Elvytys vs. kilpailukykyloikka

25.8.2015 Kirjoittanut Niku Määttänen

Talouspoliittisessa keskustelussa asetetaan nyt usein vastakkain elvytys, eli verojen alentaminen tai julkisten menojen kasvattaminen, ja yritysten kansainvälisen kustannuskilpailukyvyn kohentaminen lähinnä työn hintaa alentamalla.

Elvytysnäkökulma on minusta ilman muuta relevantti. Vähintäänkin julkisen vallan pitäisi välttää myötäsyklistä finanssipolitiikkaa, eli esimerkiksi menojen leikkaamista taantumassa ja kasvattamista myötäsuhdanteessa. Taantumassa on myös fiksua esimerkiksi aikaistaa tulevia julkisia investointeja. Yritän tässä kirjoituksessa selittää, miksi pelkästään elvytysnäkökulman korostaminen on minusta kuitenkin perin ongelmallista.[1]

Suomen nykyiset ongelmat liittyvät suurelta osin siihen, että työn tuottavuus, eli tuotannon arvo suhteessa tehtyihin työtunteihin, on laskenut Suomen yrityssektorilla vuoden 2008 jälkeen. Taustalla on tietysti huonot kansainväliset suhdanteet. Erityisesti monien investointitavaroita tuottavien teknologiateollisuuden yritysten tuotteiden kysyntä heikkeni rajusti finanssikriisin alkaessa. Koska yritykset eivät vähentäneet välittömästi työvoimaansa samassa suhteessa kuin mitä vienti väheni, tuotanto työntekijää kohden laski.

Valitettavasti tuottavuuskehitys on ollut hyvin heikkoa myös finanssikriisin jälkeen (ks. esimerkiksi luku 2.2 tässä julkaisussa). Kansainvälisten suhdanteiden lisäksi tuottavuuden heikkenemisen taustalla on myös muita syitä, sillä Suomen teollisuus on menettänyt vientimarkkinaosuuttaan. Syystä tai toisesta suomalaisten yritysten tuotteet eivät käy maailmalla kaupaksi yhtä hyvin kuin aikaisemmin.

Suomalaisten työntekijöiden palkat eivät ole laskeneet tuottavuuden myötä. Nimellispalkat ovat aina alaspäin jäykkiä, sillä niiden alentamisesta on hankala sopia. Itse asiassa keskimääräinen palkkataso on Suomessa noussut finanssikriisin jälkeen tehtyjen palkkaratkaisujen myötä.

Tuottavuuden lasku ja palkkojen nousu tarkoittaa, että yritystoiminnan kannattavuus heikkenee. Ongelmat keskittyvät teollisuuteen jo sen vuoksi, että tuottavuus on laskenut nimenomaan teollisuudessa. Teollisuustuotannosta menee suurin osa vientiin ja kansainvälisessä kilpailussa mukana olevat yritykset eivät pysty nostamaan hintoja työntekijöidensä palkkojen nousun myötä.

Tästä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Suomen teollisuudesta on hävinnyt paljon työpaikkoja. Työllisten määrä teollisuudessa on vähentynyt vuodesta 2008 vuoteen 2014 noin viidenneksellä (ks. kuvio 1 alaviitteessä mainitussa muistiossa). Käännettä parempaan ei ole ainakaan toistaiseksi havaittavissa.

Vientiteollisuuden ongelmat ovat tietenkin heijastuneet myös kotimarkkinoille. Teollisuusyritysten voittojen, palkkasumman ja investointien pienentyminen on vähentänyt kotimaista kysyntää.

Se, että teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet, on luultavasti osittain osa talouden toivottavaa sopeutumista uuteen tilanteeseen. Kun työn tuottavuus teollisuudessa laskee, on luontevaa, että työpanosta siirtyy teollisuudesta palvelusektorille. Kaikista teollisuustyöpaikoista ei kannata pitää kiinni. Teollisuuden työllisyydessä (tai työllisyysosuudessa) näkyy myös pidempiaikainen laskeva trendi niin Suomessa kuin monissa muissakin kehittyneissä maissa.

On kuitenkin syytä pelätä, että sopeutuminen työn tuottavuuden laskuun tapahtuu nyt hyvin epäoptimaalisesti. Ilmeisin ongelma on se, että vientiteollisuudesta luultavasti häviää työpaikkoja, joissa työn tuottavuus on edelleen korkeampi kuin niissä kotimarkkinayritysten työpaikoissa, joihin työnsä menettävät työntekijät voivat työllistyä. Työttömyysasteen nousu kertoo, että valitettavan usein vaihtoehtona ei edes ole vähemmän tuottava työ vaan työttömyys.

Teollisuuden työpaikkoja voi tuhoutua liikaa sen vuoksi, että palkat, jotka heijastavat edelleen aikaisempaa korkeampaa tuottavuutta, eivät hevin jousta alaspäin. Liian korkean palkkatason vuoksi edes suhteellisen korkean tuottavuuden työpaikat, tai niiden edellyttämät investoinnit, eivät välttämättä ole yritysten kannalta enää riittävän kannattavia.

Ainakaan tavanomainen kotimainen elvytys ei tällaista vientiteollisuuteen liittyvä ongelmaa ratkaise. Kotimaisen kysynnän kasvattaminen elvyttävän finanssipolitiikan avulla voi jopa hidastaa vientiteollisuuden kilpailukyvyn kohentumista, sillä se on omiaan nostamaan palkkatasoa (Farhi ja Werning 2012 tarkastelevat tätä asiaa analyyttisen mallin avulla). Jo tämän takia elvytysnäkökulman rinnalla tulee huomioida myös kilpailukykyasiat.

Tähän liittyen on huomattava, että vientiteollisuuden kannattavuus ei riipu pelkästään vientiyritysten maksamista palkoista. Vientiyritykset ostavat paljon palveluita ja tavaroita kotimarkkinayrityksiltä. Näiden välipanosten hintataso riippuu kotimarkkinayritysten palkkatasosta. Kotimarkkinayritykset voivat osin siirtää kohonneet palkkakustannukset hintoihinsa. Samalla kuitenkin kotimaan hintatason nousu suhteessa kilpailijamaihin kurjistaa vientiteollisuutta.

