Suomen ulkomaankaupan vaihtosuhde on heikentynyt pitkän aikaa

21.12.2015 Kirjoittanut Pertti Haaparanta

Suomen viennin kyky lisätä kansakunnan tuloja ja erityisesti kansainvälisestä kaupasta saatavia hyötyjä on heikentynyt jo yli 20 vuotta yhteen menoon. Onko tällä mitään tekemistä hintakilpailukyvyn kanssa?

Viennin kykyä lisätä kansakunnan tuloa mitataan talouden vaihtosuhteella, vientihintojen suhteella tuontihintoihin. Suomen vaihtosuhteen kehitys vuodesta 1980 näkyy seuraavasta kuvasta (mukana myös Ruotsi):

ruotsisuomi-vaihtosuhteetParhaimmillaan vaihtosuhde oli vuonna 1988. Sen jälkeen se alkoi laskea, aluksi hyvin hitaasti, myöhemmin kiihtyen. Erityisen huomattavaa on, että Nokian veto vain vaimensi vaihtosuhteen heikkenemistä hetkeksi 2000-luvun alkuvuosina, mutta veto hävisi pian, jo ennen globaalia rahoitusmarkkinakriisiä.

Suomi ei kuitenkaan ole ollut yksin, Ruotsinkin vaihtosuhde on laskenut samana aikana, mutta tasaisemmin. Viime aikoina on syntynyt keskustelua, onko Ruotsin talous samanlaisissa ongelmissa kuin Suomenkin. Vaihtosuhteen pitkä ajan kehityksen näkökulmasta kysymys on perusteltu.

Mutta on paljon pahempiakin tapauksia. Etelä-Korean ja Japanin vaihtosuhteet ovat laskeneet paljon korkeammalta ja nopeammin kuin Suomen. Toisaalta, monen maan vaihtosuhde on parantunut samana aikana, Euro-alueen, EU:n ja OECD-maiden keskimääräiset vaihtosuhteet kun ovat pysyneet vuodesta 1995 lähtien käytännössä muuttumattomina.

Mikä voisi selittää Suomen vaihtosuhteen heikentymistä? Seuraavassa kuvassa ovat esillä OECD-maiden viennin hintakilpailukyvyn kehitys (vaaka-akseli, positiivinen luku merkitsee hintakilpailukyvyn heikentymistä) ja viennin laadun (joko todellisen tai havaitun) kehitys (pystyakseli, positiivinen luku merkitsee laadun heikkenemistä), kuva on otettu tästä Konstantin Benkovskisin ja Julia Wörtzin artkkelista:

viennin-laatu-ja-hintakilpailukyky-benkovskis-wortz-2015

Kuva kertoo karun totuuden: Suomen viennin laatu on laskenut vuosina 2000-2012 nopeammin kuin minkään muun maan. Samaan aikaan Suomen hintakilpailukyky on kuitenkin parantunut, vähän mutta kuitenkin. Huomattakoon, että tässä hintakilpailukyvyn mittarina on käytetty suhteellisia vientihintoja, siis esimerkiksi Suomen viennin hintoja suhteessa kilpailijoiden hintoihin samoilla markkinoilla.

Laadulla on merkitystä myös vientikysynnälle. Tässä EKP:n tutkimuslyhenteessä näytetään, että viennin laatu voi lisästä vientiä vaikka samalla viennin hintakilpailukyky olisi heikentynyt.

Mutta mitä tekemistä viennin laadulla on Suomen vaihtosuhteen kehitykselle? Uusin sekä empiirinen ja teoreettinen tutkimus on tuonut vahvasti esille sen, että laadun puutetta ei voi korvata alhaisilla kustannuksilla eikä alhaisilla hinnoilla. John Sutton on osoittanut (hänen työnsä on hyvin koottu kirjaan “Competing in Capabilities”) jo vuosia sitten, että työn tuottavuuden parantamisella tai muilla palkkakustannuksia alentavilla keinoilla ei kilpailukykyä voi parantaa kuin rajallisesti, laadulla sitä voidaan parantaa rajattomasti. Jos kilpailijat panostavat laatuun, niin tuottavuutta parantamalla ja/tai palkkoja alentamalla ei voida vastata kuin rajallisesti. Jos kilpailijan laatu on tarpeeksi korkea, niin työvoimakustannuksia alentamalla ei voida vastata lainkaan.

Eckel, Iacovone, Javorcik ja Neary (2015, tässä työpaperiversio) tutkivat aihetta vähän toisesta näkökulmasta ja hieman syvemmin, he tarkastelevat hintakilpailukyvyn merkitystä maailmassa, jossa yritykset panostavat myös “havaittuun” laatuun, siis markkinointiin ja muuhun myynnin edistämistoimintaan. On kuitenkin syytä muistaa, että markkinoinnilla ei voi peittää huonoa laatua kuin hetkellisesti.

EIJN:n päätulos on, että laatuun panostavat yritykset, jotka toimivat markkinoilla, missä tuotteet ovat erilaisia (differoituja) (ja tietenkin differointi on keskeinen osa markkinoinnin sanomaa). Tällöin tuotteista vaaditaan korkeampi hinta, ts. hintakilpailukyky heikkenee: laatuun investoiminen ja kustannuskilpailukyky sulkevat toisensa pois, laatua ei voi korvata mitenkään kustannuksia alentamalla. Teorian ennustama kehitys näkyy myös tilastollisessa aineistossa, EIJN käyttää meksikolaista yritysaineistoa.

