Hallitus haluaa kilpailukykyä kohentamalla luoda 38 000 uutta työpaikkaa. Ei taida syntyä.
Hallituksen kilpailukykypaketti on paraikaa laajalla lausuntokierroksella. Lausuntojen deadline on tänään (9.12.) joten kollegat eri organisaatioissa lienevät jo saaneet omat kommenttinsa kasaan. Talouspolitiikan arviointineuvostokin ottaa tähän vielä kantaa, mutta tekniselle nipotukselle tämä blogi on arviointineuvoston raporttia parempi ja ajankohdaltaan sopivampi foorumi. Kaiken lisäksi tähän blokitekstiin voivat vaikkapa esityksen valmistelijat halutessaan helpommin vastata.
Hallituksen esityksen mukaan kilpailukykypaketti (työnantajamaksujen alennus mukaan laskettuna) alentaa työvoimakustannuksia noin 5 prosenttia. Jos ymmärsin oikein, valtiovarainministeriön tekemässä laskelmassa vaikutus työllisyyteen saadaan kun kerrotaan työvoimakustannusten muutos (0,05) työvoiman kysyntäjoustolla (0,4). Vm:n tätä koskevat laskelmat on erikseen julkaistu jo aikaisemmin. Pisteet siitä. Vielä enemmän pisteitä ropisisi, jos näistä laskelmista olisi tehty yhteenveto, johon olisi koottu keskeiset tulokset niin ettei tarvitsisi arvailla, mitkä laskelmista ovat edelleen ajan tasalla.
Mutta olettaen edelleen, että osasin lukea hallituksen esitystä ja sen taustalla olevia muistioita oikein: Työllisyysvaikutuksen tuottavassa kertolaskussa kumpikin tulontekijä näyttää yläkanttiin arvioidulta. Laskelmassa oletetaan, että esimerkiksi lomarahojen leikkaus tai työajan pidentäminen ei johda korkeampiin palkkavaatimuksiin tai ainakaan korkeampiin palkankorotuksiin vaan laskee koko painollaan työvoimakustannuksia. Myös palkan sivukulujen alennuksen oletetaan menevän suoraan palkkakustannuksiin ilman mitään vaikutusta bruttopalkkoihin. Olemassa olevat estimaatit eivät tällaista verotuksen kohtaanto-oletusta tue, mutta onhan se toki periaatteessa mahdollinen. Vm:n tekstissä oletusta perustellaan sillä, että työttömyys on rakennetyöttömyyttä korkeammalla tasolla eikä tarjonta siksi rajoita työllisyyskehitystä.
Laskelman filosofiaa selkeyttää ehkä alle liimattu taloustieteen peruskursseilta tuttu käppyrä, joka vastaa suunnilleen omaa tulkintaani ministeriön laskelmista. Siinä työmarkkinat olisivat tasapainossa pisteessä jossa punainen työvoiman tarjontakäyrä leikkaa sinisen työvoiman kysyntäkäyrän. Jostain syystä palkat ovat päätyneet tämän tasapainopisteen yläpuolelle (ylempi katkoviiva) ja siksi työllisyys on tasapainopistettä pienempi (piste A). Tässä tilanteessa palkkakustannusten alentaminen kasvattaisi työllisyyttä määrällä, joka saadaan kun kustannusten aleneminen kerrotaan työvoiman kysyntäkäyrän kulmakertoimella. Näin päästäisiin pisteeseen B.
Työvoiman kysyntäkäyrä kertoo kuinka monta työntekijää työnantajat ovat milläkin palkkakustannusten tasolla valmiita palkkaamaan. Kustannusten lasku tekee vähän huonomminkin tuottavan työn kannattavaksi, mikä kasvattaa työllisyyttä mutta laskee tuottavuutta (jälkimmäinen vaikutus tosin jätettiin hallituksen esityksen laskelmista pois).
Työllisyysvaikutuksia koskevissa laskelmissa työvoiman kysyntäkäyrän jyrkkyydellä on siis oleellinen rooli. Mitä joustavampaa on työvoiman kysyntä, sitä enemmän työvoimakustannusten alentaminen luo uusia työpaikkoja. Vm:n laskelmissa joustoestimaatit on poimittu tutkimuksista, joissa näitä joustoja estimoidaan vaikkapa toimialoittaista työllisyyskehitystä kuvaavasta aineistosta. Näitten tutkimusten ongelmana on, että työvoimakustannuksissa ei oikein ole sellaista toimialojen välistä vaihtelua, jonka vaikutuksia voisi uskottavasti estimoida.
