Kreikan väite, että sen Troikan (EKP, EU:n komissio, IMF) kanssa sopima ohjelma on ongelma, ei ratkaisu, on tosi.
IMF on jo myöntänyt ohjelman virheet, erityisesti sen, että ohjelman pohjana olevissa laskelmissa aliarvioitiin karkeasti haitalliset vaikutukset Kreikan talouteen. Helsingin Sanomien haastattelussa silloinen EU:n talouskomissaari Olli Rehn myös myönsi virheitä tehdyn, mutta pani ne kiireen syyksi.
Kreikka siis pantiin hyväksymään ohjelma, jonka seuraamukset välittömästi poikkesivat arvioidusta. Seuraava kuva ohjelman ennakoidusta ja todellisesta vaikutuksesta Kreikan kokonaistuotantoon on Paul Krugmanin blogista (aivan vain ärsyttääkseni niitä mahdollisia lukijoita, joille Krugmanin näkemykset ovat aksiomaattisesti virheellisiä):
Ohjelman vuoksi Kreikan ahdinko kasvoi, jolloin se tarvitsi “lisätukea”. Sen sijaan, että ohjelmaehtoja olisi löysennetty, niitä kiristettiin, mikä edelleen pahensi Kreikan tilannetta, sekä taloudellista että yleisesti sosiaalista tilannetta. Mitään ei siis otettu opiksi, vaikka nyt uutta tietoa oli saatavissa. Rehnin väite kiireestä ja tiedon puutteesta näyttää siis hyvin ongelmalliselta. Oikeampi tulkinta Komission toimista lienee se, että Komissio vakavasti uskoi elvyttävän talouspaaston voimaan, siitä huolimatta, että jo tuolloin uskomuksen perusteet olivat murtuneet.
Troikka siis yksikäsitteisesti rikkoi Kreikan kanssa tehdyt sopimukset heti alussa, ohjelmien seuraukset erosivat arvioidusta. Julkisuudessa on vaadittu Kreikkaa noudattamaan yhteisesti hyväksyttyjä sopimuksia. Eikö sama vastuu kuulu toisellekin osapuolelle? Ja jos kuuluu, eikö silloin Kreikan vaatimus budjettiylijäämävaatimuksen alentamisesta ole kohtuullinen?
Kreikalta vaaditut sopeutustoimet ovat olleet myös täysin suhteettomat, kun niitä verrataan muilta kriisimailta vaadittuihin toimiin ja suhteutetaan vaikka maan julkiseen velkaan. Kevin O’Rourke on todennut tämän Irlannin osalta. Seuraavaan kuvaan olen koonnut tiedot julkisen sektorin (kulutus-)menojen muutoksesta Euroopan kriisimaissa ja Suomessa nykykriisin (2007-2014) aikana:
Tämänkin perusteella on selvää, että Kreikalta on vaadittu kohtuuttomia, suorastaan taloutta tuhoavia toimia muihin kriisimaihin verrattuna, ei siis vain Irlantiin nähden. Toiseksi suurimpaan uhraajaan, Portugaliin nähden Kreikan leikkaukset ovat olleet lähes kolminkertaiset, eivät siis missään suhteessa velkaan. Menojen leikkausten sosiaaliset seuraukset ovat olleet Kreikassa kammottavat. Tätäkään tosiasiaa Suomessa ei tunnusteta.
Pari viikkoa sitten edellinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen väitti Pressiklubi-ohjelmassa, että leikkausten osuminen huono-osaisimpiin ei olisi ollut välttämätöntä vaan vain seurausta Kreikan omista valinnoista. Mitään omituisempaa ei Kreikasta ole väitetty. Jos Suomelta vaadittaisiin 22 prosentin leikkausta julkisiin menoihin, niin millähän tavalla Suomessa voitaisiin välttää toistamasta Kreikan “virheet”, eikö kansanedustaja tiedä, että suurin osa Suomenkin valtion menoista suurin osa menee sosiaali- ja terveyssektorille ja koulutukseen? Miten Kreikan kaltainen menojen leikkaus voitaisiin toteuttaa ilman että perussosiaaliturvaa, perusterveydenhoitoa ja peruskoulutusta heikennettäisiin?
Kreikasta on koko ajan levitetty mielikuvia samaan tapaan kuin Venäjä on levittänyt omaa propagandaansa Ukrainasta. Mitään kunnollisia tietoja Kreikan julkisen sektorin mädännäisyydestä ei ole annettu, esille on tuotu vain yksittäistapauksia. Niiden avulla on yritetty väittää, että Kreikka voisi helposti supistaa menojaan ilman vahinkoa tavalliselle kansalle. Rikkaiden veroeduista ja veronkierrosta on nostettu meteliä, mutta eikö Suomessakin vaadita samoja veroetuja rikkaille ja eikö veronkierto ole ongelma myös meillä?
Kreikan vaatimus vaadittavan ylijäämän supistamisesta on siis perusteltu siksi, että Troikka on itse rikkonut Kreikan kanssa tehdyt sopimukset ja että Kreikalta vaaditut toimet ovat olleet täysin kohtuuttomat verrattuna muihin kriisimaihin. Thomas Philippon on esittänyt kolmannen perustelun. Kreikka oli ensimmäinen kriisimaa, jolloin kriisin tartuntariski oli suuri. Tämän vuoksi Kreikan lainoja ei voitu heti järjestellä uudelleen, ja Kreikka pakotettiin leikkaamaan julkisia menojaan liian paljon. Philipponin mukaan tällä perusteella Kreikan ylijäämätavoite pitäisi leikata 3 prosenttiin nykyisestä 4,5 prosentista. Kun tähän lisätään yllä esittämäni perustelut, ollaan jo lähellä Kreikan esitystä.
Huolestuttavinta tässä kaikessa on se, että selviä politiikkavirheitä ei suostuta myöntämään. Suomen vaatimus lainavakuuksista oli sellainen, mutta ei lainkaan samaa luokkaa kuin Troikan Kreikalta vaatimat toimet. Jos tämä johtuu EU:sta ja EMU:sta, niiden kyvyttömyydestä käsitellä virheitä ja muuttaa politiikkaansa, niin meidän tavallisten kansalaisten on syytä olla huolissamme. Katsokaa Islantia: EU:n ja EMU:n ulkopuolella se on kyennyt harjoittamaan politiikkaa, jolla se on selvinnyt kansainvälisestä rahoitusmarkkinakriisistä pienin vaurioin. Matkan varrella se on rikkonut sopimuksia (siis kieltäytynyt maksamasta velkojaan) ja suhtautuu nyt EU:iin kuin spitaaliseen. EU:n sisällä ahdinkoon joutuneeseen maahan suhtaudutaan kuin spitaaliseen, Tämäkö oli tarkoitus?
Avainsanat: Kreikka, menojen leikkaukset, Troikka
Aihealueet: Julkinen talous, Kansainvälinen talous, Makro
Taisi mennä vähän politiikan puolelle tämä”akateeminen ploki”. Kreikassa pidettiin kolmet vaalit ennen kriisiä, vaalien voittaja lupasi - kukin voittajapuolue vuorollaan - että se joka tuo tuolin virastoon, saa töitä. Poikani oli Kyproksen kreikkalaisella puoliskolla, kun maalla meni hyvin. Tosin hän ihmetteli, että mitä ne lukuisat autokaupat tekivät saarella, kun tietä on alle sata kilometriä. Täytyis varmaan kysyä Krugmanilta - jokatapauksessa autokaupoilla näytti menevän hyvin, eikä saarella ollut työttömyyttä.
N.n., miksi väität Latvian BKT:n jatkaneen supistamistaan, kun juuri esitin tilastodatan linkein, joiden mukaan Latvian BKT on kasvanut Euroopan nopeimmin monena vuonna peräkkäin? Kreikkalaiset ja suomalaiset ovat kateellisia kasvunopeudesta.
Latvia:
2011201220132014*
5.3%5.2%4.1%3.8%
Kreikka olisi tätä menoa vasta vuosikymmenten päästä kuronnut pudotuksen pois kuten Latvia jo nyt:
2011 2012 2013 2014*
-7.1% -7.0% -3.9% 0.6%
Baltian maat ovat päivänselvästi onnistuneet talouspolitiikassaan paljon paremmin.
Tällä kertaa peukutan Pertti Haaparannan näkökulmaa Kreikan taloustilanteesta (olen joskus ollut hänen kanssaan myös eri mieltä).
Jyrkästi kritisoin Vesa Vihriälän näkemyksiä, joka edustaa EU:hun hurahtaneiden perinteistä ja vallitsevaa linjaa. Oma näkemykseni löytyy linkiltä:
Kuinka pitkään Kreikka kiikkuu ”löyhässä hirressä?” / Verkkomedia 13.3. 2015
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=13090
Maassa- tai maastamuutto voi olla taantuvan alueen tappio, mutta muuttajan voitto. Jopa lottovoitto, jos päätyy esimerkiksi piilaaksoon kultaa vuolemaan.
Näppejäänkin nuolemaan jää yksi ja toinen, mutta useimmat onnistuvat parantamaan palkkaansa, jopa moninkertaiseksi kotikontuihin verrattuna.
Siitä kelpaa sitten lähettää avustuksia ja elatusmaksuja sekä muita tilisiirtoja.
Dombrovskis on tosiaan saanyut pidettyä Liettuan BKT:n trendillä.
Väkiluku jatkaa laskuaan vaikka kaikki kynnelle kykenevät venäläiset ovat jo muuttaneet maasta- Dombrovskisin aikana on onnistuttu käynnistämään laaja maastamuutto myös latvialaisten keskuudessa.
Latvian BKT ja väkiuluku jatkavat supistumistaan. Joku ehkä haluaa pitää loistavana saavutuksena sitä että latvialaistenkin maastamuutto on saaatu käynnistymään.
