Perustulokokeilua koskeva lakiehdotus lähti viime viikolla lausuntokierrokselle. Ensikommentit ovat olleet kriittisiä. En ole lausunnonantajien joukossa, mutta alla ihan pyytämättä muutama ajatus sekä kokeilun puolesta että sen kritiikiksi.
Perustulokokeilun kahdentuhannen Kelan etuuksia saavien työttömien kohdejoukkoa on moitittu pieneksi ja valikoituneeksi. (esim täällä) Minusta perusteetta.
Kaksituhatta henkilöä ei ole ihan triviaalin kokoinen koeryhmä varsinkaan kun näitä kahtatuhatta voidaan verrata kaikkiin muihin Kelan etuuksia saaviin työttömiin. Kontrolliryhmä on siis paljon suurempi, ja kokeen tuottamat tuloksen tarkempia kuin, jos vaikkapa kahdentuhannen vapaaehtoisen joukko olisi arvottu koe- ja kontrolliryhmiin. Kelan esiselvityksessä on “voimalaskelmia”, joiden mukaan kokeella löydetään suunnilleen 4 prosenttiyksikön suuruiset vaikutukset, vaikka kontrolliryhmä olisi vain koeryhmän suuruinen. Tarkkuutta kaivattaisiin toki enemmänkin, mutta on tämä jo hyvä alku ja voihan kokeilua tarvittaessa jatkaa. Budjettirajoitus pitää ottaa kokeiluissakin huomioon.
Kelan työttömiin rajautuminen ja siten vaikkapa opiskelijoiden, kotiäitien ja freelancereiden poisjättäminen on sekin varsin perusteltua. Rajautumalla kapeammin määriteltyyn homogeenisempaan kohdejoukkoon saadaan tätä ryhmää koskevista tuloksista tarkempia. Mikään ei estä tekemästä myöhemmin uusia erilaisiin kohdejoukkoihin kohdistuvia kokeiluja - kunhan kohdejoukon myöhempiä vaiheita voidaan luotettavasti seurata.
Kaikkiin kysymyksiin ei pienimuotoinen kokeilu voi vastata. Perustulo voisi toki muuttaa työmarkkinoita vaikkapa sitten kasvattamalla pätkätöihin halukkaiden määrää ja luomalla tällaiselle työlle toimivammat markkinat. Tällaisia koko talouden toimintaan liittyviä vaikutuksia ei kokeilulla voi selvittää, mutta tämä ei vielä tarkoita, että kokeilut olisivat hyödyttömiä.
Sen sijaan kritiikki, jonka mukaan kokeiltava perustulomalli on epärealistinen (esim täällä ja täällä) , osuu paremmin maaliin. Perustulon käyttöönotto verotusta muuttamatta tulisi kalliiksi. Realistisiin perustulomalleihin kuuluu perustulon tason ylittävien tulojen verottaminen noin 50 prosentin marginaaliveroasteella.
On ymmärrettävää, että verojärjestelmään on vaikea tehdä perustulokokeiluun osallistuvia koskevia poikkeuksia. Sen sijaan perustulokokeilun toteuttaminen niin, että muut tulot vähentäisivät perustuloa vaikka 50 prosentilla, tuottaisi käytännössä saman vaikutuksen. Tämän pitäisi olla rajatulle kohdejoukolle suhteellisen suoraviivaisesti toteutettavissa.
Jos kokeilulla halutaan hankkia tietoa mahdollisen uudistuksen toteuttamista varten, pitäisi kokeilla järjestelmää, joka voitaisiin ottaa laajemminkin käyttöön. Muutoin kokeilu jää mielenkiintoiseksi mutta sosiaalipolitiikan uudistamisen kannalta irrelevantiksi tempaukseksi.