Tarjolla olisi ollut myös koko joukko hiukan tuoreempia tutkimuksia. Vaikka niitä, joita listasin reipas vuosi sitten postaamassani blokitekstissä.
Näissä tutkimuksissa työvoiman kysyntäjoustoja estimoidaan käyttäen hyväksi eksogeenisista - useimmiten juuri työvoiman sivukulujen aikaansaamaa vaihtelua - työvoimakustannuksissa. Lisäksi niissä on jonkinlainen kontrolliryhmä, johon työllisyyskehitystä sivukulujen alennuksen kohteena olevassa ryhmässä voidaan verrata. Kaikki koskevat Pohjoismaisia työmarkkinoita. On näissä tutkimuksissa ongelmiakin, mutta molempia lajeja harrastaneena toteaisin, että reformien arviointiin liittyvät ongelmat ovat paljon pienempiä kuin aggregaattidatalla tehtyjen tutkimusten ongelmat. Ellei sitten ongelmana pidetä liian pieniä estimaatteja.
Arvioon palkkakustannusten alennuksen vaikutuksesta työvoiman kysyntään liittyy siis ongelmia, jotka voivat johtaa työllisyysvaikutusten yliarvioimiseen. Vielä vaikeampi on kuitenkin ymmärtää arvioita julkisen sektorin työllisyyden muutosten vaikutuksista:
Hallituksen esityksen laskelmissa julkisia menoja säästetään mm. lomia lyhentämällä ja tekemällä loppiaisesta ja helatorstaista palkattomia vapaapäiviä. Säästöä syntyy kun julkiselle sektorille ei työajan pidennyksen vuoksi tarvitse palkata yhtä paljoa työvoimaa. Hallituksen esityksen mukaan julkiselta sektorilta voidaan pitkällä aikavälillä vähentää 15 000 henkeä. Mutta sitten tulee mielenkiintoinen kohta: Hallituksen esityksessä oletetaan että “julkisen sektorin työvoimatarpeen väheneminen toimenpidekokonaisuuden johdosta ei heikentäisi työllisyyttä pitkällä aikavälillä”. Tämä kai tarkoittaa että julkiselta sektorilta vapautuvat työntekijät työllistyvät kaikki yksityiselle sektorille.
Mutta hetkinen. Jos juuri todettiin että yksityisen sektorin työllisyys riippuu vain työvoiman kysynnästä, mikä vaikutus yksityisen sektorin työllisyyteen on sillä, että julkiselta sektorilta vapautuu 15 000 henkeä. (Kokeilkaapa mitä tapahtuu, jos yllä olevan kuvan tarjontakäyrää siirtää oikealle) Työvoiman tarjonta yksityiselle sektorille kasvaa, mutta työvoiman tarjonnan kasvu ei vaikuta yksityisen sektorin työllisyyteen mitenkään, koska “tarjonta ei rajoita työllisyyden kehitystä”.
Miten siis voisi samaan aikaan olla että “työvoiman tarjonta ei rajoita yksityisen sektorin työllisyyskehitystä” ja että “julkisen sektorin työvoimatarpeen väheneminen ei vaikuta työllisyyteen”. Ei mitenkään? Oikea vastaus on, että kokonaisvaikutus työllisyyteen saadaan vähentämällä yksityisen sektorin työllisyyden kasvusta julkisen sektorin työllisyyden väheneminen. Tuloksena on vm:nkin käyttämillä estimaateilla työllisyysvaikutusarvion puolittuminen. Vähän pessimistisimmillä estimaateilla päästäisiin helposti myös nollavaikutukseen tai jopa negatiivisiin lukuihin.
Ongelmana koko harjoituksessa on, että jos julkiselta sektorilta säästää vaikkapa yhden professorin palkan ja käyttää säästyneet rahat yksityisen sektorin työvoimakustannusten alentamiseen, pitäisi tämän sivukulualennuksen vuoksi syntyä enemmän kuin yksi työpaikka. Muuten työllisyys ei kasva. Esimerkiksi tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan työpaikan luominen työnantajamaksuja alentamalla maksaa kuitenkin noin nelinkertaisesti suoraan palkkaamiseen verrattuna. Valtaosa työvoimakustannusten alennuksesta kun menee “hukkaan” olemassa olevien työsuhteiden kustannusten alentamiseen. Tämä tarkoittaisi siis että käyttämällä yhden työntekijän palkkauksesta säästyvät rahat sivukulujen alentamiseen syntyisi vain neljännes työpaikkaa.
