Ex-kansanedustaja Kimmo Kiljusen masinoima kansalaisaloite tavoittelee sitä, että maksussa olevia työeläkkeitä tarkistettaisiin jatkossa yksi yhteen palkansaajien ansiokehityksen mukaan. Nykyjärjestelmässä tarkistus perustuu indeksiin, jossa kuluttajahintojen paino on 80 prosenttia ja palkkojen 20 prosenttia. Koska palkat nousevat tuottavuuskasvun myötä yleensä nopeammin kuin tavaroiden ja palveluiden hinnat, aloite tarkoittaisi pidemmän päälle eläkkeiden kasvattamista nykyjärjestelmään verrattuna. Aloite sai määräaikaan mennessä yli 80 000 allekirjoittajaa, joten se voidaan viedä eduskuntakäsittelyyn.
Vapaassa maassa saa tietysti vaatia lisää etuja mille tahansa ryhmälle. Tämän kansalaisaloitteen saama kannatus on kuitenkin surullinen ilmiö, sillä aloitteen perustelut ovat valheellisia. Perusteluissa esimerkiksi kerrotaan, että ”Lisääntyvät eläkemaksut voidaan kustantaa eläkerahastojen sijoitustuotoista eikä niihin tarvita verovaroja.” Näin annetaan ymmärtää, että sijoitustuotot menevät nyt johonkin mustaan aukkoon, jolloin niistä voidaan huoleti ohjata lisää rahaa eläkeläisille. Tosiasiassa rahastojen tuotoista nipistäminen pienentäisi rahastoja ja vähentäisi niitä tuottoja, joiden varaan eläkkeiden rahoittaminen nyt osin perustuu.
Myös ”köyhyyskierteen ehkäisemiseen” liittyvät perustelut ovat jokseenkin täyttä puppua. Työeläkkeiden korottaminen ei köyhimpiä eläkeläisiä juuri lohduta, sillä kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset ovat lähinnä takuu- ja kansaneläkkeen sekä asumistuen varassa. Lisäksi nykyistä anteliaampi työeläkeindeksi hyödyttäisi erityisesti keskimääräistä pidempään eläviä ihmisiä, sillä anteliaamman eläkeindeksin vaikutus kumuloituu vuodesta toiseen. Pitkään elävät ihmiset ovat yleensä myös suhteellisen hyvätuloisia.
Nuorisojärjestöjen asiallisessa yhteislausunnossa kumotaan napakasti eräitä muitakin aloitteen puolesta esitettyjä harhaanjohtavia tai suorastaan valheellisia väitteitä.
Viime aikoina aloitteen puuhamiehet ovat painottaneet, että eläkeindeksin kohentaminen olisi kaiken muun hyvän lisäksi erinomaista elvytyspolitiikkaa. Kimmo Kiljusen mukaan (HS 16.10.) eläkeindeksin kohentaminen on peräti ”parasta elvytystä”. Päivän Hesarissa (26.10.) hän ihmettelee, miksi asiantuntijat eivät laske ”palkkaindeksin dynaamisia vaikutuksia”. Elvytysargumenttia korosti hiljattain myös esimerkiksi ex-kansanedustaja Kari Rajamäki (Demokraatti 13.10.). Ajatus on, että eläkkeiden korottaminen kasvattaisi kotimaista kysyntää ja siten myös työllisyyttä. Näiden dynaamisten vaikutusten seurauksena myös verokertymä kasvaisi ja sosiaalimenot pienenisivät.
Onko tässä elvytysperustelussa tolkkua?
Eläkkeiden kasvattaminen olisi toki omiaan lisäämään kotimaista kysyntää ja siten, taloustilanteesta riippuen, mahdollisesti myös työllisyyttä. Mutta jos eläkkeitä nostetaan ilman, että eläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä heikennetään, työikäisiltä perittäviä eläkemaksuja on nostettava. Nämä kohonneet maksut hävittävät ne myönteiset dynaamiset vaikutukset, joita eläkkeiden korottamiseen saattaa liittyä.
Selkein jäljelle jäävä dynaaminen vaikutus liittyy siihen, että työnteon kannustimet heikkenevät hieman. Kannustimien heikkeneminen johtuu siitä, että myös nykyisille eläkeläisille annetut lisäetuudet rahoitetaan nykyisten ja tulevien työntekijöiden palkasta perittävillä maksuilla.
