Suomen Pankin tutkijat Helvi Kinnunen ja Petri Mäki-Fränti julkaisivat viime kuussa Pankin Euro ja Talous - sivustolla paljon huomiota saaneen analyysin, jossa tutkijat totesivat pitkittyneen taantuman heikentäneen nuorten sukupolvien asemaa. Artikkelin mukaan alle 35-vuotiainen käytettävissä olevat tulot eivät ole juuri kasvaneet vuoden 1990 jälkeen, vaan nuoret ovat jääneet 20 vuoden talouskasvun hedelmistä lähes kokonaan osattomiksi!!! Tulos on sen verran mielenkiintoinen, että piti tämänpäiväistä tuloeroja koskevaa julkistalouden kurssin luentoa valmistellessa oikein tarkistaa, pitääkö se paikkaansa.
Hurjin kuvio Kinnusen ja Mäki-Fräntin artikkelissa kertoo, että niiden kotitalouksien, joissa viitehenkilö (suurituloisin kotitalouden jäsen) on 20-24 -vuotias, reaalisten käytettävissä olevien tulojen mediaani ei ole kasvanut vuosien 1990 ja 2013 välillä ollenkaan. Vanhempiin ikäluokkiin verrattuna nuorten kotitalouksien elintaso on heikentynyt tuntuvasti.
Tulonjakotilaston data oli minullakin näppärästi valmiina ja käyttöluvatkin sattumalta tällaisiin laskelmiin kunnossa, joten piirsin saman kuvan alle ja sain siitä koko lailla samanlaisen kuin Kinnunen ja Mäki-Fränti.
KUVA 1: Kotitalouden käytettävissä olevien tulojen mediaani (2013 rahassa) viitehenkilön iän mukaan vuosina 1990 ja 2013
Käppyrään liittyy kuitenkin muutama ongelma, joiden takia kovin vahvojen päätelmien suhteen olisi syytä olla varovainen. Ensinnäkin kuviossa vertaillaan tilannetta vuoden 1990 suhdannehuipussa nykytaantuman aikaiseen tilanteeseen. Nuorten työmarkkinatilanne vaihtelee suhdanteitten mukaan paljon enemmän kuin vanhempien, joten pysyviä sukupolvien välisiä muutoksia metsästävä vertailu pitäisi tehdä suhdannetilanteeltaan samanlaisten vuosien välillä.
KUVA 2: Työttömyys ikäluokittain, %
Lähde: Työvoimatutkimus
Iso - ja suhdanteista riippumaton - ero vertailuvuosien välillä on myös opiskelijoiden määrän kasvu. Helpoiten löytyvä luku on yliopistojen opiskelijamäärä, joka Tilastokeskuksen mukaan kasvoi 48% vuosien 1990 ja 2013 välillä. Tulonjakotilastostakin voidaan laskea opiskelijakotitalouksien osuus, joka kasvoi nuorimmassa alle 24 -vuotiaiden ikäluokassa 20 prosentista 40 prosenttiin vuosien 1990 ja 2013 välillä. Tässä luvussa on tosin hiukan harhaa, koska osa opiskelijoista luokitellaan tilastoissa työllisiksi ja työllisten osuus vaihtelee suhdanteitten mukaan.
Kuten Kinnunen ja Mäki-Fräntikin toteavat, nuorimman ikäluokan käytettävissä olevien tulojen hidas kasvu liittyy siihen, että nuorten työllisyysaste on alentunut. Tämä näyttää kuitenkin pitkälti selittyvän sillä, että kasvava osuus ikäluokasta on opiskelijoita. Ja tästä taas seuraa, että vaikka nuoret ovat vuosituloilla mitattuna suhteellisesti köyhtyneet, kasvava koulutustaso todennäköisesti pikemminkin kasvattaa nuorimpien ikäluokkien koko elinkaaren aikaisia tuloja.
Opiskelijat on toki helppo ottaa aineistosta pois, mikä on tehty alla olevassa kuvassa. Lisäksi kuvaa on ensimmäiseen kuvaan verrattuna hiukan korjailtu mittaamalla kotitalouden tuloja kulutusyksikköä kohti (millä ei tässä ollut juuri merkitystä) ja käyttämällä suhteellisten erojen vertailun hiukan paremmin sopivaa logaritmiasteikkoa. Yhtäkkiä nuorten tulokehitys ei näytäkään yhtä dramaattisen heikolta. Kun opiskelijat jätetään datasta pois, nuorimpien ikäluokkien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet hitaammin kuin vanhemmilla, mutta ovat sentään kasvaneet.
