Varallisuusvero takaisin?

28.6.2019 Kirjoittanut Niku Määttänen

Varallisuusvero puhuttaa niin Suomessa kuin maailmallakin. SAK esitti alkuvuonna julkistamassaan vero-ohjelmassa varallisuusveroa yli 100 000 euron omaisuudelle  (asuntovarallisuus pois lukien). Yhdysvalloissa senaattori Warren ajaa varallisuusveroa yli 50 miljoonan euron varallisuudelle. Warrenin ehdotukselle on tullut tukea eräiltä miljardööreiltä ja ekonomisteilta.

Itse en näe varallisuusveroa tarpeellisena ainakaan Suomessa. Yksi syy on se, että varakkaimmat ihmiset pystyvät usein suhteellisen helposti kiertämään varallisuusveroa muuttamalla omaisuuttaan muotoon, jonka arvoa on vaikea määrittää, tai siirtämällä sitä ulkomaille. Tämä lienee tärkein syy sille, että monet maat ovat luopuneet (yleisestä) varallisuusverosta.

Perustavampaa laatua oleva varallisuusveron ongelma liittyy minusta säästämiskannustimiin.

Verotukseen perehtyneet taloustieteilijät esittävät usein, että säästämiselle saatavaa ns. normaalituottoa tulisi verottaa suhteellisen kevyesti tai ei kenties lainkaan. Normaalituotolla tarkoitetaan tuottoa, jonka kuka tahansa saa rahoitusmarkkinoilta jokseenkin riskittömästi. Sitä voi pitää korvauksena kulutuksen lykkäämiselle. Välttämällä normaalituoton verottamista halutaan välttää sitä, että verotus kannustaisi kuluttamaan mieluummin tänään kuin huomenna.

Normaalituoton ylittävien tuottojen verottaminen on vähemmän ongelmallista, ainakin jos verojärjestelmään liittyy kattava tappiontasausjärjestelmä. Jos sijoittaja uskoo saavansa jostakin sijoituksesta tavallista korkeamman tuoton, siihen kannattaa todennäköisesti sijoittaa (mahdollisesti lainarahalla), vaikka osa normaalituoton ylittävästä tuotosta menisi veroihin. Normaalituoton ylittävien tuottojen verotuksella päästään myös kiinni esimerkiksi monopolivoittoihin. (Aiheesta vähän lisää täällä).

Varallisuusvero toimii tässä suhteessa päinvastoin kuin mitä teoria yleensä suosittaa. Ajatellaan esimerkiksi yhden prosentin varallisuusveroa. Jos varallisuuden tuotto on kaksi prosenttia, tuoton veroasteeksi tulee tällöin 50 prosenttia. Jos taas varallisuuden tuotto on 10 prosenttia, myös veroaste jää 10 prosenttiin. Varallisuusvero tarkoittaa siis, että pienten tuottojen verotus on suhteellisen ankaraa ja suurten tuottojen kevyttä.

Nämä varallisuusveron ongelmat voivat toki jäädä pieniksi, jos veroprosentti on matala. SAK viittaa 0,1 prosentin vuotuiseen varallisuusveroon. Se ei yleensä loisi suurta kannustinta veron kiertämiseen eikä välttämättä juuri vähentäisi säästämistäkään.

Hyvin matala varallisuusvero pakottaa kuitenkin miettimiään sen hallinnollisia kuluja suhteessa verokertymään. Uutena verona varallisuusvero lisäisi verotukseen liittyviä kustannuksia sekä verottajan että verotettavien kannalta. SAK:n mallissa veron määrä olisi useimpien veroa maksavien kotitalouksien kohdalla vain muutamia kymmeniä tai satoja euroja. Varallisuuden raportoimiseen liittyvä vaiva saattaisi monen veronmaksajien kannalta olla itse veroa suurempi kustannus.[1] Myös SAK:n ohjelmasta löytyy minusta useita paljon paremmin perusteltuja ehdotuksia pääomaverotuksen kiristämiseksi, jos sille tielle halutaan lähteä.

Edellä sanottu koskee yleistä varallisuusveroa, joka kattaisi ainakin useimmat varallisuuserät. Myös kiinteistövero määräytyy suoraan kiinteistön (verotus)arvon eikä sen tuoton perusteella. Maan arvoon kohdistuva kiinteistövero on kuitenkin minusta - tietenkin - erittäin hyvä vero. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että maa ei verotuksen seurauksena vähene tai lähde ulkomaille. Kiinteistövero on myös (epätäydellinen) keino verottaa omistusasuntovarallisuuden tuottoa edes hieman.

