Matkailu- ja ravintola-alan edunvalvontajärjestö MaRa vaatii ravintolapalveluiden arvonlisäverokannan laskemista syksyllä samalla kun elintarvikkeiden arvonlisäverokantaa lasketaan. Kaupasta ostetun ruoan arvonlisävero on jo nyt matalampi kuin ravintolaruoan ja ero kasvaa entisestään lokakuussa, jolloin elintarvikkeiden arvonlisäverokannan on määrä laskea nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin. Hallitus ei ole ainakaan vielä tehnyt eduskunnalle esitystä ravintolapalveluiden arvonlisäverokannan laskemisesta.
MaRa perustelee vaatimustaan ensinnäkin sillä, että elintarvikkeiden alv-alennus vääristää ruokakauppojen ja ravintoloiden välistä kilpailutilannetta. Lisäksi MaRa korostaa, että ravintolapalveluiden alv-alennuksella olisi merkittävä työllisyysvaikutus.
MaRan perustelut ovat minusta asiallisia. On ensinnäkin selvää, että kaupasta (erityisesti valmisruokatiskiltä) ostettu ruoka on läheinen substituutti ravintolaruoalle eli kuluttaja voi helposti korvata ravintola-annoksen kaupasta ostetulla ruoalla. Näin ollen elintarvikkeiden alv-alennus vähentää erityisesti ravintolapalveluiden kysyntää.
Myös MaRan työllisyysargumentille löytyy tukea talousteoriasta. Voidaan nimittäin ajatella, että sellaisia markkinapalveluita, jotka kuluttajan on helppo korvata omalla työllään, pitäisi verottaa muita palveluita kevyemmin. Kotiruokahan nauttii eräänlaista veroetua ravintolaruokaan nähden jo sen vuoksi, että kuluttajien omaa ruoanlaittoa ei (ilmeisistä syistä) veroteta, kun taas ravintolakokin työpanos tulee verotetuksi monella eri verolla. Ravintolapalveluiden alv-alennusta voisi tästä syystä pitää ainakin perustellumpana kuin elintarvikkeiden alv-alennusta.
Minustakin siis ravintolapalveluiden arvonlisäverokantaa pitäisi laskea jos ja kun elintarvikkeiden arvonlisäverokantaa lasketaan. Ongelma on tietysti se, että verotulomenetykset kasvavat silloin edelleen
Kaikkein paras ratkaisu olisi, että hallitus vielä luopuisi elintarvikkeiden arvonlisäverokannan alentamisesta. Julkinen taloutemme on joka tapauksessa heikentymässä nopeasti ja verotusta tullaan kiristämään. Tällaisessa tilanteessa hyvin toimivan arvonlisäverojärjestelmän heikentäminen on vastuutonta politiikka.
Avainsanat: arvonlisäverotus
Aihealueet: Julkinen talous
Elyvytyksen vuoksi haluaisimme, että ihmiset aikaistaisivat kulutustaan, eli kuluttaisivat enemmän nyt, kun taloudessa menee huonosti, ja vastaavasti tietysti vähemmän joskus tulevaisuudessa. Pysyvä alv-alennus (yleinen tai vaikka vain ruoan), samoin kuin tuloveroalennus, on siihen tehoton keino, koska se ei muuta tämän päivän kulutuksen hintaa suhteessa tulevaisuuden kulutuksen hintaan. Tilapainen alv-alennus sen sijaan tekee kulutuksesta tänään halvempaa kuin kulutuksesta tulevaisuudessa. Siispä kuluttajien kannataa aikaistaa joitakin ostoksiaan.
En ymmärrä ollenkaan, mitä ajat takaa seuraavalla “Edelleen voi olla teoreettisesti oikein, että pienituloisten verotus palauttaisi enemmän talouden kiertoon. Mutta sosiaalisesti se kohdistuisi vain yhteen ryhmään, vähän ansaitseviin. Tämä kohdistuu kaikkiin tuloluokkiin tasaisesti.” Siis juuri tuon takia ruoan alv-alennus on huono tapa parantaa pienituloisten asemaa vaikka sitä perustellaankin juuri tulonjakosyillä.
