Suomen vientituotteet ovat huonompia kuin kilpailijamaissa

19.9.2015 Kirjoittanut Pertti Haaparanta

Suomen vientituotteet ovat huonompia kuin kilpailijamaissa. Ongelma on pitkäaikainen, joten eikö olisi aika nostaa tämä yhdeksi keskeisistä rakenneongelmista?

Suomen viennin huono laatu suhteessa kilpailijoihin tulee selkeästi esiin IMF:n rakentamasta viennin laatua ja vientituotteiden kirjoa mittaavien indikaattorien tietokannasta, tietokanta julkaistiin viime vuonna.

Laadun mittaaminen on tietysti ongelmallista heti, kun puhutaan muusta kuin yhdestä ainoasta tarkoin määritellystä tuotteesta. Tällöinkin joudutaan useimmiten painottamaan arvioinnissa eri ominaisuuksia, harvoin tuote on huonoin tai paras kaikilla kriteereillä.

IMF:n tietokannassa laatua mitataan epäsuorasti havaittujen valintojen kautta. Intuitiivisesti laadukkaasta tuotteesta saa paremman hinnan ja sitä myydään enemmän. IMF:n laskelmat nojaavat tälle intuitiolle rakennettujen mallien istuttamiselle tietoaineistoon. Tulosten tulkinnassa on muistettava, että niistä ei voi erotella sitä, kertooko parempi laatu “todellisesta” laadusta vai “mielikuva”-laadusta. Erolla ei vientimenestyksen kannalta kuitenkaan ole eroa. Laadun indikaattori voi vaihdella nollan ja kahden välillä.

Viime keskiviikko-illan puheessaan pääministeri Juha Sipilä identifioi Suomen tärkeimmiksi vientimaiksi Ruotsin, Saksan ja Tanskan. Seuraavassa kuvassa on esitetty niiden ja Suomen kokonaisviennin laadun kehitys 1960-luvun alusta vuoteen 2010.laatu-11

Suomen viennin laatu alkoi kohota järjestelmällisesti kilpailijamaiden tasolle 1980-luvun alusta lähtien, muttei koskaan saavuttanut sitä. Vuodesta 2007 laatuero on taas kasvanut. Suomen laatu tuli lähelle Saksan ja Tanskan viennin laatua 2000-luvun aivan alkuvuosina, mutta siihen se jäi.

Mielenkiintoista on myös se, että Suomen viennin laatu näyttäisi vaihtelevan suhdanteiden mukaan, laatu laskee erityisen voimakkaasti suhdannelaskujen aikana. Suomen laadun lasku on kilpailijamaita suurempaa myös silloin, kun suhdannelaskut ovat yhteiset 2000-luvun alun ICT-kuplan puhkeamista lukuun ottamatta. Tämä todennäköisesti johtui Nokiasta, johon kuplan puhkeaminen ei vaikuttanut.

Laadun alentaminen suhdannelaskuissa on luonnollista, ostajat siirtyvät huonompiin laatuihin silloin, kun heidän tulonsa laskevat. Hämmentävää on kuitenkin se, että paitsi keskimääräisen laadun osalta myös suhdannelaskuissa suomalaiset viejät myyvät muita paljon huonompaa ilmeisesti muita alhaisemmilla hinnoilla.

Miten Suomi vertautuu nouseviin talouksiin, joista monet ovat alkaneet tuotteita, joita alun perin tuotettiin Suomessa? Seuraava kuva kertoo, miten Etelä-Korean ja Kiinan laatu ovat kehittyneet Suomeen verrattuna: laatu-2

Etelä-Korea saavutti Suomen laadun ensimmäistä kertaa Aasian kriisin aikana, joka iski voimakkaana sen talouteen. Onkin hämmentävää, kuinka tasaisesti Aasian maiden viennin laatu on kasvanut, suhdanteilla ei ole ollut merkitystä. Etelä-Korea on pysynyt suurin piirtein Suomen tasolla sen kerran saavutettuaan, Kiina tulee saavuttamaan Suomen melko pian.

Viimeiseen kuvaan olen liittänyt pääministerin identifioimien Suomen pahimpien kilpailijoiden rinnalle Englannin ja Yhdysvallat. Siitä opimme, että Englannin vientilaatu on saavuttanut Suomen viennin laaduntason, joten tässäkin ryhmässä Suomi on viimeinen, nyt vain jaetulla viimeisellä sijalla.laatu3

Nämä tiedot vastaavat hyvin omia kokemuksia. Voitiinko yhdestäkään Nokian puhelimesta sanoa, että se oli maailman paras? Ehkä joku ensimmäisistä oli sellainen, mutta mielikuva Nokian viimevuosista oli, että se tyytyi vain tunkemaan markkinoilla halpoja puhelimia, joista kukaan ei ollut innostunut.

Nokia oli Suomen viennin lippulaiva, eikä sekään ollut koskaan huipulla. Eikö tämä laaduttomuus ole Suomen viennin tärkein rakenteellinen ongelma? Jos on, niin miten hallituksen toimet, joiden ainoa tarkoitus on auttaa suomalaisia yrityksiä työntämään markkinoille enemmän huonolaatuisia tuotteita, muuttavat tilannetta? Eikö pääministerin pitäisi nyt pitää vakava puhe suomalaisille yrityksille laadun tärkeydestä? Ja eikö heille pitäisi nimenomaan korostaa, että tämän ongelman ratkaisu on heistä kiinni?