Suomen viennin laatu on siis heikentynyt samalla kun Suomen suhteelliset vientihinnat ovat laskeneet. Nämä asiat voidaan liittää toisiinsa edellä kuvatulla tavalla. Sitä voidaan soveltaa myös Japaniin, jonka vaihtosuhde on heikentynyt Suomeakin enemmän. Japanin viennin laatu on myös heikentynyt samaan aikaan, kun sen vientituotteiden suhteelliset hinnat ovat laskeneet. Eikä sovi unohtaa Ruotsiakaan: viennin laatu on heikentynyt samalla, kun suhteelliset vientihinnat ovat laskeneet hyvin voimakkaasti.

Suomen viennin rakenne on sellainen, että vaihtosuhteen on voinut odottaa heikentyvän: välituotteiden osuus vientiin sisältyvästä kotimaisesta arvonlisästä (65,7 %) on suurempi kuin OECD-maissa keskimäärin (61,5 %, ks. tästä). Välituotteiden kansainväliset markkinat ovat hyvin kilpailulliset, myös siksi että markkinoille on tullut uusia maita Kiinasta alkaen, jotka ovat parantaneet arvoketjujensa tuottoa. Kiinan viennin laatu on kasvanut eniten, samaan aikaan sen vientituotteiden suhteelliset hinnat ovat pysyneet muuttumattomina. Suomen viennin kotoperäisen arvonlisän suurin tuottaja on edelleen puu- ja paperiteollisuus, liiketoiminnan palvelut ja konepajateollisuus tuottavat arvonlisää kuitenkin lähes yhtä paljon.

Edellä esitetty selitys Suomen vaihtosuhteen heikkenemiselle ei tietenkään ole yleispätevä eikä sovellu kaikkiin maihin. Esimerkiksi Englannin ja Tanskan vaihtosuhteet ovat 30 vuoden aikana parantuneet, Tanskan vaihtosuhde on parantunut 1980-luvun alimmasta tasosta yhtä paljon kuin Suomen on heikentynyt. Samaan aikaan niiden viennin laatu on kuitenkin heikentynyt ja suhteelliset vientihinnat alentuneet. Tanskan viennin kotimaisesta arvonlisästä suurin osa tuotetaan kuljetus- ja tietoliikennesektoreilla. Ehkä niillä Tanskan tuottavuus on kasvanut nopeammin kuin kilpailijoilla ja tuotteet ovat suhteellisen homogeenisia.

Suomen hallitus painottaa politiikassaan hintakilpailukyvyn parantamista. Jos yllä antamani selitys Suomen huonolle vientimenestykselle pitää paikkansa, niin tämä politiikka tulee entisestään heikentämään vientimenestystä ja vientisektorin kykyä lisätä talouskasvua.

Lopuksi Joulun lukuvihje: Crooked Timber-blogissa on organisoitu keskustelu Pikettyn kirjasta. Siihen osallistuu tutkijoita eri yhteiskuntatieteistä, myös taloustieteilijöitä, näiden joukossa Kenneth Arrow. Ja koska tämän blogin kommentaareissa joku kehotti taannoin tutustumaan Deirdre McCloskeyn Piketty-kritiikkiin, niin kehotan katsomaan myös Noah Smithin McCloskey-kritiikkiä.

Aihealueet: Lajittelematon

30 kommenttia kirjoitukseen “Suomen ulkomaankaupan vaihtosuhde on heikentynyt pitkän aikaa”

  1. Petra Erkkola kirjoitti:

    Laadun parantaminen on oiva keino pienentää tuotantokustannuksia.
    Laadukas ja hinnaltaan kilpailukykyinen tuote/palveluhan on vain oire yrityksestä, jonka toimintamallit ja prosessit on optimoitu ja turhat työvaiheet poistettu.

    Näin voisin ainakin itse nähdä, että kilpailukykyä voidaan paljonkin parantaa kun yritykset kääntävät katseensa tuotteensa / palvelunsa laadusta itse organisaation laatuun. Monessa organisaatiossa saattaa olla paljonkin viilattavaa jotta tuotantokustannukset saadaan todellakin optimoitua.
    Jos tuotannossa työskentelee esimerkiksi 10 päällikköasemassa olevaa, onko mahdollista poistaa yhtälöstä 1 miestyövuosi ja kuitenkin säilyttää sama laatu tuotannossa?
    Jos päätöksentekemisprosessia helpotetaan poistamalla esim yksi hyväksymiskierros, saadaan toimivampaa organisaatiota vähemmällä työllä ja edelleen tuotetaan sama laadukas tuote / palvelu.
    Optimoitu yrityksen sisäinen kommunikaatio ja vastuiden määrittäminen mahdollistavat sujuvan toiminnan ja estävät turhat päällekkäisyydet.
    Näin saadaan ns laadusta tinkimättä aikaiseksi säästöjä, jotka parantavat kilpailukykyä.

    Joskus nämä laadunhallinta toimenpiteet saattavat olla erittäinkin haastavia ja kivuliaitakin, mutta näin toimittaessa saatetaan saada aikaiseksi kilpailukyvyn paranemista, jos organisaatio itse on siihen valmis.

    https://youtu.be/wSuH9u0kvhU

    Kaiken voi tehdä joko helposti tai monimutkaisesti. Se optimi, kilpailukykyinen versio on vain etsittävä jos haluaa menestyä kansainvälisessä kilpailussa.

  2. Sippe kirjoitti:

    Suomen kansan tie kulkee kohti superälyä.
    http://suppelaiset.blogspot.fi/2013/06/kaytannon-suppelaisuus.html

  3. Tuukka Saarimaa kirjoitti:

    Tuo Kenneth Arrow’n kirjoitus oli kyllä hyvä:
    http://crookedtimber.org/2015/12/17/which-inequalities-matter-and-which-taxes-are-appropriate/

    Kiitos vinkistä. Minustakin McCloskeyn kirjoituksen alku oli huono ja kirjoitus liian pitkä. Tästä John Cochranen tiivistelmästä selviää hyvin pääpointit:
    http://johnhcochrane.blogspot.fi/2014/12/mccloskey-on-piketty-and-friends.html

  4. kommentti kirjoitti:

    Kalle L kirjoitti:

    “On viittä vaille yhdentekevää missä elektroniikka kootaan. Älypuhelimen kasaaminen maksaa muutaman euron. Peruspuhelin syntyy alle eurolla. Arvonlisä syntyy ihan muualla kuin kokoonpanossa.”

