Kansainvälistä kauppaa pidetään yhtenä syynä ympäristöongelmien pahenemiseen. Perusteita löytyy ainakin kaksi. Tavaroiden kuljetus lisää päästöjä. Lisäksi kansainvälinen kauppa on osa ketjua, jossa saastuttava tuotanto siirretään maihin, joissa päästöille ei aseteta rajoja ja näin syntyvät halvat tuotteet “”ostetaan takaisin” tiukempien päästörajoitteiden maihin. Jälkimmäistä ilmiötä kutsutaan “saasteparatiisi”-ilmiöksi.
Kritiikissä ei yleensä kuitenkaan kerrota, mitä päästöille tapahtuisi tai olisi tapahtunut, jos kauppa olisi kielletty. Arik Levinson on tehnyt tällaisen laskelman Yhdysvalloille (”Technology, International Trade, and Pollution from US Manufacturing”, American Economic Review 2009, No. 5). Hän on tutkinut, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että siellä teollisuudessa rikki- ja typpidikoksidin, hään ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt ovat laskeneet 1970-luvulta alkaen erittäin paljon.
Tärkein tekijä on teknologinen muutos: tuotantotekniikoita on kehitetty niin, että päästöt ovat nyt pienemmät. Kaksi muuta mahdollista tekijää ovat tuotantorakenteen muutos ja kansainvälinen kauppa. Yhdysvaltain teollisuuden tuotantorakennekin on muuttunut niin, että tuotantoaan ovat enemmän kasvattaneet alat, joilla päästöt ovat pienemmät kuin keskimääräiset päästöt. Eikö tällä perusteella voisi olettaa, että Yhdysvaltain kansainvälinen kauppa olisi sitten lisännyt päästöjä maailmassa tuomalla ulkomailta enemmän päästöjä aiheuttavia tuotteita.
Levinson tutkii Yhdysvaltojen teollisuustavaroiden tuonnin vaikutusta päästöihin selvittämällä, mitkä päästöt olisivat olleet, jos ne tuonnin sijasta olisikin valmistettu Yhdysvalloissa. Hän havaitsee, että päästöt olisivat jälkimmäisessä tapauksessa suuremmat kuin ne ovat nyt, kun tavarat tuodaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltain teollisuustavaroiden tuonnin rakenne on tullut nopeammin vähäpäästöisemmäksi kuin kotimaisten tavaroiden tuotantorakenne.
Levinson ottaa laskelmissaan huomioon myös sen, että jos tuodut tavarat olisi tuotettu Yhdysvalloissa, niin tuotannon tarvitsemien välipanosten tuotanto lisää päästöjä. Hän tarkastelee myös sitä, ovatko tulokset erilaiset eri maaryhmille, erityisesti sitä, onko tuonti kehitysmaista tuontia “saasteparatiiseista”. Ei ole.
Avainsanat: kansainvälinen kauppa, päästöt
Aihealueet: Kansainvälinen talous
“Levinson tutkii Yhdysvaltojen teollisuustavaroiden tuonnin vaikutusta päästöihin selvittämällä, mitkä päästöt olisivat olleet, jos ne tuonnin sijasta olisikin valmistettu Yhdysvalloissa. Hän havaitsee, että päästöt olisivat jälkimmäisessä tapauksessa suuremmat kuin ne ovat nyt, kun tavarat tuodaan.”
En ymmärtänyt. Mihin tämä perustui?
Onko niin, että tuotteet yleensä tuotetaan halvimmalla niissä maissa, joissa ne saadaan vähimmin resurssein tuotettua?
Maatalouden kohdalla ymmärrän tämän olevan tyypillistä, ovathan kotimaiset kasvihuonetomaatit pahempia kuin espanjalaiset lentotomaatit.
Tutkimus kuitenkin koski vain teollisuutta?
Onko kyse sentapaisista ilmiöistä kuin
- raaka-aineet lähellä
- halpaa työvoimaa, jolla vältetään joitain saastuttavia teknisiä prosesseja?
- muuta, mitä?
Hyvä kirjoitus. Tällainen tutkimus on tarpeellista, jotta voidaan arvioida esim. väitteitä päästökaupan aiheuttamasta hiilivuodosta.
Toisaalta täytyy myös huomata, että kansainvälisestä kaupasta on hyötyä saasteiden allokoinnissa. Vaikka saastemäärä pysyisikin samana (mitä se siis ei tee…) se kohdistuu niille jotka ovat sitä valmiimpia kantamaan.
Eli kansainvälisestä kaupasta on saateiden suhteen vielä enemmän hyötyä kuin pelkkä saasteiden väheneminen antaisi ymmärtää.