Useimpien muiden mielestä kuitenkin kyseessä on epäonnistuminen tasolla hirvittävän ja katastrofaalisen välillä.
Niin tosiaan se latvian bkt ei ole lähelläkään pre 2008 tasoa. (paitsi tietty per capita- tätä onnistumisena pitävä varmaan on sitten sitä mieltä että talouden ja väestön supistumiseen johtava politiikka on fantsua.)
Latviassa oli suuri talouskupla, ja siksi kriisi iski siihen Euroopan pahimmin. Poikkeuksellisen rehellisenä tunnettu Valdis Dombrovskis kutsuttiin pääministeriksi europarlamentista vuonna 2009 kesken kauden. Hän muodosti vähemmistöhallituksen, joka leikkasi nopeasti, pudotti julkisen sektorin palkkoja 20 % ja sai nopealla toiminnallaan talouspoliittisen uskottavuuden takaisin. Latvian talous on kasvanut Euroopan nopeimmin monena vuonna peräkkäin ja maan talous on melkein saavuttanut tuon kuplatason. Kreikka saavuttaa 2007-tason tätä menoa vasta vuosikymmenten päästä, koska se lykkäili leikkauksia eikä ole tehnyt kunnon uudistuksia.
By August 2009, Latvia’s GDP had fallen by 20% year on year, with S&P predicting a further 16% contraction to come. However, by 2010 there were indications that Latvia’s policy of internal devaluation was successful.[20] The economic situation has since 2010 improved,[21] and by 2012 Latvia was described as a success by IMF managing director Christine Lagarde[22]
https://en.wikipedia.org/wiki/Economy_of_Latvia
Reaalinen BKT-kasvu
200820092010
-2.8%-17.7%-1.3%
2011201220132014*
5.3%5.2%4.1%3.8%
https://www.gfmag.com/global-data/country-data/latvia-gdp-country-report
Nyt ollaan jo melkein tuossa vuoden 2007 huippu-BKT:ssa ja kasvun on ennustettu jatkuvan. Kreikka on yhä -25 % entisestä BKT:sta.
Maastamuuttoon vetoaminen tuota vastaan on käänteistä logiikkaa: jos kuplan puhkeaminen ajoi maasta paljon ahkeria ihmisiä muualle töihin ja silti näin pian on melkein saavutettu tuo kuplataso ilman heitäkin näin huononakin aikana vientimaissa, sehän kertoo sitäkin paremmasta talouspolitiikasta. Suomi ei pysty samaan, vaikka meillä ei ollut kuplaa, kriisi ei iskenyt pahasti ja maasta ei ole lähtenyt väkeä.
Tehtyään valtavat leikkaukset Dombrovskis sai lokakuussa 2010 suuren vaalivoiton: 33 paikkaa (+ 15) sadasta. Hänen vähemmistöhallituksensa sai 63 paikkaa sadasta, suuren enemmistön!
https://en.wikipedia.org/wiki/Latvian_parliamentary_election,_2010
Yksityistämisillään Dombrovskis sai kitkettyä myös neuvostoajalta periytyvää korruptiota. Muutenkin hän uudisti taloutta eikä vain leikannut. Kreikassa on vanha rahanjakomeno jatkunut.
Seuraavissa vaaleissa 2011 paikkamäärä putosi mutta jäi korkeammalle kuin ennen Valdis Dombrovskis aloittamista: 20 paikkaa (-13). Takana oli ideologisen sisarpuolueen (reformipuolue) synty, se sai 22 paikkaa (+22). Aiemmin lukemassani artikkelissa myös tuo vaali kerrottiin voitoksi, mutta sellaista ei voi tämän 2011-linkin perusteella päätellä, vaan nyt joudun epäilemään sitä 2011-yksityiskohtaa muiden näyttäessä yhä pitävän paikkansa. Kansansuosikki Dombrovskis valittiin taas pääministeriksi.
https://en.wikipedia.org/wiki/Latvian_parliamentary_election,_2011
“Dombrovskis resigned as Prime Minister on 27 November 2013 following the Riga supermarket roof collapse”
https://en.wikipedia.org/wiki/Valdis_Dombrovskis
Ei ole ihme, että pitkäaikainen oppositiopuolue kasvaa ja pitkäaikainen hallitusvastuu kuluttaa. Kreikassa ja muissakin vertailumaissa yksikin hallituskausi, lyhytkin, on yleensä riittänyt nostamaan oppositiopuolueen valtaan. Silti Latviassa Harmonia on kasvanut käsittämättömän hitaasti, mikä on ennemmin hyvä kuin huono merkki hallituspolitiikasta. Siitäkin ainakin osaan on syynä, että muiden Putin-mielisten puolueiden ääniä on siirtynyt Harmonialle ja näitä muita on kuollut pois. Kuka muu on valittu pääministeriksi kolmesti peräkkäin eurokriisin aikoina? Ikävää, että Suomenkin vasemmisto sympatiseeraa Syrizan kaltaisia putinisteja.
Dombrovskis asettui ehdolle eurovaaleissa 2014. Hänestä tuli vaalien äänikuningas ja Yhtenäisyys sai käsittämättömät 46,2 % äänistä (kolmannes lisää).
Olipas harvinaisen fiksu juttu aiheesta:
http://coppolacomment.blogspot.in/2015/03/greek-myths-and-legends.html?m=1#sthash.rOlBCgGx.dpuf
Kiitos, Jussi.
http://coppolacomment.blogspot.in/2015/03/greek-myths-and-legends.html?m=1
Latvian “kaikki vaalit voittaneen pääministerin” puolue on hävinnyt nyt nöyryyttävästi kahdet parlamenttivaalit peräjälkeen. Siinä missä hänen puolueensa vielä vuoden 2010 vaaleissa sai lähes 32 prosenttia äänistä, se sukelsi sekä vuoden 2011 että vuoden 2014 vaaleissa reilusti alle 20 prosentin. Kummallakin kerralla Latvian suurin puolue oli pääministerin talouspolitiikkaa verisesti vastustava vasemmistopuolue.
Jos tämä on voittamista, niin siinä tapauksessa Suomen vuoden 2011 eduskuntavaalit voitti keskusta.
Selitin koko Latvia-asian yksityiskohtaisesti tämän saman blogin kommenteissa niinkin äskettäin kuin viime joulukuussa, mutta suomalaiset Latvian ihailijat kärsivät ilmeisesti vakavista muistihäiriöistä keskimääräistä merkittävästi enemmän:
http://blog.hse-econ.fi/?p=6401#comment-4385
Tätä vauhtia Latvia ohittaa kriisiä edeltäneen kuplakorkean BKT:n jo tänä vuonna maastamuutosta huolimatta mutta Kreikka vasta 2050-luvulla ja Suomikin vasta vuosien päästä. Julkisen sektorin työpaikat puolittanut taloustieteilijäpääministeri Dombrovskis on voittanut kaikki kolmet senjälkeiset vaalit, koska kansa arvoaa nopeita toimenpiteitä, jotka auttoivat. Kreikassa on kuumennettu sammakkoa padassa niin vähitellen, ettei kansan kärsimykset ovat turhaan pitkittyneet ilman, että maa on saavuttanut talouspoliittista uskottavuutta sijoittajien silmissä.
Jaa-a. Riippuu kai vähän mistä katsoo, tuo enemmistö homma nimittäin. Amerikkalaisia lähteitä kun lueskelee niin vaikuttaa ettei siellä päin ainakaan oikein kukaan enää usko Kreikan olevan oleellisesti väärässä.
Jostain syystä disinformaatio löytää tiensä suomalaiseen mediaan erityisen herkästi. Kun espanjassa työttömyyden kasvu loppui, uutisoitiin se käänteenä Euroopan taloudelle. Samalla unohdettiin kertoa että puolimiljoonaa espanjalaista muutti pois maasta. Latvian ihme taitaa olla samaa sarjaa.
Kyllä yksi Pertti Haaparanta on tässä(kin) lähempänä totuutta, kuin taloustieteilijöiden enemmistö. Minulla ei ole taloustieteellistä pätevyyttä, joten voin arvioida asiaa vain kansalaisena. Yksi oikeassa oleva ei voi muuttaa enemmistön näkemyksiä, lieneekö se edes tarpeen. Enemmistö tietysti määrittelee vahvasti Suomen talouspolitiikan suuntaa ja Suomen kantaa Kreikan velkakriisiin. On kuitenkin pakko kysyä, edustaako tämä enemmistö puolueetonta asiantuntemusta.
Yhden laitavasemmistolaisen taloustieteilijän mielipide ei riitä kyseenalaistamaan enemmistön kantaa. Latvia selvisi nopeasti pahemmasta kuin Kreikka. Outoa, että keynesiläinen Haaparanta ei pidä ongelmana sitä, ettei Kreikka maksanut velkoja pois huippusuhdanteessa vaan ylikuumensi sen velkaantumalla entisestäänkin.
Kaukana ovat akateemisten keskustelijoiden näkemykset kun arvioidaan Kreikan taloudellisen ahdingon syitä ja korjaavia toimenpiteitä. Kuka pystyisi puolueettomasti arvioimaan argumenttien tieteellistä pätevyyttä? Vai onko kysymys kuitenkin enemmän politiikasta kuin tieteestä?
Joka tapauksessa lopputulos näyttäisi olevan, että Kreikan hallitus ja johtava hallituspuolue Syriza joutuvat taipumaan velkojien vaatimuksiin.
Mielenkiintoista olisi kuulla asiantuntija-arvio siitä, saiko Kreikan hallitus mitään tavoittelemastaan.