On tietysti mahdollista muuttaa eläkeindeksiä välittömästi, mutta korottaa eläkemaksuja vasta myöhemmin. Näin voitaisiin kenties yrittää ajoittaa elvytysvaikutus lähivuosiin. Tällöin on hyväksyttävä, että maksun korotuksen lykkääminen tarkoittaa entistä suurempaa maksun nostopainetta tulevaisuudessa.
Mutta vaikka hyväksyisimmekin ajatuksen, että Suomen talous kaipaa nyt erityisesti kotimaisen kysynnän kasvattamista, eläkeindeksin muuttaminen olisi lähestulkoon viimeinen toimenpide, jolla sitä kannattaisi yrittää.
Ensinnäkin, jos yksityistä kysyntää halutaan nopeasti kasvattaa tulonsiirtoja kasvattamalla, lisätulonsiirrot tulisi ohjata ihmisille, joiden voi olettaa kuluttavat ne nopeasti. Eläkeläisten keskimääräinen säästämisaste näyttäisi olevan suhteellisen korkea.
Toiseksi, indeksimuutoksen vaikutus eläkkeisiin olisi aivan lähivuosina joka tapauksessa pieni. Jos Sipilän hallituksen tavoittelema palkkamaltti toteutuu, aloitteen mukainen eläkeindeksi voi lähivuosina tarkoittaa jopa pienempiä eläkkeitä kuin nykyinen indeksi.
Kolmanneksi, indeksimuutoksen vaikutus eläkemenoon kasvaa ajan myötä. Täysimääräinen vaikutus näkyisi vasta muutaman vuosikymmenen kuluttua, kun anteliaampi indeksi on ehtinyt korottaa pitkään elävien eläkkeitä usean vuoden ajan. Ja tietysti aloite nostaisi eläkemenoa myös satojen vuosien kuluttua! On perin outoa perustella eläkejärjestelmän pysyvää kasvattamista elvytyksellä.
Avainsanat: eläkeindeksi, Kimmo Kiljunen
Aihealueet: Julkinen talous
Entä vähätuloiset, melkein syrjäytyneet, joiden vanhemmat/vanhempi saa hyvää eläkettä? Eikö tämä auta samalla myös nuorisoa? Kun otetaan rahaa rahastosta, johon ei tarvitse vuosikymmenii hankkia lisää rahaa korottamalla veroja?
Talous ei ole niin vakava asia, etteikö joskus voisi lyödä leikiksi. Luulin, että alkuperäisen kirjoituksen tyyliasu olisi tuonut esiin, että tässä ei olla vakavalla asialla. Ylen uutinen ja SDP:n kalvosarja oli vain sen verran hauska, että siihen oli helppo tarttua.
“Kannattaisi lukea SDP:n vaihtoehtobudjetti alkuperäisestä lähteestä eikä höpötoimittajien väärikäsittämänä.”
Tarkistin asian kiinnostuksesta. Näköjään tuo väite on tosiaan toimittajien väärinymmärrys, että 20 miljoonan euron panostus Sitraan ja Tekesiin tuottaisi 2,5 miljardin euron kansantuotteen kasvun. Alkuperäisessä vaihtoehtobudjetissa esiintyy sivulla 59 kyllä väite: “Arvioiden mukaan kiertotalous voi kasvattaa kansantuotetta jopa 2,5 miljardilla eurolla.”, ja siellä esitetään kyllä myös Tekesin rahoituksen lisäämistä kiertotalouteen ja jakamistalouteen 20 miljoonalla eurolla. Sitä ei dokumentissa kerrota, miten 2,5 miljardin euron kasvu saataisiin aikaan. Mutta toimittajien tulkinta, jonka mukaan tuossa väitettäisiin 20 miljoonalla eurolla saatavan 2,5 miljardin euron kansantuotteen, ei näytä pitävän paikkaansa. SDP:n dokumentti löytyy tästä:
https://drive.google.com/file/d/0B8AFa3xbB8dpS1FrZGlRTmVPZ28/view
Kannattaisi lukea SDP:n vaihtoehtobudjetti alkuperäisestä lähteestä eikä höpötoimittajien väärikäsittämänä.
Ennen vanhaan (1980-luvulla) tuota kierto- ja jakamistaloutta kutsuttiin kasinotaloudeksi.
Vaan pahoin pelkään, ettei edes kasinon rulettipöydässä saada 20 miljoonan panoksella 2.5 miljardin jättipottia.