Pidän myös perintöveroa hyödyllisenä osana verojärjestelmäämme, vaikka sekin muistuttaa varallisuusveroa. Yksi mielestäni hyvä argumentti perintöveron puolesta liittyy siihen, että osa perinnöistä on tietyssä mielessä suunnittelemattomia. Ihmiset tulevat jättäneeksi perintöjä osin siksi, että elinaikaa koskevan epävarmuuden takia kuolema yllättää, jolloin säästöjä jää helposti käyttämättä. Perintövero ei vähennä tällaisten perintöjen määrää. Perintöveroa voi tietysti puolustaa myös tulonjakonäkökulmasta.[2]

Se, miten pääomaa tulisi verottaa, on monimutkainen ja kiinnostava juttu. On syytä todeta, että aihe ei ole mitenkään loppuun käsitelty edes tutkijoiden keskuudessa. Haluankin lopuksi tuoda esiin yhden argumentin varallisuusveron puolesta eräästä keskeneräisestä tutkimuspaperista.

Kuten edellä totesin, varallisuusvero verottaa suuria tuottoja kevyemmin kuin pieniä. Tätä voi tietystä näkökulmasta pitää hyvänäkin asiaa. Ajatellaan maailmaa, jossa on taitavia ja vähemmän taitavia yrittäjiä. Kumpikin heistä sijoittaa pääomaa erilaisiin hankkeisiin. Taitavat yrittäjät saavat pääomalle korkean tuoton ja vähemmän taitavat matalan tuoton. Yrittäjät eivät pysty lainaamaan, ainakaan kovin paljon, ja siksi taitavienkin yrittäjien investointeja rajoittaa heidän käytettävissään olevan pääoman määrä.

Tällaisessa maailmassa varallisuusvero voi olla parempi tapa verottaa yrittäjiä kuin tavanomainen pääomatulovero. Verrattuna pääomatuloveroon, varallisuusvero kohdistaa isomman osan verotaakasta vähemmän taitaville yrittäjille. Tällöin taitaville yrittäjille jää enemmän resursseja, minkä seurauksena pääoman keskimääräinen tuotto ja samalla bkt on korkeampi.

On syytä huomata, että tässä tapauksessa varallisuusvero on omiaan kasvattamaan varallisuuseroja verrattuna pääomatuloveroon, joka tuottaa yhtä paljon verotuloja. Varallisuusverotukseen siirtyminen keskittää pääomat entistä enemmän taitaville yrittäjille. Artikkelissa tarkastellussa mallissa varallisuusvero on kuitenkin myös työntekijöiden kannalta parempi kuin pääomatulovero, sillä pääoman parempi allokaatio nostaa palkkatasoa.

En ole vakuuttunut tämän analyysin kaikista johtopäätöksistä, sillä osa mallin oletuksista on minusta aika äärimmäisiä. Sen kuvaama mekanismi saattaa silti olla relevantti. Voi olla, että omakin käsitykseni varallisuusveron hyödyllisyydestä suhteessa tavanomaiseen pääomatuloveroon tulee vielä muuttumaan.


[1] SAK perustelee varallisuusveroa myös sillä, että se toisi varallisuuserot paremmin näkyviin. Samaan tavoitteeseen voitaisiin kuitenkin kenties päästä tehokkaammin antamalla Tilastokeskukselle lisää resursseja varallisuustutkimuksen tekemiseen.

[2] Yleisempi varallisuus-, kiinteistö- ja perintöverotuksen tarkastelu löytyy täältä.

Avainsanat:

Aihealueet: Julkinen talous, Makro

13 kommenttia kirjoitukseen “Varallisuusvero takaisin?”

  1. Juha-kummi kirjoitti:

    Warrenin ehdotus on varteenotettava vaihtoehto.

  2. JH kirjoitti:

    Amatööri kysyy:

    1) Normaalituoton verotuksesta. Onko nykymaailman tilanteessa kuinka olennaista kannustaa olemaan kuluttamatta nykyisyydessä? Onko enää yhteiskunnallista tarvetta kerryttää pääomia (kannustaa säästämiseen), kun maailma tursuaa elvytys-/lainarahaa muutenkin?

