Ruoan alv-alennuksesta puhuttaessa todetaan toisinaan, että vaikka alennuksen laskennallinen vaikutus verotuloihin on noin 500 miljoonaa euroa vuodessa, todellinen verotulomenetys on alennuksen “dynaamisten” vaikutusten vuoksi selvästi pienempi. Dynaamiset vaikutukset syntyvät siitä, että ruoan alvin alentaminen kasvattaa työllisyyttä ja tuotantoa parantamalla työnteon kannustimia (samalla työpanoksella saa ostetuksi aikaisempaa enemmän tai parempaa ruokaa) ja lisäämällä kuluttajien ostovoimaa. Lisääntynyt tuotanto puolestaan lisää jokseenkin kaikkien verojen tuottoa. Lisäksi lisääntynyt työllisyys vähentää julkisia menoja ainakin työttömyyskorvausten osalta.
Tämä päättelyketju toimii (tietyin varauksin) sillä oletuksella, että muita veroja ei tarvitse vastaavasti korottaa. Se taas on pidemmän päälle mahdollista vain, jos joitakin julkisia menoja vastaavasti leikataan ainakin summalla, joka vastaa veronalennuksen vaikutusta verotuloihin edellä kuvattujen dynaamisten vaikutusten jälkeen.
Minun ymmärtääkseni hallitus ei ole sitoutunut rahoittamaan tätä veronalennusta julkisten menojen leikkaamisella. On realistisempaa olettaa, että veronalennus rahoitetaan korottamalla muita veroja, ennemmin tai myöhemmin. Näiden muiden verojen korottaminen aiheuttaa samanlaisia dynaamisia vaikutuksia kuin ruon alvin alentaminen. Etumerkki vain on toinen. Siksi tuo 500 miljoonaa on suurin piirtein oikea arvio alv-alennuksen hinnaksi. Sen verran pitää muuta verotusta kiristää, jotta alennus saadaan rahoitetuksi.
Julkisen talouden tutkijat pyrkivät yleensä huomioimaan nämä seikat tarkastelemalla ns. verotuloneutraaleja verouudistuksia. Tässä tapauksessa se tarkoittaisi sitä, että ruoan alvin alentamisen kustannuksia tarkastellaan osana kokonaisuutta, jossa muita veroja kiristetään niin että verotulot pysyvät vakiona.
Avainsanat: alv
Aihealueet: Julkinen talous