    Yrityksen näkökulmasta ei ole kovin suurta merkitystä sillä, missä puhelimet kootaan, koska kuluttajien suuri enemmistö ei ole valmis maksamaan yhtään enempää puhelimestaan valmistusmaan perusteella. Ja puhelinkohtainen valmistuskulu on tosiaan varsin pieni. Vientitilastojen näkökulmasta asia näyttäytyy toisin, koska viedyksi ei tule vain kasaamistyö tai komponentit, vaan koko puhelin. Jos Suomessa tapahtuva tuotanto sisältää paljon muualta tuotuja komponenttaja, näiden komponenttien tuonti kasvattaa puolestaan tuontitilastoa.

    On kuitenkin syytä muistaa, että matkapuhelinvalmistus ei 2000-luvun alussa tarkoittanut Suomessa pelkkää Nokiaa, vaan laajaa yritysten ekosysteemiä. Vielä 2000-luvun alussa Suomessa tehtiin aika paljon muutakin kuin vain puhelimien loppukoonta (ja vietiin matkapuhelinten valmistukseen liittyviä komponentteja laajalti ulkomaillekin). Tätä muuta toimintaa siirtyi 2000-luvulla pikku hiljaa halvemman tuotannon maihin, ja lopulta Salon matkapuhelintehdaskin suljettiin. Suomalaisvalmistajat suunnittelivat ja valmistivat myös esimerkiksi piirilevyjä (Aspocompilla oli valtava piirilevytehdas Salossa), akkuja, puhelimien muoviosia, antenneja ja monia muita komponentteja (muun muassa suomalaisyritykset Perlos ja Eimo olivat 2000-luvun alussa alalla isoja toimijoita erilaisten matkapuhelinkomponenttien suunnittelussa ja valmistuksessa. Kun Eimo (tai sen ostanut Foxconn) vuonna 2005 sulki Hollolan tehtaansa, oli yritys Hollolan ylivoimaisesti suurin yksityinen työnantaja 600 työntekijällään. Perloksella oli 2000-luvun alussa Suomessa yli 2200 työntekijäa. Sen lopettaessa matkapuhelinten valmistukseen liittyvän tuotantonsa Suomessa vuonna 2007 loppui maasta noin 1200 työpaikkaa.

  5. Sampsa kirjoitti:

    Kyllä laadulla on merkitystä… ainakin minulle, silloin kun fillariin menee parin kuukauden palkka. Ja kyllähän minä hämmästyin, kun paljastui, että tämän maastopyörän valmistanut yritys on Puolasta.

    Miksi vain Saksasta ja Ruotsista puhutaan keskeisinä verrokkimaina? Eikö sekä historiallisesti että nykyisessä Euroopassa tulisi verrata itseään erityisesti entisiin SEV-maihin?

  6. Juha kirjoitti:

    Prof. Krugmanin joululahja talouspoliittiseen keskusteluun on otsikoitu “vuosisadan suomalainen”.

    http://krugman.blogs.nytimes.com/2015/12/22/finn-de-siecle/?smid=tw-share&_r=1

    Suomen talouden orastava nousu tai kuolleen kissan hyppy katkesi kuin kanan lento vuonna 2011. Toisin kuin Espanjan härkämarkkinoilla. Krugmanilla on ketunhäntä kainalossa.

  7. JormaJ kirjoitti:

    Haaparanta sotkee laadun ja hinnan kestämättömin perustein. Haaparannan perusteluissa ei ole näyttöä sille että palkankorotus työntekijöille nostaisi tuotteen laatua tai tuntipalkan alennus huonontaisi tuotteen laatua.

    Kiistämätöntä on, että säästö yksikkötyökustannuksissa alentaa tuotteen valmistuskustannuksia, mihin Sipilän hallitus pyrkii, jolloin hintakilpailukyky paranee. Vaihtoehtoisesti alentuneesta työkustannuksesta kertyvä säästö voidaan käyttää parempiin materiaaleihin, laatukoulutukseen tai tarkempaan laadunvalvontaan, jolloin samaan hintaan myytävän tuotteen laatukilpailukyky paranee.

  8. Kalle L kirjoitti:

    Tervehdys
    Kun Nokian matkapuhelimista puhutaan, niin muutama seikka niiden valmistukseen liittyen: Peruspuhelimet eivät myynnin osalta olleet varsinainen Nokian syömähammas. Ne auttoivat sen sijaan Nokiaa saamaan isojen tuotantomäärien kautta alhaiset kustannukset koko tuoteportfoliolle.

    On viittä vaille yhdentekevää missä elektroniikka kootaan. Älypuhelimen kasaaminen maksaa muutaman euron. Peruspuhelin syntyy alle eurolla. Arvonlisä syntyy ihan muualla kuin kokoonpanossa. Siksi tuntuu aika yhdentekevältä lukea professoristason ihmisten pohtivan Salon tehtaan tuotantoportfoliota. Ehkä se jossain tilastoissa näkyy.

  9. Szekely Bulcsu kirjoitti:

    Hyvä Professori Haaparanta!

