Kirjoitin viime vuonna empiirisestä fysiognomiasta. Jutussa viitattiin mm. Daniel Hamermeshiin (U Texas-Austin), jonka artikkelissa “Beauty and the Labor Market” (American Economic Review, 1994) osoitettiin mm, että ulkonäön ja tulojen yhteys ei ole ulkonäön ja perhetaustan välisen yhteyden sivutuote, mitä oli aiemmin epäilty.
Hamermesh pitää torstaina 5.5. yleisöluennon aiheesta ulkonäön vaikutus tulohin, ja TTY tarjoaa kahvit. Helsingin yliopiston päärakennus, sali 5, klo 16:00. Lisätietoa.
Ulkonäköpreemioissa on mielenkiintoisinta niihin liittyvät mekanismit. Myös pituuseroilla on yhteys tuloihin–samaa suuruusluokkaa kuin sukupuolella. Nicola Persico ja Andrew Postlewaite osoittivat (Journal of Political Economy, 2004) aika vakuuttavasti, että aikuisiän pituudella ei kuitenkaan ole itsenäistä vaikutusta tuloihin. Pituus teini-iässä kyllä vaikuttaa myöhempiin tuloihin, mutta ne jotka olivat teineinä lyhyitä ja kokivat myöhäisen kasvupyrähdyksen kärsivät samasta negatiivisesta “pituuspreemiosta” kuin lyhyeksi jääneet. Kyse on siis jostain muusta kuin lyhyiden diskriminoinnista työmarkkinoilla. Pituus teini-iässä sen sijaan vaikuttaa moniinkin asioihin, esim. osallistumiseen USAssa tärkeään lukioiden kerhotoimintaan, jotka sitten vaikuttavat myöhempään tulokehitykseen.
Avainsanat: tuloerot
Aihealueet: Kummalliset, Työmarkkinat
Tämäkin on tärkeää. Mitä jos miesten ja naisten palkkaerot johtuvat vain pituuserosta ja vakuuttavan matalasta äänestä? Pitäisikö naiskiintiöt korvata pätkäkiintiöillä, ettei lisäsorrettaisi lyhyitä miehiä pidempiäkin naisia etuoikeuttamalla?
Pauli Sumanen jo todisti miesten ja naisten tuntipalkat samoiksi. Rumille kiintiöt pörssiyritysten hallituksiin?
Olen osittain samaa mieltä Tumen kanssa. Onhan täällä toki joitain kannanottojakin nähty, kuten Ari Hyytisen Hitas-kirjoitukset. Haaparanta tuntuisi noin yleisesti kuitenkin ainoalta ATB:n kirjoittajalta, jolla on räiskyvämpiä mielipiteitä ja muutoin täällä on aika värittömiä aiheita. Toki esim. tämän kyseisen pätkän on luultavasti tarkoituskin olla tällainen “keventäjä”. Ei kai kukaan voi olla tällaisesta aiheesta vakavasti akateemisesti kiinnostunut?
Sellaiset aiheet, kuin finanssikriisiin, euroalueen kriisi tai finanssialan uudet säännökset ovat olleet jonkin verran esillä ainakin FT:n Economists’ Forumilla, mutta olisin lukenut mielelläni myös suomalaisten ekonomistien mielipiteitä, jotka ovat uupuneet ATB:lta.
ATB:llä löytyy kyllä monen eri taloustieteellisen tutkimusalan huippuasiantuntijoita. Voisiko joidenkin aiheiden puuttuminen johtua, että kirjoittajien joukossa ei taida olla esim. finanssikriisieksperttejä? Kysymys kuuluukin: voisiko blogin aihepiiriä laajentaa ottamalla mukaan myös muiden yliopistojen professoreita? Mitenkäs akatemian ulkopuoliset ekonomistit?
Olen ihmetellyt samaa asiaa kuin Tumekin. Olen myös itse yrittänyt laajentaa tämän blogin alustuksia syvemmin talouden perusteisiin pureutuvilla kommenteilla – jotka on nähtävissä myös omassa blogissani mm. tunnisteen ”kilpailu” alla – mutta ilman vastakaikua.
Luulisin, että tämä johtuu nykyisen taloustilanteen uutuudesta ja yllätyksellisyydestä. Mikään opetettu ei näytä enää toimivan. Keynesin julkisen talouden ”sopiva” osuus ei toimi, koska kansalliset ja populistiset edut väistämättä määrittelevät sopivuuden. Hayekin ja Friedmanin ”vapaa” yritteliäisyys ei toimi, koska yritysten ahneet omistajat ja kilpailuhenkiset johtajat määrittelevät vapauden rajat.
Akateeminen taloustiede on voimaton nykyongelmien edessä siitä syystä, ettei siinä käsitellä eikä opeteta kapitalismin ja aidon markkinatalouden eroa.
Kapitalistisen talouden markkinat muodostuvat sen mukaan, mikä on yritysten näkökulmasta edullista ja vapaata taloutta. Ajatus on se, että yritysten etu on myös kansalaisten etu (vastaavasti sosialismissa puolueen etu on myös kansalaisten etu). Kun yrityksillä menee hyvin, niin myös kansalaisilla menee hyvin. Siksi yrityksille on annettava laajat toimintavapaudet, ja vaikeuksissa niitä on tuettava ja erityisesti on tuettava pankkeja, koska pankit vastaavat kapitalismin verenkierrosta – ja tässä ollaan.
Aidot markkinat muodostuvat sen mukaan, mikä on yksityisten kansalaisten, kuluttajien näkökulmasta edullista ja vapaata taloutta. Ajatus on se, että kansalaisten etu on myös yritysten etu. Kun kansalaisilla menee hyvin, myös yrityksillä menee hyvin. Siksi markkinoiden vapaudet on ymmärrettävä yksityisten kuluttajien näkökulmasta, vapautena tietää, ostaa ja omistaa – niin kuin olen kirjoituksissani osoittanut. Vasta tällä tavalla talous tasapainottuu ja kansainvälisen kilpailun paine heikkenee kestävälle tasolle.
Olen hieman pettynyt, että tästäkin blogista on muotoutunut tällaisten pikku aiheiden käsittelypaikka, ja samalla lähes koko akateeminen maailma on hiljaa (ainakin omiin silmiini kantautuvassa julkisessa keskustelussa) päivänpolttavista isoista aiheista kuten eurokriisi tai kestävyysvaje. Olisi mukava lukea siitä, mitä oikeasti tehdä valtiontaloudelle tai siitä, onko euroalueella tämmöisenä kerhona mitään tulevaisuutta jne. Sen sijaan keskustelu (ja mikä kamalampaa myös päätösten valmistelu) on jätetty kansanedustajille, jotka ovat useimmiten täysiä talouden amatöörejä, ja muutamalle muulle suunpieksijälle.
Kerrankin asiaa tässä blogissa.
Se on bullshit, mikä tätä maailmaa pyörittää. Mm. ulkonäkö.