Mikä vaikutus huippuyliopistoon pääsemisellä on valmistumisen jälkeisiin tuloihin? Pittsburghin yliopiston professori Mark Hoekstra pääsi käsiksi erään amerikkalaisen huippuyliopiston hakijoiden myöhempiin tulotietoihin ja tuloksena syntyi mielenkiintoinen tutkimus (viite ja paperi).
Tutkimusasetelmassa verrataan yliopistoon päässeiden ja sieltä niukasti rannalle jääneiden tuloja 10-15 vuotta myöhemmin. Mutta enpäs vielä kerrokaan kuinka suuri se ero on, koska tällaisessa tutkimuksessa “bottom line” numeron merkitystä ei voi ymmärtää tuntematta asetelmaa vähän tarkemmin.
Hoekstran data tulee yhdestä nimettömänä pysyttelevästä yliopistosta, joka on osavaltionsa julkisten yliopistojen joukossa ns “flagship” eli huippuyliopisto yli muiden. (Nimettömyys oli ehto datan saannille.) Esimerkiksi Michiganin osavaltiossa se flagship on University of Michigan, ja muut yliopistot, kuten Michigan State University, ovat asteen pari alemmassa sarjassa, noin akateemisessa mielessä. (Yliopistourheilu on sitten asia erikseen…) Kaikkien osavaltioyliopistojen lukukausimaksut ovat voimakkaasti verotuloista subventoituja oman osavaltion asukkaille, ja huippuyliopistoon pääseminen on erittäin haluttu saavutus.
Huippuyliopistoon on tietenkin vaikea päästä opiskelemaan. Ja ne, jotka pääsevät, eivät tietenkään ole samanlaisia tyyppejä kuin ne, jotka hakevat mutta eivät pääse. Luultavasti ne jotka hyväksytään huippuyliopistoon olisivat päätyneet tienaamaan muita paremmin ilman mitään yliopistojakaan. Tämä on tyypillinen ongelma kun halutaan selvittää minkä tahansa koulutuksen syy-seurausvaikutus tuloihin. Tutkimusasetelman kannalta onneksi, kyseisen yliopiston sisäänpääsykriteereissä oli pitkään käytössä minimipistemäärä SAT-kokeelle. (Se on eräänlainen “palikkatesti” jonka yliopisto-opiskeluista kiinnostuneet lukiolaiset joutuvat USAssa tekemään). Minimipistemäärä on vaihdellut, joten hakijoiden joukossa on ollut runsaasti myös sen alittavia hakijoita.
Tutkimuksen pääkikka on tämä: voidaan olettaa, että hakijat, jotka jäävät vähän minimipistemäärän alapuolelle eivät ole suuresti erilaisia verrattuna niihin jotka ovat vähän sen yläpuolella. Osa pääsee huippuyliopistoon, osa ei, riippuen kummalle puolelle pisterajaa päätyy. Jos hakijoiden aikuisiän tulojen ja SAT-pisteiden yhteydessä on hyppy ylöspäin tuon minimipistemäärän kohdalla, niin se on aika hyvää evidenssiä sisäänpääsyn kausaalivaikutuksesta tuloihin.
Ja näin viimein päästään tuohon ensimmäisessä lauseessa kysymääni lukuun. Tuossa tuntemattomassa amerikkalisessa osavaltiossa huippuyliopistoon pääsemisen kausaalivaikutus aikuisiän tuloihin on noin +10%. Tässä luvussa ovat siis mukana nekin, jotka hyväksyttiin mutta menivät (ilmeisesti) jonnekin muualle opiskelemaan.
PS. Jos kukaan sattuu tietämään mikä osavaltio on kyseessä, niin kommentoikaa ihmeessä. Tutkimuksessa mainitaan nippelitietoja, joista sen voi ehkä päätellä.
Mark Hoekstra, “The Effect of Attending the Flagship State University on Earnings: A Discontinuity-Based Approach.” Review of Economics and Statistics, Vol. 91, No. 4, Pages 717-724. Posted Online October 21, 2009.