KUVA 3: Muiden kuin opiskelijakotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaani (2013 rahassa) kulutusyksikköä kohti viitehenkilön iän mukaan vuosina 1990 ja 2013.
Ja lopuksi vielä suhdannetilanteen vaikutuksesta: Kuten yllä todettiin, nuorten työttömyys kasvaa vanhempia ikäluokkia enemmän taantumassa, kun yritykset vähentävät uusien työntekijöiden rekrytointia. Näin kävi 1990-luvun lamassa ja taas uudestaan vuonna 2009. Pitkiä trendejä on helpompi arvioida hiukan tasaisemman kehityksen aikana tai vertaamalla toisiinsa peräkkäisiä suhdannehuippuja.
Alla olevaan kuvaan on laskettu eri ikäisten kotitalouksien (viitehenkilön iän mukaan luokitettuna) kulutusyksikköä kohti laskettujen käytettävissä olevien reaalitulojen mediaanit vuodesta 1990 vuoteen 2013 - taas opiskelijat pois jätettynä. Käsittääkseni kuviosta näkyy lähinnä, että eri ikäluokkien tulot kasvoivat suurin piirtein samaa vauhtia vuodesta 1995 vuoteen 2008.
KUVA 4: Muiden kuin opiskelijakotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaani (2013 rahassa) kulutusyksikköä kohti viitehenkilön iän mukaan vuosina 1990 - 2013.
Vuoden 2008 jälkeen nuorimpien ikäluokkien tulot ovat laskeneet suhteessa vanhempiin ikäluokkiin. Samanlainen nuorten suhteellinen köyhtyminen näkyy tosin vielä paljon voimakkaampana 1990-luvun laman aikaan. Olettaen, että nykyinen taantuma joskus päättyy, ei tästä kuitenkaan oikein voi päätellä, että nuorimpien ikäluokkien tulot jäisivät pysyvästi vanhempia ikäluokkia pienemmiksi. Ainakin 1990-luvun laman aikaiset nuoret näyttävät päässeen ihan kohtuutuloille hiukan vanhempina, vaikka 1990-luvun lama oli työttömyysasteella mitattuna paljon pahempi kuin nykyinen.
Huoli nuorisotyöttömyydestä on varmasti aiheellista, huoli ikäluokan pysyvästä syrjäytymisestä ehkä sittenkin onneksi ennenaikaista.
P.S. Kanssakirjoittajani varmaan taas suuttuvat, että käytän aikaani kaikenlaisiin laskelmiin ja laiminlyön yhteisiä keskeneräisiä projektejamme. Pienenä puolustuksena todettakoon, että näissä laskelmissa käytetty Statan do-tiedosto näkyy luodun eilen illalla kello 23.04 ja tulosten vertaisarviointikin tehtiin Mika Malirannan kanssa tänään aamulla Alba-hotellin aamiaispöydässä. Blokitekstin vaihtoehtoiskustannukset jäivät siis varsin kohtuullisiksi.
***
Tekstiä muokattu 7.4. lisäämällä kuvien otsikot
Aihealueet: Lajittelematon
Ilman syvempää tilastollista analyysiä tuon keskusteluun kaksi pointtia
(i) Vuonna 1990 ulkomaalaisten opiskelu Suomessa oli huomattavasti vähäisempää kuin nykyään. Jo tuoreista Aalto-yliopiston maisterivaiheen opiskelijavalintojen tuloksista huomaa, että ulkomaalaisia yliopisto-opiskelijoita on oikeastaan aika paljon. Tulotilastoissa ilmaisen tutkinnon Suomesta hankkiva ja ensimmäisellä lennolla kotiin palaava nuori näyttää köyhältä, vaikka de facto hän ei sitä ole. Tästä(kin) voi aiheutua marginaalinen bias, joka poistuisi tarkastelemalla ainoastaan työssäkäyviä ja työttömiä nuoria suhdannekierron samassa vaiheessa (esim. 1991-2 vs. 2014-2015).
