Thomas Pikettyn kirjasta on käyty monipuolista keskustelua, osin kiihkeätäkin. Nyt osa siitä, ja paremmasta päästä, on koottu yhteen.
Jokunen aika sitten Matti Apunen kirjoitti HS:n kolumnissaan taloustieteellisistä blogeista. Hän suositteli erityisesti yhtä, perusteluna oli, että siinä oli käytä läpi Daron Acemoglun ja James Robinsonin Piketty-kritiikki. Tuota kritiikkiä luonnehdittiin fundamentaaliseksi ja Pikettyn tulokset kyseenalaistavaksi, Apusen mukaan Piketty sai takkiinsa oikein kunnolla taloustieteen supertähdeltä (Acemoglulta siis). Nyt Journal of Economic Perspectives-lehden (JEP) uusin numero on Piketty-teemanumero, jossa mukana on myös Acemoglun ja Robinsonin artikkeli. Sen lisäksi lehdessä on kaksi muuta arviota ja Pikettyn oma vastaus. JEP on nykyään vapaasti luettavissa, sen löytää tästä.
Näiden arviointien lisäksi suosittelen myös Branko Milanovicin arviota Acemoglu-Robinsonin kritiikin kestävyydestä, se löytyy tästä. Tästä löytyy lisähuomautus Acemoglulle ja Robinsonille, sen mukaan he ovat siteeranneet Pikettyä tarkoitushakuisesti väärin. Suomalaista Piketty-keskustelua löytää täältä.
Mitä tästä opimme? Ehkä ainakin sen, että keskustelua kannattaa seurata pidemmälle kuin ensimmäisiin reaktioihin. Niinpä minäkin hankin Pikettyn kirjan vasta äskettäin ja siis jossakin välissä sen myös luen, kirja on selvästikin lukemisen arvoinen.
Aihealueet: Lajittelematon
Olipas mielenkiintoinen löytö. Capital menee nyt takuulla omaan kirjakoriin.
Kehuja Haaparannalle ja risuja Kultille kannanotoista Piketyn kirjaan . Tässä pari linkkiä, jossa on otettu kantaa vähän syvällisemmin Pikettyn näkemyksiin.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=10739
http://ariojapelto.blogspot.fi/2014/11/pelaistaisiko-protektionismi.html
Erinomaisehko kultti,
Tilanne ei siis ole varsin toivottava. Jos vaihdamme tekstistäsi eliitin “Suomeen”, niin päädymme jo melkein kotimaiseen keskusteluun. Onpahan kotisuomessakin professoritason henkilö puhunut aiheesta otsikolla “Onko Pikettyn kuvaama kehitys havaittavissa Suomessa”. Luonnollisesti tässä tapauksessa ei ole huomioitu varallisuuden veljellistä jakamista Aasian ja Afrikan miljardien köyhien kanssa.
Voihan se olla vähän kiusallista. En tosin ymmärrä, miksi ihmisten statusjakauma olisi (globaalilla tasolla, joka kai on relevantti keskustelun taso meidän molempien mielestä) jatkuva edes nykyisellään; Piketty-keskustelun (ja muiden asiaan liittyvien nyhverrysten) perusteella vaikuttaisi kovasti, että ryhmä “eliitti”, tai “Suomi”, tai “pohjoismainen vertailu” on jo omana diskreettinä palasenaan, eriteltynä niistä köyhistä (joilla ei liene paljoa sitä tarkoittamaasi mitä varallisuus oikeasti tarkoittaa -asiaa) piruparoista jossain mihin aurinkokin paistaa.
Hyvähkö jukka m,
jos ajatellaan, että ihmiset pohtivat hyvinvointiaan viiteryhmässän ollaan tilanteessa, jossa suhteellinen asema ratkaisee. Hyväntahtoinen poliitikko jakaa ihmiset ensin viiteryhmiin, joista yksi on eliitti. Sitten hän havaitsee, että jotkut eliitin jäsenet ovat aivan uskomattoman vähäosaisia muihin verrattuna ja ilmeisesti jakaa osan eliitin parhaimmiston varallisuudesta muille. Jos näin käy niin sitten nykyinen lähes jatkuvatyyppinen jakauma ihmisten statuksessa muotoutuu diskreetiksi, mitä en näe varsin toivottavana.
hyvä kultti,
kiitos vastauksestasi.