    2) Voisiko vaikeasti hinnoiteltavan omaisuuden verotusarvon kytkeä sen vakuutusarvoon? Eikö tämä kannustaisi omistajaa ilmoittamaan omaisuutensa arvon mahdollisimman täsmällisesti?

  3. Kirsikka kirjoitti:

    Haaparanta viittasi vasemman äärilaidan tutkijoihin Suomessa ja maailmalla. Olisi mukava saada vertailun vuoksi viitteitä myös toisen äärilaidan näkemyksiin, vaikka tulonjakotutkijoiden joukosta sellaisia voikin olla vaikea löytää.

  4. Pertti Haaparanta kirjoitti:

    Saez-Zucman käsittelee paitsi varallisuusveron vaikutuksia myös sen toteuttamista. Tämä toki usalaisessa ympäristössä, mutta siitä varmasti on hyötyä myös pohdittaessa, millaista varallisuusveroa Suomessa voi toteuttaa tehokkaasti.

    Ilman tällaista lankeamme helposti Albert Hirschmanin tarkastelemaan “taantumuksen retoriikkaan”, “millään politiikkamuutoksilla ei ole vaikutuksia, ei ainakaan hyödyllisiä”.

  5. Niku Määttänen kirjoitti:

    Pertti,

    Tarkoitukseni ei ollut tarkastella minkä verran pääomaa pitäisi verottaa, vaan pikemminkin miten sitä pitäisi verottaa. Siksi en pitänyt tarpeellisena pohtia laajemmin verotuksen lähtökohtia esim. tulonjakoon liittyen. Ilmeinen vaihtoehto varallisuusverolle on nostaa hieman pääomatuloveroa. Tulonjakovaikutus olisi luultavasti samankaltainen.

    Pääomatulojen optimaaliseen verotukseen liittyen viittaan tulokseen tai johtopäätökseen, jonka mukaan normaalituottoa on perusteltua verottaa kevyemmin kuin sen ylittäviä tuloja. Tämä johtopäätös ei välttämättä muutu epätäydellisten markkinoiden myötä. (Toki se VOI muuttua, kuten nimenomaan kirjoitukseni lopussa tuon esille.)

  6. Pertti Haaparanta kirjoitti:

    Kun keskustellaan veroista, niin olisi kai syytä kertoa, millaisista lähtökohdista verojärjestelmää punnitaan. Optimaalisen verotuksen teoria on tällainen teoria, joka perustuu jollekin yhteiskunnan hyvinvoinnin mittarille ja kuvaukselle talouden toiminnasta, aivan kuten Niku viitatessaan mahdollisuuteen, että yhteiskunta haluaa tasata tuloja ja/tai varallisuutta.

    Tavanomaisin optimaalisen verotuksen teorian oletuksin voidaan hyvin perustella se, miksi pääomatuloja tulisi verottaa, miksi tuloveron tulee olla progressiivinen,ja miksi pienituloisten työssäkäyntiä tulisi tukea. Kaikki tämä löytyy vaikkapa Peter Diamondin ja Emmanuel Saezin artikkelista https://www.aeaweb.org/articles?id=10.1257/jep.25.4.165.

    Aiheisiin voi perusteellisemmin tutustua Matti Tuomalan kirjasta Optimal Redistributive Taxation. Tulosten taustalla on myös se, että oletuksesta, että markkinat ovat täydelliset, luovutaan. Nikun mainitsemat tulokset pääomatulojen verotuksesta perustuvat kokonaan täydellisten markkinoiden oletukselle.

    Myös varallisuuden verotukselle löytyy perusteita. Gabriel Zucman ja Saez ovat keränneet niitä tähän artikkeliin: http://gabriel-zucman.eu/files/saez-zucman-wealthtaxobjections.pdf.

    Yritysverotukselle löytyy myös perusteluita. Epätäydellinen kilpailu olemassaolo tarjoaa yhden sellaisen ja viime aikoinahan on saatu useita tutkimustuloksia, että kilpailu on monilla toimialoilla vähentynyt.

  7. A kirjoitti:

    Lopun argumenttisi varallisuusveron puolesta pääomatuloveroa vastaan oli se, että tällöin maailman omaisuudet kertyvät niille, jotka osaavat sijoittaa ne tuottavimpiin, jolloin talouden, tuottavuuden ja palkkojen kasvu maksimoituu. Se ei ole argumentti varallisuusveron puolesta vaan pääomatuloveroa vastaan, mieluiten molempia vastaan ja kulutusverojen puolesta.