Kustannuskilpailukyvyn kohentaminen ei toisaalta ole elvytyksen vastakohta. Onnistuessaan se kasvattaa kotimaista kysyntää kasvattamalla vientiyritysten voittojen lisäksi työllisyyttä ja investointeja.


[1] Tämä kirjoitus perustuu suurelta osin fiskaalista devalvaatiota käsittelevään ETLA muistioon.

Avainsanat: ,

Aihealueet: Makro

36 kommenttia kirjoitukseen “Elvytys vs. kilpailukykyloikka”

  1. Taneli Karhunen kirjoitti:

    Palkkojen alennus on kokonaiskysyntää supistavaa etenkin sen johtaessa kansainväliseen kierteeseen, mutta myös ainoastaan Suomen alentaessa palkkoja se on ongelmallista.

    Palkkojen laskemisen kokonaiskysyntää lisäävä/vähentävä vaikutus riippuu suomalaisten vientiyritysten tuotteiden hintaelastisuudesta markkinoilla. Olettaen että palkanalennus menisi suoraan vientituotteiden hintoihin (epätodennäköistä sillä Land ja Capital vievät osansa ja koska osa arvonlisästä silti Suomen ulkopuolella) elastisuuskertoimella kaksi (epätodennäköisen suuri Suomen vientituoteportfoliolla) 15% palkanalennus johtaa kokonaiskysynnän pienenemiseen.

    (1-(0,15 x 2))x0,4

    Lopun kertoimena ulkomaanviennin osuus BKT 40% koska hinnanalennus ei vaikuta kotimaiseen kysyntään. Pigou effect eli Real Balances Effect ei Japanin kokemuksien perusteella johda kasvaneeseen kysyntään hintojen laskiessa ja ostovoiman kasvaessa.

    Ongelmana on että ECB rahapolitiikka on aivan liian kireää Suomelle; yksityinen ylijäämä suurempi kuin julkinen alijäämä. Reaalinen korkotaso on liian korkea tällä hetkellä negatiiviselle Wickselliläiselle luonnolliselle korkotasolle. Yhdysvalloissa FED on tehnyt luonnollisesta korkotasosta tutkimusta ja käyttää sitä olennaisena osana rahapolitiikkaa http://macromarketmusings.blogspot.fi/2016/01/a-small-step-toward-better-fed-policy.html

    Ratkaisu Suomen ongelmiin on erota Eurosta ei niinkään devalvaation takia vaan reaalisen korkotason laskemiseksi vastaamaan luonnollista korkotasoa nostamalla tavoiteinflaatio ~5% tasolle tai luopumalla käteisestä. NGDP targetointi on myös hyvin varteenotettava vaihtoehto

  2. Juha Tervala kirjoitti:

    Olisi hyvä käydä keskutelua omalla nimellä, ei nimimerkillä.

    “Ymmärtäisin että mallissa on seuraavat taustaoletukset:

    1) palkkojen lasku siirtyy kokonaisuudessaan hintoihin
    2) kysyntää määrittää vain tuotteen hinta.

    Jos näin, joudun valitettavasti toteamaan että mielestäni malli on melko oletettu purkinavaaja, jos tälläinen ilmaisu sallitaan.”

    “Eräässä euroalueen maassa palkat ovat laskeneet noin kolmanneksella v 2008 jälkeen. (Kreikka.)”

    1) Palkkojen muutos siirtyy hintoihin. Nimellispalkat ovat nousseet historian aikana paljon. Tämä ei ole johtanut voittojen katoamiseen tai laskuun, joten on täysin realistista odottaa kustannusten siirtyvän hintoihin. Mallissa reaalipalkka nousee tuottavuuden verran, jolle löytyy empiiristä tukea.

    2)Kokonaiskysyntään ei vaikutta suljetussa taloudessa hyödykkeen suhteellinen hinta mitenkään, vaan pelkkä kokonaiskysyntä.

    Mallini oli pelkistetyin version uuskeynesiläisestä tutkimuskehikosta, jos se pelkkä purkinavaaja, niin taloustiede on aika surkeassa jamassa.

    http://press.princeton.edu/titles/10495.html

    Työvoimakustannukset ovat laskeneet Kreikassa vuoden 2008 jälkeen vain hyvin vähän – kaikkien tilastojen mukana.

  3. n.n kirjoitti:

    @Niku Määttänen, suuret kiitokset.

    Vastaus oli itse asiassa aivan kattava, vars. linkatut julkaisut.

  4. Niku Määttänen kirjoitti:

    n.n.,

    Suomessa viimeksi toteutetun yhteisöveron laskemisen vaikutuksista:

    Useampi poliitikko on viime aikoina sanonut, että ”luvattuja” dynaamisia vaikutuksia ei tullut. Tämän väitteen tueksi ei ole mitään näyttöä.

    Yhteisöveron laskemisen vaikutuksia ei tietenkään voi päätellä vain katsomalla miten investoinnit tai työllisyys on kehittynyt veroalen jälkeen. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta asiasta, että emme havaitse miten investoinnit tai työllisyys olisivat kehittyneet ilman veronalennusta. Ne olisivat tietenkin voineen kehittyä vielä huonommin. On sitä paitsi selvää, että monien uusien investointipäätösten toteuttaminen vie aikaa.

    Yhteisöveron alentamisen vaikutusten arvioiminen edellyttää paljon systemaattisempaa tutkimusta, jossa yritetään hyödyntää mahdollisimman laajaa aineistoa.

    Todettakoon, että ekonometrisen tutkimustiedon valossa yhteisöveron alentaminen näyttää yksittäisen maan kannalta houkuttelevalta osin siksi, että se saa monikansalliset yritykset näyttämään kyseisessä maassa enemmän voittoa.