    On pakko haastaa Teidän näkemystä, Aalto yliopiston kurssikirjan avulla: “Frugal Innovation - How to do more with less´” Navi Radjou ,Jaideep Prabhu & Paul & Polman (Introduction) The Economist; February 10, 2015.
    Kyseinen teos perustaa esittämiensä asiat yli 50 tapaustutkimukseen. Vähemmällä voi (pitää) saada enemmän aikaan. Kun Suomessa vientisektori ei vedä, niin yksi syy on se, että palkat ovat karanneet käsistä vuoden 2007 jälkeen. On enemmänkin ihan selvää, miksi vienti ei vedä: keskittyminen liikaa Venäjän markkinoille sekä tietty ylipolitisointi Suomessa: lobbaus yms. ajaa yhä enemmän rahaa rikkaiden taskuun ja laeista ei välitetä.

  10. Supikoira kirjoitti:

    Sanotaan, että halvalla ei saa hyvää. Mielestäni tämä on hyvin yksinkertainen asia ja kummastelen, ettei tätä ymmärretä.

    Suomi on maa, jossa vapaa kilpailu on kirosana, joten onko ihme, ettemme pärjää?

    Eihän Suomi menneinä vuosikymmeninä, kun kehittyvissä talouksissa oltiin vielä keskiajalla, ollut mikään laadun tuottaja silloinkaan. Bulkkia täältä myytiin paperin ja sellun muodossa silloinkin. Ostettiin lähinnä jaffoja ja kahvia.

    Nyt Suomi tuo lähes kaiken, ja edelleenkin All-In on bulkkisellussa, niin onko tuo nyt mikään ihme, että hintatasapaino ei ole meille edullinen?

    Suomi kulutti juuri lähes koko tukiarsenaalinsa yhden sellutehtaan modernisointiin, mutta sitten vielä pelasti parilla sadalla miljoonalla eurolla erään montun Kainuun korvessa, jossa lumien sulaminen on aina yllätys.

    Suomesta puuttuu visio ja tahto, että tästä maasta tulisi jotain muutakin kuin bulkkisellun tuottaja. Kulutamme valtavat resurssit vuosittain metsäteollisuuden, maatalouden ja koko maan asuttamisen tukemiseen. Puhutaan pitkälti yli 10 miljardista eurosta vuosittain eli yli viidesosasta valtion budjetissa.

    Biohuuhaa, cleantech, digitalisaatio… Potaskaa sanahelinää.

    Jolla tuottaa asiantuntijoiden mukaan potentiaalista käyttöjärjestelmää ja todellista vaihtoehtoa mobiilimarkkinoille, mutta siltikin he joutuvat kerjuulle itämaihin.

    Yksikään kansanedustaja ei ole ehdottanut esimerkiksi Jollan tukemista. Edes vaikkapa kymmenellä miljoonalla eurolla. Se olisi kahdeskymmenesosa edellä mainitsemani kaivoksen vuotuisesta tukisummasta.

    Mitä yritän sanoa on se, että Suomeen pitäisi saada viisas hallitus, joka muokkaa kovalla kädellä virkamieskuntaa ja kääntää tämän maan ruoria hyvävelikerhon tukemisesta kasvuyritysten kasvun ruokkimiseen.

    Suomi tarvitsee kipeästi Elon Munskin kaltaisia visionäärejä ja luopumista koko maan asuttamisesen ideologiasta, joka on kuin syöpäkasvain, joka imee voimia talouskasvusta.

  11. Juha kirjoitti:

    Prof. Haaparanta nostaa jälleen talouskeskustelun keskiöön mielenkiintoisen havainnon: ”Suomen ulkomaankaupan vaihtosuhde on heikentynyt pitkän aikaa”.

    Tuostapa noheva talouspoliitikko äkkiä äkkää takuuvarman talouspoliittisen suosituksen: vaihtosuhdetta on parannettava.

  12. Sami kirjoitti:

    Hesari otsikoi näyttävästi “Professori varoittaa: Palkkojen alennus voi heikentää Suomen vientituloja laadun heiketessä”. Kirjoititko tai väititkö muussa yhteydessä todella näin vai onko toimittajan työ epätarkkaa? Blogikirjoituksestasi en pikaisella lukemisella tällaista viestiä löytänyt.

    Minun on vaikea kuvitella palkkojen alentamisen vaikuttavan laatua heikentävästi mitenkään kovin suoraan. Laatu voi jopa parantua jos palkkojen alennuksella voidaan saada työntekijöiden työkuormaa vähennettyä ja tuotekehitys panoksia lisättyä. Tietysti aivovuoto voi laadun kärsimistä aiheuttaa.

    Viittasitko hallituksen politiikkaan tarkoittaen lähinnä leikkauksia jotka kohdistuvat koulutukseen ja muuhun vastaavaan innovaatioita tuottavaan toimintaan vai nimenomaan palkkojen leikkauspyrkimyksiin?

  13. Juha Itkonen kirjoitti:

    Pertti,

    Kirjoitat, että tavanomaisille vienti- ja tuontihintaindekseille ei tehdä laatukorjauksia. Kuitenkin OECD:n käyttämä tuonti- ja vientihintaindeksien manuaali sanoo, että hintaindekseille kuuluu tehdä laatukorjaus: https://www.imf.org/external/np/sta/xipim/pdf/xipim.pdf
    Myös Tilastokeskuksen vienti- ja tuontihintaindeksit ovat laatukorjattuja: http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yksk31_201000_2013_10372_net.pdf
    En onnistunut löytämään OECD:ltä sellaista tilastoa vaihtosuhdeesta, jossa olisi sovellettu manuaalin ohjeistuksesta poiketen yksikköarvoindeksejä.

