Ruotsi on nykyään muodissa. Paitsi että ruotsalaiset pärjäävät paremmin jalkapallossa ja euroviisuissa menee länsinaapurin taloudessakin paljon paremmin. Näiden ikuisten hannuhanhien menestyksen salaisuutta on etsitty mm. joustavammista työmarkkinoista. Onkohan tarinassa perää.
Työmarkkinoiden joustavuudella voidaan tarkoittaa montaa asiaa. Palkat voivat olla joustavia ja palkoista voidaan sopia kollektiivisesti työehtosopimuksilla tai sitten joustavammin yritys- tai yksilötasolla. Työsuhteen muissakin ehdoissa kuten irtisanomissuojassa voi olla eroja. Työttömyysturvan tasossa ja työnteon kannustimissakin saattaa olla eroja. Mutta millä mittarilla Suomi ja Ruotsi eroavat.
Sekä Suomessa että Ruotsissa valtaosa palkansaajista kuuluu ammattiliittoon. OECD:n viimeisten tilastojen mukaan Suomessa 69% ja Ruotsissa 68%. Kumpikin luku on maailman korkeimpia. Palkkaneuvottelujärjestelmässä on eroja, mutta kummassakin maassa työehdoista neuvotellaan ammateittain tai toimialoittain järjestäytyneitten liittojen välillä. Ruotsalaiset työehtosopimukset eivät ole Suomen tapaan yleissitovia (vaikka olen joskus vahingossa muuta väittänyt). Tästä huolimatta Ruotsissakin 80% työntekijöistä on OECD:n mukaan palkkasopimusten piirissä. Suomessa saman tilaston mukaan 90%. (OECD Employment Outlook 2012) Ruotsissa suureen osuuteen vaikuttaa työnantajien korkea järjestäytymisaste ja se että järjestäytyneen työnantajan pitää noudattaa työehtosopimusta vaikka työntekijä ei liittoon kuuluisikaan.
Irtisanomissuojassakaan ei ole merkittäviä eroja. Ruotsissa vakituisten työntekijöiden irtisanominen on tavallisimmin käytettyjen OECD indikaattorien mukaan hieman hankalampaa kuin Suomessa mutta toisaalta määräaikaisia työsuhteita säädellään Suomea vähemmän. (OECD Employment Outlook 2013) Ruotsalainen erikoisuus on lakiin viety “last-in-first-out”- politiiikka, jonka mukaan pisimpään yrityksessä ollut on irtisanomisjärjestyksessä viimeinen. Suomessa irtisanomisjärjestystä koskevia säännöksiä ei ole laissa mutta niitä löytyy joistakin työehtosopimuksissa. Tosin niissäkin työsuhteen pituus on vain yksi irtisanomisjärjestykseen vaikuttavista tekijöistä. Määräaikaisissa työsuhteissa on ruotsalaisista palkansaajista hieman suurempi osuus (16%) kuin suomalaisista (14%). Osa-aikatyö on sen sijaan OECD:n mukaan Ruotsissa selvästi yleisempää 24% vs. 14%.
Ruotsin palkkahajonta on aikuisväestön osaamista mittaavassa PIAAC tutkimuksessa mukana olleiden maiden pienin ja saman tutkimuksen mukaan vähiten riippuvainen työvoiman osaamisesta. Suomi sijoittuu näissä vertailussa 22 maan joukossa toiseksi ja kolmanneksi (OECD Employment Outlook 2015). Minimipalkkaa ei ole sen paremmin Ruotsissa kuin Suomessakaan, mutta työehtosopimusten alimmat palkat käytännössä muodostavat minimin. Ruotsissa nämä ovat Suomea hieman suurempia sekä absoluuttisesti että suhteessa keskipalkkoihin. (Skedinger 2010)
Työttömyysturva on OECD:n tilastojen mukaan Ruotsissa pienituloiselle anteliaampi mutta keskituloiselle Suomea niukempi. Erot riippuvat tosin myös työttömyyden kestosta ja huollettavien lasten lukumäärästä. Ruotsissa työttömyyskorvauksissa on katto. Selvempi ero on ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kestossa, joka Ruotsissa on Suomea lyhyempi, vain 300 päivää. Aktiiviseen työvoimapolitiikkaankin Suomi ja Ruotsi sijoittavat suunnilleen yhtä paljon rahaa - mutta OECD tilastojen mukaan paljon vähemmän kuin flexicurityn mallimaa Tanska. Itse asiassa työttömyysastekin on vuodesta 2005 lähtien ollut suhteellisen samanlainen, vasta viime vuosina ruotsissa työttömyystilanne on ollut selvästi suomea parempi. Edelleen nuorisotyöttömyys on Ruotsissa Suomea suurempi.