  8. Niku Määttänen kirjoitti:

    Rokka,

    Täydennyksenä vielä edelliseen: Voimme myös ajatella kahta perheyritystä joiden verotusarvot ovat samat ja vastaavat aina oikealla tavalla diskontattua odotettujen voittojen nykyarvoa verojen jälkeen. Seuraavana vuonna toinen yrityksistä menestyy satumaisen hyvin. Tulevat varallisuusverot ovat edelleen molempien yritysten omistajille suurin piirtein yhtä suuret, jos voitot maksetaan menestyneestä yrityksestä pian ulos osinkoina.

    Kuten 2. alaviitteeseen linkkaamassani jutussakin mainitaan, varallisuusveron yksi ongelma pääomatuloveroon verrattuna on se, että se ei kohdistu odottamattomiin tai “tuulentuomiin” voittoihin.

  9. Rokka kirjoitti:

    Totta. Aikaisempi kommenttini tosiaan redusoituu siihen, lasketaanko varallisuusvero osuutena varallisuuden todellisesta (markkina)arvosta vai pikemminkin (joskus aikoinaan) tehdyn investoinnin suuruudesta. Sivuutin jälkimmäisen, koska pikamietinnän perusteella tuollainen “investointivero” johtaa valtaviin ongelmiin: jos investoin tonnin “kankkulankaivoon”, niin kankkulankaivo on siis tonnin arvoinen. Jos se ei kuitenkaan koskaan ala tuottaa mitään, niin sen arvo on joko pidettävä maailman tappiin asti tonnina tai nollattava joskus. Molemmat vaihtoehdot tuntuvat johtavan ylivoimaisiin ongelmiin? Siksi ajattelin, että vain oikean markkina-arvon tavoittelu on mielekäs vaihtoehto. Tätä kiinteistöveronkin tapauksessa parhaillaan fiksataan. Listaamattomilla on kohtuullinen paine tehdä arvonkorotuksia ja -alennuksia ja viestiä tilinpäätös viranomaisille. Jokatapauksessa, omaisuuden arvottamisen haaste taitaa olla varallisuusveroidean suuri miinus kuten moni on jo todennut.

  10. Niku Määttänen kirjoitti:

    Ilkka,

    Kiitos kommenteista! Argumenttisi, että varallisuusvero on hyödyllinen koska se
    “hajauttaa” verorasitusta ja tekee siten verojen kiertämisen hankalammaksi kuulostaa minusta sinänsä järkevältä. Mielelläni lukisin analyysin siitä, missä määrin pääomatuloveroa nyt Suomessa kenties kierrettään ja kuinka varallisuusvero sitten toimisi niissä tilanteissa.

    On varmaan totta, että varallisuustietojen keräämisen ja raportoinnin aiheuttamat kustannukset ovat kohtuullisia, jos verotettava varallisuus koostuu esim. vain suomalaisista pörssiosakkeista tai sijoitusrahastoista. Mutta jo listaamattomien yritysten osakkeet ja monet ulkomaiset sijoitukset voivat olla paljon hankalampi asia, arvotauluista ja -viineistä puhumattakaan.

    Rokka,

    Erittäin hyvä pointti!

    Sinä ymmärtääkseni oletat, että rahasammon verotusarvo määräytyy (täydellisillä) markkinoilla. Minä taas oletin (implisiittisesti) että näin ei välttämättä ole. Mutta voi tosiaan ajatella, että esimerkissä tuoton veroaste vaihtelee sen takia, että varallisuuden verotusarvo on väärä.

    Näin voi tietysti käydä myös todellisuudessa. Esim. listaamattoman yrityksen markkina-arvo ei ole välttämättä kenenkään tiedossa.

    Myös “use it or lose it” käsittääkseni olettaa, että varallisuusvero ei määräydy yrityksen (tai oikeastaan yritttäjän) markkinarvon mukaan (koska markkinat ovat hyvin epätäydelliset). Näin tulkitsen jo johdannon simppelin esimerkin. (Lisäksi end-of-period wealth ei näyttäisi perustuvan voittojen odotettuun nykyarvoon.) Mutta kieltämättä tämä hyvin keskeinen asia jää minusta paperissa vähän epäselväksi.