    On syytä huomata, että halvempiin ja heikkolaatuisempiin hyödykkeisiin siirtyminen ei ole laatukorjatun hintaindeksin hintakäsitteen näkökulmasta hintojen laskua. Eli vientihintaindeksin kehitys ei riipu siitä, missä määrin viedään perus- ja älypuhelimia. Huonot tuotteet eivät selitä vaihtosuhteen tai vientihintojen laskua, ellei sitten hintakehitys ole eritahtista eri laatuluokan tuotteissa.

  14. Nomist kirjoitti:

    Suomi on yhä enemmän metallien ja sellun tuottaja, jossa laatu ei ole tae hinnan korotuksille, varsinkin kun laatu on jo maailman huippua. Teollinen internet voi muuttaa tilannetta, mutta se ei välttämättä näy tuossa indikaattorissa. Ja vielä: jos elektroniikkateollisuudessa on hinnat pudonneet, se ei tarkoita, etteikö kustannuksia alentamalla saataisi nopeita kannattavuushyötyjä. Niitä voi sitten investoida vaikka laadun parantamiseen.

  15. Veikko Kuivanen kirjoitti:

    Minusta Haaparannan teksti vaikuttaa melko asenteelliselta ja tarkoitushakuiselta rakennelmalta, jossa hän tekee hyvin ohuin aasinsilloin päätelmän: “tämä politiikka tulee entisestään heikentämään vientimenestystä ja vientisektorin kykyä lisätä talouskasvua”.

    Esimerkkinä käytetystä Nokiasta kommentoijat näyttävät olevan huomattavasti paremmin perillä kuin professori Haaparanta. Mutta vaikka Nokia yhä tekisi Suomessa matkapuhelimia (ehkä lähivuosina taas tekeekin), on hyvin vaikea yhtyä Haaparannan johtopäätökseen siitä, että hallituksen politiikka jotenkin vaikeuttaisi niiden puhelimien tulevaa menekkiä.

    Jos kännykkätehtaan työntekijän aiheuttamia kustannuksia saadaan leikattua, on vaikea ymmärtää, että se heikentäisi vientimenestystä. Kyllä se “laatu” ja “makuun” vastaaminen syntyy jossain muualla kuin tuotantoketjun loppupäässä kokoonpanopöydällä. On lisäksi aika arroganttia olettaa, etteikö tätä yrityksissä tiedettäisi ja osattaisi palkita heitä, joiden suunnittelutyöhön tuo laatu perustuu.

  16. kommentti kirjoitti:

    Täsmennän vielä, että blogikirjoituksessa Benkovskisin ja Woerzin esittämään nähden vaikuttaisi tapahtuneen sellainen muutos, että siinä, missä he puhuivat esimerkiksi blogiin kopioidun kuvan tekstissä “laadusta ja mausta” (siis käytännössä sekä tarjonnan että kysynnän sisällöstä), on blogissa sama kuva otsikoitu “Viennin laatu ja hintakilpailukyky” -tekstillä, ja alkuperäisen kuvan kuvatekstissä mukana ollut maku-puoli on jätetty blogista mainitsematta (pystysuuntaisena pienenä tekstinä alkuperäinen teksti näkyy kyllä blogin kuvassa englanniksi).

    Ymmärtääkseni Benkovskis ja Woerz eivät esitetyssä kuvassa pyrkineet erottelemaan laatumuutosten osuutta, vaan sisältömuutosten mahdollista yhteismerkitystä (mikä sisältää sekä kysynnän että tarjonnan sisällölliset muutokset).

  17. kommentti kirjoitti:

    Sen verran mitä luin Benkovskisin ja Julia Wörtziä, niin heidän mukaansa tällainen kysymyksenasettelu vaikuttaisi olevan väärin tehty. Pointtina heillä näkyy ainakin eräässä paperissaan olleen se, että hintamuutokset eivät suoraan kerro hyvinvointimuutoksista, sillä siihen vaikuttavat myös hinnoissa näkymättömät tekijät (joita ovat laatu- ja makumuutokset).

    Nokian kännyköiden myynnin vajoamisen kohdalla oli varmaan näistä ennemminkin kysynnän maku- kuin tuotteiden/tarjonnan laatumuutoksesta: tuotteiden laatu kohosi jatkuvasti ja samaan aikaan hinnatkin tulivat alas, mutta myynti laski muun muassa siksi, koska kuluttajien maku muuttui suuntaan, jota Nokian tuotteet eivät enää niin laajalti palvelleet.

  18. Pertti Haaparanta kirjoitti:

    Roger: Hyvänen aika: Kun huomaamme hyödykkeen x hinnan laskeneen, kysymme mistä se johtuu, kysynnän vähenemisestä vai tarjonnan kasvusta. Nyt

    Suomen vaihtosuhde on heikentynyt, joten kysymme, mistä se johtuu, tuontihintojen noususta vai vientihintojen laskusta. Evidenssi viittaa siihen, että vientihinnat ovat laskeneet (Suomen hintakilpailukyky suhteellisilla vientihinnoilla mitattuna on parantunut).

    Sitten kysymme, miksi Suomen vientihinnat ovat laskeneet ja pitkän aikaa. Kysyntä vai tarjonta? Todennäköisesti molemmilla on ollut vaikutusta, mutta minä nostin esille yhden kysyntätekijän, vientituotteiden laadun. Suomen vientituotteiden laatu on heikentynyt enemmän kuin muiden maiden. Tämä on vähentänyt Suomen vientituotteiden kysyntää ja alentanut sitä hintaa, joka niistä voidaan saada. ja kyse on vientihintojen muutoksesta kilpailijoiden hintoihin.