“Tällöin maan sisäinen varallisuuden uudelleenjako lienee vähiten kiireellinen ongelma. Ymmärrykseni on, että keskustelussa on lähinnä päivitelty varallisuuden jakautumista tietyn maan sisällä ja mitä tälle voitaisiin tehdä.”
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että keskustelussa on lähinnä päivitelty varallisuuden jakautumista tietyn maan sisällä, tai tietyssä määrin tietyn maajoukon (valikoidut rikkaat länsimaat; pitää tätä vähän laajentaa, koska Björn muutti Ruotsiin) sisällä. Kansainvälinen tulo- tai varallisuusjakauma ei varmaan ole kovin kiehtova aihe, koska puolet pohjoismaisesta 70-lukulaisliikkeestä löytäisi itsensä väärästä paikasta tällä globaalilla jonolla. Sillä olisi kiusallisia implikaatioita hypoteettisen hyperbolisen ongelmat korjaavan 95 %:n veroasteen osalta.
“Jos taas ollaan sitä mieltä, että ihmisten suhteellinen asema varallisuusjakaumassa on tärkeää, niin asiat ovat politiikan kannalta huonosti. Politiikka, joka nostaa yhden toista ylemmäksi laskee sen toisen edellistä alemmaksi.”
Ja tämä kai nimenomaan on pointti; kysymys ei pohjimmiltaan ole siitä, minkä verran resursseja kenelläkin on käytössä (suomalainen toimeentulotuki on etiopialaiseen elintasoon verrattuna aika kiva), tai mikä määrä resursseja on riittävä mihinkin elintasoon (kiistämättä niitä on nykyään aika paljon), vaan minkä verran omaan viiteryhmään kuuluvilla henkilöillä on enemmän kuin mitä itsellään on.
Virolaiset tai Etiopialaiset eivät ole validi viiteryhmä, johon verrata omaa varallisuus- tai tulotasoaan. On turha yrittää etsiä tästä keskustelusta komponenttia, joka joko “huomioisi” resurssit (100-vuotta-sitten -ongelman) tai kansainvälisen ongelman (viro ja etiopia -ongelman), sillä sellaista ei ole. Mielelläni kyllä kuuntelen, jos joku joskus onnistuu perustelemaan, miksi nämä ongelmat eivät ole relevantteja; tai viittomaan siihen osaan keskustelusta, joissa näitä on suuremmin spekuloitu.
En vielä ole ihan perillä siitä, miten tässä on käsitetty varallisuus väärin. Jonolla on useimmiten kaksi päätä, joista toisessa on ihmisiä, jotka ovat alle 60 %:a mediaanista (ts. ovat pienituloisia, köyhiä, Alf-Rehn-Vähätuloisia, tai muuten vaan varattomia). Kyse on vaan kaiketi kenet jonoon valitsee mukaan, 1) aikaulottuvuuden ja 2) etnisen tai alueellisen ulottuvuuden mukaan.
Politiikan kannalta asiat ovat kaiketi sitten varsin kehnosti. Sinähän sen sanoit, jos oltaisiin aidosti huolissaan varallisuuden absoluuttisesta jakautumisesta, keskustelu olisi ehkä hieman erilaista.
hyvä jukka m,
Jos ollaan sitä mieltä, että varallisuuden absoluuttinen jakautuminen on tärkeä asia ja vaikka käytettäisiin vääristäviä varallisuusmittareita on selvää, että suomalaiset, tai ranskalaiset tai amerikkalaiset ovat varakkaita verrattuna monien muiden maiden kansalaisiin. Tällöin maan sisäinen varallisuuden uudelleenjako lienee vähiten kiireellinen ongelma. Ymmärrykseni on, että keskustelussa on lähinnä päivitelty varallisuuden jakautumista tietyn maan sisällä ja mitä tälle voitaisiin tehdä.
Jos taas ollaan sitä mieltä, että ihmisten suhteellinen asema varallisuusjakaumassa on tärkeää, niin asiat ovat politiikan kannalta huonosti. Politiikka, joka nostaa yhden toista ylemmäksi laskee sen toisen edellistä alemmaksi.