Aihealueet: Julkinen talous
Jos perustulolla on jotain vaikutuksia, ne ovat todennäköisesti niin sanottuja yleisen tasapainon vaikutuksia. Esimerkiksi kun asumistuesta luovutaan ja ihmiset voivat käyttää rahansa/tukiaisensa ihan kuten haluavat vuokranantajat eivät voi enää laittaa vuokriin asumistuen suuruista lisäosaa. Yleisen tasapainon vaikutuksia ei saada näkyviin kokeiluilla, joihin osallistuu muutamia ihmisiä tai muutamia tuhansia ihmisiä. Koko homma on resurssien tuhlausta. Lisäksi taloustieteilijät, jotka intoilevat eksperimenttien puolesta, näyttävät olevan innoissaan kokeilusta, vaikka heidän pitäisi vastustaa sitä: kokeilu ei tuota mitään järjellistä tietoa, mikä antaa aseita eksperimenttien vastustajille.
Kiitos vastauksesta. Kysymyksen esittäessäni taisin miettiä aiemman kommentoijan esittämää kysymystä “Eikö perustuslain vaatimust yhdenvertaisuudesta estä useimmat kokeilut?”, johon oli esitetty vastauksena, että “Perustuslaki ei kokeiluja estä”. Ehkä luin siihen vastaukseen edeltäneen kysymyksen johdosta sisään jotain muutakin kuin mitä siinä oli tarkoitettu, kun tulkitsin vastausta jotenkin siihen tapaan, ettei perustuslaki estäisi useita tai useimpia teoreettisia kokeiluasetelmia, vaikka siinä tarkoitettiin kai vain sitä, ettei perustuslaki estä kaikkia kokeiluasetelmia.
Perustuslaki selkeästi estää jotkin muutoin mahdolliset kokeilutavat, joitain se ei rajoita mitenkään, ja sitten on joukko mahdollisia kokeilutapoja, joiden osalta liikutaan harmaammalla alueella, jonka kohdalla perustuslakiasiantuntijatkin voivat olla eri mieltä siitä, onko kokeilu perustuslain puitteissa sallittu ja mahdollinen vai ei. Tänä vuonna julkaistussa perustulokokeiluja koskeneessa esiselvityksessä on tehty tarkastelua myös perustuslakikysymyksistä. Siinä on todettu mm. näin:
“Kokeilun nimissä voidaan poiketa yhdenvertaisuudesta, mutta ei silloinkaan rajattomasti. On otettava huomioon perusoikeuden ydinalueen koskemattomuuden vaatimus, jolla tarkoitetaan sitä, että tietty minimiraja, ydinalue, on kaikissa oloissa aina turvattava. Yhdenvertaisuuden osalta kyse on muun muassa siitä, että kokeilussa ihmisiä ei saa asettaa kohtuuttomasti erilaiseen oikeudelliseen asemaan. Myös ihmisoikeuksien noudattamisen vaatimus ohjaa samansuuntaiseen vaikutukseen. Sosiaalisten perus- ja ihisoikeuksien osalta mainittu ydinalueen koskemattomuuden vaatimus tarkoittaa sellaista oikeuden minimisisältöä, jonka on aina toteuduttava. Tämä tarkoittaa sitä, että perustulokokeilussa ei esimerkiksi voi kokeilla todella pieniä perustulosummia. Yhtenä rajana voidaan pitää nykyistä vähimmäisperusturvaa, joskin senkin on todettu olevan tietyiltä osin riittämätön (mm. THL 1/2015, ECSR Conclusions Finland 2013), ja tämä tulisi huomioida perustulon euromäärää määritettäessä.” (Esiselvitys perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehdoista, sivu 99)
http://tietokayttoon.fi/documents/10616/2009122/13_Ideasta+kokeiluun.pdf/3c042238-163b-48a1-99cf-94dca35b4917?version=1.0