SDP on löytänyt Kimmo Kiljusen elvytyskeinoa ERITTÄIN paljon tehokkaamman keinon pelastaa Suomen talous. Ylen sivulta: ”jos Sitra ja Tekes saisivat 20 miljoonaa kierto- ja jakamistalouteen, se poikisi 2,5 miljardia lisää kansantuotetta ja 75 000 työpaikkaa.” SDP:n mukaan finanssipolitiikan kerroin, kun raha annetaan Sitralla ja Tekesille kierto- ja jakamistalouteen on huikeat 125!!! Suomen BKT:n kasvattaminen noin 10 % prosentilla, 20 miljardilla, onnistuu vain 160 miljoonan panostukselle Sitran ja Tekesin kierto- ja jakamistalouteen!
http://yle.fi/uutiset/3-9278912
Markus Sadeniemi,
Voidaan toki harkita vaihtoehtoa, jossa rahastot ajetaan alas ja siirrytään puhtaaseen jakojärjestelmään. Puhdas jakojärjestelmä edellyttäisi kuitenkin pidemmän päälle todennäköisesti nykyistä selvästi korkeampaa eläkemaksua.
Ikäsuhde (vanhukset/per työikäiset) näyttää ennusteiden valossa nousevan Suomessa pysyvästi, tai ainakin hyvin pitkäksi aikaa, uudelle tasolle. Kyseessä ei ole tilapäinen pomppu, joka voitaisiin rahastoja syömällä tasoittaa.
En pidä Kiljusen ajatuksia toteuttamiskelpoisina, mutta pari kommenttia kuitenkin:
Niku Määttänen: “Rahastojen tulee kasvaa palkkasumman ja eläkevastuiden myötä, mikäli rahastointiaste halutaan pitää suurin piirtein ennallaan.”
Voisi ajatella, että rahastot on tarkoitettu tasoittamaan eläkemenojen vaihtelua. Silloin rahastojen pitäisikin olla lähes tyhjiä siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat ovat pääosin kuolleet.
Toinen asia on kysymys siitä, millaista indeksiä tulisi noudattaa. Onko vanhuksen kuluttajahintaindeksi sama kuin yleinen indeksi? Vai onko niin, että vanhus käyttää suhteellisesti enemmän palveluja, joten indeksissä pitäisikin painottaa palveluja eli palkkoja tavallista enemmän.
Otto J,
Pelkään, että Kimmo Kiljunen on saanut sinuakin johdettua harhaan. Hän nimittäin vetoaa usein juuri tuollaisiin yksittäisiin euromääräisiin ennusteisiin.
Työeläkerahastot kannattaisi suhteuttaa palkkasummaan tai eläkevastuisiin. Ennusteiden mukaan myös palkkasumma ja eläkevastuut ovat vuosisadan loppupuolella aika paljon nykyistä isompia.
Rahastojen tulee kasvaa palkkasumman ja eläkevastuiden myötä, mikäli rahastointiaste halutaan pitää suurin piirtein ennallaan.
Eläkejärjestelmän asiantuntija Olli Pusan mukaan palkkaindeksi olisi mahdollista rahoittaa eläkerahastojen tuotoilla. Ne ovat keskimäärin 7 miljardia vuodessa. En sano että niin pitäisi välttämättä tehdä, mutta tämä puhe eläkerahojen riittämättömyydestä vaikuttaa suurelta huijaukselta. Eläkemaksut ovat korkeat, eläkeikä on korkea ja eläkkeet huonot. Jos pitkän aikavälin ennusteisiin uskotaan, niin nykyjärjestelmällä rahastojen koko kasvaa 700:n miljardiin vuosisadan loppupuolella. Jos rahastoja ei käytetä eläkkeiden rahoittamiseen, niin eläkejärjestelmä on vain tekosyy kerätä rahaa rahastoihin.
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/onko-elakkeiden-korotuksiin-varaa-dosentti-vastaa/5820932
Eläkkeisiin liittyvästä tulonjaosta huolissaan olevien kannattaisi tutustua ETK:n julkaisuun Kokonaiseläke: katsaus työeläkkeen, kansaneläkkeen ja verotuksen määräytymiseen, Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2016. Sen mukaan ansioiden kasvu nollasta 3000 euroon kasvattaa veron jälkeistä tuloa (kansaneläke, työeläke ja asumistuki) 299 euroa, ks. Esimerkki 6.2. Tältä osin olemme siis jo lähellä tasaeläkejärjestelmää. Esimerkin 6.3 mukaan nettoeläkkeen muutos vuosina 2006–2016 oli pienituloisimmilla yhteensä noin 50 % ja suurilla eläkkeillä noin viidennes. Euroissa toki suuremmat eläkkeet voittivat. Kyse on indeksien, verotuksen ja eläkkeiden tasokorotusten yhteisvaikutuksesta.