OECD:n aineistossa Kreikan ja Saksan vienti kasvoivat yhtä nopeasti. En ole kirjoittanut Kreikan viennin romahtamisesta vaan sen heikosta noususta: Kreikan vienti alkoi kyllä nousta romahduksen jälkeen, mutta nousu katkesi Troikan ohjelmien tultua voimaan.
Pertti, kyllä katsoin tavaroiden ja palvelusten vientiä kiitein hinnoin, tosin vuosilta 2000-2007. Alla on taulukko, jossa on Amecon luvuin eri vuosien väliset muutokset prosentteina.
Tavaroiden ja palveluiden määrän kasvuvauhdit
00-07 02-07 02-08 08-09
Germany 63,9 48,7 51,6 -14,0
Ireland 48,6 29,7 28,6 - 4,0
Greece 31,9 41,5 46,5 -18,5
Portugal 37,8 30,8 30,3 -10,2
Mainitsemanasi periodina Kreikan vienti todellakin kasvoi Portugalia ja Irlantia nopeammin mutta ei sentään Saksan vauhtia. Vuodesta 2008 vuoteen 2009 Kreikan vienti supistui enemmän kuin muiden vertailumaiden. Tämä oli siis ennen kuin mitään ohjelmaa Kreikalle oli tehty, joten ohjelma tuskin voi olla tähän syypää. Kreikan kilpailukyky alkoi muuten kohentua merkittävästi vasta 2011-12, kun Irlannin kohdalla tämä alkoi jo 2009.
Ihan lopuksi: jos hyväksyy sen arvion, että Kreikan julkisen talouden taakka muiden euromaiden aivan poikkeuksellisen tuen ja yksityisten velkojen leikkausten ansiosta jotakuinkin samaa suuruusluokkaa Italialla, Portugalilla ja Italialla, minun on vaikea nähdä hyvää syytä vaatia isoja lisähelpotuksia. Ellei sitten ajatella, että kreikkalaiset ovat pysyvästi kyvyttömiä hoitamaan omaa talouttaan kunnolla Jos näin ajateltaisiin, Kreikka olisi kaiketi pantava “Troikan” tai “Instituutioiden” ikuiseen holhoukseen. Mutta tätäkään Kreikka tai sen hallituksen positioita puolustavat näytä haluavan.
Kiitos Pertti Haaparanta, että olette yrittänyt pitää tutkimuksen ja järjen ääntä kuuluvilla alati pahenevan taloususkonnon ja propagandan kakofoniassa. Oikeistolainen media (esim. Herlinin sanomat) on nyt vuodesta 2008 alkaen toiminut tarjonnan taloustieteen, eli taloususkonnon äänenkannattajana esim. nimettömien pääkirjoituksien muodossa, eikä suostu luovuttamaan vaikka miten pieleen on mennyt. Te ja Martti Koskenniemi olette tällä hetkellä ehkä Suomen ensimmäiset asiantuntijat, mitä tulee kansainväliseen talouspolitiikkaan ja juridiikkaan. Ilman teitä järjen ääni olisi yhteiskunnallisesta keskustelusta jo ajat sitten vaiennut.
Minua kuitenkin huolestuttaa tavattoman suuresti, ettei järjen ääni kuulu tai sen ei anneta kuulua yhteiskunnallisessa keskustelussa. Meillä pyörii jostain syystä samat naamat julkisuudessa saarnaamassa uskontoaan ja tiettyjen etupiirien intressejä. Toisin sanoen kaiken maailman Vesa Vihriälät ja Juhana Vartiaiset selittämässä “totuuksia”, vaikka ovat olleet suurista linjoista väärässä vähän kaikessa. Vaihtoehtoisesti yritetään etsiä yhä uusia selityksiä, miksi kaikki ei ole mennyt niin kuin piti. Miksi ei voitaisi kuunnella vaihteeksi heitä, jotka ovat olleet alusta asti oikeassa päälinjojen osalta? Asiantuntijoita pitää voida vaihtaa.
Esimerkki huolestuttavasta median väliintulosta yhteiskunnallisen keskusteluun.
Huolestuttava tempaus tapahtui noin puoli vuotta sitten YLE:n järjestämässä puolueiden puheenjohtajien keskusteluohjelmassa. Joksikin ihmeelliseksi asiantuntijatuomariksi oli otettu Juhana Vartiainen. Vartiainen on poliittinen keskustelija, joka kuitenkin esiintyy ikään kuin tieteen äänenä, vaikka hänen omilla mielipiteillään ei ole juurikaan tekemistä tieteen kanssa. Itse asiassa kaukana siitä. Juhana sitten kommentoi vähän kuin isä lasten keskustelua ja ratkaisi, kuka puhuu järkeviä ja kuka tyhmiä. En ole koskaan todistanut yhtä karmaisevaa mokaa Yleisradiolta. Miksi Juhana Vartiainen otettiin kyseiseen ohjelmaan saarnaamaan tarjonnan taloustiedettä?
Vesa: Kuten samoin, Kreikan viennin volyymi (kai sinäkin katsot määriä?) vuosina 2002-2008 kasvoi Saksan vauhtia, Samoina vuosina Kreikan vienti kasvoi myös keskimäärin nopeammin kuin Irlannin ja Portugalin, joten en aivan ymmärrä, mistä puhut. Minä käytän OECD:n tavaroiden ja palvelusten viennin määrän lukuja. Lähden liikkeelle vuodesta 2002, koska tuolloin EMU-syntyi, joten valuuttakurssipolitiikalla ei kilpailukykyä voinut hoitaa. Ja miten selität sen, että Kreikan vienti oli elpymässä vuoden 2008 maailmankaupan romahduksen jälkeen, mutta elpyminen hidastui, kun Kreikkaa alettiin “avustaa”?
Miksi muissa maissa olisi ostettu huonoja kreikkalaisia tuotteita, kun tulot niissä kasvoivat? Miksi Portugalin vienti kasvoi, vaikka sen hintakilpailukyky heikkeni? tai Irlannin? Kreikan hintakilpailukyky parani dramaattisesti heti kriisin alettua, nimellispalkatkin laskivat, mutta vienti ei ole kasvanut. Kreikan viennin rakenne alkoi muuten muuttua ennen kriisiä, hyvin hitaasti kylläkin. Edelleenkään emme selvästikään ole samaa mieltä Kreikan kriisaikaikaisen viennin kohtalon syistä samaa mieltä.
Kreikan kriisin syy ei ollut julkinen velkaantuminen, Kreikan julkinen velka/BKT-suhde pysyi lähes muuttumattomana vuoteen 2008 asti, jolloin se kriisin seurauksena alkoi nousta nopeasti. Sen sijan Kreikan yksityisen sektorin velka suhteessa BKT:een kasvoi huomattavan nopeasti koko 2000-luvun alun. Sen(kin) rahoittivat Saksan ja Ranskan pankit ja tämä oli suurin syy Kreikan talouden ylikuumenemiseen, ei Kreikan julkinen velkaantuminen. Eikö ole mielenkiintoista, että tähän yksityisen velan kasvuun ei lainkaan kiinnitetä huomiota virallisissa politiikkapapereissa, ei myöskään seuraavassa IMF:n paperissa:
Sopeutumisesta: Tässä IMF:n dokumentista http://www.imf.org/external/pubs/ft/scr/2013/cr13156.pdf käy erinomaisen hyvin selville, että Kreikan velkahelpotuksille oli olemassa valmis suunnitelma, IMF:n tekemä, mutta euromaat, lähinnä Saksa, hylkäsivät sen. Tämän seurauksena Kreikalta vaadittiin paljon suurempaa sopeutusta kuin muuten olollut tarpeen. Sen vuoksi mm. Reza Moghadam, IMF:n tuon aikainen Euroopan osaston johtaja, vaati (FT 26.1.2015) Kreikan velkojen puolittamista hyvityksenä tälle.
Tuosta IMF:n raportista käyvät ilmi myös se, että ennusteet sopeutumisen vaikutuksesta olivat ylioptimistiset ja että Kreikalta vaadittujen toimien seurauksena itse asiasssa Kreikan velkaantuminen kasvoi. Sama dokumentti toteaa myös sen, että tästä huolimatta Kreikalta vaadittiin entistä suurempaa sopeutusta.
Eivätkö näiden kaikkien virheiden jälkeen Kreikan vaatimukset 1-1,5 prosentin ylijäämävaatimuksesta ole kohtuulliset, varsinkin kun talouskriisi on luonut humanitaarisen kriisin? Itsemuhien määrä on kasvanut kriisin aikana ja malaria on palannut Kreikkaan, kun terveydenhoitomenoja on leikattu..
Sopeutuminen oli liiallista myös siksi, että Kreikka pantiin pitämään pystyssä Saksan ja Ranskan pankit (tähänhän Kreikan tukipaketit menivät), tästä voit katsoa vaikka tätä DeGrauwen juttua: http://escoriallaan.blogspot.fi/2015/01/revolt-of-debtors.html, sama sanoma on Philip Legrainin jutussa viimeisessä Foreign Policy-lehdessä. Tämän seurauksena Euroopan sisäiset tulonsiirrot ovat pervessit, Kreikasta Saksalle. Nykyisessä pankkiunionissa Kreikka ei joutuisi vastaavaan. Tästäkin EMU:n rakenteiden heikkoudesta, johon Kreikka ei ole syypää, se joutuu maksamaan. Eikö sen pitäisi saada hyvitys?