Avainsanat: epäjatkuvuusanalyysi, yliopistot
Aihealueet: Koulutus, Menetelmät, Työmarkkinat
Huomasin sattumalta taman blogin toista asiaa googlatessani, joten paatin vastata tutkimuksen alkua selanneena. Tietamatta osavaltiota on tutkimuksessa ainakin se ongelma, etta harvaa osavaltion yliopistoa voi sanoa huippuyliopistoksi ainakaan perusopetuksen tasolla. Tasta syysta kyvykkaimmat opiskelijat menevat suorittamaan perusopintojaan lahes poikkeuksetta muualle.
Osavaltiolla on myos siina mielessa paljon merkitysta, etta kaikki yksityiset huippukoulut rekrytoivat paljon opiskelijoita omasta osavaltiostaan. Omaan kouluuni, yksityinen University of Pennsylvania, on huomattavasti helpompi paasta sisaan Pennsylvanian osavaltiosta kuin vaikkapa Arizonasta. Tama aiheuttaa sen, etta parhaat opiskelijat kaytannossa lahes poikkeuksetta tulevat tanne sen sijaan, etta menisivat opiskelemaan Pennsylvania State Universityyn, joka sekin on tutkimuksen tasoltaan huippuluokkaa monella alalla. Sisaanotto on tosin Penn Statella sen verran suuri, etta keskiverto opiskelija on tasoltaan huomattavan paljon heikompi, mika vaikuttaa opetuksen vaativuuteen. Sama ilmio siis mika Suomen yliopistoissa. Esim. UPennissa odotetaan SAT:n olevan yli 2200/2400, joka vastaa noin parasta 2-3% kansallisesti. Penn Statella SAT keskiarvo on noin 1800/2400, ts. hyvin huomattava ero.
Julkisten koulujen lukukausimaksut ovat tosin yleensa alhaisemmat jopa yksityisen koulun tarjoaman financial aidin jalkeen, joten osa opiskelijoista saattaa valita taman takia julkisen koulun. Erityisesti Ivy Leaguen koulut maarittelevat financial aidin suoraan vanhempien tulotason mukaan ottamatta arvosanoja huomioon ollenkaan (ts. kaikki sisaan paasset ovat samalla viivalla). Vastaavasti julkiset koulut maksavat tukea myos opiskelijoiden arvosanojen perusteella, joten huippuoppilas suht varakkaastakin perheesta voi saada ilmaisen koulutuksen osavaltion julkisessa koulussa kun yksityisessa koulussa joutuisi maksamaan lukukausimaksun lahes kokonaan. Vastaavasti koyhasta perheesta oleva opiskelija joka paasee UPenniin sisaan ei maksa opiskelusta mitaan olivat arvosanat mita tahansa (mutta riittavat paastakseen sisaan). UPenn tarjoaa ilmaisen koulutuksen kun vanhempien yhteenlasketut tulot alittavat noin 95000 dollaria.
Data pitaisi siis naista syista saada osavaltiosta, jossa ei ole yhtaan yksityista huippukoulua. Mieleeni ei tule mikaan muu osavaltio kuin Texas, jossa University of Texas - Austin on osavaltion selkeasti vahvin koulu ja myos julkinen ja riittavan suuri osavaltio, jotta ihmiset suurella todennakoisyydella pysyisivat siella. Kaliforniassakin Berkeley on tutkimukseltaan maailman karkea, mutta perusopiskeluun sita ei pideta Yhdysvalloissa kovin kummoisena, joten osavaltion parhaat oppilaat menevat kaytannossa Stanfordiin, Caltechiin seka Harvey Mudd Collegeen (joka tarjoaa vain kandeja).
Jos haluaa selvittaa mika osavaltio on kyseessa, niin paras lahde on varmaan US Newsin Best colleges listaus. Listassa voi rajata haun osavaltioihin. Listassa on erikseen mainittu tuition ja erityisesti in-state tuition, jolla tunnistaa julkiset koulut.
Tuon kirjoitukseni noista estimaateista voi unohtaa. Oon väärässä. Se intent-to-treat on todellakin parempi.
Marko Terviö: Mahtavaa! Kiitos vastauksestasi. Aloin jo epäilemään, että olen tulossa hulluksi, mutta selvishän se lopulta.
