Päivän Hesarissa (14.2.) pohditaan mitä negatiivisista valtionlainakoroista pitäisi ajatella. Aihe on kiinnostava ja ajankohtainen.
Jutussa “nykytilanteen mielettömyyttä” havainnollistetaan esimerkillä, jossa Suomen valtio lainaa 18 000 miljardia euroa ja rahoittaa vuotuiset budjettimenonsa pelkillä korkomenoilla, tai siis pikemminkin -tuloilla: Kahden vuoden valtionlainojen korko (koko ajalta) on noin -0.3 prosenttia, eli sijoittajat maksaisivat meille 54 miljardia jos lainaamme heiltä 18 000 miljardia. Tuolla 54 miljardilla kattaisi siis suurin piirtein valtion vuotuiset menot.
Esimerkki, jota ei tietysti tarkoitettukaan ihan vakavasti otettavaksi, on hauska ja saa kenties jotkut lukijat raapimaan päätänsä. Siksi on sääli, että se johtaa harhaan. Tilanne ei ole ihan niin mieletön kuin mitä esimerkin perusteella voisi ajatella.
18 000 miljardin euron lainaaminen nimittäin aiheuttaisi valtion kassan hoitajille pikkuisen ongelman. Minne rahat laitetaan? Koko potti ei mahdu Antti Rinteen patjan alle.
Yksi turvallisen tuntuinen vaihtoehto olisi yrittää sijoittaa rahat Saksan valtionlainoihin. Mutta niiden korot taitavat olla vielä hieman enemmän pakkasen puolella kuin Suomen lainakorot. Joutuisimme siis maksamaan Saksalle ainakin saman verran kuin mitä sijoittavat maksavat meille.
Toisin sanoen esimerkistä puuttuu se aika oleellinen seikka, että muutkin hyvin turvallisiksi katsotut sijoituskohteet tarjoavat negatiivisen tuoton. Korot voivat laskea jonkin verran nollan alapuolelle juuri siksi, että suuria summia on hankalaa säilyttää käteisenä. Sijoittajat ovat valmiita maksamaan Suomelle vain siitä hyvästä, että säilytämme heidän varallisuuttaan jonkin aikaa.
Pelkällä lainanotolla ei siis voi edelleenkään rikastua. Pitää myös olla mielessä jokin sijoituskohde, joka tuottaa edes pikkaisen paremmin.
Pienellä riskinotolla rikastuminen voi tietysti onnistuakin. Esimerkiksi Espanjan valtionlainojen korot ovat plussan puolella. Kreikan vielä enemmän.
Yksi vaihtoehto on kasvattaa lainarahalla julkisia investointeja, eli laittaa lisää rahaa vaikkapa rautateihin ja koulutukseen. Matalat valtionlainakorot parantavat tällaisten investointien kannattavuutta. Julkisen talouden kannalta erityisen tuottoisia voivat olla sellaiset investoinnit, joissa hyödynnettäisiin työvoimaa ja koneita, jotka muuten olisivat taantuman takia käyttämättöminä. Mutta se on jo vähän toinen juttu.
Avainsanat: negatiivinen korko, valtionlainat
Aihealueet: Julkinen talous, Rahoitus
Akateemista talousblogia seurataan laajalti maailmalla.
FT (11.5.2016): ”Spain is the latest eurozone country to jump on the long-bond bandwagon, issuing its first 50-year bond in two years as it takes advantage of intense investor demand for long-dated debt to lock up low rates far into the future.”
- Espanjan velkakirja: maturiteetti 50 vuotta, kuponki 3.5%, yield 3.04%.
- Ranskan velkakirja: 50 v.
- Belgian velkakirja: 100 v.
- Irlannin velkakirja: 100 v.
- Sveitsin velkakirja: 42 v.
http://www.ft.com/fastft/2016/05/11/spain-joins-long-bond-bonanza-with-50-year-debt/
Tuleeko Suomi jälkijunassa? Vai menikö juna jo?
Näkyykö tunnelin päässä valoa? Vai vastaantulevan veturin etulyhty?
Jussi,
Täydennyksenä viimeiseen kommenttiisi: EKP on ilmoittanut, että se ei itse osta valtionlainoja (juuri aloittamansa osto-ohjelman puitteissa), jos korko jäisi alle maintsemasi keskuspankin talletuskoron.
