneet kansainvälisiä sopimuksia, Kiina tekee sitä nyt koko ajan. Silloin on kai luontevaa kysyä, missä ovat EU:n ja USA:n pakotteet Kiinaa vastaan ja missä olivat EU:n pakotteet USA:aa vastaan?
Yksi keskeisistä oikeusperiaatteista on se, että tuomiot annetaan tekojen mukaan ei tekijän mukaan. EU:n käytös on siis ollut täysin satunnaista.
Haaparanta: “… kriisin välitön aiheuttaja oli EU, joka pakotti Ukrainan valitsemaan joko EU:n kanssa tehtävän assosiaatiosopimuksen tai Euraasian tulliliiton kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen välillä. Ukraina valitsi jälkimmäisen, mikä nostatti kansanliikkeen Ukrainan johdon vaihtamiseksi”.
Kirjoitusvirhe? EU siis tulkintasi mukaan aiheutti kriisin välillisesti ei välittömästi. Eihän tuosta nimittäin millään saa EU:ta välittömäski syylliseksi.
Jos syyllisen haluaa väkisin etsiä, ekana on tietty Venäjä-mieliset ja Venäjä ja näiden tahojen päätös ryhtyä sotaan, Toki Maidan-liikekin voi jonkun Venäjä-mielisen mielestä olla välitön syy, jos ajattelee, että vallankaappaus ei jättänyt mainituille hyökkääjille muuta tietä kuin sodan.
Mukava olisi myös nähdä lähde tuolle, että EU pakotti valitsemaan. Yleinen käsitys kun on, että nimenomaan Venäjä olisi kärsinyt Ukrainan ja EU:n vapaakauppasopimuksesta, koska se olisi käytännössä pakottanut purkamaan Venäjän ja ja Ukrainan välisen kauppasopimuksen. Venäjähän yritti rahalla “lahjoa” Ukraianan valitsemaan oikein. Ja niinhän Ukraina sitten olisi tehnytkin, jos Maidania ei olisi tapahtunut.
Ja totta kai Venäjä ja Ukrainan välejä olivat hierrtäneet monet muutkin asiat, erityisesti nationalistiset kysymykset, joita voi pitää myös hyökkäksen välillisinä syinä.
Hienoa whataboutismiä. Huokaus. Mikä pakko se on nostaa joka hiton kerta Yhdysvallat tapetille, kun kirjoitetaan Venäjästä.