    En ole siis väittänyt, ettei muilla tekijöillä kuin laadulla ole vaikutusta vaihtosuhteeseen, mutta sen verran iso laadun heikentyminen on ollut, että siitä kannattanee olla huolissaan? Ja varsinkin, kun viimeaikainen tutkimus, sekä teoria että empiria on nostanut esille laadun merkityksen kansainvälisessä kilpailussa. Kyse on siis siitä, millainen Suomen vaihtosuhde olisi ilman tätä laadun alenemista.

  19. Roger Wessman kirjoitti:

    Mika Malirannalla on kuvio si(vu 35 kuvio 4.4a oikea alakulma http://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-B264.pdf) siitä miten suomalaisten tuotteiden hinnat ovat kehittyneet kansainvälisessä vertailussa korjattuna toimialarakenteen vaikutuksesta. Siinä ei näy mitään alenevan hinnan trendiä, mikä vahvistaa, että vaihtosuhteen kehitys johtuu toimialarakenteesta, ei suomalaisten tuotteiden laadusta.

    Lauri Kajanoja selittää suomalaisten tuotteiden suhteellista halventumista samalla tavalla toimialarakenteella tässä (sivu 87-89)

    http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/euro_ja_talous/talouden_nakymat/Documents/ET512_Suomen_kilpailukyky_ja_sen_mittaaminen.pdf

  20. Nasse kirjoitti:

    “Jos oikein muistan, niin IPhonet ovat olleet koko ajan kalliimpia kuin Nokiat?”

    Applella oli alkuun aina vain yksi puhelinmalli millä oli kova hintalappu, Nokialla hintaluokkia oli aika paljon enemmän. Riippuu vähän mihin vertaa, mutta eihän Nokian huippumallit kovin halpoja olleet nekään. 2009 iPhone 3GS maksoi Suomessa luokkaa 450-550 euroa. Nokian N97 maksoi silloin 650 euroa, E90 oli sitäkin kalliimpi. E7 oli sitten jo vähän edullisempi n. 500 euroa, mutta halvaksi sitäkään ei voi sanoa. Näiden kanssa oli toki se, että niiden valmistuskustannukset olivat kohtalaisen kovat ja Symbianin ongelmien takia Nokia joutui pudottamaan esim. E7:n hintaa aika nopeasti. Viimeinen Suomessa valmistettu malli N9 maksoi tullessaan liki 700 euroa, mutta sen kanssa Nokialla ei ollutkaan oikein mitään intressiä enää myyntimäärien suhteen kun oli jo päätetty tehdä itsemurhasiirtymä Windows Phoneen. Apple oli sinä aikana tehnyt peruuttamattoman läpimurron ja pystyi hinnoittelemaan tuotteelleen isot katteet, kun Androidistakaan ei ollut kilplailemaan sitä vastaan premium-luokassa. Ja Apple taitaa vielä nykyäänkin kiskoa suurimman osan älypuhelimista tulevista katteista.

  21. Roger Wessman kirjoitti:

    Pertti,

    Minun kommenttini ei liittynyt ollenkaan Benkovsis-Wörtzin tutkimuksiin. En ole niiden käyttämään mittariin perehtynyt tarpeeksi jotta voisin siitä sanoa mitään. Enkä ole eri mieltä Benkovsis-Wörtzin johtopäätöksestä siitä, että Suomen viennin suhteellinen laatu on vuosituhanteen vaihteesta heikentynyt, mm johtuen siitä, että Nokia jäi kilpailijoista jälkeen.

    Ihmettelen kuitenkin edelleen miten tämä liittyy vaihtosuhteeseen. Benkovsis-Wörtzkin näyttävät olevan sitä mieltä, ettei perinteisellä tavalla mitattu vaihtosuhde millään tavalla kerro laadun kehityksestä.

    Toki jos suomalaisten matkapuhelinten hinnat tippuvat enemmän kuin kilpailijoiden tämä heikentää vaihtosuhdetta. Epäilen kuitenkin, että vaihtosuhteen kehitykselle oleellisempaa on matkapuhelinten hintojen yleinen lasku suhteessa muihin tuotteihin (tuontitavaroihin). Jo 90-luvulla muistan, että nähtiin tätä selityksenä Suomen vaihtosuhteen heikkenemiselle. Ja nyt kun matkapuhelinten vienti on pudonnut nollaan matkapuhelinten hintojen jatkuva lasku ei enää heikennä vaihtosuhdetta.

    En siten ymmärrä miten Nokian kasvava osuus viennistä vuosituhannen alussa
    olisi näkynyt vaihtosuhdetta vahvistavasti. Eihän se, että korkealaatuisemman tuotteen osuus viennistä kasvaa näy vaihtosuhteessa? Vaihtosuhdehan kertoo hintojen muutoksesta, ei vientirakenteen muutoksesta. Vientirakenne näkyy ainoastaan painoissa. Eli jos trendinomaisesti halpenevan tuotteen (kuten elektronisten laitteiden) osuus kasvaa, vaihtosuhteen trendi heikkene.

  22. Juha Itkonen kirjoitti:

    Ainakin Tilastokeskuksen vienti- ja tuontihintaindeksit ovat laatukorjattuja. http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/yksk31_201000_2013_10372_net.pdf
    Onko tosiaan OECD laskenut omansa ilman korjausta?

    Kirjoitat, että laadun heikkeneminen on alentanut vientihintoja. Laatukorjatun hintaindeksin hintakäsitteen näkökulmasta halvempiin ja samassa suhteessa heikkolaatuisempiin hyödykkeisiin siirtyminen ei ole hintojen laskua.