“Eiköhän suurin ongelma ole se, että sekä Pikketty että hänen kriitikkonsa puhuvat asioista, jotka eivät ole niin tärkeitä. Kaikilla on väärä käsitys siitä, mitä varallisuus tarkoittaa”
Hyvä kultti,
Palannet halusta perustella, miksi asiat joista Piketty ja hänen kriitikkonsa puhuvat eivät ole “niin tärkeitä”; (mututuntumalla) jo esimerkiksi koti-Suomen poliittisessa ja kansalaiskeskustelussa havaittu eriarvoisuus vaikuttaa olevan kollektiiville verrattain tärkeä aihe (käytän sanamuotoa “havaittu eriarvoisuus” korostaakseni ilmiön subjektiivista kokemusta. sillä, mitä todellinen eriarvoisuus, varallisuus, on). Ja täällä ollaan kai jollain tapaa vielä maltillisia, jos vaikkapa kuuntelee Varoufakisin sanomisia.
Kyllä kai paantuneinkin EKL:n lobbari ymmärtää, että 1800-luvulla oli kirjoittamisajankohtaan verrattuna aivan hitsin kurjaa. On myös varsin todennäköistä, että perusturvalla elävän suomalaisen elintaso on merkittävästi korkeampi kuin feodaaliajan maaherran.
Mutta täsmälleen tämä ei todennäköisesti ole sen anonyymin keskustelijan, tai niiden 70-luvulta uudelleen trendi-ilmiöiksi nousseiden poliittisten liikkeiden, näkökulmasta kovinkaan jännittävää tai tärkeää.
Katsoin Tuukan linkittämää ”viihdyttävää arviota” (MCCloskey). Aika tyrmäävä arvio ja ikävää vihjailua: mm. ”Pikettyltä puuttuu huumorintajua… Piketty on lukenut kaunokirjalli-suutta pinnallisesti… And his economics is flawed from start to finish.”
Kirjan lukeneena voin kertoa, että se on helposti avautuva ja tyyliltään korkeatasoinen, ehkä jopa uusi genre taloustieteellisessä kirjallisuudessa. Englanninkielinen käännös on erinomainen. Lawrence Summers oli mm. kehunut sen ”hieman eksoottista” kielimaailmaa.
En osaa moittia Pikettyn kirjaa huumorin puutteesta. Pikettyn TV-esiintymisiin en ota kantaa. Sitä vastoin linkitetty MCCloskeyn arvio on lähinnä tekohauska ja lukijaa kosiskeleva.
1970-luvulla pelättiin, että maapalloa uhkaa lämpökuolema kun kerta saasteet estävät auringonvalon tulon maapalolle ja lisäksi öljykin loppuu. Eikös 70-luku ole tulossa muotiin?
On niin jumalattoman paljon luettavaa. Kiva että blogisti ottaa käsille Pikettyä vaikka ei olekaan kerinnyt sitä lukea. Sama tilanne täälläkin. Tuskin luenkaan -liikapaksu. Arvioita olen lukenut useitakin ja nythän saimme uusia osoitteita.
Jos perussanoma on taloudellisen ja muun epätasa-arvoisuuden syveneminen sos.dem.keynes vuosikymmenten jälkeen ja paluu tätä väliaikautta edeltävään säätyerojen maailmaan, niin väite ja havainto olisi mielestäni tosi eikä edes huolestuttava. Murusia rikkaiden pöydiltä kyllä tipahtelee kaljatölkkeinä, makkaroina ja dvd-levyinä, liki viikkotahtisena trendikuteiden virtana pilkkahintaan -ja niin alaspäin. Asuminenkin olisi huokeata jos politiikka ei panisi hanttiin sikaliitossaan alan kiristäjärahastajien kanssa.
Tieteet ja varsinkin niitä soveltavat voitontahtoiset persoonathan tämän ylenpalttisuuden ovat tarjolle saattaneet ja miksipä se katoaisi ? Kiihtyy vaan. Sosiologialla, sosiaali- tai yhteiskuntatieteillä on asiassa keskeinen rooli. Varsinkin niin kutsuttu financial engineering uusin instrumentein ja vanhoissa instituutiossa pelinhengen alituiseen uudelleen luomalla, tuottavat uutta realityä. Hedge fundit rahanlaajennuspankkien ja eläkeyhtiöien kyljissä viitoittavat aina uusiin vaurastumisiin. Kansantalouden oppikirjojen äskeistä todellisuuttahan ei enää ole olemassa.
Miljardin ihmisen nosto köyhyydestä ja oman tehdasmaailmamme häviö kuuluvat tietysti yhteen. Tätäkään evoluutiota ei kukaan pannut toimeen, kaavaili toki monikin idealisti tuuliviiri ja oppinut. Tärkeintä oli että menestyksestänsä haaveilevat ja kunniaa ja ihailua muiden silmissä janoavat animal spirit ihmiset panevat toimeksi. Heitä varten kapitalismi on. Ja me muut poimimme niitä murusia. Onneksi myös hengen leipää.