(ii) Helvi Kinnusen vastaus kristallisoi mielenkiintoisen huomion. Jos korkeakouluopinnoista siirrytään työelämään keskimäärin 23-vuotiaana, eivät kolmekymppiset työntekijät ole nähneet työuransa aikana yhtäkään “hyvää” vuotta taloudessa! Millaiset seuraukset ilmiöllä on tämän sukupolven työssä jaksamiseen, työmotivaatioon tai work engagementiin?
Prof Matti Tuomala käsittelee tätä aihetta tuoreessa kirjoituksessaan T&Y-blogissa: http://www.labour.fi/ty/tyblogi/2016/04/19/nuoret-ja-lamat/
Miksi ottaa opiskelijat pois tilastoista? Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 55% korkeakouluopiskelijoista työskentelee opintojen ohessa. Jos työstä + opintotuesta ei saa yhtä paljon tuloja kuin ennen työtä tekemällä, kertoo se nuorten aseman olevan aiempaa heikompi.
Etenkin jos/kun iso osa opiskelijoiden “tuloista” on itse asiassa velkaa, joka pitää maksaa takaisin tulevasta palkasta, joka on todennäköisesti pienempi kuin aiempien sukupolvien tienaama palkkataso.
Olisin myös kovin yllättynyt mikäli tulotaso ei olisi lainkaan kasvanut kun menopuoli on kasvanut vastaavassa ajassa melkoisen ison siivun - pelkästään asumisen kustannusten nousu on ollut huomattavaa.
Kiitos Helvi vastauksesta.
Hyvä alku keskustelulle on jo se että ilmeisesti ollaan faktoista siis yhtä mieltä. Minä pystyin replikoimaan teidän tulokset koko lailla tarkkaan, ja ilmeisesti tekin piditte noita blokikaskelmia oikeina. No, kun käytössä on sama data, eikä laskelmissa mitään rakettitiedettä, näin pitää tietysti ollakin, Kommentissasi olevat faktatkin on käsittääkseni melkein oikein ainoana poikkeuksena se että jos tuohon kuvaan 3 vaihtaa päätevuodeksi vuoden 2008 ei se kyllä muutu siinä määrin kuin esität - kokeilin.
Ja jos faktat saadaan kohdalleen, saa minun puolestani kaikki tehdä niistä vapaasti omia tulkintojaan.Vaikka sitten sellaisia, joita artikkelissanne teette.
Artikkeliinne liittyvä kritiikki oikeastaan sekin sisältää vain kolme kohtaa.
1. Artikkelissanne, jossa puhutaan nuorten tuloista ja työmarkkinoille osallistumisesta, ei mainita kertaakaan sanaa “opiskelija” vaikka opiskelijoiden määrä on kasvanut hurjasti (tama muuten vaikuttaa tietysti myös vuosien 1966 ja 1990 väliseen vertailuun)
2. Kun hyvää dataa kerran on olemassa myös kaikilta vuosien 1990 ja 2013 välisiltä vuosilta, on hassua olla sitä käyttämättä
3. Silloin kun löytää huikean tuloksen (mitä nuorten tulojen 20 vuoden nollakasvu olisi) pitäisi hälytyskellojen soida jossain ja tuloksia tarkastella toisenkin kerran ennen kun ne päätyvät Hesarin pääkirjoitukseen ja muuttuvat yleiseksi “viisaudeksi”. Jaksan aina muistuttaa vertaisarvioinnin tarpeesta silloin kun tutkimuksessa puhutaan tärkeistä teemoista. Seminaariesitelmä kriittiselle tutkijayleisölle on jo hyvä alku - ehkä nämä analyysit on sellaisen läpi Pankissa käyneetkin. Ja jos eivät, ehkä tässä olisi Pankille pieni kehittämisenkohde.
Rainer, olet oikeassa. Ja vaikka jo julkaistujen artikkelien editointi onkin blogin sääntöjen vastaista, kävin lisäämässä kuviin otsikot siltä varalta että joku sattuu näitä vielä myöhemminkin lukemaan. Kuvia en millään viitsi käydä editoimassa, kun niistä tahtoo helposti tulla viutiloita.