P.S: Kuten edellä vihjattiin, myös työvoiman tarjonnalla on lopputuloksen kannalta merkitystä. Hallituksen esityksestä löytyykin myös työn tarjontajouston estimaatti. Tällä viitataan tosin siihen, miten työllisten määrän muutos vaikuttaa työvoiman (työlliset + työttömät) määrän muutokseen. Perinteisesti taloustieteessä työn tarjontajoustolla tarkoitetaan sitä, miten nettopalkan muutos vaikuttaa työllisyyden tai työtuntien määrän muutokseen. Laskelmien tulokseen käsitteiden uudelleen määrittely ei toki vaikuta, mutta tekstiä olisi helpompi lukea, jos taloustieteen perustermejä käytettäisiin niitten vakiintuneessa merkityksessä.
Aihealueet: Julkinen talous
Maailma on hullu paikka
https://www.poliisi.fi/helsinki/prime101_fi.aspx/1/0/torkea_raiskaus_kampissa_-_poliisi_pyytaa_epaillyn_tunnistusta_42532
http://yle.fi/uutiset/norjassa_turvapaikanhakijoilta_loytynyt_isisin_lippuja_ja_kuvia_irtileikatuista_paista/8531825
http://www.satakunnankansa.fi/Satakunta/1195010545908/artikkeli/raiskauksen+yritys+porissa+naita+miehia+etsitaan+nyt.html?_ga=1.32618238.1351253018.1397132706
Roope U. Piditkö laskelmissa kansantalouden
kysyntään vaikuttavaa rahamäärää vakiona?
Eikös kolmen miljardin? ( kaikki toimet) vetäminen
pois kokonaiskysynnästä ole erittäin merkittävä
yritysten tilauskantaa alentava tekijä. Ja tuskinpa
kenenkään on helppoa uskoa viennistä tuota
työpaikkakompensaatiota
Ongelmia on, mutta minusta nyt on lähemmin
eurooppalaisen ja kotimaisen kokonaiskysynnän
ongelma, kuin tarjonnan. Lisäksi …viennin kannalta
Viiden % palkka-ale on jokseenkin jopa alle %
kokonaiskustannusale.
Minunkin mielestä on tutkijoiden tehtävä osallistua keskusteluun talouspolitiikasta; en ole sanonut mitään päinvastaista. Yritin sanoa että, kun arvostellaan erittäin merkittävää lakipakettia, olisi hyvä että arvostelu on rakentavaa. Olisin odottanut Roopelta edes jotain arviota siitä, paljonko VM:n näkemys on pielessä. Toinen vaihtoehtoinen laskelma olisi ollut arvokas. Tärkeämpää on, että arvostelin enemmänkin VATTin näkemystä kuin Roopen näkemystä. Kirjoituksesta sai hieman väärän kuvan, sori vaan Roope.
Roope kirjoitti: “Juha taisi aikaisempaan postaukseeni (27.10. 2014) kommentoida: ei kai hyvää teoriaa kannata muutaman mikrotutkimuksen perusteella hylätä?” Kirjoitin, että fiskalista devalvaatiota ei kannata hylätä muutaman mikrotutkimuksen, jossa tarkasteltiin vain työnantajamaksun alentamisen vaikutuksia pienessä ryhmässä, perusteella. En ottanut mitenkään kantaa työvoiman kysyntäjouston suuruuteen.
Kilpailukyky on suhteellinen käsite. Suomessa tehtyjen toimenpiteiden ohella Suomen kilpailukyky riippuu siis keskeisimpien kilpailijamaiden toimenpiteistä, kun ne pyrkivät nykyisessä haastavassa taloustilanteessa parantamaan omaa kilpailukykyään ja haalimaan investointeja.