Eikös nämä ryhmät ole hyvin samanlaisia lukuunottamatta sitä, että toinen on päässyt huippuyliopistoon ja toinen ei? Minä käsitin, että koko tämän aineiston vahvuus ja sitä kautta tutkimuksen kiinnostavuus on siinä, että tässä on pystytty vertailemaan näitä ryhmiä ilman, että ne hankalasti mitattavat ominaisuudet joilla useimmat yliopistot seulovat opiskelijansa on onnistuttu “vakioimaan”.
Tämä antaisi ymmärtää, että huippuyliopistossa opiskelemisen vaihtoehto on molemmilla sama. Toiset vaan joutuvat siihen turvautumaan, koska eivät pääse sisään.
Tämä on mielenkiintoinen tulos, mutta koska tuohon lukuun vaikuttaa myös se paikan saaneiden, mutta siitä kieltäytyneiden tulokehitys, josta osa voi olla sitä, että he ovat esim. päässeet vielä paljon parempiin yliopistoihin (tai saaneet lapsen tj.), niin itse tykkään eniten siitä flagshipissä opiskelemisen kausaalivaikutuksen estimaattista.
Ongelma on toki se, että paikan vastaanottajat ovat valikoituneempi joukko kuin pelkästään sisäänpäässeet. Minulla ei tosin ole asiantuntemusta arvioida oliko korrellaatio lähelle rajaa, mutta sen ylipäässeiden ja paikan vastaanottamisen kanssa tarpeeksi iso, että tuo valikoituminen ei ole liian suurta häiritäkseen tuloksia.
AB:Se vaihtoehto, jonka paikan hyväksyvät jättävät käyttämättä tuskin on keskimäärin sama, kuin se vaihtoehto jonka rajan alapuolelle jääneet käyttävät. Rajan yläpuolella ne, joiden vaihtoehdot muualla ovat parhaimpia, jättävät tulematta flagshipiin. Rajan alapuolella kaikki jättävät tulematta. Siitä se ero.
Sisäänpääsyn vaikutukseen todella kuuluu myös opiskelun vaikutus - siitähän se koko vaikutus lopulta tulee. Mutta opiskelupaikan hyväksyneitä ei voida suoraan verrata sen hylänneisiin, koska he ovat luultavasti keskimäärin erilaisia. Siksi flagshipissä opiskelemisen kausaalivaikutuksen estimaatti ei ole parasta A-luokkaa uskottavuudeltaan. (Vaikka juuri sitä abstraktissa mainostetaankin.) Sen sijaan opiskelupaikan saamisen (”intent-to-treat”) kausaalivaikutus on uskottavammin estimoitu, koska vähän pisterajan ylä- tai alapuolelle jääneet voidaan olettaa samanlaisiksi.
Suosikkiestimaattini paperista on Table 1: intent-to-treat, applicants
within 100 points of cutoff, 11%.
Minä oon kyllä tehnyt itsestäni jo riittävästi pellen tässä ketjussa, kun en ymmärrä vieläkään tämän paperin menetelmää, jolla se pelkkä sisäänpääsyn vaikutus on eristetty opiskelun vaikutuksesta ja tämä varmaan liittyy edelleen siihen:
Marko Terviö:
Eikös tämä mene juuri toisin päin? Mehän tiedämme tästä datasta mikä se vaihtoehto oli, jos ei päässyt sisään flagshippiin: se oli se mitä ne ulos jääneet (mutta sisäänpäässeitten kanssa lähes indettiset hakijat) päätyivät tekemään.
Koska tämän paperin kirjoittaja näyttäisi vetävän yhtäläisyysmerkit Intent-to-Treatin ja sisäänpääsyn välille (ks. kohta 5.2.), niin eikös tämä tarkoita, että kun hän puhuu sisäänpääsystä, hän sisällyttää siihen myös opiskelun vaikutuksen?
Sisäänpääsyn vaikutukseksi hän havainnoi 17% ja opiskelun 18%, mistä voisi myös päätellä, että sisäänpääsyyn täytyy sisältyä myös opiskelun vaikutus (niiden osalta, jotka ottivat opiskelupaikan vastaan). Muutenhan sisäänppääsy+opiskelu olis n. 135% rannalle jääneiden tuloista. Sen lisäksi intuitiivisesti 17% vaikutus pelkästä sisäänpääsystä (joka siis olisi puhdistettu opiskelemisen vaikutuksesta) on aivan liian suuri.