    Tuore VATTin tutkijoiden tekemä kirjallisuuskatsaus tästä asiasta löytyy täältä:

    https://www.vatt.fi/en/publications/latestPublications/publication/Publication_1345_id/987;jsessionid=D2E142B5652E92BA43FC657AA3023620

    Yhteisöveron alentamisen vaikutuksia voidaan tutkia myös kokonaistaloudellisten mallien avulla. ETLAn tutkijoiden mallilaskelmia löytyy täältä:

    http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Raportit-Reports-41.pdf

    Nämä laskelmat toivat esiin sen, että yhteisöveron alennus olisi ollut fiksumpaa toteuttaa asteittain.

  5. n.n kirjoitti:

    @Juha Tervala, ainakaan mun osaltani kysymys ei koskenut valuuttaa vaan esittämäsi mallin taustaoletuksia.

    Oletetaanko siinä palkkojen laskun siirtyvän kokonaisuudessaan tuotteiden hintoihin, ja jos oletetaan, niin onko oletusta pidettävä kohtuullisella varmuudella paikkansa pitävänä?

    Yritysten kustannusten laskusta on viime vuosilta kertynyt runsaasti aineistoa, aivan täältä kotimaasta.

    Varmastikin on tutkittu paljonko esim yhteisöverokannan taannoinen lasku tai muut yritysten kustannuskilpailukyvyn tukemiseen (?) kohdistetut toimet ovat vaikuttaneet esim kustannuskilpailukyvyn paranemisen myötä lisääntyneenä vientinä, työllisyytenä tai BKT:nä?

  6. Juha Tervala kirjoitti:

    Kertokaa ihmeessä miten palkkojen nostaminen Suomessa, eli reaalisen valuuttakurssin vahvistaminen, lisää tuotantoa? Miksi Saksan hyvä kilpailukyky (matalan palkkainflaation takia) on johtanut viennin hyvää vetoon ja tuotannon lisääntymiseen? Miksi korkeat palkankorotukset vuoden 1999 jälkeen E-Euroopassa eivät ole lisänneet kysyntää ja tuoneet kukoistusta, vaan ovat edesauttaneet maiden alamäkeä?

    Kun olette vastanneet noihin kysymyksiin, vastatkaa seuraavaa kysymykseen – tavalla joka on johdonmukainen edellisten vastausten kanssa – miksi maat tahtovat devalvoida valuuttakurssia tuotannon lisäämiseksi?

    Oppikirjat ja edistyneemmät mallit lähtevät liikkeelle tai päätyvät tulokseen, jonka mukaan reaalisen valuuttakurssin vahvistuminen (nimellisen devalvaation tai ulkomaata korkeamman inflaation takia) vähentää kysyntää ja tuotantoa pienissä avoimissa talouksissa. Maat pyrkivät ajoittaan devalvoimaan (reaalista) valuuttakurssia, ja tällä lisäätään kysyntää ja tuotantoa.

  7. Juha kirjoitti:

    Hallitus heilautti kentälle toisen kilpailukykyloikan – rakenteelliset uudistukset.

    Ensimmäinen loikka oli EKP:n rahapoliittinen elvytys. Suomi-neidon puujalka ei vain oikein taipunut tähän kilpailukykyloikkaan.

    Nyt odotellaan kolmatta kilpailukykyloikkaa: finanssipoliittista elvytystä (julkisinvestoinnit). Näennäisten menoleikkausten varjossa piileskelee kaikkien kaappi-keynesiläisten äiti – 10 miljardin investoinnit puolustusvoimiin!

  8. n.n kirjoitti:

    Juha Tervalalle tai muille asiasta kiinnostuneille seuraava kysymys:

    JT:n 28. 8 postissa esitetään malli jonka mukaan palkkojen laskun pitäisi nostaa kysyntää.

    Ymmärtäisin että mallissa on seuraavat taustaoletukset:

    1) palkkojen lasku siirtyy kokonaisuudessaan hintoihin
    2) kysyntää määrittää vain tuotteen hinta.

    Jos näin, joudun valitettavasti toteamaan että mielestäni malli on melko oletettu purkinavaaja, jos tälläinen ilmaisu sallitaan.

    Kummankaan oletuksen paikkansapitävyydestä ainakin minulla on melko suuria epäilyksiä.

    Eräässä euroalueen maassa palkat ovat laskeneet noin kolmanneksella v 2008 jälkeen. (Kreikka.)

    Miksi pitäisi olettaa ehdotetun paljon vähäisemmän palkkojen laskun vaikuttavan Suomessa kysyntää lisäävästi?

    Mallin keynesiläisyyteen olen väärä henkilö ottamaan kantaa, mutta kyllä, minusta se tällä erää näyttää sisältävän melkoisen rohkeita taustaoletuksia, sikäli kun ymmärsin ne oikein.

  9. Taloustietaja kirjoitti:

    “Väitteeni on, että palkanalennusten ei voi suoraan olettaa olevan seurauksiltaan rahamääräneutraaleja verrattuna tilanteeseen, jossa palkanalennusta ei toteutettaisi.”

    Olettamalla rahamäärä vakioksi saadaan hokkuspokkus-tuloksia; Kreikka pääsee veloistaan ja Suomi lähtee nousuun. Kuten ilmeisesti annoit ymmärtää, tarkoittaa palkanalennus pienempää velanottokykyä ja vähemmän velkaa. Tämä tietysti vähentää rahan määrää. Tämä on ainakin lyhyellä aikavälillä kokonaiskysynnän kautta ongelma - toisin kuin Tervala yrittää todistaa.

    Silti työpanoksen (Tervolan y = l) lisäämisessä olisi tietenkin järkeä - palkkoja laskematta. Tämä pitäisi monesta syystä kuitenkin pystyä tekemään työllisyyden eikä eikä tunteja lisäämällä.

    Valuutta-alueella kokonaiskysyntää tulisi hoitaa kokonaisuuden kautta. Saksalainen velkakäsitys on hyvinvointimme tiellä. Amerikoissa ovat viisaampia - konservatiivitkin (Kanadassa) ymmärsivät nollarajaelvytyksen merkityksen.