  23. Pertti Haaparanta kirjoitti:

    Roger: Nuo tutkijoiden tekemät laatukorjaukset eivät perustu vaihtosuhteisiin. Olen käyttänyt heidän laskelmiaan, jotka osoittavat, että Suomen viennin laatu on heikentynyt, enemmän kuin muissa maissa, ja selittänyt sen avulla Suomen vaihtosuhteen heikkenemistä. Onko tämä todella niin vaikea ymmärtää? Viennin laatu-vientihinta-vaihtosuhde. Jos suomalaiset yritykset tuottavat huonoja tuotteita, eikö sen pitäisi näkyä juuri näin?

    Ja kuten sanottu, 2000-luvun aivan alussa Suomen vaihtosuhde parani. Eikö luontevaa ole selittä sitä sillä, että elektroniikkateollisuus silloin veri voimavaroja heikommin tuottavilta aloilta? Sen jälkeen vaihtosuhteen heikkenemisestä iso osa todella menee elektroniikkateollisuuden piikkiin, sieltä ei tullut kunnon tuotteita.

    Mitähän vaihtosuhteelle olisi tapahtunut, jos Nokia olisi kyennyt tuottamaan yhtä hyvän puhelimen kuin Apple? Olisiko se laskenut yhtä paljon? Jos oikein muistan, niin IPhonet ovat olleet koko ajan kalliimpia kuin Nokiat? Paitsi se Vertu, mutta en koskaan nähnyt kenenkään sellaista käyttävän.

  24. Pertti Haaparanta kirjoitti:

    Onko joku väittänyt, että vaihtosuhde on laadun mittari? Olen selittänyt vaihtosuhteen heikkenemistä viennin laadun heikkenemisellä, laadun heikkeneminen on alentanut vientihintoja, aivan kuten siteeraamani tutkimukset sanovat. Missä kohdassa väitän vaihtosuhteen olevan laadun indikaattori?

    Tavanomaisille vienti- ja tuontihintaindekseille ei tehdä laatukorjauksia, Benkovskis ja Wörtz (muiden muassa) ovat tehneet sellaiset tehneet ja laskeneet niiden perusteella laatukorjatut hintakilpailukykyindeksit.

  25. Roger Wessman kirjoitti:

    Pertti Haaparanta kirjoitti

    “2000-luvun aivan alussa elektroniikka ei ollut halpaa ”ja “IPhonet yms. eivät vieläkään ole halpoja, vai ovatko muka”

    Mikä nyt absoluuttisesti tuntuu kirjoittajalta halvalta on kai tässä yhteydessä epäoleellista. Jo 90-luvulla kuitenkin kännyköiden hinnat olivat rajussa laskussa, mikä aiheutti vaihtosuhteen heikkenemistä.

    Ja iPhonenkin hinta on dramaattisesti laskenut. Jos katsoo mikä viime vuoden mallin hinta on tänä vuonna niin lasku on dramaattinen. Ja nimenomaan tämä näkyy hintaindekseissä, ja siten vaihtosuhdeluvuissa.

    Eli jos maan vientiä dominoi ala jossa teknologinen kehitys ja tuottavuuden kasvu ovat nopeita, vaihtosuhde luontevasti heikkenee. Siten on vaikea vaihtosuhteesta lukea mitään siitä, miten maan tuotteiden laatu on kehittynyt suhteessa kilpailijoihin.

  26. Juha Itkonen kirjoitti:

    Olin juuri esittämässä samat kommentit kuin Roger. ICT-tuotteissa hinnat ovat pudonneet hurjaa vauhtia samalla kun laatu on parantunut. Vaihtosuhteen kehityksessä näkyy voimakkaana monia tekijöitä, joilla on hyvin vähän tekemistä kotimaisen viennin laadun kanssa, esimerkiksi raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen nousu 2000-luvulla.

    Ja ennen kaikkea vienti- ja tuontihintaindeksit ovat laadunmuutoksista puhdistettuja. Tilastoviranomaiset tekevät kaikkensa, jotta niissä ei laadunmuutosten vaikutukset näkyisi. Siksi vaihtosuhde on harvinaisen huono mittari laadulle.

  27. jukka m kirjoitti:

    ihan uteliaisuuttani. jos hyväksymme hypoteesin, että hintakilpailukykyongelmaa ei olisi ja ongelma olisi puhdasti tuotteiden laadussa, niin luonnollinen jatkokysymys kaiketi on, että miten tämä käytännössä sitten suoritetaan. onko tähän olemassa näkemystä, prof. haaparanta??

    kaiketi on vaikea sanoa, että suomessa koulutukseen käytettäisiin erityisen vähäpätöisiä määriä julkista rahaa (äkkiä googlaamalla esim: http://hdr.undp.org/en/content/expenditure-education-public-gdp). eikä meillä pidemmälläkään tuossa aikasarjalla nyt niin surkeasti ole laitettu rahaa tuonne. (myönnän toki, etten tunne indikaattoria yksityiskohtaisesti, mutta se vaikutti vastaavan eurostatin vastaavaa, mutta oli pidemmältä aikaväliltä.)

    on myös hankala ajatella, että nykyajan globaalissa maailmassa meillä voisi olla puhtaasti niin huono onni ryöstäjäkapitalistien osalta, että omat kapitalistimme olisivat umpisurkeita laadukkaan työvoiman valjastamisessa korkeampilaatuiseen tuotantoon ja yhtäaikaisesti ulkomaiset kapitalistit eivät ymmärtäisi työvoimamme huippuunsa viritettyä tasoa.

    jos laatu on surkeaa, niin mikä on politiikkasuositus, ja millä perusteella se korjaa ongelmaa? yliopistojen rahoituksen kasvattaminen? innovaatioiden uudelleenallokoiminen pimeisiin paikkoihin? huonojen viiksekkäiden juha-nimisten yritysjohtajien kiroaminen?

    konkreettinen terävä vinkki tähän laadun parantamiseen olisi varmasti hyvä joululahja hallitukselle.