Valintakriteereistä tuli vielä mieleen, että tarkalleen ottaen tuossa nyt ehdotetussa kokeilussa ei ole rajattu esimerkiksi opiskelijoita ja kotiäitejä kokeilun ulkopuolelle. Erotteluperusteeksi valittiin tällaisten taustatekijöiden sijaan tiettyjen tukimuotojen piiriin kuuluminen: peruspäivärahan tai työmarkkinatuen saaminen marraskuussa 2016. Isoin osa opiskelijoista ja kotiäideistä lienee rajauksen myötä kokeilun ulkopuolella, mutta eivät kaikki: näiden molempien tukimuotojen piirissä kun on myös opiskelijoita ja kotiäitejä. Vuodesta 2010 lähtien yli 25-vuotiaat tukikriteerit täyttävät opiskelijat ovat saaneet käyttää perinteisen opintotuen sijaan myös työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea opintojensa tukimuotona, ja tätä mahdollisuutta on myös hyödynnetty. Tukijärjestelmää on muutettu ylipäätään työttömyystuilla tapahtuvaa ns. omaehtoista opiskelua edistävään suuntaan. Nykyään kaiken kaikkiaan “aktiivitoimenpiteitä” (joita ovat opiskelun lisäksi kuntouttava työtoiminta ja työkokeilut) kohdistuu Kelan tilastojen mukaan peruspäivärahan saajien kohdalla yhteensä noin 13 %:iin tuetuista päivistä ja työmarkkinatuen päivistä noin 26 %:iin. Myös kotona lasta hoitavista vanhemmista osa on Kelan työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen piirissä. Mikäli nämä ovat alle 3-vuotiaan lapsen vanhempia ja nostavat kotihoidontukea, maksettava kotihoidontuki vähennetään pääsääntöisesti työttömyyspäivärahasta tai työmarkkinatuesta. Niin työmarkkinatuki kuin työttömyyspäivärahakin ovat kotihoidontukea suurempia tukisummiltaan, mikä osaltaan kannustaa osaa lasta/lapsia kotona hoitavista vanhemmistakin hakeutumaan näiden tukimuotojen piiriin.
Kommentti kysyy perustuslain aiheuttamista rajoituksista. Lopultahan perustuslakia tulkitsee perustuslakivaliokunta, joka ei valitettavasti anna ennakkopäätöksiä.
Kokeiluihin liittyen relevantteja kysymyksiä ovat ainakin se, perustuuko perusoikeuksien rajoitus riittävän suureen yhteiskunnalliseen intressiin, ja se, ettei kosketa perusoikeuksien ytimeen.
Lainlaatijan perustuslakiopas (Oikeusministeriö 2006) toteaa:
“Jos hallituksen esityksessä ehdotetaan rajoitettavaksi yhtä tai
useampaa perusoikeutta, on selvitettävä ja esityksessä selostettava
täyttääkö ehdotettu sääntely perusoikeuksien rajoittamisen
seuraavat yleiset edellytykset:
1) rajoituksesta säädetään lailla
2) rajoitus on tarkkarajainen ja täsmällisesti määritelty
3) rajoituksen perusteena oleva syy on perusoikeusjärjestelmän
kannalta hyväksyttävä ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima
4) rajoitus ei koske perusoikeuden ydintä
5) rajoitus on välttämätön hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi; lisäksi perusoikeuden suojaaman oikeushyvän ja rajoituksen perusteena olevan intressin tulee olla keskenään oikeassa suhteessa
6) rajoituksen toteuttamisen osalta on huolehdittu riittävistä oikeusturvajärjestelyistä
7) rajoitus ei ole ristiriidassa ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa”
Uusitalo kirjoitti:
“Perustuslaki ei kokeiluja estä. Yhdenvertaisuudesta saa poiketa, jos perusteet on tarpeeksi hyviä eikä kokeilusta aiheudu kenellekään kohtuutonta haittaa. ”
“Mutta toki on eroa siinä että joistakin kokeiluista pitää säätää lailla.”