Useat esitetyt vaikutuslaskelmat kilpailukyvyn paranemisesta (”luodaan XXX uutta työpaikkaa” jne.) taitavat perustua oletukselle, että keskeisisten kilpailijamaiden instituutioissa ei tapahdu muutoksia. Toisin sanoen kilpailijamaiden hallitukset katsovat tumput suorina, kun Suomen kilpailukyky suhteessa niihin kasvaa kohisten. Yritysverotuksen osalta on kuitenkin jo nähty, kuinka sen alentaminen johtaa reaktioihin kilpailijamaissa (”race to the bottom”).
Globaalissa kilpailussa kansallisia instituutioita ml. työmarkkinainstituutioita on pakko kehittää tehokkaammiksi, koska kilpailijamaatkin tekevät niin (ellei sitten ylikansallisesti koordinoida, ettei kukaan kehitä). Voisiko epävarmoja vaikutuslaskelmia parempina perusteluina toimenpiteille ja uudistuksille toimia suomalaisten instituutioiden vertailu keskeisten kilpailijamaiden instituutioihin? Minkälaisia “kilpailukykyloikkia” on tällä hetkellä suunnitteilla esim. Ruotsissa, Saksassa, Tanskassa, Virossa ja Norjassa ja kuinka ne tulevat vaikuttamaan Suomen kilpailukykyloikkaan? Eikö Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeistä olisi pyrkiä lobbaamaan parempia työehtoja muiden maiden työntekijöille (varsinkin kehittyvien maiden halpatyövoimalle), jotta näiden maiden kustannuskilpailukyky suhteessa Suomeen heikkenisi?
Jos joku ei vielä tiedä, niin Pursiaisen Heikki kirjoitti tästä kahden työmarkkinan version:
http://www.libera.fi/blogi/kahden-tyomarkkinan-vakea/
Juha T.,
Enpä tiedä miten ympäripyöreänä pitäisin argumenttia, jonka mukaan Suomessa tai Ruotsissa tehdyistä empiirisistä työvoiman sivukulujen muutoksia koskevista tutkimuksista joihin viittasin ei löydy niin suuria työvoiman kysyntäjoustoestimatteja kuin mitä hallituksen esityksen työllisyyslaskelmissa on käytetty. Olli Saresoja kysyi aiemmin kuinka suuria nuo joustot sitten ovat. Estimaatit vaihtelee tutkimusten välillä, skaala on suunnilleen 0.1-0.3, kaikki eivät poikkea nolllasta tilastollisesti merkittävällä tavalla. Mutta kuten Juha taisi aikaisempaan postaukseeni (27.10. 2014) kommentoida: ei kai hyvää teoriaa kannata muutaman mikrotutkimuksen perusteella hylätä?
Käsittääkseni tutkijoitten tehtävä tällaisessa debatissa on nimenoman kertoa, mitä tutkimuksen perusteella tiedetään vaikkapa sitten työvoiman kysynnästä tai verotuksen kohtaannosta. Määrällisten arvioitten tekeminen työllisyys- yms. vaikutuksista kuuluu päätöksiä valmisteleville virkamiehille ja päätösten tekeminen sitten vaaleilla valituille päättäjille.
Laskelmien oletuksia koskeva huomautus on mielestäni paikallaan vaikka on ilmeinen riski että tällaisia blokipostauksia käytetään tarkoitushakuisesti. Huomautettakoon siis, vaikka se ei varmaan mitään auta, että blogitekstissä ei esimerkiksi väitetä että vientiteollisuudella ei olisi kilpailukykyongelmaa tai etteikö jonkinlainen yhteiskuntasopimus voisi ongelmaa helpotttaa. Itse asiassa sanoja vienti ja kilpailukyky ei käsittääkseni edes löydy tekstistä lukuunottamatta paketin nimeä.
Muuten: En enää olekaan varma miten hallituksen esityksen työllisyyslaskelma on tehty. Tekstistä kun löytyy lause
“Keskimääräisenä yrittäjätoimintaa koskevana joustona on tässä yhteydessä käytetty -0,7. Koko kansantalouden tasolla laskelmassa jousto on noin -0,4.”
Joku voisi ystävällisesti selventää kummalla numerolla työvoimakustannusten oletettu muutos on laskelmassa kerrottu, ja mikä on pohjalla oleva työllisyysluku.