Ehkä pääministeri ei kykene tähän, hänen keskiviikkoillan puheensa paljasti suuria laatuongelmia hänen taustaryhmänsä tietämyksen ja politiikan valmistelun laadusta. Pääministeri nimesi arvonlisäveron korotuksen yhtenä mutta epäluotettavana sisäisen devalvaation keinona.

Muu maailma kuitenkin tuntee arvonlisäveron alentamisen sisäisen devalvaation keinona. Sehän alentaisi kotimaisia hintoja ja siten lisäisi tulojen ostovoimaa. Käytännössä se ilmeisesti alentaisi enemmän kotimaisten tuotteiden hintoja kuin ulkomaisten tuotteiden hintoja, mikä lisäisi erityisesti kotimaisten tuotteiden kysyntää. Mutta tämähän vaikuttaisi elvytykseltä, eikö totta. Ja sehän on Suomessa kielletty. Joka tapauksessa pääministerin olisi syytä olla huolissaan suomalaisen politiikan valmistelun laadusta.

IMF:n tietokannan toinenkin osa on mielenkiintoinen. Siinä on tietoja viennin laadusta myös hyödykeryhmittäin, niitäkin kannattaa katsella.

Aihealueet: Lajittelematon

35 kommenttia kirjoitukseen “Suomen vientituotteet ovat huonompia kuin kilpailijamaissa”

  1. Lauri Karppanen kirjoitti:

    Mielestäni Suomen tuotteiden laadusta puhuminen viennin ongelmien aiheuttajana on absurdurdia. Yritykset tekevät sitä laatua mitä asiakkaat vaativat (ylilaatuakaan ei kannata tehdä). Muussa tapauksesssa asiakas reklamoi.

    Listaan oman yli 25 -vuotisen vientikokemukseni mukaan syitä huonoon vientimenestykseen:

    1. Olemme kaukana markkinoista
    2. Emmme uskalla puhua
    3. Meillä ei ole itsetuntoa vakuuttaa asiakkaita
    4. Emme osaa smal talkia
    5. Emme puhu asiakkaan kieltä- englannilla voi myydä vain brandituotteita
    6. Osaamme ehkä esitellä tuotteet, mutta kaupan päättäminen on vaikeaa
    7. Emme uskalla soittaa tarjouksen / toimituksen jälkeen asiakkaalle

    PS. Amerikkaliset osaavat myydä vaikka hiekkaa saharaan!

  2. Juha kirjoitti:

    Roger Wessmanin blogin mukaan Suomen talous on ulkoisesti tasapainossa.

    http://rogerwessman.com/2015/09/22/kilpailukykyloikan-tarve-ei-pienentynyt/

    Mutta sisäisesti ei. Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ja taloustieteilijäthän tietävät, mitä tapahtuu, kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Syntyy jono.

  3. Juha kirjoitti:

    Maallikkona on paha sanoa, ovatko Suomen vientituotteet huonompia kuin kilpailjamaissa.

    Sarpanevan suomalaiset tiu’ut eivät tietenkään vedä vertoja K. Voutilaisen sveitsiläisille kronometreille. Mutta onko Inkoon tuulivoimapuiston vaihtovirta oleellisesti laaduttomampaa kuin Sosnovyi Borin ydinsähkö?

    Vaihtotase näyttäisi kuitenkin olevan tasapainossa. Ja kauppatase vahvasti plussalla.

  4. jukka m kirjoitti:

    @mustascholes: arvonlisäveroa ei voida laskea vain kotimaisten hyödykkeiden osalta. esimerkiksi holappa & ahokkaan, jonka linkkasin alla, idea on itseasiassa tavoitella (perttikin tähän yllä hieman viittaa) sellaisia tuoteryhmiä jotka ovat pääasiassa kotimaisia, ja joihin saa soveltaa ALV-direktiivin liitteen mukaista alempaa arvonlisäverokantaa. tällaisia tuoteryhmiä voisivat olla esimerkiksi kulttuuripalvelut, joskaan tämäkään ei ole täysin selvää (ajattele esimerkiksi elokuvia ja teatteria).

    veijo ryhänen: ikävä kyllä ongelmana tässä tulkinnassa veblenin hyödykkeistä on se, että kaiketi on ajateltavissa että näiden hyödykkeiden kysynnän hintajoustot ovat itseasiassa korkeampia. ajatuksesi on kyllä sinänsä linjassa historian kanssa, että vaikkapa autoveron voi varmasti nähdä eräänlaisena tuontitullina. sylvi saimo on tässä mielessä ihan jäljillä.

    arvonlisäveron käyttö tällaisena instrumenttina on ongelmallista siitä syystä, että direktiivi (ja pääasiassa siis liite 1) eivät salli kovin arbitraarista erilaisten kantojen määrittelyä. lähtökohtaisesti meillä voi olla yleinen kanta ja kaksi alennettua kantaa. asioita, jotka saavat olla alennetussa kannassa, on rajattu. kuvittelisin, että poikkeuslupaa protektionistisiin tarkoituksiin voi olla erittäin hankala saada, huomioiden että unionin yksi fundamentaalinen tarkoitus on toimia sisämarkkina-alueena, ja vaikkapa saksalla ja ruotsilla voi esimerkiksi autojen suhteen olla oma agendansa.

    sen lisäksi on tietenkin sitten se taloustieteellinen keskustelu erityistullien pystyttämisen riemuista. täsmällisin tapa tukea kotimaisen tuotannon, erityisesti kotimaisen työn, kilpailukykyä, lienee pyrkiä madaltamaan niitä veroja, jotka nimenomaisesti kohdentuvat kotimaiseen työhön, eikä kikkailla erilaisten monimutkaisten kuvioiden kanssa. verokiilassa on vielä aika paljon leikeltävää, ennen kuin tarvitsee olla huolissaan siitä, että kotimainen työ olisi liian kevyesti verotettua.