Ilari: Tuo datan “drawback,” jonka Hoekstra mainitsee, on ongelma juuri ja vain flagshipissä opiskelun kausaalivaikutuksen selvittämisen kannalta. Se kun riippuu siitä, mikä oli se siellä opiskelleiden vaihtoehto, josta he luopuivat kun ottivat vastaan paikan flagshipissä. Kuten edellisessä kommentissani totesin, tässä tutkimuksessa vastataan kahteen eri kysymykseen, ja se vähemmän intuitiivinen (opiskelumahdollisuuden kausaalivaikutus) on se johon on mielestäni saatu suht uskottava vastaus.
Osavaltioin tunnistamisesta: osavaltioyliopistojen lukumäärä on voinut muuttua sitten 80-luvun. Voisi tietysti selvittää monta yliopistoa oli olemassa 80-luvun lopulla kussakin osavaltiossa. Kuten ilkka huomautti aiemmassa kommentissa, osavaltion pystyisi periaatteessa tunnistamaan CPS-tilastoista.
Koko kysymyksenasettelussa voi vähän hämätä se että kausaalivaikutuksessa on kyse keskimääräisestä vaikutuksesta. Emme tietenkään voi ikinä tietää yksittäisten henkilöiden kohdalla kausaalivaikutusta. Ja niiden kohdalla, jotka eivät ota vastaan opiskelupaikkaa mitään vaikutusta ei varmaankaan ole. Mutta heidätkin tarvitaan mukaan tuohon keskiarvoon. Jos muualle opiskelemaan menneet jätetään pois hieman pisterajan yläpuolelle päässeiden keskituoloista, niin näin saatu keskitulo ei enää olekaan niin uskottavasti vertailukelpoinen pisterajan alapuolelle jääneiden keskitulojen kanssa.
Laskin vahingossa mukaan yksityisiäkin yliopistoja. Tasan kahdeksan valtion yliopistoa on siis seuraavissa osavaltioissa (riippuen siitä lasketaanko “university system” yhdeksi yliopistoksi):
Kentucky, Massachusetts, Mississippi, Montana, Oregon, Texas
hmmm… Pelkästä paperin nimestä voi jo tietysti päätellä, että tässä on nimen omaan tutkittu opiskelemisen vaikutuksia eikä sisäänpääsyn vaikutuksia. Ilmeisesti kaikki kysymykseni ovat olleet aika epäselviä, koska yritin siis alun perin kysyä, että kumpaa tässä tutkimuksessa on tutkittu ja luulin saaneeni vastaukseksi, että sisäänpääsyä, ei opiskelemista.
Voiko tänne kommentoida muutkin kuin akateemikot? Eikös tuohon Artturi Björkin ongelmaan kommentoida jo tutkimuksessa (s. 6):
Perhaps the largest drawback of the data used in this paper is that there is no information on where rejected applicants ultimately attended college, though in Section 6 I describe survey data and the characteristics and availability of alternative in-state public
universities that provide some guidance as to the nature of the counterfactual.
Eli osa hylätyistä ei mennyt välttämättä loppujen lopuksi mihinkään yliopistoon, mutta sen vaikutusta ei pystytä selvittämään. Lähinnä se voisi vaikuttaa kontrolliryhmän tuloihin alentavasti, mikäli ei-yliopistokoulutetut tienaavat huonommin kuin yliopistokoulutetut. Kappaleessa 6 selvitetään lisää koulutuksen vaikutusta tuloihin:
The premium of 20% that accrues to men as a result of attending the flagship state university is larger than the size of the effect of one additional year of schooling estimated at around 9% (e.g., Ashenfelter and Rouse, 1998). It is thus natural to wonder about the mechanism through which enrollment at the flagship increased earnings.
Sivuilla 15-16 selvitetään tuota mainitsemaani ongelmaa siitä, mitä hylätyille tapahtui, en viitsi copy pastettaa sitä enää tähän.