Roope Uusitalo ja monet muut
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2015/12/10/pakkolaeille-iso-tyrmays-puutteellinen-laskelmat-pielessa/201516405/12
arvostelevat hallituksen keinoja, mutta millä argumenteilla? VATT, Uusitalo ja monet muut tahot arvostelevat laskemia ympäripyöreillä argumenteilla. Jos kritisoi laskelmia, olisi hyvä esittää joku vaihtoehtoinen ja määrällinen arvio toimien vaikutuksista tuotantoon ja työllisyyteen. Edes VATT ei keksi mitään järkevää sanottavaa. Ensin se sanoo, että ”Suomessa on aiemmin kokeiltu suuruusluokaltaan 3–6 prosentin alennusta yritysten sosiaaliturvamaksuissa. Muutosta koskevassa vaikuttavuusarviossa sotu-maksujen alennuksella ei havaittu minkäänlaisia työllisyysvaikutuksia”. Seuraavaksi he kannattavat fiskaalista devalvaatiota, jossa laskentaan sosiaaliturvamaksu ja nostetaan ALV:tä. SIIS MITÄ? VATT toteaa muutoksen sosiaaliturvamakuissa ensin tehottomaksi ja seuraavaksi kuitenkin kannattaa sitä. Ja pystyykö VATT esittämään lukuja, joiden mukaan fiskaalinen devalvaatio voisi parantaa kilpailukykyä riittävästi? Varmaan arvaatte! Ei tietenkään.
Minun
https://www.sttinfo.fi/release/fiskaalinen-devalvaatio-vaihtoehto-palkkojen-alentamiselle?releaseId=34827609
ja Juha Kilposen ja Jouko Vilmusen laskelmat osoittavat, että fiskaalisella devalvaatiolla ei voi parantaa kilpailukykyä paljoakaan. Minun laskelmien mukaan fiskaalinen devalvaatio, joka suuruus olisi 10 % suhteessa BKT:hen, heikentäisi reaalista valuuttakurssia 4 %. Siis tarvitaan NOIN 20 MILJARDIN fiskaalinen devalvaatio, jotta saadaan aika maltillinen parannus kilpailukykyyn. Näin suurta muutosta ei voi edes tehdä.
Yhteenveto: Asioita on helppo kritisoida. Jos ei pysty esittämään vaihtoehtoista ja määrällistä arviota kilpailukykypaketin vaikutuksista tuotantoon ja työllisyyteen, kritiikillä ei ole paljoakaan arvoa.
No, kun tänään eduskunnassa tätä blogia käytettiin avuksi sen perustelemiseen ettei tartte tehdä mitään, niin pitääkö sitten vaan hyväksyä se asia, että Suomi ja Kreikka ovat juuttuneet Euroopan mutasarjaan kun muut porskuttavat kasvu-uralla eikä Suomessa todellakaan tarvitse tehdä mitään tai ei voi tehdä mitään?
Eikö edes kannata yrittää? Eikö sellaisia käppyröitä löydy mistään?
Eli pitääkö toivoa, että yhteiskuntasopimus kaatuu lopullisesti ja ensi syksynä ay-liikke romahduttaa lakoillaan koko maan talouden, jolloin Kreikkakin porskuttaa suomipojan varpaiden yli? Sittenkö tutkimus voi osoittaa olleensa oikeassa?
Meinaan että EI:n tilalla olisi kiva ihan henkisistä syistä kuulla joskus myös Kyllä.
Tuossa joku professori sanoi radiossa, että tutkimus osoittaa että Suomen hyvinvaltio perustuu tupoille. Minkäköhännlainen “tieteellinen” tutkimus se sitten on? Semminkin kun melkein samanlaisessa Ruotsissa ei ole pitkään aikaan tehty tupoja (eikä devalvaatio ei kelpaa selitykseksi).
Miten tutkia tieteellisesti sitä, mitä ei ole tapahtunut?
Nimimerkki Jani,
et taida tietää mitään “julkisesta sektorista”. Jo tällä hetkellä julkiselle sektorille kuuluu esim. yliopistot, joissa ei ole erikseen merkittyjä lomia. Aiemmin ei ollut myöskään työttömyyskorvausta, eläkkeiden kertymistä apurahoista, eikä monille työntekijöille esim. työterveyshuoltoa. Nyt hallitus suuressa viisaudessaan potkaisee esim. 1200 henkilöä Helsingin yliopistolta pois, joka on vaarassa tuhota koko Suomen ainoan huippuyliopiston. Mutta eihän nuokaan 1200 ole mitään oikeita työttömiä, tämän logiikan mukaan, jossa julkiselta puolelta poispotkitut eivät lisää työttömyyttä. Että sellaista. Ehkä voidaankin tehdä suunnitelma, jossa Suomen korkeakoulu- ja tutkimusjärjestelmää pyöritettäisiin työttömyyskorvauksilla? Olisikohan sellainen fiksu meidän ihanan hallituksemme mielestä?