  11. Rokka kirjoitti:

    Minusta näyttää, että blogin esimerkin ensimmäisen sijoittajan varallisuusverolaskelma on “keskeneräinen”: hän ei maksa tuottoon suhteutettuna mainittua 50% veroa vaan todellakin ihan saman prosentin kuin tuottavampi sijoittaja.
    Rahasampon arvo on sen tuottaman tuottovirran nykyarvo. Eli A = T+T/(1+q)+T/(1+q)^2+… = T/q, jossa A on rahasampon arvo, T on sen antama vakiosuuruinen vuotuinen tuotto ja q on korkokanta. Jos sampoon kohdistuu varallisuusvero niin se pienentää sijoittajan saamaa vuotuista tuottoa eli rahasampon arvo tässä tilanteessa onkin A = (T-vA)/q, jossa v on varallisuusveroaste. Tästä saadaan ratkaistua sampon todelliseksi arvoksi A = T/(v+q) ja maksettavaksi varallisuusveroksi vT/(v+q). Sekä omaisuuden arvo, että siitä maksettava varallisuusvero ovat suoraan verrannollisia omaisuuden vuotuiseen tuottoon. Käsittääkseni “use it or lose it” oli päätynyt tähän samaan tulokseen kun he kirjoittavat “entrepreneurs who have similar wealth levels pay similar taxes regardless of their productivity”. Tämä on ristiriidassa blogin “pienten tuottojen verotus on suhteellisen ankaraa ja suurten tuottojen kevyttä.” kanssa?

  12. Tuomo Oivanen kirjoitti:

    Varallisuuden verottaminen edellyttäisi, että henkilö ilmoittaa kaikki omistamansa varallisuuden ”maailman laajuisesti” Suomen Verohallinnolle. Tämä pakko koskisi myös salattujen varojen ilmoittamista. Jos jotain jätettäisiin ilmoittamatta, asiaa selvitettäisiin rikoslain veropetospykälien valossa. Tässä mielessä varallisuusveron poistaminen nollasi salattujen varojen omistamiensa aiheutuneet sanktioit (mm rahanpesu).

    Varallisuuden realisoitunut kasvu synnyttää pääsääntöisesti verotettavaa tuloa. Jos Verohallinto ei tiedä mitä varallisuutta verovelvollinen omistaa, ei varojen myötä syntynyttä omaisuuden realisoitunutta verotettavaa voittoa voida verovalvoa, joten se on jätetty ilmoittamatta.

    Jos tämän salatun voittoa kartuttaneet omaisuuden joutuisi nyt ilmoittamaan, joutuisi verovelvollinen ilmiantamaan itsensä tulojen salaamisesta eli veropetosteosta.

  13. Ilkka Kaukoranta kirjoitti:

    Alla kommentit jotka laitoin jo twitterissä:

    Hyvin perusteltuja näkökulmia kuten yleensäkin. Perintöveron yksi ongelma on se, että sitä pystyy kiertämään muuttamalla tilapäisesti ulkomaille ja lahjoittamalla varallisuuden siellä. Varallisuusveroon ei toimisi sama verosuunnittelukeino.

    Pääomaveroon sisältyy taas ainakin toistaiseksi se ongelma, että arvonnousun voi realisoida ulkomailla tai jättää kokonaan realisoimatta elinaikaan, jolloin se jää verottamatta Suomessa. Varallisuusveroon ei sisälly tätä samaa ongelmaa.

    Missään nimessä en korvaisi pääomaveroa tai perintöveroa varallisuusverolla, mutta se voisi olla hyödyllinen osa veropalettia. Hajauttamalla verorasitusta erilaisiin veroihin vähennetään kannustimia ja mahdollisuuksia verosuunnitteluun, kun sama kikka ei toimi kaikissa.

    Ja varallisuustietojen keräämisestä olisi uskoakseni hyötyä sekä julkisen keskustelun että tutkimuksen kannalta. Verotuksen aiheuttama vaiva olisi yksittäisen verovelvollisen kannalta hyvin pieni, koska valtaosa tiedoista menisi automaattisesti pankista tai rahastoyhtiöstä tms.

    Blogini varallisuusverosta:
    https://www.sak.fi/ajankohtaista/blogi/varallisuuserojen-kimppuun-verolla-sak-esittaa-yleista-varallisuusveroa

Vastaa