  5. Mustanaamio kirjoitti:

    Selitys suhdanteiden mukaan vaihtelevalle kokonaislaadulle: laadun korkeimmalla huipulla olevat kalliit suomalaistuotteet ovat yrityksille myytäviä kalliita koneita. Korkeasuhdanteen aikana asiakkaat tilaavat yhtäkkiä valtavasti, koska heidän tuotantokapasiteettinsa ei riitä. Hätätilanteessa asiakkaat maksavat hyvää hintaa. Kun pienimpiäkin merkkejä suhdannekäänteestä huonompaan suuntaan alkaa näkyä suomalaisten huipputuotteiden myynti rysähtää nollaan, jo noin 6 kk ennen varsinaista myöhemmin tilastoissa näkyvää suhdannekäännettä.

  6. G3 kirjoitti:

    Se, että suurelta osin mielikuviin perustuvista seikoista vedetään vahvoja johtopäätöksiä Suomen talouden tilaan johtaneista syistä kertoo analyysin heikosta tasosta ja tätä vielä korostaa tutkimuksellisen puolueettomuuden asenteen puuttuminen.

  7. Tuukka Sandström kirjoitti:

    Tuosta arvonlisäverosta ja sisäisestä devalvaatiosta Sipilä sanoi tarkalleen ottaen näin:

    “Myös työtä tekevien on kannettava oma panoksensa työttömien hyväksi. Monet ovat esittäneet sisäisen devalvaation keinoa. Sen olisivat maksaneet kaikki suomalaiset, kun arvonlisäveroa olisi jouduttu korottamaan usealla prosenttiyksiköllä. Arvonlisävero on tasavero ja se rokottaisi ihmisten taloutta salakavalasti.

    Sisäinen devalvaatio olisi myös temppu, ei pysyvä uudistus. Minulta on kysytty, miksi hallitus ryhtyi näin poikkeuksellisiin toimiin.”

    Ei Sipilä tosiaan puhu arvonlisäveron nostamisesta keinona rahoittaa työnantajamaksujen alentamista vaan pelkästään alvin nostamisesta. Kyllähän tuon perusteella voi ajatella, että Sipilä uskoo alvin kiristäminen sinänsä olevan sisäistä devalvaatiota, vaikka tosiasiassa se tuppaa inflaatiota nostamaan.

    Mutta näkisin, että kyseessä on vain termien sekaannus. Juuri vähän aiemmin Sipilä on puhunut “kustannuskilpailukyvyn eli suomalaisen työn kannattavuuden” parantamisesta. Ilmeisesti hän on siis sitä mieltä, että sisäinen devalvaatio tarkoittaa jotain muuta.

    Jos Sipilä olisi puhunut fiskaalisesta devalvaatiosta, olisi varmaan ollut selvempää, että hän (toivottavasti) tarkoitti alvin kiristämistä työnantajamaksujen alentamisen rahoittamiseksi eikä alvin kiristämistä sinänsä.

    Olisi varmaan ollut hyvä, jos joku taustaryhmästä olisi oikolukenut puheen ennen televisiointia.

  8. Veijo Ryhänen kirjoitti:

    Niku Määttä kirjoitti: “En toisaalta ymmärrä miksi arvonlisäveron laskeminen alentaisi oleellisesti enemmän kotimaisten kuin ulkomaisten tuotteiden hintoja. - See more at: http://blog.hse-econ.fi/?p=6798#more-6798

    Haaparanta viittasi ulkomailta tuotaviin Veblenin hyödykkeisiin (Mersut, Applet), ja niiden VATin korottamiseen.

    Ehkä tätä asiaa kannattaisi ajatella (sisäisen devalvaation sijaan) eräänlaisena tullimaksujen kaltaisena kansalaisten kulutuskäyttäytymisen ohjaajana ?

    Suomen kannattaisi jäljitellä tullimaksujen vaikutuksia asettamalla Veblenin hyödykkeille korkea VAT (=korkea tullimaksu). Tällöin valtion kassaan kertyisi rahaa, jonka valtio voisi palauttaa (suomalaisen työn verokiilaa pienentämällä) suomalaisia enemmän työllistäville toimijoille (kotimainen palvelutuotanto on Giffenin hyödyke).

    Nyt kai olemme tilanteessa, jossa suomalainen siivooja joutuu tekemään noin kolme tuntia palkkatyötä voidakseen itse työllistää siivoojan yhdeksi tunniksi kotiinsa.

    Luultavasti monet kiireiset (esim. vientiyritysten palveluksessa olevat ja pitkää päivää tekevät) haluaisivat ostaa siivouspalveluja kotiinsa, mutta siihen heidän palkan ostovoimansa ei tahdo riittää. Joten ostavat siksi mieluummin Applen tuotteita ja vaihtavat autoaan uuteen saksalaiseen laatuauton melko tiheästi (eivät jätä faceliftejä väliin).