Seuraavat rajaa ainakin suurimman osan osavaltioista pois:
a state in which there are 7 less selective public state universities from which to choose
Missään osavaltiossa ei ole tasan 8:aa “state” yliopistoa, mutta vastaus on oltava joku seuraavista:
Montana, New Mexico, Pohjois-Dakota, Rhode Island, Utah
Tämän perusteella voisi varmaan karsia osan pois:
In this state, however, the flagship university is in the least urban location of all the state universities.
Näiden selvittäminen taitaa olla hankalampaa:
Unemployment Insurance coverage is mandatory in the state
a state in which over 85% of college-going residents attend
college in-state
Markku Terviö:
Eikös tässä nyt pidä sitten olettaa, että se vaihtoehto johon ne ulos jääneet joutuvat tyytymään on kuitenkin suunnilleen yhtä hyvä kuin se tässä kyseisessä yliopistossa opiskelu? Eikös muuten se yliopistossa opiskelemisen vaikutus sotkeudu erottamattomasti siihen sisäänpääsemisen vaikutukseen?
Entäs jos yksinkertaisimme tätä ihan vaan esimerkin vuoksi:
Kaikilla sama SAT-tulos, toiset pääsevät sisään ja opiskelevat ja toiset eivät eivätkö opiskele. Havaitaan 10% ero tuloissa? Voiko tämän tuloeron perustella sisäänpääsyn vaikutuksella? Eikö (suurin)osa vaikutuksesta selity yliopistolla vietetyn ajan aiheuttamalla tuottavuuden kasvulla?
AB: Luulen että tässä hämmennystä aiheuttavat eniten kausaalivaikutuksen selvittämisen tuomat rajoitukset kysymyksenasetteluun. Usein on niin, että se kaikista ilmeisin ja tärkein kysymys (esim mikä on yliopistossa opiskelun vaikutus tuloihin?) ei ole ihan se kysymys mihin olemassaolevan datan avulla pystytään luotettavasti vastaamaan. Hoekstran käsiinsä saaman datan avulla voidaan vastata aika luotettavasti toiseen, vähän epäintuitiivisempaan kysymykseen. Eli mikä vaikutus on sillä, että saa opiskelupaikan flagship-yliopistossa.
Joku yksittäinen henkilö, joka ei ottanut tuota opiskelupaikkaa vastaan, hänelle henkilökohtainen vaikutus olisi tietysti 0%. Yksittäiselle henkilölle, joka otti paikan vastaan, vaikutus voi olla mitä vain, sitä ei nähdä datasta, koska käyttämättä jääneitä vaihtoehtoja tietenkään havaita. Sen sijaan keskimääräinen vaikutus tuloihin nähdään, koska hikisesti riman alle jääneet muodostavat suht pätevän kontrolliryhmän, jonka kanssa hyväksyttyjen myöhempiä tuloja voidaan verrata. Mutta he ovat hyvä kontrolliryhmä vain jos vertailukohtana ovat kaikki hyväksytyt, eivätkä vain ne hyväksytyt jotka myös ottivat paikan vastaan.
Ekonometria on joskus vähän kinkkistä, kallon paksuudesta riippumatta.
ilkka: olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä Suomesta samantyyppisiä tietoja. Tarvitaan siis korkeakoulujen hakijatatietoja menneiltä vuosilta. Ja meillähän on pisterajoja jo lukioissakin.
Satun tietämään että jotain projekteja onkin jo vireillä, ainakin kahvipöytäkeskustelujen tasolla… Mutta tämäntyyppisen tutkimuksen tekeminen Suomessa vaatii myös kykyä tapella menestyksellisesti Tilastokeskuksen kanssa, ja se onkin jo niukempi taito kuin ekonometria.
Niin siis lähemmäksi yliopiston sisäänpääsyn vaikutusta päästäisiin varmaankin niin, että otettaisiin samat SAT-pisteet saaneita hakijoita eri vuosilta niin, että osa on hyväksytty yliopistoon ja osa ei. Sitten vertailtaisiin niitä hyväksyttyjä, jotka eivät ottaneet opiskelupaikkaa vastaan rannallejääneisiin.