Lopuksi: IMF:n edellä siteeraamani raporti puolustelee tehtyjä toimia, mutta näyttää siltä, että ainoa peruste on se, että lisärahaa ei olisi tullut, siis lisärahaa, joka olisi helpottanut Kreikan kriisiä. Vähän outo perustelu sinällään, koska sopeutustoimet kasvattivat Kreikan velkaantumista, mutta kertoo sen, mistä todella oli kyse: Saksa (ja Suomi jne) todella halusivat rangaista Kreikkaa, jostakin, jota se ei ollut tehnyt, tai ei ainakaan yksin, vastuu olisi pitänyt jakaa velallisten ja velkojien kesken, kuten IMF:n valmistelemassa alkuperäisessä suunnitelmassa oli tehty.
Kreikalta vaadittu sopeutuminen ei vastaa millään tavalla minkäänlaisia hyvän sopeuttamisen periaatteita, niitä voit katsella vaikka Wren-Lewisin monista kirjoituksista, voit aloittaa tästä http://mainlymacro.blogspot.fi/2015/02/greece-and-primary-surpluses.html.
Kuten sanoin, Kreikka on oikeassa tai itse asiassa se vaatii liian vähän. Suomessa on viime aikoina alettu puhua 1990-luvun alun kriisistä kärsineistä yrittäjistä ja pyydetty heiltä anteeksi. Nyt meillä on kädet veressä kreikkalaisten yrittäjien ja muiden pulaanjoutuneiden itsemurhien vuoksi, milloinhan pyydämme kreikkalaisilta anteeksi?
Pertti, alamme toistaa itseämme, joten ehkä kannattaa lopettaa. Pari vastausta/kommenttia kysymyksiisi kuitenkin. Miksi Kreikan vienti veti ennen kriisiä paremmin kuin kriisin jälkeen? Luultavasti siksi, että buumivuosina kaikenlaiselle tavaralle ja palvelulle oli suuri kysyntä, jolloin huonommallakin sortimentilla ja kilpailukyvyllä pärjäsi. Tällöinkään Kreikan vienti ei tosin kasvanut yhtä paljon kuin esimerkiksi Portugalissa tai Irlannissa tai euroalueella keskimäärin. Miksi vienti ei viime vuosina ole kääntynyt samanlaiseen kasvuun kuin muissa ongelmamaissa? Väittäisin edelleen, että kustannuskilpailukyvyn hitaampi korjautuminen ja huono tuotejakauma (reaalinen kilpailukyky) ovat tässä uskottavimmin päätekijöitä. En toki kiistä sitä, että rahoitusvaikeudet, jotka todennäköisesti ovat olleet suurempia Kreikassa kuin esim. Portugalissa ja Espanjassa, ovat vaikeuttaneet tuontipanosten hankintaa. Mutta toisaalta Kreikan vientituotejakauma ei ole sellainen, että siinä tällä tuonnilla olisi samanlainen merkitys kuin näissä maissa (Kreikan vientituloistahan lähes puolet on palveluvientiä, jossa tuontipanos lienee vähäinen ja tavaraviennin päätuote öljynjalostus lienee saanut raaka-aineensa kriisinkin aikana).
Kun nyt kaiketi olemme samaa mieltä siitä, että muiden maiden tuki on pelastanut Kreikan vielä suuremmalta katastrofilta, erimielisyytemme koskee sitä, onko tuki ollut riittävän suuri. Minusta se on lähes riittävä siihen, että Kreikka selviää kohtuullisella todennäköisyydellä velkataakastaan jos se pystyy uudistamaan talouttaan ja toisaalta lähes maksimi, jolle voi kuvitella löytyvän poliittinen tuki euromaiden keskuudessa.
Riittävyydellä tarkoitan sitä, että vaativalla mutta ei ennen näkemättömällä 3-4 % perusjäämällä Kreikka pystyy huolehtimaan velkataakastaan, joka ei ole enää muita ongelmamaita suurempi. Poliittisen hyväksyttävyyden raja alkaa tulla vastaan yhtäältä sen takia, että jo päätetty tuki on aivan poikkeuksellinen: tukilainaa on 136 % BKT:sta, eli suhteellisesti noin 3 kertaa niin paljon kuin Irlannilla ja Portugalilla, maksuajat paljon pidemmät ja jopa korko vertailukelpoiselta osin hieman alempi, sen ohella, että yksityiset sijoittajat ovat jo osallistuneet velkataakan helpottamiseen 50 % BKT:sta vastaavalla määrällä. Kun myöskään Kreikan työttömyys ei ole sanottavasti suurempi kuin Espanjan ja BKT/asukas-suhteella mitattuna Kreikkalaisten elintaso on Portugalin ja Latvian tasoa, on ymmärrettävää etteivät myöskään muut ongelmamaat tue lisähelpotuksia Kreikalle.
Toinen poliittinen rajoite tulee siitä, että velkojamaat eivät halua kriisitukeen liittyvää ”tulonsiirtounionia” eli suoraa tappiota luotonannostaan, joko niin, että nimellistä velkakantaa alennetaan tai korko lasketaan tuen rahoituskustannusten alapuolelle. Kaikki me tiedämme kuinka vaikeaa on ollut saada poliittinen tuki nykyisille likviditeettitukea tarjoaville mekanismeille (ERVV, EVM, EKP:n OMT-lupaus). Vaatimus, että jäsenmaiden pitäisi vapaaehtoisesti antaa anteeksi velkojaan, on yksinkertaisesti epärealistinen, varsinkin kun tukimekanismit on myyty velkojamaiden vastentahtoisille äänestäjille nimenomaisesti takaisin maksettavien lainojen tarjoajina.
Eikö kuitenkin sopeutuminen tarpeelliselle perusjäämätasolle olisi voinut olla hitaampi? Periaatteessa kyllä, mutta tämän on tehnyt vaikeaksi suuri epäluottamus Kreikkaan, sen poliittiseen ja hallinnolliseen järjestelmään. Kun ei ole voinut luottaa, että Kreikan poliittisten päättäjien lupaus toteutuu, on aika luonnollista vaatia säästöt ja uudistukset ensin ja rahoitus vasta sitä mukaan nämä toteutuvat.
Sopuratkaisu on kuitenkin saavutettavissa. Tuore euroryhmän päätös voimassa olevan ohjelman 4 kk jatkosta on askel tätä kohti. Veikkaisin, että yksi osa uutta ohjelmaa on perusjäämätavoitteen lasku, ehkäpä Syrizan vaatiman 1,5 % ja voimassaolevan ohjelman 4,5 % puoliväliin ja sen mahdollistamiseksi juoksuaikojen pidennys ja ehkä bilateraaliluottojen koron alennus.
Tsipras ja Syriza ovat ylistäneet Venäjän Krimin-valloitusta ja äänestäneet toistuvasti europarlamentissa Putinin puolesta. Edes Memorial-ihmisoikeusjärjestön lakkauttamisen tuomitsevaan päätöslauselmaan he eivät suostuneet. Sikäli Pertin propagandavertaus oli käänteinen todellisuudelle, vaikka vain vertaus olikin.
Pertti, minkä sopimuksen väität komission rikkoneen?
Se on vekkuli, tuo prosessi, jolla osa ihmisistä saa päässään aikaiseksi jonkin ihmeellisen kohmettumisen kun “se on velkaa” Shakespeare jo sen havaitsi, Venetsian kauppias katsoo juuri tuohon ilmiöön - velan perijään iskee jokin outo lobotomia. Ja silloin velkoja tarvitsee yhteisön, joka kertoo, mikä on järkevää ja mikä järjetöntä. Mutta pohjimmiltaanhan tässä taitaa olla kyse juuri tuon yhteisön tuhoamisesta, että velkojan ei tarvitsisi tulla järkiinsä. Näin ainakin Graeber näyttäisi sanovan:
“The IMF (International Monetary Fund) and what they did to countries in the Global South—which is, of course, exactly the same thing bankers are starting to do at home now—is just a modern version of this old story. That is, creditors and governments saying you’re having a financial crisis, you owe money, obviously you must pay your debts. There’s no question of forgiving debts. Therefore, people are going to have to stop eating so much. The money has to be extracted from the most vulnerable members of society. Lives are destroyed; millions of people die. People would never dream of supporting such a policy until you say, “Well, they have to pay their debts.”
Vesa: Miten sitten selität Kreikan viennin heikkenemisen sujteesa kriisiä edeltävään aikaan, sinun logiikallasi sen olisi pitänyt parantua, kun kotimainen kysyntä laski ja kustannukset pysyivät kurissa (jota ne todella tekivät)? Ainoa selitys minusta on se, että yritysten rahoitus supistui, se koski kaikkia yrityksiä. Entistä suurempi osa vientituotannosta käyttää ulkomaisia panoksia, joiden hankkimiseen tarvitaan varoja.
Logiikkasi ontuu myös ns. tukipakettien osalta: Se, että Kreikan olisi romahtanut ilman rahoitusta kokonaan, ei suinkaan ole selitys sille, miksi siltä vaadittiin sopeutusta, joka sekin romutti koko talouden. Ei kai 50 prosentin nuorisotyöttömyysastetta voi pitää terveenä, eikä BKT:n romahdusta, kenen etu se muka oli? Kreikka pakotettiin supistamaan julkisen sektorin kulutusta vuosittain reilusti yli 5 prosentilla vuosittain, vasta vuonna 2014 supistusvaatimus oli vähän alle 1,5 prosenttia. Tässä ei ollut mitään järkeä, varsinkaan, kun talouden romahdus kävi heti ilmi, Troikka ei tähän reagoinut mitenkään, itse asiassa se vain aluksi kiristi julkisten menojen leikkaamista.
Ja kuten sanoin, Kreikan tukipaketit olivat tukia Euroopan pankkijärjestelmälle,jolloin kai joku yhteisvastuu olisi ollut järkevämpi vaihtoehto kuin vastuun kaataminen Kreikalle. Ja lopuksi vielä tarkennus: Meillä on paljon näyttöä julkisen velan anteeksiantamisen suotuisista vaikutuksista sekä velkojille että velallisille.