  10. Juha Tervala kirjoitti:

    Paul Krugmanin, suosikkiekonomistini, yksi blogikirjoitus ei käännä AD-käyrää koko matkalta.

    Katsokaa hintojen kehitystä E-Eruroopassa, Irlannissa ja Saksassa:
    https://fsaraceno.wordpress.com/2014/03/06/wanted-german-inflation/

    Hinnat ovat nousseet eniten Kreikassa. Onko Kreikasta merkkejä kovasta, inflaation tuomasta kysynnästä? Seuraava listalle ovat Espanja, Portugali ja Italia. Hintataso on noussut huomattavasti vähemmän Saksassa. Onko E-Eurooppa todiste, siitä että korkea inflaatio laskee kokonaiskysyntä vai lisää sitä? Keskeinen syy (ei suinkaan ainoa) E-Euroopan surkeaan taloustilanteeseen on hiiden heikentynyt hintakilpailukyky. Korkea inflaatio ei ole johtanut kokonaiskysynnän lisääntymiseen. Korkea inflaatio johtaa rahaliitossa kilpailukyvyn heikkenemiseen ja kokonaiskysynnän laskuun.

  11. Pasi Pulkkinen kirjoitti:

    Kilpailukykyloikka….

    Sisäinen devalvaatio vs. oma valuutta…

    Miljoonien sopimuksien uudelleen neuvottelu
    vs.
    eduskunnan päätös siirtyä omaan valuuttaan pääomien, velkojen, maksujen, hintojen ym. osalta vaikka ensi viikonloppuna…

    Kumpihan on helpommin tehtävissä?

    Kumpihan vaikuttaa tehokkaammin “kilpailukykyloikkaan”?

    Kumpihan säilyttää paremmin kotimaista kysyntää?

    Kumpihan tuottaa oikeudenmukaisemman tuloksen tulonjakoon?

    Hymmmmm………

    Milloinkahan ruvetaan harjoittamaan kansantalousTIEDETTÄ ? …siis tiedettä jossa katsotaan KAIKKIEN (muka)rajojen yli, euronkin. Vai onko taloustiede todennut euron olevan de facto.

  12. JV kirjoitti:

    @Juha Tervala

    “Kaikista järjettömin on väite, jonka mukaan hintakilpailukin parantaminen vähentää kysyntää. Argumentti menee jotenkin näin ‘palkkojen alentaminen lisää vientiä, mutta laskee kysyntää ja ostovoimaa kotimarkkinoilla ja siten työllisyys ja tuotanto vähenevät ‘. Tässä ajattelussa ei ole käytetty paljoakaan taloustieteen oppeja. Tuo logiikkahan tarkoittaa nousevaa kokonaiskysyntäkäyrää.”

    Logiikka lienee, että uus-Keynesiläisissä malleissa laskeva kysyntäkäyrä on ennen kaikkea rahapoliittisen reaktiofunktion tulosta. Jos oletetaan, että keskuspankki on nolla(miinus?)korkorajansa vanki niin silloin disinflaatio nostaa reaalikorkoja ja toimii negatiivisena rahapoliittisena sokkina. Mahdolliset velka-deflaatio vaikutukset voivat vielä supistaa kysyntää entisestään. En ole pahemmin ajatellut asiaa rahaliiton ja avoimen talouden osalta, mutta suljetussa taloudessa esim. Krugman on maininnut asian usein, vaikkapa täällä: http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/08/02/models-and-mechanisms-wonkish/#more-35233 Muistaakseni myös Juhana Vartiainen on maininnut teeman kuukausiliitteen? haastattelussa.

    “But why is the AD curve downward-sloping? Any plausible story runs through interest rates: either you have a fixed nominal money supply, so a rise in the real money supply drives rates down; or you have in mind some kind of stabilizing policy by the central bank.

    And the point, of course, is that we are up against the zero lower bound. In terms of AS-AD, this surely leads to a picture like this: [kuva]

    Falling prices can’t reduce interest rates, so it’s hard to see why the AD curve should slope down [with a small caveat, below]; and in fact, because falling prices worsen the real burden of debt, it’s a good bet that the AD curve slopes the “wrong” way. In this context price flexibility doesn’t lead to full employment. In fact, the more flexible prices are, the worse the economic contraction.”

  13. kommentti kirjoitti:

    Juha Tervala kirjoitti:

    “Rahamäärä ei ole politiikkamuuttuja Suomessa. Hallitus ja Suomen Pankki eivät siis voi eksogeenisesti lisätä rahamäärää; kuvaamasi rahamäärän muutokset ovat Suomessa endogeenisiä.”

    Kuvaamiani rahamäärän muutoksia voi tosiaan halutessaan kutsua endogeenisiksi, jos haluaa harjoittaa endogeeninen-eksogeeninen -erottelua, mutta rahamäärämuutoksia ne ovat silti. Pankkien lainamääriin voi politiikkatoimin(kin) vaikuttaa, ja näin rahamäärä voi olla politiikkamuuttuja myös Suomessa. Väitteeni on, että palkanalennusten ei voi suoraan olettaa olevan seurauksiltaan rahamääräneutraaleja verrattuna tilanteeseen, jossa palkanalennusta ei toteutettaisi.

  14. Niku Määttänen kirjoitti:

    Suomen vientimarkkinaosuuden pienenemistä voi katsoa interaktiivisesti:

    http://ec.europa.eu/eurostat/web/macroeconomic-imbalances-procedure/export-market-shares

    ks. myös Maliranta ja Vihriälä (2013):

    https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Raportit-Reports-9.pdf

  15. Juha Reivonen kirjoitti:

    Hei Niku

    Viittaat siihen, että Suomen vientiteollisuus on menettänyt markkinaosuuksia. Mistä löytäisin tästä seikkaperäisen selvityksen?

    Terveisin

    Juha Reivonen

  16. Juha Tervala kirjoitti:

    Q: “Kertoisitko, millä perusteella (muka) Suomessa rahamäärää ei voida lisätä rahaliiton takia? Rahamäärä Suomessakin nimenomaan muuttuu jatkuvasti.”