K. Kiljunen ehtikin jo kommentoimaan asiaa Uuden Suomen blogissa, joka löytyy linkistä alla olevan alustuksen alta.
https://www.uusisuomi.fi/raha/206980-uutuuskirja-vaietun-elakepommin-pysayttavat-luvut-pakottaa-paattajat-leikkauksiin
”…vuosina 2007–2014 Suomen julkisen sektorin vuotuiset menot pomppasivat 90 miljardista 120 miljardiin euroon. Samana aikana nousi merkittävästi esimerkiksi työttömyys ja siihen liittyvät menot, mutta tämä ei ole mitään verrattuna eläkkeisiin… vuotuiset lakisääteiset eläkemenot kasvoivat vuosina 2007–2014 räjähdysmäisesti 18 miljardista 28 miljardiin.”
Saisipa kiljua.
Aika läpinäkyvä tuo Kiljusen projekti. Kiitos “kommentille” hyvästä pohdinnasta eläkeyhtiöiden mustien aukkojen suhteen.
Austrian, Kiljusen herrasväki nauttii varmaankin viiniäkin fiinimpiä ruokajuomia. Kossun sijasta Vichyä tms.
Mutta ”Ruokolahden leijonan” tullessa eläkeikään pieni indeksikorotus olisi kuitenkin paikallaan.
Tuota kansalaisaloitetta en juuri tunne, mutta sen aloitteen perusteluissa on tosiaan ongelmakohtia, ja esitetyt muutokset eivät vaikuta erityisen tehokkailta tavoilta vaikuttaa niihin tavoitteisiin, joita ehdotuksella tavoitellaan. Jos haluttaisiin kehittää esimerkiksi erityisesti juuri pienituloisten eläkkeitä, kannattaisi aloitetta muuttaa monilta osin, ja suunnata lisäeläkkeitä juuri pienituloisimmille. Nythän työeläkkeissä on niin sanottu taitettu indeksi, mutta kansaneläkkeissä (eli pienimmissä eläkkeissä) on indeksinä pelkkä elinkustannusindeksi, joka jää jatkuvasti jälkeen työeläkkeiden indekseistä. Kansaneläke on toissijainen eläke, jonka maksaa kokonaisuudessaan nykyään valtio. En tiedä, olisiko juridisesti mahdotonta vai mahdollista muuttaa eläkejärjestelmää niin, että vain riittävän matalien eläkkeiden kohdalla karttuma olisi eläkkeellä olo ajan korkeampaa kuin muilla. Kyseistä muutosta voisi yhdenvertaisuuskysymysten kannalta perustella mm. sillä, että muutos voisi parantaa eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuutta sen puolesta, että matalaa eläketuloa saavat elävät keskimäärin lyhyemmän ajan kuin korkeampaa eläketuloa saavat. Korkeampi työeläkekarttuma voisi koskea esim. vain niitä eläkkeellä olevia, joille maksetaan vähintään X €/kk kansaneläkettä (kyseisen tulorajan noustessa indeksillä vuosittain). Tuollainenkin muutos maksaisi ja olisi jostain muualta pois, mutta se voisi kohdentua paremmin tuon ehdotuksen tavoitteisiin.
Jäin miettimään sitä, ovatko eläkeyhtiöt toimintoineen kokonaan vailla “mustia aukkoja”. Ehkä eläkeyhtiöiden kulut edustavat tällä hetkellä jonkinlaista “mustaa aukkoa”, jossa voisi olla tehostamisen varaa, mutta johon on hankala ulkopuolelta puuttua. Siinä ei ainakaan ulkopuolisen näkökulmasta ole kauheasti järkeä, että eläkeyhtiöt polttavat valtavia määriä rahaa esimerkiksi IT-kuluihin. Eläkeyhtiöille on annettu oikeus kuluttaa huomattavia määriä rahaa sisäiseen toimintaansa ilman, että kukaan siihen puuttuu. Onko eri eläkeyhtiöiden toiminta esimerkiksi oikeasti niin keskenään erilaista, että eläkeyhtiöillä täytyy olla erilaisia tietojärjestelmiä, ja että niiden täytyy käyttää 40 % suorista hallintokuluistaan IT-järjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon (lisäksi on epäsuoria hallintokuluja)?