Kehitysmaiden velkakriisissä velkoja annnettiin anteeksi maille, joiden velkaantumisaste oli paljon pienempi kuin Euroopan kriisimaissa, ja samat hyödyt saatiin. Tämäkin oli Troikan tiedossa, joten mitään perusteita velkahelpotusten myöntämättä jättämiselle ei ollut. Mielenkiintoista on myös, että kehitysmaiden kanssa kansainväliset velkojat, Pariisin klubi, yritti rakentaa aitoja köyhyydenvähentämis ja kasvupaketteja.
Helsingin Sanomat jatkaa tänään 22.2. pääkirjoituksessaan ideologista kampanjaansa Kreikkaa ja Syrizaa vastaan. Tässä ei ole mitään uutta. Ihmetelen vain, mikä on kampanjan motiivi. Mikä on HS:n intressi tässä asiassa?
Vesa kirjoitti:
“…Jälkimmäinen olisi merkinnyt paljon jyrkempää finanssipolitiikan kiristämistä…”
olisi voinut merkitä esimerkiksi omaan kelluvaan valuuttaan siirtymistä ja funktionaalista valtiontalouden rahoitusta. Toki tämä olisi ollut tavaton älyllinen harppaus Kreikassa tuolloin
“…ja työllisyyskehitys olisivat olleet paljon huonommat …”
tämä on pelkkä mielipide koska vaihtoehtokin oli olemassa
“…että ilman ohjelmaa Kreikassa ei olisi tuskin ollut yhtään toimintakykyistä pankkia pitkään aikaan…”
pankkien kansallistaminen ei ole uusi asia
“…Pointti siis on: muut euromaat ja IMF ovat auttaneet Kreikkaa parempaan talouskehitykseen kuin mihin se olisi yltänyt ilman ohjelmaa …”
kun katsoo Kreikan työttömyyttä etenkin nuorilla, ja vähäosaisimpien tilaa on tämä toteamus aika röyhkeä
…. kannattaako tätä jatkaa???
jatkan kuitenkin
“…autettu… koko euroalueen rahoitusvakautta ja varmasti suuret maat myös omia pankkejaan suojellakseen…”
Euron kriisiin on ollut tarjolla monia ratkaisuvaihtoehtoja, mutta se joka kelpasi Kreikan osalta vaikuttaa suorastaan kostolta, joka tietysti koituu juuri huono-osaisimpien “maksettavaksi”.
Ratkaisut:
1. Vaihtotaseiden tasoitussopimus, jossa hillitään niin Euroalueen sisäisien vaihtotaseiden alijäämien määrän lisäksi ylijäämiä. Liialliset ylijäämät verotetaan alijäämä maihin. (Vaatii eurooppalaisien keskinäistä solidaarisuutta toteutuakseen)
2. Liittovaltio, jossa harjoitetaan aluepolitiikkaa kuten Suomessa. Tulonsiirto unioni. (Vaatii eurooppalaisien keskinäistä solidaarisuutta toimiakseen)
3. Omat kansalliset kelluvat valuutat. Omat kelluvat valuutat tasoittavat “tuottavuuseroista” johtuvat vaihtotaseen epätasapainot. Maat joiden tuotannon monipuolisuus ja tehokkuus vastaavat toisiaan voivat toki muodostaa oman yhteisen valuutta-alueen. (Tämän voi kukin maa toteuttaa omilla päätöksillä, eikä Euroopan laajuista konsensusta tarvita.)
4. Pankkien kansallistaminen. Kreikan romahtaminen olisi paljastanut kaikki roskalainat ja laukaissut “vakuutukset”, jolloin Euroopan pankkijärjestelmä olisi voitu aloittaa puhtaalta pöydältä tai jopa terveemmältä pohjalta jos investointipankkibisnes olisi salvettu. Pankkien kansallistamisen sijaan tehtiin järjestelyjä joiden lopputulos on vielä kovin epäselvä. En olisi yllättynyt jos paljastuisi pankkiirien netonneen näillä järjestelyillä. Joka tapauksessa Eurooppa ja sen REAALItalous on kärsinyt kiristyspolitiikasta
Pohjimmiltaan opetus on se että EMU oli typerä ideologinen kokeilu, jota puolusteltaessa joutuu ummistamaan silmänsä reaalitaloudelta ja maailmalta.
Pertti, sorry, että joudun vielä toistamaan: Kreikan vaihtoehdot 2010 olivat ehdollinen rahoitustukiohjelma tai maksukyvyttömyys. Jälkimmäinen olisi merkinnyt paljon jyrkempää finanssipolitiikan kiristämistä kuin mitä mielestäsi liian kireä ohjelma on edellyttänyt. Kun ohjelman aikana perusjäämä on vahvistunut vajaalla 12 prosenttiyksiköllä (-10 vuonna 2009 ja +1,7 vuonna 2014) viiden vuoden aikana, ilman ohjelmaa tästä 10 prosenttiyksikköä olisi toteutunut yhtenä vuonna. Kun päälle pannaan pankkijärjestelmän romahdus, todennäköiset yritykset hillitä pääomapakoa valuutansäännöstelyllä ja samoin todennäköisesti valuuttaregiimin muutos, BKT- ja työllisyyskehitys olisivat olleet paljon huonommat, vaikka vaihtoehdon määrittäminen onkin tällaisissa asioissa vaikeaa. Pointti siis on: muut euromaat ja IMF ovat auttaneet Kreikkaa parempaan talouskehitykseen kuin mihin se olisi yltänyt ilman ohjelmaa. Kysymys on siten siitä, onko tämä apu ollut riittävän suurta tai oikeanlaista, ei etumerkistä. Kreikka on ollut autettu ja muut auttajia, vaikka eivät tietenkään pelkästään hyvää hyvyyttään, vaan, kuten aiemmin on jo ollut esillä, koko euroalueen rahoitusvakautta ja varmasti suuret maat myös omia pankkejaan suojellakseen.
Väite, että Kreikan huono vientimenestys 2008 jälkeen johtuisi ohjelman aiheuttamista kotimaan talouden vaikeuksista, on minusta kaukaa haettu. Yleensä kai ajatellaan, että kun kotimainen kysyntä supistuu, se alentaa palkkavaatimuksia ja pakottaa kotimaan kysyntään tukeutuneet yritykset etsimään tarmokkaammin vientimarkkinoita. Kumpikin lisää vientiä. Ja siltä osin kuin perustelet kielteistä vientivaikutusta rahoitusjärjestelmän heikentymisellä ohjelman takia, täytyy muistaa, että ilman ohjelmaa Kreikassa ei olisi tuskin ollut yhtään toimintakykyistä pankkia pitkään aikaan. Se, että Kreikan vienti on menestynyt viime vuosina huonosti ei vain Saksaan vaan myös Espanjaan, Irlantiin ja Portugaliin verrattuna, selittyy paljon luonnollisemmin sillä, että Kreikan kustannuskilpailukyky alkoi sanottavasti kohentua vasta 2011 – 2012, eli selvästi myöhemmin kuin näissä muissa ongelmamaissa. Toinen tekijä on Kreikan kehno tuotannollinen pohja ja tuottavuuden taso, jotka kaiketi ainakin ovat Kreikan omaa tekoa, ellei sitten ajatella, että antelias koheesiopolitiikka on tähän syypää ja että muut EU-maat ovat näitä rahoja tyrkyttämällä tyrkyttäneet Kreikalle. Tästä jälkimmäisestä syystä edes yksikkötyökustannusten lopulta toteutunut 20 % lasku ei Kreikassa ole toistaiseksi riittänyt merkittävään viennin piristymiseen.
Olemme uskoakseni täysin samaa mieltä yksityisiä lainoittajia koskevan velkasaneerauksen hyödyllisyydestä. Sen avulla voidaan palauttaa kestämätön velkataakka kestäväksi. Lisäksi tappioiden uhka hillitsee parhaimmillaan tehokkaasti velkojien halukkuutta liialliseen rahoituksen tarjoamiseen. Tähän ei erilaisista, osin hyvistä ja osin huonoista syistä rohjettu turvautua 2010. Kuten kirjoitin, kun velkasaneeraus sitten koettiin mahdolliseksi 2011, se olisi pitänyt tehdä kovempana kuin tapahtui, jotta Kreikan velkakestävyys olisi varmemmalla pohjalla. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että nyt tarvittaisiin tai pitäisi tehdä suuri velkojen (nykyarvon) leikkaus euromaiden antamiin lainoihin. Kreikan velkataakka ei enää erilaisten matkan varrella tehtyjen helpotusten jälkeen (maturiteettien pidennys, korkomarginaalien lasku, EU-velkojen maksuvapausvuodet), ole sen suurempi kuin Italialla, Portugalilla tai Irlannilla. Se ei siis välttämättä tarvitse mitään helpotusta, mutta toki jonkinasteinen lisäkevennys tekisi onnistumisen varmemmaksi. Toinen puoli on, että tappioiden aiheuttaminen muille jäsenmaille on eri asia kuin niiden aiheuttaminen yksityisille velkojille. Sellaisesta ei tule mitään, ei ainakaan toivottavia, kannustinvaikutuksia. Lisäksi, sellainen olisi toteutettua rahoitustukea paljon selvemmin ristiriidassa perussopimuksen no bailout –pykälien kanssa, minkä arvon tälle nyt sitten kukin haluaa antaa.