    Saksalaiset laatuautojen valmistajat painostavat (EU:n kautta) suomea luopumaan autoverosta. Joten hyväksyisikö EU sen, että suomi korottaisi uusien autojen arvonlisäverokantaa reilusti ?

    Luultavasti ei, koska se voitaisiin tulkita autojen tuontitulliksi, joka on vastoin Saksan etua. Suomella ei luultavasti ole enää keinoja suojella kansalaisiaan heidän omalta typeryydeltään, ts. halulta investoida (ulkomaan valuuttaa velaksi ottamalla) tuotteisiin, joiden arvo käytettynä laskee todella nopeasti. Eikä tällaista poliittista tahtoakaan ole, nykypoliitikot pikemminkin näkevät, että on suomen edun mukaista kiihdyttää kauppataseen alijäämää autojen romutuspalkkion avulla.

    Sylvi Saimo oli poikkeus poliitikkojen joukossa. Kun toimittaja kurvasi Saimon pihaan Toyotallaan, niin tällöin “Made in Finland” -autolla ajava Saimo ryhtyi kyselemään toimittajalta: “Eikö toimittaja ymmärrä, että tuontiauton hankkiminen heikentää Suomen kauppatasetta ?”

    Autojen VAT korotus aiheuttaisi autokannan vanhentumista, mutta jos valtion kassaan kertynyt VAT tulo ohjattaisiin automekaanikkojen työn verokiilan alentamiseen, niin tällöin kansalaisilla olisi paremmin varaa huoltaa ja korjauttaa autojaan. Sama tietysti pätee kaikkeen muuhunkin ulkomailta tuotavaan suht. laadukkaaseen ja korjauskelpoiseen tavaraan.

    Ulkomailta tuonnin kiihdyttämisen sijaan poliitikkojen tulisi (korvamerkityn VAT -korotuksen) avulla ohjata suomalaisia työllistämään kotimaisia huolto -ja korjausalan yrittäjiä. No ihan Kuuban tasolle ei tietenkään kannata autokannan korjaamisessa mennä! :)

  9. @mustascholes kirjoitti:

    Saako vain suomalaisten tuotteiden VAT:a laskea..?
    Epäkorrektisti kysyn, vaikuttavatko tulo- tai arvonlisäveron lasku samalla tavalla työllistymiskynnykseen?

  10. Timo kirjoitti:

    Tämä on mielenkiintoista!

    Markkinoilla olevat tuotteet tuppaavat olemaan melko laadukkaita kaikki.

    Kuluttajien mieltymykset perustuvat tuotteiden imagoon laadun suhteen, kuten esimerkiksi Mersu on Toyotaa parempi. Mersusta kuluttajat ovat valmiita maksamaan paljon, koska “se on laadukas saksalainen merkkituote”, vaikka lehdissä julkaistavien vikatilastojen mukaan Mersuissa on varsin paljon vikoja.

    Myyjän pitää kuitenkin pystyä osoittamaan korkea laatu saadakseen korkean hinnan, ne eivät ole ilmoitusluonteisia asioita. Se vaatii markkinointia ja ihmisluonteen tuntemista, se ei siis ole pelkkää numeroiden ja kaavojen esittämistä.

    Meille suomalaisille myyminen, markkinointi ja laadukkaan imagon luominen on nykyään ylivoimaisen vaikeata, siksi Suomi sakkaa - ei korkeiden työvoimakustannusten vuoksi.

  11. Mika Maliranta kirjoitti:

    Kun nyt suomalaisia johtajia on haukuttu kyvyttömyydestä tehdä laadukkaita tuotteita ja markkinoida, niin pitäisikö koneiden ja kuljetusvälineiden valmistukseen keskittyvien vientiyritysten johtajat jättää tämän kritiikin ulkopuolelle, kun indeksin mukaan he pärjäävät yhtä hyvin kuin ruotsalaiset ja paremmin kuin esim. saksalaiset (ks. https://twitter.com/Maliranta/status/645946500330164224)? USA:laisille johtajille he eivät tietystikään pärjää, mutta kuka voisi muuta odottaakaan.

  12. kommentti kirjoitti:

    “Kertooko sellun matala laatuindeksi sellun huonosta laadusta vai kenties siitä, että se myydään Suomesta halvalla eteenpäin, yleensä konsernin sisällä.”

    Se kertoo jotain Suomen verotuksesta. Suomesta kannattaa esim. juuri sellu myydä halvalla konsernin sisällä seuraavaan saman konsernin yhtiöön, ja nostattaa sellun arvo ylös vasta verotuksellisesti sopivammissa maissa, jotta maksetut verot minimoidaan. Halvan verotuksen maissa tilanne on toisinpäin, eli myynnit kannattaa teettää korkeaan arvoon lähtömaasta, ja minimoida verottajan tulkitsema arvonnousu mentäessä korkeamman verotuksen maita kohti.

  13. Tuomo kirjoitti:

    Voiko kyseessä olla vientiteollisuuden palkkojen kilpailukyvyttömyys. Onko Suomessa diplomi-insinöörin palkka suhteellisesti alhaisempi kuin muissa ammateissa kun verrataan kilpailjamaihin. Menevätkö lahjakkuudet muille aloille kuten lääkäreiksi?