Minun asiani liittyy tällaisen kulttuuripalveluksen tuoreeseen nautintaan. Luen Donnerien suvun kronikkaa. Se on hieno, jo sivulla 67 oli tuhoisa konkurssi, josta noustiin, ja miten keiden kanssa sellaista edistyksen myllerrystä kirja kuvaa.
Kun oma pikettyvaiheemme liittyy kahlitun rahan irti päästämisen seurauksiin, niin sanoisinpa deregulaatiossa ratkaisevimmaksi keskuspankien riippumattomuus julistusta, joista dramaatisimpia oli Gordon Brownin ensimmäinen ministerityönsä New Labourin voitettua 1997. Hänkin kuulutti Bank of Englandille riippumattomuutta -hallituksestaan.
Sen aikakausi hyvinvointipolitiikan instrumenttina ja resurssoijana oli lopulisesti ohi. Piketty muuttaa asiat?
Asia on päiväkohtaisesti polttava: voiko Kreikka loukata yksityisten pankkien yhteistyöinstituutiota EKP:tä ? Tuskin. Maailman tuuli puhaltaa yhä yksityisestä ilmansuunnasta. Sen näytöt ovat liian hyvät uhrattaviksi koetuista kriiseistä huolimatta.
Niin siinä Donnerissa kerrotaan vuoden 2008 kriisin sytykeistä herkinmmästä CDS:stä. Credit Default Swap oli kylkiäskauppa jolla subprimet saatiin myydyiksi sijoittajille kautta maailman. Ne olivat niitä palovakuutuksia naapurin taloon. Tunnetuin voittajasankari tässä pelissä on John Paulson ja sakotettu Goldman Sachs. No,laivanvarustajakin voisi ottaa haaksirikkovakuutusta usealta vakuutusyhtiöltä. Joachim Donnerin terva- ja parrulastu tuhoutui purjehduksella Marseilleen v.1802. Liikemies joutui meriselitykseen ja vannomaan, ettei lastia oltu vakuutettu usemmassa yhtiössä kuin Wesenberg & Moliissa. Vuoden 1996 jälkeen JP Morgan olisi vakuuttanut sen moneen kertaan yhtä montaa vakuutusmaksutuloa vastaan -ja ottanut vastavakuudet toisilla johdannaisilla. Viimeisenä “Dussendorfin tyhmällehän” ne lopulta joutuivat (ensimmäiset pankkipelastukset olivat Saksassa 2007).
No toinen jo kohtaamani sattumus oli pääomasijoittajasorttia. Tänään (HS A
uutisoidaan eläinlääkärikeskusten konsolidoinnista, “markkinan tervehdyttämisestä ja pääoman saamisesta alalle” ja muuta lavastepuhetta, harhautusta. Pääomasijoittaja tulee eläkeyhtiöiden kanssa omistamaan koottavaa rengasta, nostamaan hintoja, saneeraamaan, myymään kiinteistöt jos on jne. Tuloilla sitten hoidetaan operaation kysymiä lisävelkoja pankeille ja eläkeyhtiöille. Ja koko hoito koetetaan myydä eteenpäin lähivuosina, mm. samoille eläkeyhtiöille!
Talonpojilla oli sivuelinkeinona valmistaa ruudin raakaineeksi salpietaria karjasuojiensa virtsamaasta ja myydä kaupunkiporvarien välityksellä ruutitehtaille. Salpietarikauppa konsonsolidisoitiin, mutta ei rahavelhoudella kuten eläinlääkäriasemia (ja ihmisten kuten Mehiläistä jne) ,vaan merkantilismin keinoin eli suomalla yksinoikeus valmistajalle, privilegio. Sellaisen sai Donnerien naimakaupaliittolainen aatelismies Gustaf Adolf Wasastjerna Seinäjoelle ja siitä sitten lastit Kokkolaan ja Ruotsiin muihin rannikkokaupunkeihin metsästäjien tulla ostamaan, ja samalla matkalla toimittamaan saalisturkiksia Eurooppaan myytäviksi.