Kun aikaa nyt ylipäänsä tällaiseen käytetään, niin ei olisi iso homma nimetä kuvien y-asteikkoja järkevästi ja vaikkapa otsikoida kuvia. Tällaisten asioiden takia suomalaisten taloustieteilijöiden bloggailuskene on vielä niin paljon jäljessä amerikkalaisten/englantilaisten vastaavasta. Nyt graafit ovat sentään järkevän muotoisia, eikä venytetty vimpuloiksi kuten Haaparannan teksteissä.
Kiintoisat kuviot. Viimeisen mukaan 1990-luvun entiset nuoret ovat parissa vuosikymmenessä nousseet laman alhosta työelämän vihreälle oksalle. Tarinan punaisena lankana kulkee eläkeläisten tulokehitys, joka ei notkahtanut edes viime lamassa. Mutta katkesiko kaikkien käytettävissä olevien reaalitulojen kehitys vuonna 2013?
Artikkelissamme käsitellään viime vuosien historiallisen pitkäksi venyneen taantuman vaikutuksia kotitalouksien tuloihin sukupolvinäkökulmasta. Heikon talouskehityksen kustannukset osuvat tiukimmin nuoriin, ja kustannukset voivat muodostua korkeiksi ja pitkäaikaisiksi, kuten tiedetään. Kuva eri-ikäisten taloudellista asemasta eri vuosina ei pyrikään kuvaamaan tilapäistekijöistä puhdistettua vertailua, jota Uusitalo perään kuuluttaa, vaan se motivoi tarkastelemaan, miten taloustilanne on eri-ikäisiin vaikuttanut. Esiin nousee, miten nuoret ovat kärsineet heikosta taloustilanteesta, mutta myös ikääntyneiden suhteellisen taloudellisen aseman paraneminen.
Toki opiskelijoiden määrän muutokset vaikuttavat pidemmällä aikavälillä tehtyihin vertailuihin. Opiskelijoiden poistaminen aineistosta näyttäisi kuitenkin vielä heikentävän nuorten tulokehitystä taantumavuosina.
Uusitalon tarkastelu, jossa opiskelijat on poistettu otoksesta, ei ole muuten suhdannenäkökulmasta sen puhdasoppisempi. Hän toteaa: ”Käsittääkseni kuviosta näkyy lähinnä, että eri ikäluokkien tulot kasvoivat suurin piirtein samaa vauhtia vuodesta 1995 vuoteen 2008.” Suhdannetilanne oli kuitenkin vuonna 1995 täysin toinen kuin vuonna 2008. Uusitalon toisen kuvion mukaan nuorisotyöttömyys oli noin 30 % vuonna 1995 ja runsaat 15 % vuonna 2008. Jos pyrkimyksenä on puhdistaa suhdannetilanteen vaikutus, voidaan verrata toisiinsa vuosien 1990 ja 2008 tilanteita. Johtopäätös on tällöin toinen kuin Uusitalon tekemä.
Aineistosta riippumatta 1980-luvun lopulla syntyneiden työmarkkinatilanteen ja tulojen nousun pysähtyminen taantumavuosina kyllä antavat aihetta olla huolissaan taantumasukupolvesta. Vaikka talouden nykyiset vaikeudet epäilemättä jossain vaiheessa väistyvät, niiden alkamisesta on jo nyt kulunut runsaat 7 vuotta, eikä loppua ole vielä nähty. Ajanjakso on nuorelle aikuiselle pitkä, vaikka ongelmat ovatkin taloudellisen analyysin näkökulmasta ”väliaikaisia”.
Nykyisten nuorten tulevaisuuden näkymiä varjostaa se, että Suomen kasvunäkymät ovat heikot ja julkisen talouden sopeutuspaineet kovat. On erittäin toivottavaa, että huolemme osoittautuu turhaksi ja että nuorten kotitalouksien taloudellinen asema kohentuu tavalla, joka korjaa taantuman aiheuttamat menetykset. Tämä ei kuitenkaan nyt näytä mitenkään selvältä.
Piristävä ja ajatuksia herättävä kirjoitus.
Huvittavaa asiassa on se, kuinka Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa Kinnusen ja Mäki-Fräntin kirjoitetus otettiin vastaan jonkinlaisena “totuutena” kyseenalaistamatta ja pohtimatta sen sisältöä. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, että HS uskoo lähdekritiikittä sen, mitä virkamiehet heille väittävät.