Olet ilman muuta oikeassa, ettei neuvotteluasetelma velkojia edustavan Troikan ja Kreikan välillä ole ollut eikä nytkään ole tasapainoinen. Näin vain tapaa olla velkojien ja velallisten keskusteluissa. Tätä kai Göran Persson tarkoitti usein siteeratulla lauseellaan: den som är satt i skuld är icke fri. Voimasuhteiden oivaltaminen ja ilmeisesti arvio, että jopa nykyisessä perusylijämän tilanteessa olennaiselta osin voimassa oleva lainaohjelma on Kreikalle edullisempi kuin ilman tukea jääminen, lienee myös syy sille, että Kreikka eilen näyttäisi peräytyneen huomattavasta osasta vaatimuksiaan.
No hei…. eikös se ole aika paljastavaa vallitsevien kansantaloustieteellisten mallien ennakkoehdoista, että ennusteet ei toteutuneet.
Pertti: ”Troikan vaatiman ohjelman vaikutuksista tehtiin ennuste, joka oli osa sopimuksen hyväksymisprosessia. Ennuste ei toteutunut vaan aliarvio negatiiviset vaikutukset todella pahasti, mikä saattoi Kreikan yhä suurempaan ahdinkoon,…”
Kuten aivan oikein totesit, Kreikan ensimmäisen ohjelman yhteydessä tehdyt ennusteet talouskasvusta olivat ylioptimistisia. Toisen ohjelman ensimmäisen väliarvion yhteydessä joulukuussa 2012 Kreikan kasvuennusteet todettiin liian optimistisiksi ja niitä tarkistettiin http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/occasional_paper/2012/op123_en.htm
Uudet BKT:n kasvuennuste olivat vuosille 2012 -2014 (-6.0, -4.2, 0.6). Toteuma on ollut (-6.6, -3.9, 0.7*), *flash estimaatin mukaan.
Pertti: ”…mutta Kreikan ohjelmaa ei muutettu. Eikö tämä ollut selvä sopimusrikko (jos ei formaalisti nin moraalisesti)? Kreikka ole saanut siitä mitään hyvitystä, johon se on aivan selvästi oikeutettu.”
Euroryhmän päätöksellä marraskuussa 2012: http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/en/ecofin/133857.pdf
- 4.5% perusjäämätavoitetta siirrettiin vuodesta 2014 vuoteen 2016
- Kahdenvälisten lainojen marginaaleja alennettiin 100bp
- EFSF laina-aikoja pidennettiin 15 vuodella ja korkojen maksua lykättiin 10 vuodella.
- Keskuspankkien SMP-ohjelman tuotot päätettiin Kreikalle.
Näistä dokumenteista käy ilmi, että virheet kasvuennusteissa huomattiin ja ne korjattiin, ja samalla Kreikka sai merkittäviä huojennuksia ohjelmaan.
Kiitos tästä näkökulmasta. Euroliturgian toisteleminen joka tuutista on jo niin kattavaa, että alkaa jo vähän ihmetyttää. Tämä Keikan vallanvaihto tuo myös kuin tarjottimella esille sen, että EU:n jäsenyys käytännössä tarkoittaa itsenäisyyden menetystä. Sitähän ei voi huomata niin kauan kuin tarkasti askeltaa Saksan jalanjäljissä. Mutta jos siitä yrittää poiketa, niinkuin nyt Kreikka, paljastuu kupletin todellinen juoni.
Asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, mitä ongelmaa Kreikan rahoituspaketeilla ratkaistiin. Toisin kuin Vesa Vihriälä antaa edellä ymmärtää, keskeistä ei ollut Kreikan valtion rahoitusaseman turvaaminen sinänsä vaan pankkien finanssikauppojen vakuutena ja johdonnaisten “laukaisijana” toimivien Kreikan valtion velkakirjojen turvaaminen.
Varovaistenkin arvioiden mukaan Kreikan valtion velkakirjoissa oli kiinni 5…7 biljoonan (siis biljoona = tuhat miljardia) arvosta johdannaisia. Kreikan maksukyvyttömyystapahtuma olisi aiheuttanut lukuisten eurooppalaisten pankkien konkurssin. Tästä samasta syystä myös LTRO 1&2 laitettiin pystyyn, joilla EKP vaihtoi konkurssikypsän maan velkakirjat käteiseen täydestä arvosta.
Kreikka siis “pelastettiin”, jotta eurooppalainen pankkibisnes voisi jatkaa häiriöttömästi. Ne, jotka ovat tekopyhästi huolissaan kreikkalaisten veronkierrosta ja korruptiosta, voivat lohduttautua sillä, että vain n. 8% Kreikan apupaketeista on päätynyt Kreikan valtion ja/tai kreikkalaisten eduksi. Loput ovat lihottaneet eurooppalaisten pankkien taseita.
Vesa: Unohdin äsken mainita, että Kreikan ja koko Euroopan kriisin ymmärtämiseksi kannattaa julkisen sektorin velan sijasta tai katsoa yksityisen sektorin (yritysten ja kotitalouksien) velan kehitystä. Kun teet niin, huomaat, että Euroopan kriisi oli aivan samanlainen kuin Yhdysvaltojenkin, yksityisen sektorin kriisi. Minulla on tulossa juttu Talous ja Yhteiskunta-lehdessä, keskustelen siinä pikkuisen myös tästä teemasta.
Vesa: Troikan vaatiman ohjelman vaikutuksista tehtiin ennuste, joka oli osa sopimuksen hyväksymisprosessia.Ennuste ei toteutunut vaan aliarvio negatiiviset vaikutukset todella pahasti, mikä saattoi Kreikan yhä suurempaan ahdinkoon, mutta Kreikan ohjelmaa ei muutettu. Eikö tämä ollut selvä sopimusrikko (jos ei formaalisti nin moraalisesti)? Kreikka ole saanut siitä mitään hyvitystä, johon se on aivan selvästi oikeutettu. Kreikka ei myöskään ole esittänyt muuta kuin siltä vaadittavan budjettiylijäämän pienentämistä, ei siis ole siinä mielessä vaatimassa mitään uutta rahaa, kuten he ovat itse sanoneetkin.
Lisäksi tiedämme, että velkojen leikkaaminen on hyvä asia, tai on ainakin ollut sitä historiassa samanlaisissa tilanteissa kuin missä Kreikka nyt on. Reinhart et. al. (2014) (NBER:n työpaperi) osoitttaa selvästi, että velkojen anteeksiantaminen on sekä velkojan että velallisen etu, sama kokemus saatiin myös erityisesti kehitysmaiden velkakriisin hoidosta. Näyttäisi selvältä, että sama pätee Kreikkaan, vähintäänkin asiaa tulisi selvittää. Ns. velka-Laffer-käyrän olemassolo voi olla yksi syy tälle, muttei ainoa.
Yksi myytti on, että Kreikka on vaikeuksiinsa itse syypää. Kreikan julkinen velka-BKT-suhde pysyi lähes täysin vakaana 2008 vuoden kriisiin asti, sen jälkeen se alkoi kasvaa. Itse asiassa Saksan velka/BKT-suhde kasvoi ennen kriisiä Kreikkaa nopeammin (minulla on tästä blogikirjoitus). Sen lisäksi Kreikan viennin volyymi kasvoi vuosien 2002-2008 aikana yhtä nopeasti kuin Saksan, Kummankin vienti romahti maailmankaupan romahtaessa, Saksa nousi, mutta Kreikka ei. Yksi syy tähän on Troikan ohjelma, joka tuolloin käynnistyi. Paketti lamaannutti Kreikan taloutta, kreikkalaisten yritysten rahoitus oli ongelmissa pankkine ongelmien vuoksi, ja kotimarkkinoiden romahdus heikensi niiden tulorahoitusta.
Huomattava osa Kreikan valtion velan kasvusta meni kreikkalaisten pankkien pelastamiseen, Niiden pelastaminen taas pelasti Saksan ja Ranskan pankkeja ja sitä kautta koko Euroopan pankkeja. Käytännössä siis Kreikka pakotettiin ottamaan lainaa koko Euroopan pankkijärjestelmän pelastamiseksi. Kreikka sosialisoi koko Euroopan pankkijärjestelmän ongelmia, Saksa ei kantanut vastuuta. Eikö ole erikoista, että Saksa on voimakkaimin vastustanut EMU:ssa yhteisvastuuta, mutta pakotti Kreikan siihen? Ei tämä ole Kreikan holtittomuutta vaan Saksan.
Kreikan hallituksen esittämät vaatimukset eivät ole kohtuuttomat, eikä sen käyttäytyminen poikkea millään tavalla Saksan käyttäytymisestä, vai poikkeaako muka? Eikö Saksa tai Troikka yleisemmin ole tässä käytännössä sanelleet Kreikalle kaikenlaista, vai ovatko muka Kreikan ohjelmat syntyneet tasavertaisissa neuvotteluissa? Kreikan ehdotukset ovat olleet järkeviä, ja niille löytyy tutkimuksellista tukea, Saksan kannalle taas on vaikeaa löytää mitään perusteluita, kuten itsekin näytät sanovan. Eikö Suomenkin olisi tämä syytä tunnustaa, eikä vain koko ajan nyökkäillä Saksalle?
Kontsas: Krugmanin luvut ovat aivan oikeat luvut.
Pertillä on tosia havaintoja, mutta ne eivät tee Kreikan uuden hallituksen änkyräpolitiikkaa viisaaksi tai “velkojamaiden” politiikkaa moraalisemmaksi. On totta, että julkisen talouden sopeutus on ollut Kreikassa selvästi suurempi kuin muissa ongelmamaissa kuten Portugalissa, Irlannissa tai Latviassa. Ja on varmasti totta, että tämä sopeutus on heikentänyt lyhyen ajan kasvua ja ollut sosiaalisesti hyvin tuskallinen. Samoin on totta, että tukea valmistellut Troikka on toistuvasti ollut talouskehityksestä liian optimistinen.