Mihin tuo arvio perustuslaista perustuu? Yksi syy sille, miksi perustulokokeilua ei toteutettu muodossa, jossa sosiaaliturvan minimitaso olisi voinut heiketä joidenkin kokeiluun osallistuvien kohdalla, oli se, että perustuslakivaliokunnan odotettiin toteavan, ettei sellainen lakiesitys ole perustuslain mukainen. Perustuslaki on laki, jonka tehtävänä on asettaa rajoja sille, millaisia muita lakeja saa säätää. Se on siis laki, jossa rajoitetaan sitä, minkälaisia “tavallisia” lakeja saa lainsäädäntöprosessissa päästää loppuun saakka. Nykyisessä perustuslaissa lukee sosiaaliturvasta, että jokaisella ihmisellä on oikeus “välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”.
Perustuslaki voi aika paljonkin rajoittaa kokeiluja sosiaaliturvan kohdalla silloin, kun kokeilun kohteena on minimitason sosiaaliturva. Minimitason sosiaaliturva on luotu juurikin välttämättömän toimeentulon turvaamiseksi. Leikkaus kokeiluun osallistuvien kohdalla on mahdollinen lähinnä vain silloin, jos katsotaan sosiaaliturvan tason ennen leikkausta ylittävän välttämättömän toimeentulon vaatimukset, ja että leikkauksen jälkeenkin vaatimuksen välttämättömästä toimeentulosta toteutuvan kaikkien kokeiluun osallistuvien kohdalla. Jotta lakiehdotus menisi läpi perustusvaliokunnasta, pitäisi lakiehdotuksen perusteluissa kyetä osoittamaan, etteivät perustuslaissa taatut oikeudet kenenkään kohdalla vaarannu.
Nyt ehdotetun perustulokeilun kohdalla päädyttiin lopulta esittämään kokeilua sellaisessa muodossa, jossa kenenkään kokeiluun osallistuvan kohdalla toimeentulo ei heikenny, jolloin myöskään ei kasva riski siitä, että perustuslain takaama oikeus välttämättömään toimeentuloon vaarantuisi kenenkään näistä kohdalla.
Ps. Tämä on sivuasia, mutta Suomessa ei ole peruskoulupakkoa (ks. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus ). Suomessa on kunnilla velvollisuus järjestää perusopetus, mutta lapsilla ei ole pakkoa käydä peruskoulussa, mikäli oppivelvollisuus suoritetaan jollain muulla tavoin. Kovin yleistä oppivelvollisuuden suorittaminen julkisen koulujärjestelmän ulkopuolella ei ole. Esimerkiksi Feeniks-koulussa (nettipohjaista opetusta tarjoava taho) oppivelvollisuuttaan suorittaa nykyisin kai 55 oppilasta, joista osa asuu Suomessa ja osa ulkomailla.
Opetusministeriö suunnittelee pakkoruotsin poistamisen kokeilua alueellisesti 2017 ja-18. Rahaakin on budjetoitu tähän kärkihankkeeseen.
Pahaa vain pelkään, että ikäväksi koettu hanke torpataan tasavertaisuutta heikentävänä. Jos nimittäin ei opiskele ruotsia koulussa, on virkaruotsi hankittava muutoin, jos haluaa moniin valtion ja kuntienkin virkoihin. Tästähän sivistysvaliokuntakin taisi puhua, kun suositteli pakkoruotsin jatkamista.
Tosin ei ole mamuillakaan tai ulkomailla opiskelleilla samoja mahdollisuuksia ko. virkoihin, mutta ehkä he eivät ole tärkeitä.
Sitä paitsi virkamiesruotsi on lähinnä nauruskelun aihe, niin tänköllä kangertelulla sen saa.
Mutta, joo, ehkä nämä etenee eivätkä ole niin ongelmallisia. Vastustajat ehkä vain kokeilevat kepillä jäätä, kun puhuvat tasaveroisuudesta ja perustuslaista.
Mutta saas nähdä.