  28. kommentti kirjoitti:

    Pertti Haaparanta kirjoitti:

    “Nokian tuotteiden laatu suhteessa kilpailijoiden laatuun alkoi 2000-luvun alun jälkeen laskea, tuloksensa se teki peruspuhelimilla, joiden hinnat laskivat. Eikö tällöin olisi olettanut, että se olisi alkanut panostaa laatuun, innovoida ja differoida tuotteitaan?”

    Jos puhutaan Suomen viennistä, niin Suomessa ei 2000-luvulla juuri valmistettu peruspuhelimia. Nokia differoi sekä tuotteensa että tehtaansa. Halpamallit tehtiin muissa tehtaissa, kun taas Salon tehdas erikoistui kalleimpien hintaluokkien puhelimiin. Suomessa tehtiin 2000-luvulla kulloisiakin lippulaivamalleja, kommunikaattoreita ja muita kalleimpien hintaluokkien puhelimia. Bochumin tehtaan sulkeminen vuonna 2008 vaikutti myös Suomen matkapuhelintuotannon portfolioon, koska Saksan tehdas teki Saloa keskimäärin halvempia puhelimia. Ilman Saksan tehtaan alasajoa olisi matkapuhelinten Suomesta harjoitetun viennin tilastot olleet vuodesta 2008 lähtien aika eri näköiset. Saksan tehtaan sulkeminen taisi alentaa Nokian Suomen tehtaan tuoteportfolion keskihintaa, ja alensi sen myötä matkapuhelinviennin keskihintoja - ja lisäksi se kasvatti Suomen tehtaalla tuotettua puhelinten kappalemäärää tuodessaan sinne tehtäviksi osan niistä matkapuhelimista, jotka muutoin olisi tehty Saksassa.

    Markkinoiden yksikköhinnoiltaan kalleimmat matkapuhelimet olivat 2000-luvun alussa Nokian Vertuja (ja Vertut ovat yhä kännykkämarkkinoiden luksushinnoiteltu luksusmerkki). Vertut tehdään nykyään Englannissa. Nokia taitaa yhä omistaa 10 prosenttia siitä yhtiöstä, vaikka Vertun enemmistö onkin nykyään kiinalaisomistuksessa.

    Elektroniikkatuotteiden osalta puhe “laadun” alenemisesta on aika erikoinen ilmaisutapa, koska tosiasiassa on kyse tilanteesta, jossa kaikkien valmistajien tuotteet jatkuvasti laadullisesti muuttuvat - yleensä keskimäärin parempaan suuntaan.

  29. Pertti Haaparanta kirjoitti:

    Niin, jutussa yritin ymmärtää, miten selittää kolme faktaa: Suomen vaihtosuhteen heikkeneminen, joka siis alkoi jo 80-luvun lopulta, viennin laadun heikkeneminen ja suhteellisilla vientihinnoilla mitatun hintakilpailukyvyn paraneminen (siis vientihintojen aleneminen suhteessa kilpailijoiden hintoihin), oliko tämä vaikea ymmärtää? Laadun heikkeneminen alentaa hintoja, Suomen laatu heikkeni eniten, Suomen viennin hinnat suhteessa kilpailijoiden hintoihin laskivat, jne.
    2000-luvun aivan alussa elektroniikka ei ollut halpaa, ja se näkyy vaihtosuhteessa. IPhonet yms eivät vieläkään ole halpoja, vai ovatko muka (eivät olleet muutama kuukausi sitten, jolloin ostin ensimmäisen ns. älykännykkäni)? Nokian tuotteiden laatu suhteessa kilpailijoiden laatuun alkoi 2000-luvun alun jälkeen laskea, tuloksensa se teki peruspuhelimilla, joiden hinnat laskivat. Eikö tällöin olisi olettanut, että se olisi alkanut panostaa laatuun, innovoida ja differoida tuotteitaan? Ja että voimavarat taloudessa olisivat siirtyneet rivakasti muille aloille? Ja auttaako tätä, jos palkkoja lasketaan?
    Olet tietysti oikeassa, kun muistutat siitä, että vaihtosuhteessa nimittäjässä on tuontituotteiden hintataso. Juuri tämän vuoksi en käsitellyt esimerkiksi Kiinan vaihtosuhteen kehitystä, koska siellä selvästikin tuontitavaroiden laatu ja siten myös tuontihinnat ovat nousseet. Ja tietysti suomalaiset myös ostavat IPhoneja ja sekin osaltaan selittää vaihtosuhteen kehitystä, mutta ei selitä hintakilpailukyvyn kehitystä.
    Nämä ilmiöt tulevat hyvin esille myös mikroaineistoilla tehdyissä tutkimuksissa. Niitä voi katsoa jutussa antamieni linkkien lähdeluetteloiden perusteella.

  30. Roger Wessman kirjoitti:

    Kirjoitat, että

    “Nokian veto vain vaimensi vaihtosuhteen heikkenemistä hetkeksi 2000-luvun alkuvuosina”

    Olen elänyt sellaisessa käsityksessä, että telelaitetuotannon merkittävä osuus on päinvastoin ollut yksi selittävä tekijä vaihtosuhteen heikkenemiselle. Telelaitteiden hinnathan ovat dramaattisesti laskeneet.

    Minulle ei ylipäätänsä avaudu miten vaihtosuhteen heikkeneminen olisi indikaattori laadun heikkenemisestä. Eikö se heijasta enemmän sitä, miten maan tuottamien tuotteiden maailmanmarkkinahinnat kehittyvät suhteessa tuontituotteisiin? Halpenevaa elektroniikka vievien maiden, kuten Etelä-Korea ja Japani, siten ovat nähneet vaihtosuhteensa heikkenevän.

Vastaa