  14. joribo kirjoitti:

    Kaikki jonkun verran totta. Ja usein suomalaiset roskatavarat vetävät vielä toisia firmoja alas. Me perustettiin 2001 firma, kokemattomat insinöörit, johtaja avuton koska täysin eri alalta. Ostettiin suomalaisia komponentteja jotka olivat täynnä laatu- ja suunnitteluvirheitä. Käynnistettiin retrofit-ohjelma. Välinpitämättömät inssit ajoivat senkin päin seiniä.
    Firma meni konkurssiin. Minä Koreaan ja sitten Kiinaan, missä saksalainen osaava insinööri kunnioitetaan. Suomessa oli tullut vain rasismia ja juonia vastaan. Surullinen mutta tyypillinen tarina. Taas on poltettu tukirahoja ja sen mukaan osa suomalaisesta unelmasta että olisi kilpailukykyinen vientiteollisuus mahdollista.

  15. Petri Kero kirjoitti:

    Olet oikeassa, IMF datasetin hyödykekohtainen vertailu on mielenkiintoinen. Sieltä löytyy myös hyvin helposti selitys Suomen laatuindeksin matalalle tasolle. Vale, emävale, tilasto vai miten se menikään. Kertooko sellun matala laatuindeksi sellun huonosta laadusta vai kenties siitä, että se myydään Suomesta halvalla eteenpäin, yleensä konsernin sisällä. Entä vanerituotteet (6312)? Tapahtuiko Suomen vanerituotteiden laadussa romahtaminen yhden vuoden sisällä kun indeksi tipahtaa 0,97=>0,31 vai onkohan tilastoon päässyt vihre yhteen Suomen suurista vientituotekategorioista? Mielenkiintoista oli myös huomata kananpaskan suuret laatuvaihtelut vuodesta toiseen.

    Olen kyllä samaa mieltä siitä, että Suomen tuotannon laatuun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Nykyisillä globaaleilla markkinoilla löytyy riittävästi kysyntää laatutuotteille. Suomen tuotannon kustannusrakenteella ei kannattaisi tuottaa halpaa bulkkia. Tuotannon ja vientituotteiden laadun arvioimiseen Suomen osalta tuo IMF:n datasetti soveltuu mielestäni huonosti. Se ei oikein sovellu maiden väliseen vertailuun, eikä oikein edes ajallisten vaihteluiden analysointiin.

  16. Kilohinnasta kyse kirjoitti:

    Olisiko tässä kyse vain tuotteiden kilohinnasta, josta joskus takavuosina myös paljon puhuttiin? Kun vie paperia ja sellua ja raskaita koneita, sen kilohinta on matala, mutta puhelimet sitten nostivat keskimääräistä hintaa 2007 saakka? Ja tuo heilunta selittyy sillä, että varsinkin sellun hinta muuttuu suhdanteissa muita enemmän. Jos saisi saman vertailun vaikka konepajatuotteista, niin se voisi jotain kertoakin.

  17. Taneli Karhunen kirjoitti:

    Perimmäinen syy taitaa löytyä verrattaen läheltä Haaparantaa, nimittäin Kauppakorkeakoulusta.

    Menestyneimmät suomalaiset yritykset ovat olleet teknillisillä aloilla ja lähinnä diplomi-insinöörien johtamia. Perunteisesti liikemiesten johtamilla aloilla suomalaisten yritysten menestys on ollut heikkoa. Menestyneet kuluttajatuotteet ja kaupan alan yritykset ovat olleet Suomessa harvinaisuuksia.

    Suurin ongelma on yritysten johtdossa; erityisesti akateemisesti koulutettujen liikemiesten johtamien yritysten menestyksessä. Evidenssi osoittaa vahvasti siihen suuntaan että kyltereiden menestys on ollut heikkoa ja on tärkeimpänä syynä Suomen heikkoon taloustilanteeseen

  18. Juuso kirjoitti:

    Ottamatta kantaa tekstin muuhun sisältöön: onko mielekästä vetää kovin suuria johtopäätöksiä prosentin erosta epäsuorassa, osin mielikuvaan perustuvasta, indikaattorista (kuva 1)?

  19. Ilkka Salo kirjoitti:

    Lääkitys kohdalleen: “Muu maailma kuitenkin tuntee arvonlisäveron alentamisen sisäisen devalvaation keinona. Sehän alentaisi kotimaisia hintoja ja siten lisäisi tulojen ostovoimaa.”

    Totean vain että Alv:n alentaminen alentaa (myös) tuontihintoja. Alv:n korotusta käytetään sisäisen (fiskaalisen) devalvaation keinona rahoittaa esim. suoraan kotimaisia yksikkötyökustannuksia kuten työnantajan työeläkemaksuja. Näin kotimainen yksikkötyökustannus alenee suhteessa tuontiin ts. hintakilpailukyky paranee.

  20. Ilkka Salo kirjoitti:

    Pitääkö nyt taas ottaa oma esimerkki reaalimaailmasta:
    Kun pelattiin vahvan markan politiikkaa, niin liikevaihdostamme meni vielä 60% vientiin mm. Saksaan. Jatkuvan kilpailupaineen alla pidimme tärkeät asiakkaat kuten tavarataloketjut asiakkaina tinkimällä katteesta jopa niin ettei niiden kauppojen osalle voinut juuri laskea osuutta kiinteistä kuluista.