Vrt. edellinen kommenttini.
Artikkelissa sanotaan (aivan oikein), että ko. korko “koko ajalta” on noin -0,3 % eli vuodelta -0,15 %. Onkin oletettavaa, ettei valtio voi saada velkaa merkittävästi keskuspankin talletuskorkoa (nyt -0,2 %) alemmalla tuotolla. Erityisesti nyt kun EKP on viestinyt, ettei korkoa enää lasketa.
ÉKP:n talletuskorko on -0,2 %. Näin ollen valtio voisi tehdä -0,3 % korolla noin 0,1 % tuoton käyttäen pankkia “bulvaanina”. Toinen asia on se, että jos summat olisivat merkittäviä niin miten EKP suhtautuisi tähän - heillä lienee tällä hetkellä rahan määrälle tavoite. Keskuspankin toimien lisääminen artikkeliin olisi kiinnostava näkökulma.
Ei mennyt hukkaan tämäkään keskustelu. Taloussanomat tietää kertoa, että
“Valtio laski eilen liikkeeseen uuden 16 vuoden viitelainan. Se erääntyy 15. huhtikuuta vuonna 2031. Emission lopullinen koko oli kolme miljardia euroa. Tarjouksia tuli 4,9 miljardilla eurolla sadalta sijoittajalta. Liikkeeseenlaskuhinta oli 98,59 ja tuotto 0,844 prosenttia.”
Valtio lukitsee matalat korot kauaksi tulevaisuuteen. Seuraavaksi liikkeelle 20 vuoden maturiteetilla. Ja sitten vain hakemaan tuottavia kohteita julkisinvestoinneille.
Niin ja tosiaan ei Osuuspankin talletussuoja varmaan Suomen valtiota paljoa lämmitä, kun se itse kuitenkin kustantaa sen talletussuojan.
Niku,
kiitos vastauksesta, kuulostaa järkevältä. Ja oletan, että valtio ei tosiaan voi käyttää mitään bulvaaneja laittaakseen 18 000 miljardia euroa 180 000 eri tilille (toivottavasti meni nollat oikein). Mä ajattelin sellaista, että säästäjät eivät aina optimoi ihan kybällä ja suosivat asuntolainan hakemisessa niitä pankkeja, missä talletukset on. Tämän takia pankkien kannattaisi antaa talletustilejä pienellä tappiollakin, jotta saisivat revittyä näiltä asiakkailta tuottoja sitten asuntolainoista. Tai sitten jotkut tilinhoitokulut ja vastaavat ovat euromääräisesti kiinteitä, niin pienemmistä talletuksista saa suhteessa enemmän tuottoa.
Allan,
Ymmärtääkseni monet pankit ovat jo asettaneet negatiivisen koron hyvin suurille euromääräisille talletuksille, vaikka pienemmille talletuksille saa tosiaan edelleen nollakoron ainakin useimmista pankeista. En osaa sanoa miksi pankit tällä tavalla suosivat piensäästäjiä. Kenties pankit ovat huolissaan, että piensäästäjät vaihtavat herkästi pankkiaan, jos korko menee vähänkin nollan alapuolelle. Toisaalta pankit saanevat monilta piensäästäjiltä talletuksiin nähden paljon tuloja erilaisina rahastopalkkioina ja lainamarginaaleina.
On myös huomattava, että pankkitalletus ei välttämättä ole yhtä turvallinen sijoitus kuin Saksan valtionlainat. Talletussuoja kattaa vain pienet talletukset. Eli vaikka valtio saisikin nollakoron jostakin pankista, siihen ei välttämättä kannattaisi tarttua.
Voitko Niku (tai joku muu) vielä avata sen, miksi Valtiokonttorista ei voida marssia sen 18 000 miljardin euron kanssa Hakaniemen Osuuspankkiin ja avata talletustiliä, jolle sen rahan voisi tunkea? Talletustilillähän on ei-negatiivinen korko. Miksi Hakaniemen Osuuspankki ottaa vastaan minun 18 euron talletukseni mutta ei ottaisi vastaan valtion 18 000 miljardin euron talletusta?