    A: Rahamäärä ei ole politiikkamuuttuja Suomessa. Hallitus ja Suomen Pankki eivät siis voi eksogeenisesti lisätä rahamäärää; kuvaamasi rahamäärän muutokset ovat Suomessa endogeenisiä.

  17. kommentti kirjoitti:

    Juha Tervala kirjoitti:

    “Keynesiläisissä malleissa kysyntää kuvaa lyhyellä ajalla yhtälö y = m-p (y = tuotanto, m = rahamäärä, p = hinta, kaikki logaritmeissä ilmaistuna). Tarjontaa kuvaa yhtälö: y = a + l (a = tuottavuus, l = työvoima). Suomessa rahamäärää ei voida lisätä (rahaliiton takia), joten kysyntä on y = -p.”

    Kertoisitko, millä perusteella (muka) Suomessa rahamäärää ei voida lisätä rahaliiton takia? Rahamäärä Suomessakin nimenomaan muuttuu jatkuvasti. Rahaa syntyy mm. pankkien antolainauksen kautta (ja poistuu lainoja takaisin maksettaessa). Palkkakehitys on yksi tekijöistä, joka vaikuttaa antolainaukseen ja myös markkinoilla liikkuvan rahan määrään.

  18. Juha Tervala kirjoitti:

    Minun on ollut – kansainväliseen makroon erikoistuneena tutkija – täysin mahdotonta seurata julkista keskustelua ns. yhteiskuntasopimuksesta. Ensin keskustelussa meni pahasti sekaisin tuottavuus, tuotanto ja kilpailukyky. Toisessa vaiheessa keskustelua ovat sotkeneet täysin järjettömän argumentit (onneksi Nikun kirjoitus on yritys parantaa keskustelun tasoa). Kaikista järjettömin on väite, jonka mukaan hintakilpailukin parantaminen vähentää kysyntää. Argumentti menee jotenkin näin ”palkkojen alentaminen lisää vientiä, mutta laskee kysyntää ja ostovoimaa kotimarkkinoilla ja siten työllisyys ja tuotanto vähenevät ”. Tässä ajattelussa ei ole käytetty paljoakaan taloustieteen oppeja. Tuo logiikkahan tarkoittaa nousevaa kokonaiskysyntäkäyrää.

    Keynesiläisissä malleissa kysyntää kuvaa lyhyellä ajalla yhtälö y = m-p (y = tuotanto, m = rahamäärä, p = hinta, kaikki logaritmeissä ilmaistuna). Tarjontaa kuvaa yhtälö: y = a + l (a = tuottavuus, l = työvoima). Suomessa rahamäärää ei voida lisätä (rahaliiton takia), joten kysyntä on y = -p. Oletetaan tuottavuus lyhyellä ajalla vakioksi, joten tarjonta on y = l (tuotanto = työllisyys). Kun nämä yhdistetään, saadaan tuotannoksi y = -p. Eli hintojen nostaminen laskee tuotantoa! Logiikka: kun hinnat nousevat, meillä on varaa ostaa vähemmän tavaroita, ja kysyntä laskee.

    Hinnat määräytyvät keynesiläisissä malleissa yhtälöstä: p = w-a. Eli hinnat nousevat, jos palkat nousevat tuottavuutta nopeammin. Nyt tuottavuus oli vakio, joten p = w. Näin ollen tuotantoa kuvaava yhtälö on y = -w. Eli palkkojen alentaminen lisää tuotantoa, koska se LISÄÄ KYSYNTÄÄ, eikä suinkaan alenna sitä.

    Yhteenveto: hintakilpailukyvyn parantaminen on talouden elvyttämistä!

  19. Juha kirjoitti:

    Alex,

    Liberan blogin kommenteissa prof. Matti Viren keventäisi palkka(sivu)kustannuksia verokiilaa kaventamalla. Fiskaalinen devalvaatio sekin.

    http://www.libera.fi/kommentti/tulot-ovat-sama-kuin-vienti/

  20. Alex Krycek kirjoitti:

    Ossi kirjoitti: “Jossain artikkelissa väitettiin että palkkojen osuus metalliteollisuudessa on vain seitsemän prosenttia kustannuksista.”

    Palkkojen osuus metalliteollisuuden tuotannosta on hyvin, hyvin suuri. Katso tämän kirjan sivun 46 laskelmaa:

    http://libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/2015/05/Talouspoliittinen-manifesti_150427a.pdf

  21. Konsta kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus, samasta syystä myös vientiteollisuuden sopimusten pitäisi olla palkka-ankkuri, jota muut alat eivät saa ylittää. Ruotsissa näin onkin.

    Levanderille: palkkakulujen osuus arvonlisästä on jopa 70 prosenttia, eli se syö “voitoista” suurimman osan.

  22. Juha kirjoitti:

    E-p,

    EKP ainakin kiristi rahapolitiikkaa vuonna 2011 keskuspankkikorkoa nostamalla. Elvytys taas on voinut olla kiristävää, kuristavaa tai puristavaa vuosina 2009…2015. Riippuu semantiikasta ja retoriikasta.

    Mutta silloin puhe kääntää katseen peruutuspeiliin. Eiliset uutiset ovat huomisen kalankääreitä. Tänäänkin pitäisi pohtia, miksi mikään ei kasva Suomessa, paitsi hautuumaat. Ja tehdä asialle jotakin.

  23. Ossi Levander kirjoitti:

    Jossain artikkelissa väitettiin että palkkojen osuus metalliteollisuudessa on vain seitsemän prosenttia kustannuksista. Työskentelen itse ko. alalla ja siellä ei kyllä säästetä mistään muusta kuin työvoimasta. Onko kyse jostain taloustieteen harhasta vai pelkästä pakkomielteestä???