Kaiken kaikkiaan Suomen ja Ruotsin työmarkkinoitten yhtäläisyydet ovat paljon suurempia kuin niiden erot. Joustavien työmarkkinoitten mallia etsivien pitää etsiä kauempaa - vaikkapa Saksasta. Samaten selitysten ruotsalaisten parempaan talouskehitykseen pitää löytyä muualta kuin työmarkkinoiden joustoista. Valtakunnanrajan poistaminen Torniojoesta ja ruotsalaisen työmarkkinamallin käyttöönotto myös vanhassa Itämaassa ei suomalaisia työmarkkinoita joustavammaksi muuttaisi.
Aihealueet: Työmarkkinat
Aki :
Sari Sairaanhoitaja on saanut ehkä vähän liikaakin mainetta. Suomessa olisi syksyllä 2007 voitu tehdä suhdannetilanteeseen nähden aika isoja palkankorotuksia, vaikka ne olisi tehty vientiteollisuuden johdolla. Vuonna 2007 oli myöhemmän tiedon perusteela arvioituna hurja suhdannepiikki jossa tuotannon volyymi ylitti potentiaalisen tuotannon 5 prosentilla. Vaan tätä ei tiedetty silloin, Valtiovarainministeriön syksyn 2007 taloudellisen katsauksen mukaan elettiin normaalisuhdannetta, estimaatti tuotannon volyymin ja potentiaalisen tuotannon erolle (output gap) oli 0,5%. (Nämä numerot poimittu Talouspolitiikan arviointineuvoston viime kevään raportista, vuoden 2007 Taloudellista katsausta ei enää netistä löytynyt)
Heikki:
En minäkään ole pitänyt Ruotsin työmarkkinoita erityisen joustavina. Sen sijaan pikaisen googlailun perusteella aika moni tunnettu suomalaisekonomisti on saanut “Ruotsin” ja “joustavat työmarkkinat” mahtumaan jos ei samaan lauseeseen niin ainakin samaan kappaleeseen.
Kolumnilla ei ollut tarkoitus todistella, että mitään ei tarvitse tehdä tai edes että jotain tarvitsisi tehdä vaan pikemminkin että ruotsalaisen mallin noudattaminen ei hurjasti suomalaisia työmarkkinoita muuttaisi.
Ehkä mallia voi pikemminkin katsoa niin että vaikkapa ruotsalaisen tutkimuksen tulokset siellä tehtyjen reformien vaikutuksesta voivat olla kohtuullinen ennuste siitä, mitä tapahtuisi jos Suomessa tehtäisiin vastaavanlaisia reformeja.
Erot eivät ehkä ole isot mutta ne voivat silti olla merkittävät. Vaikka sopimuksista neuvotellaan molemmissa maissa usein liittojen välillä, Ruotsissa esimerkiksi vientiteollisuus asettaa palkka-ankkurin, Suomessa Sari sairaanhoitaja. Kirjoitus myös todistaa että yksilötasolla palkkahajonta on Suomessa ja Ruotsissa keskimäärin samanlainen, mutta se ei vielä kerro millainen palkanasetanta on yritystasolla. Esimerkiksi liitoissa neuvoteltua yleiskorotusta ei ole Ruotsissa pakko antaa kaikille (ainakaan julkisella sektorilla) mutta Suomessa on. Espanjassa puolestaa yleiskorotus on korotusten maksimi, ei minimi niinkuin Suomessa. Ruotsin puolesta puhuvat myös teksissä mainitut erot osa-aikatyössä ja työttömyysturvan kestossa. Niillä on merkittävä vaikutus työmarkkinoilla.
Johtopäätöksiä lukemastaan kyennee lukijoiden valtaenemmistö tekemään.
Minä en ainakaan ole olettanut Ruotsin työmarkkinoiden olevan joustavammat. Olen huolissani jos tuosta havainnosta riemastutaa, ja kuvitellaan näin tulleen todistetuksi ettei mitään tarvitsekaan tehdä.
Liian hitaasti ymmärretään, että Suomi tarvitsee aidosti joustavat työmarkkinat, paikallisen sopimisen, ns. Viron mallin. Ruotsilla sen sijaan on varaa pitää joustamattomat työmarkkinansa, mutta meillä ei. Tarvitseeko perustella miksi? Syy ei ole vieras valuuttamme vaan siihen nähden kelvoton työmarkkinasysteemi.
Kritisoin tuollaisia vertailuja, kun samalla jätetään havainnon johtopäätökset ilmaisematta.