Mutta nämä seikat eivät merkitse, että Kreikan nykyisen kurjuuden perussyy olisi rahoitustukiohjelmien (1 ja 2) rankat ehdot, kuten Kreikassa näytetään ajateltavan. Perussyyt ovat toisaalla: Kreikan pitkään jatkunut huono taloudenpito sekä kasvun luomisen että julkisen talouden hoidon osalta, erityisesti kyvyttömyys hyödyntää EU:n koheesiopolitiikan tuomia massiivisia tulonsiirtoja aina 1980-luvun alusta saakka (nettosiirrot tyypillisesti 2-4 % BKT:sta), samoin kyvyttömyys hyödyntää eurojäsenyyden mukaan tuomia alhaisia korkoja julkisen talouden tasapainon parantamiseen ja tuotantorakenteen kehittämiseen. Näistä, pohjimmiltaan huonoihin politiikan instituutioihin perustuvista syistä Kreikka oli poikkeuksellisen haavoittuva kun globaali finanssikriisi iski.
Keväällä 2010 ehdollisen rahoitustuen vaihtoehto ei ollut entisen elämän jatkuminen. Vaihtoehto oli Kreikan valtion maksukyvyttömyys, siihen liittyvä perusalijäämän (10 % BKT:sta 2009) välitön pakkosopeutus, rahoitusjärjestelmän romahdus ja mitä todennäköisimmin myös Kreikan ajautuminen euron ulkopuolelle. Pelko paniikin leviämisestä muihin maihin, eräiden tahojen ideologinen vastustus euromaan valtionvelkojen leikkaamista kohtaan ja varmasti myös Saksan ja Ranskan poliittisten päättäjien halu suojata omia pankkejaan tappioilta saivat muut euromaat tarjoamaan rahoitustukea. Se, että rahoittaja asetti tuelle ehdoksi sekä talouden kasvupotentiaalia vahvistavat uudistukset että julkisen talouden sopeuttamisen ja Troikan valvomaan ehtojen toteutusta, ei ole mitenkään järjetöntä tai yllättävää, varsinkin kun ottaa huomioon Kreikan historian, ml. julkisen talouden tilastojen väärentämisen. Jos ei ole pitäviä vakuuksia, velkoja yleensä pyrkii valvomaan velallisen toimintaa. Se, että Kreikka sitoutui tällaiseen ohjelmaan, kertoo, että sen arvion mukaan tämä vaihtoehto oli parempi kuin maksukyvyttömyys kaikkine seurauksineen.
Oli traaginen virhe, että kun velkajärjestelytabun rikkominen todettiin mahdolliseksi vuonna 2011, se tehtiin liian hitaasti ja pienenä. Zettelmeyer, Trebesh ja Gulati arvioivat, että paremmalla toteutuksella velkaa yksityisille velkojille olisi voitu leikata nykyarvona noin 75 % BKT:sta toteutuneen 50 % sijaan. Koska näin ei tehty, perusjäämää koskevan tavoitteen on täytynyt olla varsin kova, jotta Kreikan voisi olettaa pystyvän huolehtimaan veloistaan muille jäsenmaille.
Kreikan nykyinen velkataakka ei kuitenkaan ole todellisuudessa niin suuri kuin 175 % BKT-osuus antaa ymmärtää, vaan muiden euromaiden antamien (takaamien) lainojen alhaisen koron ja pitkien maksuaikojen ansiosta vastaa rasitukseltaan ehkä 120 - 130 % BKT-suhdetta sellaisten korkean velkatason maiden kohdalla, jotka hankkivat uuden rahoituksen markkinoilta. Jos siis oletamme, että Italia, Portugali ja Irlanti selviävät lainoistaan, kaiketi Kreikankin pitäisi, ainakin jos se pitää kiinni talouden suorituskykyä parantavista uudistuksista. Kreikka ei siten välttämättä tarvitse velkataakkansa pienentämistä siitä selvitäkseen. Sellainen kuitenkin helpottaisi kreikkalaisten elämää ja tekisi myös onnistumisen todennäköisemmäksi. Muut euromaat ovatkin ilmaisseet halunsa arvioida uudelleen lainojen maksuaikoja ja ymmärtääkseni myös korkoja kuten myös sopeutusohjelman yksityiskohtia, ml. perusjäämätavoitteen tasoa. Darvas jaHüttl ovat laskeneet, että lainaehtojen muokkaamisella voitaisiin saada 15 prosenttiyksikön helpotus ilman, että muut maat kärsisivät varsinaista tappiota (muuta kuin vaihtoehtoiskustannusmielessä). Tällöin Kreikan taakka olisi jo edellä mainittuja maita tuntuvasti pienempi. Pertin viittaama Philippon antaa hyvän ”moraalisen” perusteen tällaiselle lievennykselle.
Sopimukseen pääsemiseen pitäisi siis olla edellytykset. Sitä ei kuitenkaan auta Kreikan valitsema toimintatapa: yksipuoliset toimet ohjelmaan sisältyvien toimien kumoamiseksi, haluttomuus alistua velkojien valvontaan, aluksi myös vahva vaatimus velkojen nimellisarvon leikkaamisesta. Tätä substanssipuolta täydentävät vielä diplomaattiset erikoisuudet: sotakorvausten vaatiminen Saksalta, Italian leimaaminen maksukyvyttömäksi, vihjaukset tukea Venäjää, kun se räikeästi polkee eurooppalaisia arvoja Ukrainassa.
Vaikka Kreikan tukipaketissa on korjaamisen varaa, Kreikka ei ole sellainen muiden euromaiden kiusaama uhri, jonka kuvan se haluaa antaa. Kreikka on vaikeuksissaan etupäässä omasta syystään ja muiden maiden 240 mrd. euron pitkäaikainen, halpa rahoitustuki on helpottanut Kreikan asemaa. Toki laina ilman ehtoja tai lahjoitus olisivat vielä suurempi apu Kreikalle, mutta ehkei ole yllättävää, ettei näin pitkälle menevää solidaarisuutta kansallisvaltioiden välillä esiinny.
Viitteet:
Zettelmeyer J., Ch. Trebesh ja M. Gulati (2013) The Greek debt restructuring: an autopsy. CEPR No.9577.
Darvas Z., P. Hüttl (2015), How to reduce Greek debt burden?, Bruegel blog 9.1.2015
Vielä pari sanaa korruptiomittauksia. Niiden luotettavuutta voi epäillä, kuten kaikkia mittauksia, joiden kohteena on jokin piilorikollisuuden muoto. Maailman tunnetuin korruptioindeksi CPI (Corruption Perception Index), johon Pertti ilmeisesti viittaa, mittaa julkisen sektorin korruptiota. Sen mukaan Luxemburg oli viime vuonna yhdeksänneksi puhtain maa. Financial Secrecy Indexin mukaan Luxenburg on kuitenkin toiseksi salailevin maa. Mikä olisi Luxenburgin ja Kreikan paikka korruptioindeksissä jos mittauksissa huomioitaisiin rakenteellinen, esimerkiksi pankkijärjestelmään pesiytynyt korruptio? Sitä minä en tiedä. Mutta sen tiedän, että tämäkin asia pitäisi tutkia.
Voisitko muten avata tätä Krugmanin käppyrää. Mitä vuoden 2009 BKT:tä käppyrässä on muuten käytetty? Alkuperäistä vai korjattua?
Kreikka eroaa muista kriisimaista siinä, että siellä kriisi on aiheutunut julkisen talouden pitkäaikaisista vajeista. Vaje on ollut luokkaa 15 % budjetista. Ei siis ihme, että kun kriisiä on pyritty ratkaisemaan, juuri siellä on vajeisiin jouduttu puuttumaan eniten.
Korpijaakko ihmetteli O’Rourken lukuja eli ilmeisesti käppyrää, joka on Kreikan ja Irlannin “structural budget balances as a percentage of GDP”. Avainsana on “structural”, kyseessä on siis rakenteellinen budjettitasapaino eli mikä olisi tasapaino, jos BKT olisi potentiaalisen BKT:n tasolla. Tuo Korpijaakon Eurostatista linkittämä tilasto sen sijaan ei ole suhdannekorjattu, joten kyse on eri luvuista.
Juu, ei enempään aihetta, mutta edelleenkin ihmettelen: Verosuunnittelua harjoittava yritys maksaa pienen lahjoman (veron) Luxemburgin valtiolle välttääkseen verot muissa maissa, Kreikassa ne maksavat verovapaudesta pienen elatusmaksun Kreikan veroviraston byrokraatille. Jälkimmäistä kutsutaan korruptioksi, edellistä ei, tätä minä ihmettelen.
Minä kutsuisin Luxemburgia yhdeksi maailman korruptoituneimmista maista. Sitä se ei kuitenkaan ole esimerkiksi Transparency Internationalin korruptioindeksin mukaan, mutta siinähän kysytäänkin luxemburgilaisten mielipidettä. Ehkä nämä mittarit pitäisi päivittää globalisaation aikakaudelle?
Pertti: Wikipedia on mitä on, mutta silti: http://en.wikipedia.org/wiki/Tax_evasion_and_corruption_in_Greece
Aiheetta enempään, t. M
Mikko: Miten Kreikan laivanvarustajien toiminta eroaa muiden maiden yrityksistä, jotka erilaisin keinoin välttävät veronmaksun, jotkut (Apple, Google) eivät maksa veroja mihinkään maahan? Ja eivätkö yritykset Suomessakin vaadi jatkuvasti verojen alentamista? Vaatimuksille esitetään sellaisia perusteita, että niiden mukaan Kreikan pitäisi olla yksi maailman virkeimmistä ja elinvoimaisimmista talouksista ja yhteiskunnista ylipäätänsä.