Tässäkin on ongelmana se, että oletettavasti se ryhmä samoista SAT-pisteissä joka saa opiskelupaikan mutta jättää ottamatta sen vastaan on “valikoituneempi” kuin se ryhmä jolla on sama SAT-piste, mutta jotka ovat jääneet yliopistosta rannalle. Jos tästä jälkimmäisestä ryhmästä onnistuttaisiin vielä seulomaan se ryhmä, jotka eivät olisi ottaneet opiskelupaikkaa vastaan vaikka olisivatkin sen saaneet, niin sitten datasta voisi saada aika uskottavia johtopäätöksiä.
(Tietysti jos noita ryhmien eroja onnistuu kontrolloimaan jotenkin muutenkin niin mikäs siinä…)
Siis verrattuna osavaltion muihin _julkisiin_ yliopistoihin. Tosin ei nuo rajalla olleet mihinkään huippuyliopistoihin olisi menneet kumminkaan.
Tulokset olisi kyllä kiinnostavampi jos tiedettäisiin mitä ne hakijat tekivät päätöksen saatuaan. Ilmeisesti Jenkeissä tällaista aineistoa ei löydy, mutta Suomesta kai löytyy. Yliopistossa opiskelleista löytyy yksilötason tiedot Tilastokeskukselta. Hakutilastoja ei Tilastokeskuksella ole, mutta varmaan joltain yliopistolta vielä löytyisi. Nehän on vielä selvempiä tapauksia, kun sisäänpääsy perustuu täysin mekaanisesti pisteisiin. Pisterajakin vaihtelee vuodesta toiseen, samalla tavalla kuin tässä mysteeri-yliopistossa. Varmaan ylioppilaskirjoitusten tuloksetkin löytyvät kaikista, jos niitä halutaan käyttää kontrollimuuttujana.
Tuostahan saisi ihan kiinnostavan tutkimuksen, jos vaan saa suostuteltua tarvittavat instituutiot antamaan aineistot käyttöön.
Markku Terviö:
Hmmm… Olen nyt ilmeisen paksukalloinen, mutta en ymmärrä vieläkään.
Yksi ryhmä koostuu hakijoista, jotka eivät päässeet sisään eivätkä näin ollen myöskään päässeet opiskelemaan kyseiseen yliopistoon ja toinen ryhmä koostuu hakijoista jotka joko opiskelivat yliopistossa tai tekivät jotain vielä tuottoisampaa. Näiden kahden ryhmän välillä havaitaan 10% tuloero. Miten pelkän sisäänpääsyn vaikutus tuloihin voidaan eristää muista vaikutuksista, eli yliopistossa opiskelun tai muun tuottavamman tekemisen vaikutuksista?
Eikö voi ihan hyvin olla myös niin, että pelkkä sisäänpääseminen ei kasvata tuloja juuri ollenkaan, mutta että yliopistossa opetetut taidot suhteessa seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon kasvattaa tai että yliopistoon hyväksytyt, mutta muualle menneet ovat tehneet jotain joka on kasvattanut heidän tulojaan runsaasti.
Esim. jos olisi niin, että tässä kyseisessä yliopistossa opiskelu opettaisi taitoja ja tietoja ja loisi verkostoja joiden avulla tulot kasvaisivat 6% verrattuna seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon ja että niillä jotka saivat opiskelupaikan, mutta jättivät sen käyttämättä tulot kasvoivat 14%, niin tutkimuksen lopputulos olisi ollut identtinen nyt saadun kanssa. Olisi kuitenkin väärin sanoa, että sisäänpääsyn vaikutus tuloihin on +10%, koska kaikki vaikutus tulisi opituista tiedoista ja taidoista, ei sisäänpääsystä.
AB: Tutkimusasetelma mahdollistaa nimenomaan sisäänpääsyn seurausvaikutuksen selvittämisen. Tuo 10% vaikutus on tuloero niiden välillä, jotka hyväksyttiin ja niiden joita ei, riippumatta siitä hyväksyivätkö he opiskelupaikan. (Noin puolet hyväksyi). Ja vielä keskittyen siihen porukkaan joiden SAT-tulos ei ole hirveän kaukana rajasta kumpaankaan suuntaan. On selvää, että moni hakija päätyy opiskelemaan toiseen yliopistoon, osa parempaan kuin kotiosavaltion “flagship” yliopisto. Mutta koska muualla ei käytetä samoja minimipisterajoja, niin näitä tyyppejä löytyy pisterajan molemmilta puolilta.