  24. kommentti kirjoitti:

    Niku Määttänen,

    ALV-velvollisuudettomat yritykset olivat yksi esimerkki. Mainitsin sen esimerkin sen tähden, että se on yleistajuinen. Olisin voinut tuoda esiin myös esimerkiksi seuraavassa kappaleessa esiin nyt tuomani asian, mutta sen selostamiseen tarvitsen enemmän rivejä. Sitä ennen kommentoin tuota erityistapausta. On totta, että ALV-velvollisuuden alarajan (8500 euron vuosiliikevaihto) alittavat yritykset voivat liittyä vapaaehtoisesti ALV-velvollisiksi. Näiden kohdalla tilanne kuitenkin on se, että ALV:n nosto vaikuttaa hyvin suuresti. Jos ALV-raja jää ylittymättä, 8500 euron rajan alittava ALV-velvollinen yritys saa takaisin perimänsä ALV:t, mutta ei maksamiaan ALV:eja. Eli jos kulut ovat Suomen ALV-kannan mukaan, niin ALV-velvolliseksi ilmoittautuvanakin yritys kärsii Suomen ALV:n nostosta. Sama tilanne pätee asteittain lievenevänä 22 500 euron liikevaihdon yrityksiin asti, joihin pätee ALV:n alarajahuojennus.

    Mutta isompi asia on se, että esimerkiksi kuluttajakaupan kohdalla ALV:ssa on myynnin kohdalla maakohtaiset rajat. Esimerkiksi kun jokin yritys kaukomyy Suomeen muista EU-maista enintään 35 000 euron kohdemaakohtaisella liikevaihdolla (ks. verottajan ohje nimeltään “Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa”, johon on linkki kommentin lopussa), verottajan voimassa olevan ohjeen mukaan ALV peritään lähtömaan ALVin mukaan. Vastaava tilanne pätee suomalaisten yritysten myydessä kuluttajamarkkinoille muihin maihin. Jos maakohtainen myynti on pienehköä, se peritään myyjämaan mukaan. Jos siis pieni tai keskisuuri suomalainen verkkokauppa myy tuotteitaan ulkomaille toiseen EU-maahan, se perii nykyisin ostajalta tyypillisesti 24 % ALV:n, kun taas ulkomainen pieni tai keskisuuri verkkokauppa voi myydä tänne selvästi halvemmalla ALV:lla. Jos Suomen ALV:ta korotetaan, suomalaisen verkkokaupan asema heikentyy siis entisestään.

    Isojen liikevaihtojen kohdalla toimitaan kuluttajamarkkinoillakin pääsäännön mukaisesti, eli kohdemaan ALV-kantaa käyttäen, mutta pienempien maakohtaisten liikevaihtojen kohdalla on byrokratiaa säästävät säännökset siitä, että lähtökohtaisesti toimitaan myyjämaan ALV-kannoilla (myyjä voi halutessaan erikseen hakea kyllä arvonlisäverotusta kohdemaan kannan mukaan, mutta siitä aiheutuu vaivaa ja lisää kirjanpitovelvoitteita, eli käytännössä transaktiokustannuksia). Suurehkojenkin muille kuin lähinnä toisille yrityksille tuotteita myyvien vientiyritysten kohdalla osa viennistä saattaa tapahtua joidenkin pienempien vientimaiden kohdalla Suomen verokannan mukaan, vaikka pääsääntöisesti niiden vientitoiminnan arvonlisäverotus tapahtuukin kohdemaan verokannan mukaan.

    Suomen ALV-kannalla on vaikutuksia aika isoon osaan vientiyrityksistä, koska osassa vientiyrityksiä ainakin osa viennistä tapahtuu kotimaan ALV-kannan mukaan, ja koska kaikille vientiyrityksille ei palauteta ostoihin sisältyvää ALV:tä ainakaan täysimääräisesti. Lisäksi ALV:n korottaminen voisi aiheuttaa kotimarkkinoilla toimiville yrityksille vaikeuksia, koska ulkomaiset vain kohtuullisesti Suomeen tuotteitaan esimerkiksi kuluttajille myyvät yritykset voisivat toimia oman ALV-kantansa mukaisella alemmalla verotuksella, kun taas Suomessa toimivat yritykset perisivät entistäkin korkeampaa ALV:tä. Suomesta käsin on nykyisinkin pienten ja keskisuurten kansainvälisten verkkokauppojen hankala toimia jo arvonlisäverosyistäkin johtuen.

    Viittaamani vero-ohje löytyy tästä:
    https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Arvonlisaverotus/Kansainvalinen_kauppa/Kaukomyyntia_koskevat_arvonlisaverosaann%2812403%29

  25. Elvytyksen puolesta kirjoitti:

    Mikko,

    Yritykset muuttavat toimintaansa arvioimalla tuotteidensa tuotto odotuksia tulevaisuudessa. Tällä hetkellä suurimpia ongelmia yrityksille on kysynnänpuute.
    Jos työntekijöiden palkkoja alennetaan suurelta joukolta samanaikaisesti, yritykset varautuvat tähän odottaen yhä heikompaa kysyntää tuotteilleen. Se ei johda yrityksissä rekrytointiin tai investointeihin.

    Juha,

    Valtion julkisen alijäämän kasvu ei kerro välttämättä elvytyksestä, meidän budjettimme on ollut vuoden 2011 jälkeen kiristävä ja silti olemme velkaantuneet lisää, tämä johtuu suurelta osin työttömyyskulujen kasvusta.

  26. diodi kirjoitti:

    Hauska ajatusleikki:

    http://uk.businessinsider.com/how-german-pay-rises-could-save-europe-2015-3

    Mitä jos Suomen hallitus asettuisi tukisi Saksan ammattiliittoja ja varaisi budjettiin vaikkapa 100 miljoonaa euroa lakkokassaan, jolla tuettaisiin roimia palkankorotuksia Saksalaisille.

    Olisi kiva nähdä kuinka leuat loksahtaisivat innovatiivisen paneurooppalaisen työmarkkinapolitiikan edessä.

  27. Juha kirjoitti:

    Onkohan ongelma sittenkin kasvun puute?