Myös eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnassa on monia turhia kulueriä. Jo useita vuosia on kiinnitetty huomiota siihen, että eläkeyhtiöistä moni tekee käytännössä hyvin pitkälti indeksien mukaisia sijoituksia - mutta aktiivisen varainhoidon kuluilla. Asia johtuu siitä, että eläkeyhtiöt ovat sen verran suuria sijoitustoimijoita, ettei kukaan hallitse loogisesti sellaista kokonaisuutta, vaan varojen sijoittaminen on hajautunutta. Eläkeyhtiöiden varoja sijoittajat ottavat aktiivisia positioita jatkuvasti ristiin: joku eläkeyhtiön omistama rahasto lisää vaikkapa omistusta yhtiössä A samaan aikaan kuin toinen sen omistama rahasto tai varainhoitaja tekee toisen suuntaisia johtopäätöksiä, ja vaikkapa vähentää omistusta samassa yhtiössä. Tuohon ilmiöön liittyen on julkaistu muualta maailmasta ihan mielenkiintoisia selvityksiä. Suomessa eläkeyhtiöt eivät julkaise avoimesti kauheasti tietoja sijoitustoiminnastaan, eikä siitä ole tarkkaa tietoa, paljonko suomalaiset eläkeyhtiöt heittävät ristikkäisen kaupankäynnin ja siihen liittyvien kustannusten myötä vuosittain rahoja “mustaan aukkoon” toisaalta eläkeyhtiöiden sisällä ja toisaalta niiden kesken. Olisi mielenkiintoista saada tietoa ilmiön suuruudesta Suomessa.
Pari vuotta sitten STM:ssä yritettiin tehdä asiaan muutosta. Silloin koitettiin muuttaa lakia niin, että hallintokulut eivät olisi musta aukko, vaan että työeläkeyhtiöt voisivat kilpailla asiakkaista alentamalla hallintokulujaan. Perusteluna oli mm. se, että “Nykyisessä käytännössä hallintomaksuosuus on kaikilla yhtiöillä sama - ja tämä ei juuri ole kannustanut yhtiöitä tehostamaan toimintaansa” http://yle.fi/uutiset/3-6648222 . Nykyinen järjestelmä kannustaa jopa käyttämään työeläkevaroja yhtiöiden omaan markkinointiin. Ideana oli se, että tehokkaasti toimivien yhtiöiden asiakkaat voisivat selvitä hieman matalammilla maksuilla, jolloin eläkeyhtiöille tulisi kannustetta säästää mm. IT-kuluissaan ja muissa hallintokuluissaan ja järjestää sisäistä toimintaansa tehokkaammin. Asia meni kolmikantaiseen valmisteluun, eikä siitä ole sen jälkeen tainnut kuulua mitään.
Miksi Kiljunen ei vaatinut
max(KHI,ATI,0,kossupullon hinta) - indeksiä?
Taustatietoa:
Kimmo Roobert Kiljunen (s. 13.6.1951 Ruokolahti) on suomalainen poliitikko ja tietokirjailija. Hän oli SDP:n kansanedustaja vuodesta 1995 vuoteen 2011, jolloin oli ehdolla muttei tullut valituksi. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hän pääsi varasijalle. (Wikipedia)
Kimmo Kiljusen kansalaisaloite – Työeläkeindeksin palauttaminen palkkatasoindeksiksi – sai 84 820 vahvistettua kannatusilmoitusta.
Palkat nousevat eniten hyvinä aikoina ja vähiten huonoina, joten eläkkeiden sitominen palkkoihin olisi antielvytystä. Se siis suurentaisi suhdannevaihteluita elvyttämällä hyvinä aikoina ja kiristämällä huonoina.
Nytkin suuret ikäluokat saavat eläke-eurostaan takaisin keskimäärin 1,6 euroa, pienet 0,8. Kiljusen mielestä tätä toisten rahojen varastamista pitäisi lisätä entisestään ja sen päälle jätämme heille paisutetun valtionvelkamme ja ilmastonmuutoksen laskut maksettaviksi. Suurten ikäluokkien vanhemmat eivät todellakaan tehneet samanlaista omille lapsilleen vaan päinvastpin hoitivat sodat ja pula-ajat ja maksoivat velat pois, niin että suuret ikäluokat saivat aloittaa lähes puhtaalta pöydältä historian rikkaimpina siihen mennessä.