    Kun tiesimme että korjaus on väistämätön, niin pidimme asiakkaamme, kunnes koitti tilipäivä ja vientihintamme markoissa korjaantui. Lisäksi kun luovalla tuholla olimme sulkeneet puolet Suomen tuotannosta siirtäen koneet ja raaka-aineet Viroon, niin ongelmaksi koitui lähinnä velattoman yhtiön oman pääoman sijoittaminen.

    Laadussa ei tapahtunut muutoksia. Olimme Euroopan huippua koko ajan.

  21. Teuvox kirjoitti:

    Olipas pöljä blogi-teksti, vähän samaa henkeä kuin Rinteen höpinät viennistä Afrikkaan, ja turistien tuonnissa Kiinasta.

    Haaparanta ei onnistu ehdottamaan yhtään ratkaisua, millä suomalaisten tuotteiden laatua voisi parantaa. Hallituksella on ainakin yritystä, strategiset kärkihankkeet, tutkimusrahojen suuntaaminen soveltaviin tieteisiin ja yritysten toimintaympäristön helpottaminen, mikä ehkä kannustaa investoimaan johonkin uuteen Suomessakin.

  22. Seppo Hannus kirjoitti:

    Voisivatko herrat taloustieteilijät pohtia myös sitä, miksi Suomen teknologia- ja innovaatiopolitiikka ei olisi sitten tuottanut laadukkaita vientituotteita. Valtio on 2000-luvulla panostanut julkista rahaa noin 10 miljardin edestä uusien vientituotteiden kehittämiseen. Onkohan tästä nyt syntynyt näkyviä tuloksia vai ei? Kaikki ovat sitä mieltä, että varoja tähän pitäisi edelleen ohjata, mutta mikä on käsitys tuloksellisuudesta?

  23. Antti Eskelinen kirjoitti:

    Älyllistä epärehellisyyttä ideologisiin tarkoituksiin. Kiva lukea Opposition älyköiden yksinkertaistettuja lainauksia näistä johtopäätöksistä. Älykäs keskustelu opposition suunnalta muuttuu suorastaan huippuälykkääksi eli totuutta saadaan siirrettyä taas kauemmaksi.

  24. jepppo kirjoitti:

    Otsikko kuulostaa ihan tältä: “Vika ei ole julkisessa sektorissa tai työttömissä. Vika on yksityisessä sektorissa, jota ei tarpeeksi tee töitä, maksa veroja ja tee vientiä” :D

  25. jukka m kirjoitti:

    Niku,

    Tätä arvonlisäverokantojen käyttöä kaiketi suunnilleen Pertin ajattelemalla tavalla ovat esitelleet vasemmistofoorumi -nimisen ajatuspajan raportissa kohuekonomistit Holappa ja Ahokas (ks. 45, http://www.vasemmistofoorumi.fi/wp-content/uploads/2015/03/ankeudestaAurinkoon_netti200med1.pdf). Kansainväliseksi referenssiksi tämä ei ehkä kelpaa, ja yhteys sisäiseen devalvaation vaatii kyllä jonkin verran henkistä akrobatiaa.

    Ajatus on kaiketi käyttää verotusta instrumenttina sen sektorin tukemiseen, joka käy minimaalisen määrän kansainvälistä kauppaa (ravintolat, kulttuuri, joukkoliikenne, jne.). Tällöin saataisiin tuettua kotimaisten tuotteiden kulutusta. Ei tämä paljoa ehkä sitä kv-kilpailevan sektorin tilannetta auttaisi - eikä olisi tarkoituskaan. Tuontia saadaan siis hillittyä subventoimalla sellaisia tuotteita, joita ei oikein tuoda (”tuonnin tulojousto”).

  26. Niku Määttänen kirjoitti:

    Pertti,

    En ole ennen huomannut kenenkään ehdottavan arvonlisäveron (VAT) LASKEMISTA osana ”sisäistä devalvaatiota”. Siksi pääministerin taustaryhmään kohdistamasi kritiikki (eivät ymmärrä mitä muu maailma ajattelee arvonlisäverosta ja sisäisestä devalvaatiosta) on minusta täysin perusteeton.

    Esim De Mooij ja Keen (alempana linkkaamassani paperissa) määrittelevät sisäisen devalvaation ja arvonlisäveron yhteyden seuraavasti:

    “In Europe, this has led to prominent proposals for “fiscal devaluations”—sometimes also referred to as “internal devaluations” or, in France, a “social VAT’—in the form of a revenue-neutral (or revenue-enhancing) shift from social contributions to the VAT.”

    Samantapaista terminologiaa käytetään lukuisissa muissakin papereissa.

    En toisaalta ymmärrä miksi arvonlisäveron laskeminen alentaisi oleellisesti enemmän kotimaisten kuin ulkomaisten tuotteiden hintoja. Kotimaisten tuotteiden suosiminen erilaisilla arvonlisäverokannoilla taas tuntuu varsin kömpelöltä ratkaisulta.

    Sen sijaan ns. fiskaalinen devalvaatio (niin kuin se yleensä ymmärretään) parantaa kotimaisten yritysten kilpailukykyä. Taustalla on kaksi asiaa. Ensinnäkin arvonlisäveron korotus ei kohdistu vientiin. Toiseksi työnantajamaksujen alentaminen hyödyttää vain kotimaisia yrityksiä.