Sisäinen turvallisuus on uhattuna, en ole huolissani Suomen taloudesta. Ihan sama tuoko paketti 10k-30k työpaikkaa, tahdon elää turvallisessa Suomessa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1449717637654.html
Tärkeintä, että hallitus saa tehtyä päätöksiä, joilla turvataan Suomen turvallinen tulevaisuus.
Välihuomauttaja:
Kysyntään vaikuttaa paitsi tämän päivän myös tulevaisuuden tulot. 99 % tjmsp suomalaisen työn tuottaman tavaran ja palvelun kysynnän potentiaalista on Suomen rajojen ulkopuolella. Jos kilpailukykyä oikeasti korjataan, vientimenestys voi enemmän kuin kompensoida kotimaisen hetkellisesti alentuneen tulovirran vaikutuksen.
Näinhän Suomessa oli ennen wanhankin tapana D:llä korjata korporatismin virheitä.
Ja katso vaikka Espanjan vientimenestystä viime vuosina.
Jos noiden viivojen olemassaoloon ja muotoon uskoo niin silti pitäisi ottaa huomioon, että palkkojen alentaminen alentaa kokonaiskysynnän laskun kautta myös työn kysyntää.
Työajan pitenemiseen ilman kysynnän kasvua (ulkomailta tai kotimaasta) “järkevästi” käyttäytyvät yritykset ilman muuta ulosmittaavat hyödyn irtisanomalla väkeä.
Mitä tekevät palkattomia ylitöitä tekevät ihmiset?
“Mutta sitten tulee mielenkiintoinen kohta: Hallituksen esityksessä oletetaan että “julkisen sektorin työvoimatarpeen väheneminen toimenpidekokonaisuuden johdosta ei heikentäisi työllisyyttä pitkällä aikavälillä”. Tämä kai tarkoittaa että julkiselta sektorilta vapautuvat työntekijät työllistyvät kaikki yksityiselle sektorille.”
Selittyisiköhän se sillä, että julkinen ja yksityinen ovat eri asia kuin joitakin vuosia sitten. Mm. sote-palvelut olivat julkisia mutta nyt ne ovat yhä suuremmassa määrin myös yksityisiä. Jako pitäisikin olla yhteiskuntaamme rahaa tuova vientisektori ja tämän rahan mahdollistavat palvelut, oli ne yksityisiä tai julkisia.
Kilpailukyvyn avain ovat onnistuneet innovaatiot, joiden avulla korvataan työntekijöitä. Kun siinä onnistutaan, vienti voi vetää. Lama väistyy vasta, mikäli rahaa maltetaan ohjata vientisektorin uudistuksiin eikä liikaa palvelusektorille, vaikka siihen olisi suuri houkutus, koska palvelut parantavat työllisyyttä.
Ei kovasti haittaa, vaikka vientisektorin jäljelle jääneet työntekijät ovat kovapalkkaisia. Se hinta uudistuksista kannattaa maksaa. Sen sijaan monista palveluista on vaara syntyä matalapalkka-aloja.
“Mitä jos mietittäisiin julkista puolta? Kun pitkistä lomista luovutaan, niin miten käy valtion velkaantumiselle ja tuottavuudelle?”
Tuo on ihan hyvä kysymys. Vastaus vaan ei ole ennalta ihan selvä, koska se riippuu ihmisten reagoinnista. Lisättävä vuosityöaika ei sellaisenaan muuttune sataprosenttisesti työn tekemiseksi, mikäli ihmiset arvostavat vapaa-aikaa. Lomien lyhentämisestä voi seurata palkattoman vapaan ottamisen ja osa-aikatyön tekemisen yleistymistä varsinkin asiantuntijatehtävien osalta, ja mahdollisesti myös kasvavia palkankorotusvaateita peruspalkkaan - ei ainoastaan liittojen taholta työehtosopimusneuvotteluihin, vaan myös henkilökohtaisiin palkkaneuvotteluihin. Vasta eri tekijöiden yhteisvaikutuksen arvaamisen jälkeen pystyy arvioimaan sitä, mikä lopulta muuttuu sekä sitä, mitä seuraa valtion tai kuntien velkaantumiselle ja tuottavuudelle.