“Salkkukisa: Apina vie sijoituskirjailijoita kuin litran mittaa” (Arvopaperi 18.2.2015)
Vinkiksi rekrytointikonsulteille, kun valtion eläkerahastojen johtoa vaihdetaan. Apinaakin kustannustehokkaampi sijoitussalkunhoitaja voisi olla algoritmi. Tai etf.
Kannattavia reaali-investointejakaan ei pitäisi olla liian vaikea löytää näillä koroilla.
Julkisten investointien kasvattaminen voi olla toinen juttu, mutta minun on vaikea nähdä mitään muuta hetkeä jolloin se voisi olla kannatettavampaa kuin nyt; hetkenä, jolloin erittäin huomattava määrä fyysistä ja henkistä kapasiteettia on vajaakäytössä taantuman keskellä samalla kun korot ovat alempana kuin miesmuistiin.
Inhimilliset kustannukset ovat olleet jo nyt huomattavat. Tästä huolimatta tuskaa jatketaan oikeistolaisin opein.
Suomen valtion velkakirjat eivät ehkä menisi kaupaksi 30 vuodeksi aivan 0-korolla.
US ja UK ovat laskeneet liikkeelle 30 vuoden lainoja noin 2.5% nimelliskorolla (reaalisesti nollakorolla).
Tuottavia sijoituksia kasvun käynnistämiseksi nyt kuitenkin kaivataan.
Miksi emme kysyisi tätä: Miksi valtionkulutuksen velkarahoituksesta täytyy maksaa “proviisio” yksityispankeille ja niiden omistajille???
Käsittääkseni vuonna 1985 lopetettiin Suomen valtion kulutuksen rahoittaminen suoraan keskuspankista. Onko tämän toimen järkevyyteen löytynyt evidenssiä sittemmin?
Kaikki selitykset keskuspankkirahoituksen turmiollisuudesta on olleet täysin epätieteellistä vetoamista julkisen kulutuksen laiskistumiseen, tehottomuuteen ja moraalittomuuteen. Syy ja seuraussuhteiden erittely loogisessa päättelyssä eikä evidenssi osoita mitään mikä todistaisi keskuspankkirahoituksen “turmiollisuutta”. Kyse on pelkästä “valtio on paha” - ideologiasta (tai ahneudesta).
30 vuotta kestänyt “pääomien vapauttaminen” on selvästikin tuottanut jotain aivan muuta kuin alun perin kuviteltiin.
Juha,
Ok, ymmärsin väärin mitä sinä tarkoitit. Suomen valtion lainakannan keskikorko toki laskee pikkuhiljaa niin kauan kun korot pysyvät alhaalla. Se tapahtuu kuitenkin lähes automaattisesti lainakannan uusiutuessa.
30 vuoden laina ei mene ainakaan vielä kaupaksi nollakorolla. Velan keskimääräisen maturiteetin nostaminen voisi silti olla fiksua.
Niku, vanhojen velkojen jälleen- ja uudelleenrahoittamisella tarkoitin “rollaamista”. Erääntyvät velat maksetaan pois uusilla lainoilla alemmin koroin ja pidemmin maturiteetein.
Valtiolla on velkaa vajaa 100 mrd euroa tai noin 60% BKT:sta (kunnilla ja muilla julkisyhteisöillä vähemmän). Valtion korkomenot voidaan painaa alemmas pidemmäksi ajaksi laskemalla liikkeelle noin 0-korkoisia 10, 20 ja 30 vuoden valtionvelkakirjoja.
Tiedemies ja Juha,
Jos oikein ymmärrän, niin ehdotatte että valtio ostaisi jälkimarkkinoilta vanhoja (aikaisemmin myymiään) velkapapereitaan pois rahoittaen ostot myymällä uusia.
Huomatkaa että vanhojen velkapapereiden hinta on tietysti noussut korkojen laskiessa. Eli tälläkään tavalla ei voi rikastua.
Juha tuolla sanoikin jo: Valtiolla on äärimmäisen tuottoisa sijoituskohde: Maksaa vanhat korkeakorkoisemmat velkansa pois.