  27. Mika Maliranta kirjoitti:

    Pertti, ilmeisesti olet sitä mieltä että sisäisellä devalvaatiolla ei ole nyt mahdollista tehdä samanlaista “laatuhyppäystä” kuin markan devalvaatiolla 1990-luvun alussa?

  28. jukka m kirjoitti:

    pari asiaa: ensin, on tietenkin varmaan aika selvää, että merkittäviltä osin vähittäiskaupassa kilpailu on enemmän tai vähemmän epätäydellistä. loppupäätelmäsi eivät kuitenkaan määritelmällisesti seuraa tästä. näitä työvoimavaltaisten/kotimaisten alojen väliaikaisia arvonlisäverokannan alennuksia on kokeiltu ihan lähivuosina pariin kertaan.

    joissakin maissa, kuten irlannissa, tulokset ovat kai olleet ihan mukavia. suomessa (ravintolat, parturit) kokeilut eivät ole olleet niin loistokkaita; vaikka pass-through -luvut ovat olleet puolikkaan tienoolla, niin työllisyysvaikutuksia (jota tässä kai sitten pohjimmiltaan tavoittelet) ei ole oikein saavutettu. niin kummallista kun se onkin.

    sen sijaan esimerkiksi mersujen kysynnän hintajoustoestimaatit ovat yllättävänkin kovia, ihan naapurimaassakin tehdyissä tutkimuksissa (näistä varmaan saadaan kotimaista lisätietoa “kohta”). nelosen tienoolla liikkuvat luvut eivät kai ole mitään kummajaisia, vaikka ne lähes uskomattomilta tuntuvatkin. en osaa sanoa, miten tämä yleistyy leivänpaahtimiin ja pesukoineisiin.

    jos elintarvikkeidenkin hintajoustot ovat pieniä, niin mikähän olisi - paitsi ehkä sitten ne mersut - se hyödykeryhmä, joka olisi merkittävällä tapaa kotimaisvalmisteinen, joiden hintajousto olisi suopea? kulttuuripalvelut?

  29. Kivikenkä kirjoitti:

    Sivusin aihetta jokunen aika sitten blogikirjoituksessa.

    Kehnon laadun lisäksi ongelma on vientituotteidemme suppea tuotevalikoima. Tilasto viime vuosikymmennen puolivälistä, jolloin ongelmamme alkoivat kärjistyä, löytyy blogikirjoituksesta:

    http://kyseenalaistava.blogspot.fi/2015/08/vanhasen-matin-harhat-ja-muunneltu.html

  30. RV kirjoitti:

    Ei ne mittausmenetelmät välttämättä erilaisia ole. Tuote voi olla hyvin tehty, mutta sitä ei pidetä laadukkaana esim. muotoilunsa takia tai käyttömukavuus on huono.

    Käyttäjän silmissä tuote ei ole silloin laadukas, vaikka yhtäkään tuotetta ei olisi koskaan jouduttu lähettämään takuukorjaukseen.

  31. Pertti Haaparanta kirjoitti:

    Heikki: Juu muistan, olisi pitänyt tässä sanoa jotakin. F-R mallittaa huolella investoinnit laatuun ja käyttää bilateraalista kauppa-aineistoa estimoidakseen laadun. Heidän estimointinsa voi mielestäni tulkita paremmin puhtaaksi laaduksi kuin IMF:n. FR aineisto on paljon lyhyemmältä ajalta kuin IMF:n. IMF:n malli ei kuitenkaan ole niin parametrisoitu kuin FR ja IMF taustapaperissa korostetaan, että eroa aitoon laatuun ja kysyjän näkemään laatuun ei voida tehdä, kuten kirjoitin. Tällöin IMF:n tulosten voidaan kuvaavan myös laadun ja markkinoinnin vaikutusta, jolloin päädymme siihen, mihin T&Y-jutussa: Suomalaiset eivät osaa myydä. Ja kuten kysyin yllä, miksi huonoa toimintaa tulisi tukea. Kirjoitin blogin WIDER:n juhlakonferenssin väliajalla ja esitysten alussa kiireessä, joten näköjään paljon enemmän olisi pitänyt kirjoittaa.

    Niku: De Mooij:n ja Keenin jutussa VAT::n muutos fiskaalisessa devalvaatiossa riippuu käsitellystä tapauksesta, voi nousta tai laskea. Yksi tapaus on tietysti se, jossa alennetaan vaikka SOTU-maksuja ja nostetaan VAT:ia. Minulla oli mielessäni devalvaatio, joka kasvattaa kokonaiskysyntää ja toisaalta siirtää sitä kohden kotimaisia tuotteita (varsinkin, jos samalla muutetaan VAT-prosentteja suosimaan kotimaisia tuotteita). Kumpikin voidaan saavuttaa VAT:ia alentamalla ja vaikutus voi olla suuri. Olisi tässäkin pitänyt olla tarkempi, mutta aika erikoista on, että VAT:n alentamisen mahdollisesti suosiollisista vaikutusta, ulkomailta kun niistä on kokemuksia. Pääministeri sivuutti tällaiset mahdollisuudet.
    VAT:n alennus todennäköisesti pienentäisi myös palkannousupaineita, jolloin saataisiin se hyöty, mikä SOTU-maksualennuksellakin. Eikö tässä olisi jotakin, jota pitäisi harkità?