En väitä että kotiruoka ja ravintolaruoka ovat täydellisiä substituutteja mutta kyllä, minusta on selvää, että kaupasta ostettujen kaalikääryleiden verotuksen alentaminen vähentää ravintolassa tarjottavien kaalikääryleiden kysyntää (olettaen, että veroale menee hintoihin). Minusta todistamisen taakkaa kuuluu sille, joka haluaa puolustaa tällaista verojärjestelmää monimutkaistavaa uudistusta väittämällä päinvastaista.
Viittaan tässä lähinnä samaa teemaa käsittelevään kirjoitukseesi SK 32/2009. Vastaat siinä Kustaa Hulkon hieman tavoitehakuisiin kysymyksiin seuraavasti.
Lainaus artikkelista:
“Onko ruoan ALV:n alentaminen tehokasta elvytystä? - ei ole
Jos haluttaisiin vahvistaa yksityistä kulutusta, pitäisi tehdä samalla tavalla kuin Iso-Britannia, joka alensi ylesitä arvonlisäveroa pari prosenttiyksikköä määräajaksi eli vain täksi vuodeksi.”
Kritiikkisi ydin on johdonmukaisesti, lainaus yläpuolelta:
MaRan perustelut ovat minusta asiallisia. On ensinnäkin selvää, että kaupasta (erityisesti valmisruokatiskiltä) ostettu ruoka on läheinen substituutti ravintolaruoalle eli kuluttaja voi helposti korvata ravintola-annoksen kaupasta ostetulla ruoalla.
Perustelussasi on kuitenkin looginen ristiriita, mikä on selvemmin kaikkia koskevaa toimintaa kuin syöminen? Ruuan arvonlisävero koskettaa kaikkia ihmisiä ja kaikkia tuloluokkia. Jos alennettaisiin jotain muuta arvonlisäveroa, kuten Isossa-Britaniassa, ei voitaisi saavuttaa suurempaa kohdejoukkoa. Edelleen kulutus on jatkuvaa, lähes kaikki syövät, vieläpä joka päivä.
Edelleen voi olla teoreettisesti oikein, että pienituloisten verotus palauttaisi enemmän talouden kiertoon. Mutta sosiaalisesti se kohdistuisi vain yhteen ryhmään, vähän ansaitseviin. Tämä kohdistuu kaikkiin tuloluokkiin tasaisesti. Olisi mielenkiintoista tutkia asiaa kulutuskäyttäytymisen kautta ei vain kasantaloudellisesti. Kansataloudellisesti krittiiki on aiheellista, mutta onko se sitä käytännössä, entä jos ruuan hinnan lasku vaikuttaa kulutuskäyttäytymiseen muuttuu ja itseasiassa ihmiset ostavat a) enemmän ja tai b) suhteessa laadukkaampaa ruokaa?
Lisäksi väität, että ravintolaruoka ja kotiruoka ovat toisilleen läheisiä subsitutteja. Tämän ollessa koko krittikkisi ydin. Missä se on osoitettu? Esitän toisen hypoteesin. Ei ravintolaan mennä vain syömään vaan nauttimaan palvelusta. Ravintolapalvelun varsinainen substituutti ei ole kotiruoka vaan muut viihdepalvelut. Suhteellinen ravintolaruuan ja kotiruuan ero kasvaa, mutta onko eron kasvu lopulta ollenkaan merkitsevä - Miten pystyt osoittamaan, että ruuan hinnanlasku vähentää ravintolasyömistä? Teoriassa jopa toisensuuntainen käyttäytyminen on aivan yhtä mahdollista.
Kirjoituksesi vaikuttaa lähinnä MARAn propagandalta ja se on hieman hämmentävää.