Joka tapauksessa dynaamisen valtion perustuslaki voisi sisältää nimenomaisen luvan yhteistä hyvää lisääville kokeiluille vaikka joku niistä hiukan väliaikaisesti kärsisikin. Voihan vahingon vaikka korvata myöhemmin.
Hallituksella on ollut tarkoitus toteuttaa toinenkin kokeilu, nimittäin peruskoulun kielivalikoiman alueellinen laajentamiskokeilu (ilman velvoitetta toisen kansalliskielen opiskeluun). Viivästyksiä on selitelty perustuslaillisilla ongelmilla.
Mielenkiintoista olisi kuitenkin selvittää, miten vieraiden kielten kysyntä ja tarjonta kohtaavat maakunnissa.
Oppivelvollisuus vai perustulolla pakkoruotsia tai vapaata venäjää pänttäämään?
n.n.: Peruskoulu on pakollinen eikä koulua saa ihan vapaasti valita. Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiinkin voidaan sanktion uhalla velvoittaa. Kutsunnoissa määrätään palvelukseenastumispäivä ja paikka. On näitä pakollisiakin viranomaisen päätöksellä tehtyjä valintoja aika paljon ja kaikissa viranomainen tekee päätöksen jollain perusteella.
Mutta toki on eroa siinä että joistakin kokeiluista pitää säätää lailla. Siksi tämäkin kokeilulakiesitys on paraikaa lausuntokierroksella.
siihen tässä ottamatta kantaa onko perustulon kokeilu riittävän painava peruste yhdenvertaisuudesta poikkeamiseen, tontteja, koulutusta tai hitas-asuntoja saaviin merkitävä ero on siinä että perustulokoleiluun ei hakeuduta tai haeta vapaaehtoiseti ja omasta halusta, kuten useimmiten muihin mainittuihin esimerkkeihin tehdään.
Ne eivät mielestäni ole hyviä esimerkkejä.
Perustulokokeilu olis myös käsittääkseni mahdollista toteuttaa siten valinnaisena että kokeiluun osallistuvien kohdalla valitaan heidän kannaltaan parempi vaihotehto.
näin ainakin siinä tapauksessa että perustulokokelun tarkoituksena ei ole kenenkään perustoimeentulon heikentäminen.
Perustuslaki ei kokeiluja estä. Yhdenvertaisuudesta saa poiketa, jos perusteet on tarpeeksi hyviä eikä kokeilusta aiheudu kenellekään kohtuutonta haittaa. Verotuksen muuttaminen kokeilumielessä voi olla hankalammasta päästa, mutta onhan meillä toteutettu mm. matalapalkkatukikokeilu, jossa alennettiin kokeeksi sosiaaliturvamaksuja.
Sitäpaitsi suuri osa kokeiluista ei vaadi lainsäädäntöä. Viranomaiset tekevät koko ajan valintoja, joissa ihmisiä valitaan kouluihin, työvoimapoliittisseen koulutukseen, omakotitontin omistajaksi tai hitas-asunnon saajaksi mitä erilaisiimmin perustein. Arpominen ei ole perusteista välttämättä ollenkaan ongelmallisin.
“Mikään ei estä tekemästä myöhemmin uusia erilaisiin kohdejoukkoihin kohdistuvia kokeiluja”
Onko noin? Eikö perustuslain vaatimust yhdenvertaisuudesta estä useimmat kokeilut?
En tiedä mutta tietääkö kukaan?
Negatiivinen tulovero olisi kokeilemisen arvoinen asia. Mutta ei kai sitä voi perustuslain mukaan vähentää pienen porukan verotusta, kun suurin osa maksaisi edelleen selvästi kovempia veroja.
Jos uskoisin Suomen tulevaisuuteen, ehdottaisin perustuslakia muutettavaksi niin että se sallisi kokeilut. Nyt sellaisen ehdottelu on kuin tuuleen huutaisi Pohjois-Karjalan nostamiseksi globaaliksi menestyjäksi.