    Mika: Millään suotimella et saa Suomen viennin laatua (tai siis laadun ja markkinoinnin vaikutuksen yhdistelmää) yhtä hyväksi kuin kilpailijamaissa. Suodin poistaa sarjasta suhdanteet, joten suodatetusta sarjasta et siis saa niitä esille, ja minähän vaatimattomasti vain yritin niistä jotakin sanoa.

    juha m: Olisi tätäkin pitänyt yrittää selvittää. Minä lähden liikkeelle siitä, että vähittäiskaupassa Suomessa joka ainoan tuotteen osalta kilpailu on epätäydellistä. Olettaisin myös että Mersujen kysynnän hintajousto samoin kuin ulkomailta tuotujen Mustan Pekan myymien elintarvikkeiden hintajoustot ovat varsin alhaiset. Toisaalta uskoisin, että monien Suomessa valmistettujen tuotteiden hintajousto taas on korkeampi. Tällöin VAT:n alennus menisi paremmin kotimaisten tuotteiden ja palvelusten hintoihin kuin ulkomailta tuotujen hintoihin. Mutta spekulaatiota tämä on, olisi näin pitänyt kirjoittaa.

  32. Heikki Taimio kirjoitti:

    Pertti, Talous&Yhteiskunta-lehden numerossa 1/2013 ilmestyneessä artikkelissasi http://www.labour.fi/ptTjaYartikkeli.asp?ArtikkeliID=1&LehtiID=90 (s.09) viittasit Feenstran ja Romalisin (2012) tutkimukseen, jossa Suomen vientituotteet olivat Sveitsin jälkeen toiseksi laadukkaimpia. Ilmeisesti sen ja IMF:n aineistot ja mittausmenetelmät olivat hyvin erilaisia. Kumpaan meidän pitäisi luottaa enemmän?

  33. Niku Määttänen kirjoitti:

    Pertti,

    Voisitko laittaa jonkun linkin siihen muuhun maailmaan, joka pitää arvonlisäveron alentamista osana sisäistä devalvaatiota? Se muu maailma, josta minä olen kuullut, ajattelee tasan päinvastoin. Ks. esim. https://www.imf.org/external/pubs/ft/wp/2012/wp1285.pdf

  34. Mika Maliranta kirjoitti:

    Kannattaisiko noista sarjoista myös puhdistaa suhdannevaihtelut esim HP-filtterillä (käyttää lambdana 6,25)?

    Devalvaatiolla saatiin näköjään aikaan aikamoinen laatuhyppäys 1990-luvulla. Voisiko sisäisellä devalvaatiolla saada aikaan saman? Silloin päästäisiin taas laadunkehityksen nousussa olleelle trendiuralle ja tuotteidemme laatu olisi samaa luokkaa kuin kilpailijamaissa.

  35. jukka m kirjoitti:

    “Muu maailma kuitenkin tuntee arvonlisäveron alentamisen sisäisen devalvaation keinona. Sehän alentaisi kotimaisia hintoja ja siten lisäisi tulojen ostovoimaa. Käytännössä se ilmeisesti alentaisi enemmän kotimaisten tuotteiden hintoja kuin ulkomaisten tuotteiden hintoja, mikä lisäisi erityisesti kotimaisten tuotteiden kysyntää.”

    haluatko hieman avata tätä logiikkaa? yritätkö sanoa, että myös vaikkapa työnantajamaksujen pudottaminen nollaan olisi sisäistä devalvaatiota, koska se alentaisi kotimaisia hintoja, erityisesti kotimaisten tuotteiden hintoja, ja näin lisäisi tulojen ostovoimaa?

    jos tavoittelet sitä logiikkaa, jonka mukaan yksinkertainen työhön kohdistuvien verojen leikkaaminen on sisäistä devalvaatiota, niin eikö silloin olisi viisainta protektionistisessa hengessä leikata työn verotusta, koska se kohdistuu käytännössä vain ja ainoastaan kotimaiseen työhön, eikä “ilmeisesti enemmän kotimaisten tuotteiden hintoihin”‘ish. miksi arvonlisävero olisi tässä parempi instrumentti?

    seuraavasta asiasta, eli viennin laadusta. tämä on ihan mielenkiintoinen näkökulma. mistä se sitten johtuu, että suomessa ei synny kehitystä tällä alalla? luulisi, että ennen pitkää huonot yritykset väistyisivät parempien tieltä, kuten kävi tässä mainitulle nokialle.

    mikä sitten on syy siihen ettei viisari värähdä. olemmeko vain höpsöjä ihmisiä? vai onko ehkäpä koulutusjärjestelmämme surkea? ainakaan panostuksen suhteessa muihin maihin perusteella on vaikea väittää, että sinne menee ihan liian vähän rahaa (vaikka http://www.oecd.org/edu/skills-beyond-school/48630884.pdf).

    ehkäpä myös koulutuksemme on, kuten vientituotteemme, laadullisesti surkeaa? kumpi vetää ja kumpaa, aasi vai kärryt? onko näihin kysymyksiin olemassa syvällisempiäkin ratkaisuehdotuksia, kuin sipilän lähettäminen saarnakirjan kanssa etelärantaan?

Vastaa