Siis Kreikan laivanvarustajat ja kirkko eivät maksa veroja kun niillä ei ole varaa siihen…Tulee mieleen taannoinen megapalkkainen koripalloilija. Häntä haastateltiin kun oli lakossa palkoista. Toimittaja kysyi että mitä merkitystä lisämiljoonalla vuodessa on: ‘You don’t know how expensive it is to be me”.
Saksalaisia pankkejahan tässä pelastettiin. En tiedä mitä nyt enään pelastetaan. Mainetta ja naamaa kaiketi. Eurosta ulos olisi ollut kreikalle paras tie ja uskon olevan edelleen. Helppo tie sekään ei ole ja voi olla että jos rakenteita ei uudisteta on kohtalo karu ja elintason lasku kova.
Mutta lausahdus “Kreikalta vaaditut sopeutustoimet ovat olleet myös täysin suhteettomat” ja lähde Kevin O’Rourke. Eivät näytä yhtään pitävän paikkaansa jos numeroita katsoo. Käytännössä vielä rajummaksi saattaa muuttua menojen sopeutus, jos verotusta ei saada kuntoon. Elvytystä talous kaipaisi, mutta siihen ei ole rahaa. Siksi ero eurosta ja drakman kellutus näyttää minusta ainoalta ohje nuoralta, jolla voidaan tulevaisuudessa saada greikan talous nousemaan ja toimimaan.
http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&plugin=1&language=en&pcode=teina200
Se että miljardien veto taloudesta ei aiheuttaisi Kreikan kokonaistuotantoon lovea. On ollut kyllä silkkaa valehtelua Troikalta.
Erkki: En tohtinut sotkea kunnolla toimivaa hevosvaljakkoa huonosti toimivaan tupuhupulupuun, kirjoitin siksi isolla T:llä.
Onhan se tavallaan lohdullista tietää, että Suomessa on ainakin yksi taloustieteilijä, joka osaa katsoa myös alhaalta ylös. Mutta kyllä se on sittenkin aika pieni lohtu, kun kaikki muut “talousviisaat” katsovat ylhäältä alas, ikään kuin kreikkalaisten näännyttäminen olisi osa jotakin laboratoriokoetta ja kreikan kansalaiset rottiin verrattavia koe-eläimiä. Ihan sama vaikka nääntyisivät, tärkeintä on viedä mielenkiintoinen talouskokeilu loppuun. Mutta entä sitten? Mitä sen jälkeen tapahtuu? Tuleeko uusia toistokokeita, tutkimusasetelmaa vain lievästi varioiden?
On sanottu, että muutoksen avaimet ovat Kreikan käsissä. No, eivät ole, eivät ole olleet enää pitkään aikaan. Yksi troikan väitteistä - en tiedä, miksi Pertti kirjoittaa troikan isolla alkukirjaimella - on se, että Kreikan ongelmien syynä on veronkierto, jonka tukkiminen on Kreikan hallituksen vastuulla. Mutta tässäkin kohdassa analyysi pettää. Ei Kreikassa kierretä tänään veroja siinä samassa tarkoituksessa kuin esimerkiksi Suomessa kierretään. Kreikassa verot jätetään maksamatta siksi, että elämä voisi jatkua. Tätä ilmiötä kutsutaan epäviralliseksi taloudeksi, jota tähän asti on pidetty kehitysmaiden ongelmana.
Tällaisen ongelman ratkaisemiseen Kreikka tarvitsee kehitysapua ihan samalla tavalla perusteltuna kuin kehitysapua annetaan kehitysmaille. Ja pian sitä joudutaan todennäköisesti antamaan myös monelle muulle EU:n reuna-alueen maalle, joiden eräillä alueilla epävirallisesta taloudesta on tullut pääasiallinen taloudenpidon muoto.
Lantisen kapitalismin tarina pahkinankuoressa: http://www.galacticwind.com/digest/2015/2.html
On arvokasta, että Haaparanta ainoana taloustieteen professorina puolustaa Kreikan nykyisen hallituksen näkemyksiä ja perustellusti. En silti usko, että Haaparannan näkemyksellä tai millään muullakaan on vaikutusta Suomen ja euroalueen talouspoliittiseen konsensukseen. Valtajulkisuuden kommentit Kreikan hallituksen pyrkimyksistä ovat olleet väheksyviä ja suorastaan ilkeämielisiä. Pelkään, että neuvottelujen tuloksena on katastrofi. Ja Suomi on ilman mitään epäilyjä mukana Saksan johtamassa politiikassa.
Eräs taloustoimittaja kysyi multa pari vuotta sitten, että miksi poliitikot eivät voi yksinkertaisesti todeta, että rahaliiton perustaminen oli virhe. Vastasin, että sen jälkeen kaikkea heidän sanomisiaan epäiltäisiin. Politiikassa kukaan ei koskaan tunnusta olleensa väärässä. Korkeintaan myönnetään, että senaikaisen tiedon pohjalta toimittiin oikein, ja jälkiviisautta valittaa jälkikäteen.
Totaalinen teilaus. Rehniä ei säästetä, mutta ei Urpilaistakaan, puhumattakaan saksalaisista.
Tämä oli paras: ” Kreikasta on koko ajan levitetty mielikuvia samaan tapaan kuin Venäjä on levittänyt omaa propagandaansa Ukrainasta.”
Mitä mahtaa vastata Olli Rehn, yksi tulevan hallituksen avainministereistä, ulko-, valtiovarain tai ehkä jopa pääministeri?
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/norrback-alssa-kreikan-ongelma-on-korruptio/Mr8vAm2d
Ongelma on Saksa, joka sijoitti ylijäämänsä Kreikan velkakirjoihin. Kaikki nyt ei vain voi tahkota ylijäämää, kun jonkun alijäämä on aina toisen ylijäämä. Kun Merkel ja kumppanit sitten huomasivat, että voi vattu, meidän vaalirahoittajamme ovat kohta konkurssissa, niin päädyttiin ratkaisuun, jossa “autettiin” Kreikkaa. Valtiot ostivat nämä velkakirjat jälkimarkkinoilta. Ilmeisesti vielä varsin korkeaan hintaan, koska nyt niiden markkinaarvo on 1/3 siitä, mitä oli ostettaessa. Kun tämä kupru oli saatu suoritettua, niin alettiin vaatimaan leikkauksia ja Urpilaisen Jutta ei asettanut mitään rajaa siihen, että miten ja mistä leikataan. Tod. näk. syy on se, että hän ei ole kovin fiksu ja pelasi Mestareiden liigassa, vaikka kuuluisi korkeintaan 5. divariin.
Nyt olemme hauskan äärellä, kun kuuntelemme SDP:n arvoja: “Sosialidemokraatit rakentavat oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja maailmaa. Vapauden täytyy voittaa alistaminen, humaanisuuden suvaitsemattomuus ja oikeudenmukaisuuden itsekkyys.” Onko tämä Kreikassa toteutunut jonkun mielestä? =D
http://www.sdp.fi/fi/component/content/article/28-sdp/tutustu/arvot/4307-sosialidemokratia-laaja
Edelliselle vastaajalle sen verran, että Kreikassa ei oikeasti edes vaihtunut valtapuolue, sillä Pasok ja Uusi demokratia ovat olleet vallassa useamman vuosikymmenen. Nyt on uudet tuulet purjeissa ja EU:lla plöröt housuissa, sillä jos Syriza onnistuu - on valta vaihtumassa koko EU:ssa ja Uosukaiset, Urpilaiset ja muut hömppätädit lentävät kuin leppäkeihäät, katsomoon, joka maassa.
Eikä demokratiaan tietysti kuuluu, että uusi hallitus voi tehdä omia päätöksiä ja toteuttaa agendaansa, kuten parhaaksi näkee, lain puitteissa. Tietysti edellisellä hallituksella on ollut mahdollisuus sitoa kaikkien seuraavien hallitusten kädet seuraavaksi 50-vuodeksi, eikä tulevat hallitukset voi muuttaa edellisen hallituksen politiikkaa mihinkään suunta. Ei vaikka se olisi miten turmiollista kansalaisille, joiden etua KANSANedustajien tulisi ajaa.
Ihan hyvä tuoda esille, että IMF:n tarkoitus ei ole auttaa maita, vaan tehdä niistä sopivan halpoja, että pääomasijoittajat voivat ostaa kaiken tuottavan pois kuleksimasta. Ketä ihmiset kiinnostaa, kun voi tehdä rahaa? Ei niistä tarvitse välittää, koska ne on eri värisiä, maalaisia tai muuten vain täysin erilaisia kuin me täällä. Ei kannatta keskustella heidän kanssaan, vaan uskoa kaikki mitä valtamedia kertoo. Eihän media koskaan puijaa, vaikka samat henkilöt, jotka omistavat länsimaisen median, omistavat myös paljon muuta ja tahtovat omistaa vielä enemmän. Hmmm… Hyötyikö tämä omistava luokka sittenkin eniten siitä, kun tappiot yksityistettiin ja velat kansallistettiin - sopii pohtia tätä tovi ihan hiljaa mielessään, itse kukin.
Selitys on mielestäni erittäin yksinkertainen: vallassa olleet poliitikot ovat investoineet rahaliittoon niin valtavasti poliittista pääomaa, että he eivät voi myöntää tehneensä virheitä, ei sittenkään vaikka joku epäilys olisi alkanut kalvaa heidän sisintään. Milloin viimeksi joku merkittävä poliitikko on myöntänyt olleensa totaalisen väärässä näin ison asian suhteen?
Sitä paitsi varsinainen kanto kaskessa eli Saksa hyötyy nykyisenkaltaisesta EMUsta eniten. Siellä myös ilmeisesti uskotaan, että tartuntavaara Kreikasta on mitätön.
Kreikassa ratkaisuksi keksittiin vaihtaa poliitikot. Saksassa se on valitettavasti vain älä unta näe-vaihtoehto.