    Suomen kustannuskilpailukyky on erään vakioblogistin mukaan kovimmillaan 40 vuoteen. Reaalinen kilpailukyky taas on maailman huippua kansainvälisten kilpailukykyvertailujen (WEF) mukaan.

    Elvytettykin on. Valtion budjetit ovat olleet alijäämäisiä vuosikaudet. Valtion velka on kasvanut vauhdilla vuoden 2008 jälkeen. Syömävelkaa.

    Top-down -talouspolitiikka ei toimi: rahapolitiikka on ulkoistettu; finanssipolitiikkaa taas on tuskin edes sisäistetty. Missä viipyvät julkisinvestoinnit ja fiskaalinen devalvaatio?

    Porterin ystävänä olen enemmän bottoms up -miehiä: yritysten täytyy kasvaa. Enemmän kilpailukykykolmiloikkaajia.

  28. Niku Määttänen kirjoitti:

    Mikko,

    Koko euroalueen (keskimääräinen) kustannuskilpailukyky suhteessa muuhun maailmaan hoituu kyllä valuuttakurssin avulla (euro kelluu), siihen ei tarvita euroalueen sisäistä devalvaatiota.

    Mutta siis tietenkin työvoimakustannusten lasku Suomessa kohentaa suomalaisten yritysten kustannuskilpailukykyä myös suhteessa euroalueen ulkopuolella toimiviin yrityksiin. Euron kurssi ei Suomen palkkaratkaisuista juuri heilahda.

  29. Salomon kirjoitti:

    Katsos, ensimmäinen valtavirtaa edustava suomalainen taloustieteilijä vuoden 2008 jälkeen, joka myöntää, että (a) kriisin jälkeinen lasku työn tuottavuudessa on ensisijaisesti kysynnän vähenemisestä johtuva ongelma, ja (b) vastasyklistä finanssipolitiikkaa tarvitaan kääntäämään tilanne. Palkkamaltin tarve on toki kaikille selvä. Aplodit tekstistä.

    On hämmentävää, ettei suomalaisessa mediassa näy lausuntoja, joissa esitettäisiin fipo-elvytyksen, palkkamaltin ja työmarkkinauudistusten järkevää yhdistämistä. Palkkamaltti ja työmarkkinoiden joustavoittaminen sopeutusten yhteydessä vetää työttömyyden 12-13 prosenttiin parissa vuodessa. Ei ole mitään syytä olettaa, etteivät nykyhallituksen toimet romuttaisi kotimarkkinakysyntää.

  30. Mikko kirjoitti:

    Nikulle kommentti

    >> “jos kaikki tekevät samansuuruisen sisäisen devalvaation niin kenenkään kilpailuasema ei muutu”

    Ei meitä pidä kiinnostaa muuttumaton kilpailuasemamme saksaan ja espanjaan, kunhan kilpailuasemamme euroopan ulkopuoliseen maailmaan nähden korjaantuu. Kun laskemme palkkoja, eurooppaan investoiminen käy kiinnostavammaksi, saamme töitä ja hyvinvointia. Lisäksi, kun Saksalainen saa tilauksen saa suomalainen investointitavaran toimittaja tilauksen saksasta. Emme kilpaile tässä erityisesti saksaa vastaan vaan heidän yhdessä heidän kanssaan ihan kuten pirkanmaa ja pohjanmaa. Emme me niidenkään keskinäisestä kilpailusta kovin huolissamme ole.

  31. Mikko kirjoitti:

    Sekä Ollille, että “Elvytyksen puolesta”: ei ole “kilpajuoksua pohjalle”. Palkkojen alentaminen vaikuta pelkästään työllisten palkkatasoon. Lisäksi se vähentää työttömyyttä ja nostaa työllisyyttä. Korkeassa työttömyydessä, kuten Suomessa, palkkojen alentaminen kasvattaneekin yhteenlaskettua palkkasummaa -> ostovoima kasvaa -> valtiontalous vahvistuu. Työttömät saavat töitä. Ainoa taho joka tässä “häviää” on nykyinen työläinen. Pitää huomata että hänenkin tappio on lyhytaikainen: korkea työllisyys on parasta turvaa myös työläiselle.

  32. Niku Määttänen kirjoitti:

    kommentti,

    Viittaat siis vientiyrityksiin, joiden vuoteinen liikevaihto on alle 8 500 euroa (arvonlisäverottoman toiminnan raja). Huomautan, että nekin voivat halutessaan hakeutua alv-velvollisiksi. Nähdäkseni niiden myös kannattaisi tehdä niin, jos ne todella myyvät suuren osan tuotannostaan ulkomaille.

    Olli,

    kiitos palautteesta ja hyvistä kysymyksistä. Tässä vastaukseni:

    1. Sisäinen devalvaatio ja kokonaiskysyntä

    Palkkojen lasku vähentää toki työntekijöiden ostovoimaa. Mutta se ei ole tietenkään ainoa kokonaiskysyntään vaikuttava asia. Vientiyritysten kannattavuuden parantuminen kasvattanee niiden osinkoja ja investointeja. Molemmat kasvattavat kotimaista kysyntää (vaikka osa osingoista meneekin ulkomaille). Ennen kaikkea, jos työpaikat vientiteollisuudessa lisääntyvät niin myös kotimainen kysyntä kasvaa palkkasumman myötä. Huomaa, että palkkojen lasku helpottaa myös suomessa toimivien yritysten kilpailua tuontia vastaan.

    Silti lyhyen aikavälin kokonaiskysyntävaikutus on minusta relevantti huoli. Se voitaisiin kuitenkin yrittää huomioida finanssipolitiikan virityksessä.

    2. Kv. asetelma

    En oleta, että muut maat eivät noudattaisi palkkakuria lähivuosina. Päinvastoin, se että monet muut maat näyttävät noudattavan palkkamalttia, tai toteuttavat jopa jonkinlaisen sisäisen devalvaation, tekee tästä kilpailukykyasiasta Suomen kannalta entistä tärkeämmän. Palkkojen nollakorotuksetkin kohentaisivat meidän kustannuskilpailukykyä korkeintaan hyvin hitaasti.