Juha,
“…Taloudelliselta kannalta valtionkin investointien pitäisi kuitenkin tuottaa – muutakin kuin tappiota. Kannattavien sijoituskohteiden löytäminen ei ole aivan vaivatonta…”
Kaikesta huolimatta meidän on muistettava että yksityisen sektorin toiminta ponnistaa täysin julisen sektorin, näennäisesti täysin kannattamattomista, investoinneista infraan, koulutus- ja sosiaalipolitiikkaan. Ilman julkisia investointeja meillä ei olisi ollut metsäteollisuutta, ei nokiaa, ei muuta kuin kehitysmaa raaka-ainelähteenä niille maille jotka panostavat kehitykseen.
Negatiivisella nettonykyarvolla olevat julkiset investoinnit tuottavat yksityiselle sektorille hyvin kannattavaa toimintaa, ei toki läheskään aina, mutta etenkin koulutuspolitiikan puolella investoinneilla voi olla jopa mullistavia vaikutuksia tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tätä ei voi koskaan ennustaa, joten laaja-alainen panostaminen koulutukseen ja tutkimukseen on kaiken kehityksen edellytys.
Investoinnin määritelmät vaihtelevat alasta toiseen. Reaali-investoinneista finanssisijoituksiin, aineettomista aineellisiin, jne.
Joskus jopa kulutus, varastot ja investoinnit ovat ristiriitaisesti sulassa sovussa samassa kaavassa. Jos esimerkiksi bruttokansantuote halutaan saada kasvuun yksityisin ja julkisin investoinnein vientiteollisuuteen (GDP = C + I + G + NX), täytyy katsoa, mitä I ja G ovat syöneet. Aika moninpuolinen ruokavalio.
Kun lama ja talvi ovat synkimmillään, julkiset investoinnit katuvalaistukseen ja muihin julkishyödykkeisiin saavat ainakin teoreetikon siunauksen. Pääoman tuotto kiinnostaa yksityisiä sijoittajia.
Investoinnin määritelmä on mielestäni Suomessa jätetty hieman vajaaksi. Anglo-saksisessa maailmassa investoinnilla tarkoitetaan rahan käyttöä “for profit”. Suomessa puhutaan vain rahan käytöstä. Oleellisat on mielestäni ymmärtää tämä ero. Rahan käyttö joka ei tuota on kuluttamista, käytettiin raha sitten banaaneihin tai siltarumpuihin.
Myös negatiivisella korolla otettu velka on velkaa. Velka voidaan maksaa vain rahalla ei “yleisellä hyvällä”, ei tilapäisellä työllisyydellä eikä infrastruktuurilla jolle ei ole käyttöä. Banaanit mätänevät ja myös siltarummut, ellei niitä käytetä ja huolleta. Siksi on tärkeää olla tarkka investointikäsiteen kanssa. Julkinen “investointi” joka ei tuota näkyvää kassavirtaa, ei ole investointi.
Energiaomavaraisuus, huoltovarmuus ja puolustusteollisuus ovat varmaankin oikeita investointikohteita valtiolle. Kanna(tet)ttavia tappiollisinakin.
Taloudelliselta kannalta valtionkin investointien pitäisi kuitenkin tuottaa – muutakin kuin tappiota. Kannattavien sijoituskohteiden löytäminen ei ole aivan vaivatonta.
Niinpä, julkista kulutusta on aina rajoittanut vain työvoiman määrä ja laatu (ja ideologinen jääräpäisyys) ei pääomien (rahan) niukkuus.
Olen noin 20 vuotta yrittänyt päättäjille viestittää: On aika investoida energia omavaraisuuteen. Sen parempaa sijoituskohdetta ei ole olemassakaan, kansakunnan selviytymisen näkökulmasta. Koko länsimainen kulttuurimme on täysin riippuvaista energiasta, eikä tämä tilanne tule muuttumaan mihinkään. Energiariippuvuus tulee vain nousemaan tulevaisuudessa.
Kyse on niin suuresta asiasta ettei sitä voi jättää markkinoiden arvioitavaksi.
Ainakin vanhat velkansa valtio voi nyt jälleenrahoittaa edullisesti, jos se saa lainaa markkinoilta negatiivisella korkotuotolla (5 v. maturiteettiin asti).
Olisikin korkea aika lukita matalat korot ja korkomenot kymmeniksi vuosiksi eteenpäin laskemalla liikkeelle 10, 20 ja 30 vuoden valtionlainoja, jos ei parempia sijoituksia keksi.