Valtiopäätöksellä etuoikeutettua Wasastjernaa vastaisi useakin tehtailijamme joka rahamiespiirien siivitämänä nyt toimitaa tuotantolinjansa Kiinaan. Niin, nyt näillä on privilegiona oma raha mm. commercial papereitä CP jotka repoina vaihdetaan rahvaan rahaksi tarvittaessa eläke- ja kulttuurisäätiöistä. CP:eet ovat eläkkeiden katteena, Varman jne. sijoituksina.
Donnereita läksi sotaa pakoon Ruotsin puolelle ja käteistä oli mukana vekseleinä ja rahasta käypien yksittäisten suurkauppiaiden Amsterdam Lyypekki velkaseteleinä. Sellaisia kuin Cityn ja Wall Streetin paikallisrahat nykyisenä shadow bank aikakautena.
Aika vähän on ihka uutta. Mutta nykyisin jokainen palkansaaja on väkisin rahoittamassa rikastuvien operaatioita ja leventämässä eriarvoisuutensa kuilua. Mutta kai myös vinssaamassa ylös ihmiskunnan köyhimpiä montunpohjalta -vaikka väkisisin jos radikaalit “fundamenttalismit” tällaista tarkoittavat?Jukka Sjöstedt
…ja sadan vuoden kuluttua rikkaimmalla suomalaisella on vähemmän resursseja ja hyvinvointipalveluita käytettävissään kuin köyhimmällä suomalaisella tänään jos jatkamme “business as usual” mentaliteetilla, emmekä kykene ennakoimaan sitä muutosta joka tulee öljyn tuotantopotentiaalin romahduksesta ja ilmaston muutoksen kokonaisvaikutuksista.
Eiköhän suurin ongelma ole se, että sekä Pikketty että hänen kriitikkonsa puhuvat asioista, jotka eivät ole niin tärkeitä. Kaikilla on väärä käsitys siitä, mitä varallisuus tarkoittaa. Testatkaapa, mitä tapahtuu kun varallisuus määritellään, kuten pitäisi, resurssien hallintana. Ihan pikkuvinkkinä ajatteluprosessin käynnistämiselle tarjoan, että köyhimpään suomalaisperheeseen syntyvällä lapsella on enemmän resursseja kuin rikkaimmalla suomalaisella sata vuotta sitten.
Kun nyt joillakin on tarve jakaa taloustieteellinen ajattelu karkeasti oikealle ja vasemmalle, niin kuinka olisi, jos taloustieteellinen tutkimus ottaisi asiakseen tarkastella reaalitalouden kehitystä ajassa ja resurssien näkökulmasta.
Jako oikealle ja vasemmalla korostaa taloustieteellisien kysymyksien käsittelyä yhteiskuntajärjestelmien ja instituutioiden tasolla. Oikealla ikään kuin korostetaan markkinoiden merkitystä ja vasemmalla yhteisön merkitystä, jos ollenkaan ymmärrän taloustieteilijöiden kirjoituksia.
Taloustieteen koulutuksen tarkoitushan on tuottaa kansalaisille kykyjä taloudelliseen ajatteluun juuri kansakunnan kehittymisen ja selviytymisen turvaamiseksi, kuitenkin taloustieteellisessä keskustelussa resurssit loistavat poissa olollaan.
Merkittävin elintasomme lähde on ollut öljy. Ilman yltäkylläistä energialähdettä olisi maailmamme aivan toisenlainen. Millä tavalla yhteisömme valmistautuu fossiilisien polttoaineiden ehtymiseen tai niistä luopumiseen muista syistä, määrittää täysin mahdollisuutemme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa ja yhteiskunnallista vakautta. Tulevaisuudessa suurin osa infrastruktuuria tulee muuttaa tukemaan joko toisenlaisia energialähteitä tai ajoittaista energianiukkaan aikaan.
Onko nämä tulevat infrastruktuurin, talouden ja instituutioiden muutokset parhaiten ja ajoissa saavutettavissa markkinamekanismeilla yövartio valtiolla vai vahvan valtion ohjauksessa? Kumpi vastaa paremmin tulevaisuuden haasteisiin taloustieteen oikea vai vasen laita?
Tässä on hyvä johdanto laajempaan perspektiiviin eräistä ihmiskunnan haasteista, joita soisi taloustieteenkin yhtenä ihmistieteistä käsittelevän:
https://www.youtube.com/watch?v=j_XjDOjKtKI
Itse tykkäsin tästä Deirdre McCloskeyn viihdyttävästä arviosta:
http://ejpe.org/pdf/7-2-art-4.pdf