    Sen sijaan teen kyllä implisiittisen oletuksen, että Suomen ratkaisut eivät käytännössä vaikuta lainkaan muiden maiden ratkaisuihin. Suomen osuus kv. markkinoistahan on joka tapauksessa lähes häviävän pieni.

    Olen ilmeisesti kanssasi samaa mieltä siitä, että yleiseurooppalaisesta näkökulmasta tällainen palkkakuri on ongelmallista. Asia on tietysti juuri niin kuin sanot, eli jos kaikki tekevät samansuuruisen sisäisen devalvaation niin kenenkään kilpailuasema ei muutu. Ja minustakin yleiseurooppalaiselle elvytykselle olisi nyt tilaa ja tarvetta. Suomen vaikutusvalta näihin asioihin lienee hyvin rajallinen. Osin sen vuoksi näkökulmani on tässä kirjoituksessa kansallinen.

  33. Austrian kirjoitti:

    Saksa pitäisi pakottaa nostamaan palkkatasoa sekä julkisia menoja, jotta liialliset ylijäämät sulaisivat pois…. :)

  34. Olli kirjoitti:

    Hei!

    Kiitos Nikulle oikein hyvästä kirjoituksesta, joka pakottaa kyllä miettimään omaa kantaa kriittisesti.

    Minulla on kaksi kohtaa, joihin toivoisin selvennystä:
    1. Eikö mainitsemasi kilpailukykyloikka eli sisäinen devalvaatio vähennä käytettävissä olevia tuloja ja siten toimi osaltaan elvytystä vastaan? Eli siis palkkojen alentaminen -> kokonaiskysynnän lasku
    2. Eikö puheet kilpailukykyloikasta ole yleiseurooppalaisia? Käsittääkseni muissa maissa noudatetaan tiukkaa palkkakuria ja GIPS-maissa palkat ovat laskeneet (?). Olen havaitsevinani kirjoituksesta implisiittisen ceteris paribus -oletuksen, jossa oletetaan vain Suomen muuttavan palkkapolitiikkaa, kun muiden Euroopan maiden palkat (ja siten kilpailukyky) pysyvät vakioina.

    Jos kaikki maat noudattavat tiukkaa palkkakuria, niin eikö nämä toimet vain kumoa toisensa? Mikäli kaikki maat laskevat palkkaansa (tai noudattavat tiukkaa palkkakuria) samanaikaisesti, niin eihän yhdenkään maan suhteellinen kilpailukyky kasva. Yhdistettynä nämä kaksi voisivat äärimmillään tarkoittaa, että yleiseurooppalainen hajautettu (jokainen maa päättää itse) sisäinen devalvaatio ei paranna yhdenkään maan kilpailkykyä, mutta romahduttaa Euroopan kokonaiskysynnän (ja siten suomalaisen vientiteollisuuden).

    Käsittääkseni ratkaisu olisi siis siten pikemminkin yleiseurooppalainen elvytys.

    Niku: mikä on kantasi palkka-alen vaikutuksesta kokonaiskysyntään ja palkka-alen analyysistä yleiseurooppalaisena nollasummapelinä? Mikä on kantasi johtopäätökseeni yleiseurooppalaisesta elvytyksestä?`

    Kiitos vielä Nikulle hyvästä kirjoituksesta. Akateeminen talousblogista on kyllä kohdallani tullut vakiolukemistoa ja mielestäni taso on jatkuvasti korkea.

    Terkuin,
    Olli

  35. Elvytyksen puolesta kirjoitti:

    Kun maailmalla kysyntä laskee ja finanssipolitiikkamme noudattelee yleistä Euroopan kiristävää linjaa joutuvat yritykset sopeutumaan uuteen tilanteeseen työntekijöitä irtisanomalla, ymmärtääkseni ehdotat jäljellä olevien työntekijöiden palkkojen alentamista, en vaan pysty käsittämään miten tämä johtaisi talouden elpymiseen, ensinnäkin mikään ei takaa, että työntekijöiden alennettujen palkkojen hyöty siirtyisi automaattisesti vientituotteiden hintoihin.
    Näen myös globaalisti tässä vaarana kilpajuoksun pohjalle eli kilpailun työn hinnalla ja jatkuvasti hiipuvan kysynnän kierteen.

    Muutenkin odottaisin enemmän huolta kotimaisen sektorin tilasta,
    vientisektorimme pärjää kilpailussa aivan hyvin, viime kuukaudelta meillä oli ylijäämäinen vaihtotase eli veimme enemmän kuin toimme.

    Nykyisellä työttömyystasolla en myöskään usko kotimaisen finanssielvytyksen nostavan palkkatasoamme ja täten syövän vientisektorimme kilpailukykyä, palkkatason nousu on tyypillistä yleensä täystyöllisyys vallitessa.

  36. kommentti kirjoitti:

    Muistion kaikki väitteet eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Muistiossa esimerkiksi väitetään:

    “Sen sijaan arvonlisäveron korottaminen ei koske vientiyrityksiä lainkaan, koska kotimaan arvonlisäveroa ei peritä myynnistä ulkomaille ja koska vientiyrityksille palautetaan myös välipanosten ostoihin sisältynyt arvonlisävero.”

    Miksi muistiossa väitetään, että arvonlisäveron korottaminen ei koskisi vientiyrityksiä LAINKAAN?

    Kotimaan ALV peritään yhä tietyissä tapauksissa myynnistä ulkomaille (pääsääntöisesti ALV maksetaan kohdemaahan, mutta ei aina), ja välipanosten ostoihin sisältyvää arvonlisäveroa ei palauteta kaikissa tapauksissa myöskään myyjälle. Viimeksi mainittu tilanne vallitsee mm. mikrokokoisissa yrityksissä, joilla ei ole edes ALV-velvollisuutta, jolloin ne maksavat kuluistaan täydet ALV:t voimatta myöskään vähentää niitä.

Vastaa