Hieman minimipisterajan ylä- tai alapuolelle joutuminen voidaan tulkita satunnaiskokeeksi, jossa yläpuolelle jääneiden valintajoukko on laajempi kuin alapuolelle jääneiden.
Kun verrataan vain niitä hyväksyttyjä jotka myös ottivat vastaan opiskelupaikan muihin hakijoihin, niin kyse ei enää ole satunnaiskokeesta, ja törmätään taas siihen valikoitumisongelmaan, että hyväksyjät eivät ehkä samanlaisia kuin muut. Tämä siis on ongelma puhtaan kausaalivaikutuksen löytämisen kannalta. Hoekstra arvioi että opiskelun vaikutus olisi noin 20%, mutta pidän tätä lukua sen verran vähemmän luotettavana, että jätin sen lopulta mainitsematta blogijutussani (ja unohdin vaihtaa otsikon…).
ilkka: Hyvä pointti. “Huippuyliopisto” on tässä tapauksessa huippua vain suhteessa osavaltion muihin yliopistoihin, ei koko maailmaan.
“To put the selectivity of the flagship in context, the average SAT scores of the entering classes at the flagship over the period of time studied were between 1,000 and 1,100, which were approximately 65-90 points higher than the 5 next-most-selective public state universities”
Vanhan mallisen SATn tulosten keskiarvo on ainakin Wikipedian mukaan 1017, eli jos yliopiston keskiarvo on 1000-1100, sen opiskelijat ovat hyvin keskivertoja. Huippuyliopisto se on verrattuna vain niihin osavaltion vielä huonompiin julkisiin yliopistoihin. Esimerkiksi tuon University of Michiganin SAT tulosten (vertailukelpoinen, eli ei huomoida vuonna 2004 keksittyä kirjoitusosuutta) keskiarvo on nykyään 1280-1500.
Tämä mystinen yliopisto ei siis ole mikään huippu maailman mittakaavassa.
Se on aika pieni yliopisto myös, ilmeisesti vajaa 4000 hakijaa vuodessa. Sitä kautta voisi olla University of Maine (Orono campus) tai ehkä University of Montana (Missoula campus). Vaikea sanoa.
Varmuuden saisi jos olisi nuo “1996 CPS March Supplement” tilastot käsillä:
According to the “1996 CPS March Supplement, white men ages 20–22 in the flagship state who were not enrolled in college earned an average of $19,633 (adjusted to 2005 dollars, as in the earnings data) in the prior year.”
Tuskin on montaa osavaltiota jossa yliopiston ulkopuolella olevat tienaavat dollarilleen tuon verran.
Markku Terviö: Kirjoituksestasi saa nyt sen kuvan, että tutkimus tulos on onnistunut eristämään pelkän sisäänpääsyn vaikutuksen itse opiskelun vaikutuksesta.
En kuitenkaan ymmärtänyt kuvauksestasi miten se on tapahtunut. Onko siis tässä tutkimuksessa verrattu pelkästään niitä jotka ovat saaneet opiskelupaikan, mutta eivät ole ottaneet sitä vastaan niihin jotka ovat jääneet niukasti rannalle? Tämä ei tunnu järkevältä, koska opiskelupaikka on luultavasti jätetty ottamatta, koska on ollut jotakin vielä parempaa tekemistä, eli on oletettavaa, että ne jotka ovat päässeet sisään, mutta jättäneet paikan ottamatta ovat pärjänneet paremmin kuin ne jotka ovat jääneet opiskelemaan.
Jos taas datassa on mukana huippuyliopistossa opiskelleet, niin eikös se ole hyvää evidenssiä siitä, että opiskelemisen kausaalivaikutus aikuisiän tuloihin on 10%, eikä pelkän sisäänpääsyn? Tämä voi olla sinusta tietysti hiustenhalkomista, mutta pelkkän sisäänpääsyn vaikutusta voitaisiin pitää jonakin kultapossukerhon jäsenyytenä, joka ei oikeasti vaikuta tuottavuuteen, mutta opiskelu sen sijaan luultavasti vaikuttaa tuottavuuteen…