Hallituksen esityksessä on ehkä muuallakin yliarvioitu lakiesityksen työllisyysvaikutuksia. Hallituksen esityksessä ei erikseen sanota, moniko työntekijöistä nykyisin kuuluu työaikalain piiriin ja moniko ei, ja mitä osuutta nykyisistä palkkamenoista kyseisten lakien piiriin kuuluvat edustavat työnantajien palkkamenoista. Esityksestä käy kyllä ilmi, että arkipyhiä (loppiainen ja helatorstai) koskevan työaikalain muutoksen arvioidaan johtavan 1,7 lisätyöpäivään. 0,3 prosentin vaje vaikuttaisi syntyvän jo tuntityöntekijöistä ja osa-aikatyötä tekevistä, ja luku 1,7 lienee myös ylikorkea.
Lakiesityksessä ei vaikuteta huomioidun sitä, että työaikalakia (ja vuosilomalakia) ei sovelleta kaikkiin loppuihinkaan työntekijöihin. Työaikalakia ei sovelleta itsenäiseen työskentelyyn eikä kotona tehtävään työhön ja sen ulkopuolella on paljon muun muassa johto- ja asiantuntijatyötä tekeviä niin yrityksissä kuin julkisella sektorillakin (mukaan lukien yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilökunnan vuosityöaikasopimuksella töitä tekevä enemmistö) eikä työaikalaki koske yrittäjiäkään, ja myös esimerkiksi apurahalla työskentelevät ovat sen ulkopuolella. Sitä ei jostain syytä ole lakiesityksessä tuotu näkyvästi esiin, että esitetyt muutokset saattavat kohdistua työvoimaan valikoivasti. Suurituloisin osa työvoimasta (yritysjohtajat, johtavat asiantuntijat yms.) on esimerkiksi juuri työaikalain sovellusalan ulkopuolella, eivätkä sen kautta tehtävät palkanalennukset siten kohdistu kaikkiin. Loppiaista ja helatorstaita koskevassa osassa on myös jätetty mainitsematta, että perusopetuslaki säätää koulujen opettajien työajalle enimmäismäärän (siinä laissa todetaan enimmäisrajana, että “Lukuvuodessa on 190 työpäivää” (vuosityöaikaa koskevassa osassa on huomattu asia kyllä, ja todettu, että 15 % kuntien työvoimasta on opetus- tai sivistyshenkilökuntaa, jota vuosilomamääräykset eivät koske).Väite 1,7 lisätyöpäivästä vaikuttaa epärealistisen korkean kuuloiselta luvulta arkipyhämuutoksen työaikalisäykseksi lakiesityksessä esitettyjä keinoja käyttäen, koska selvästi yli 15 % ansiotyötä tekevistä on sellaisia, että joko työaikalaki ei koske heitä tai sitten se ei vaikuta heihin.
Mitä jos mietittäisiin julkista puolta? Kun pitkistä lomista luovutaan, niin miten käy valtion velkaantumiselle ja tuottavuudelle?
Velkaantuminen vähenee, koska joudutaan maksamaan vähemmän lomarahoja.
Tuottavuus kasvaa, koska lomaillaan vähemmän. Ehkä lääkärille pääsee nopeammin?
Onko nämä huonoja asioita julkiselle puolelle?
Ossi, taidat olla oikeassa. Myös muissa Pohjoismaissa työmarkkinat ovat vapaammat kuin Suomessa.
Kuinka paljon alhaisempi on tuo noista toisista tutkimuksista saatu työvoiman kysyntäjousto?
Roope Uuusitalo: “Miten siis voisi samaan aikaan olla että “työvoiman tarjonta ei rajoita yksityisen sektorin työllisyyskehitystä” ja että “julkisen sektorin työvoimatarpeen väheneminen ei vaikuta työllisyyteen”. Ei mitenkään?”
Onko mahdollista, että ensimmäinen väite pitää paikkansa vain lyhyellä muttei pitkällä ja jälkimmäinen pitkällä muttei lyhyellä aikavälillä?