Vihreiden aivoriihi teki pari vuotta sitten konkreettisen perustuloehdotuksen, rahoituslaskelmineen kaikkineen, jota Ville Niinistö taas markkinoi alkuviikosta Hesarissa. Parametreista voidaan aina kiistellä, mutta aivoriihen lähestymistapa on kunnioituksen arvoinen. Kelan mikrosimulaatioiden avulla he arvioivat, että 440e/kk olisi 44-54 % rajatuloveron ja 32% pääomaveron kanssa julkistalouden kannalta budjettineutraali.
Nykysysteemissä on se älytön ( tehoton+epäreilu) piirre että todellinen rajaveroaste on korkeimmillaan alemmissa tuloluokissa, koska etuudet vähenevät tulojen noustessa. Perustulon pääidea on monenkirjavien alhaisiin tuloihin sidottujen etujen korvaaminen yhdellä tuloista riippumattomalla könttäsummatuella.
Perustuloon siirtymisessä ei teoriassa juuri ole miinuspuolia. Voi tietysti olla että käytännössä eduskunnan valiokuntasirkuksen jälkeen perustulopaketti ei enää olisikaan kovin elegantti ja virtaviivainen. Mutta parannus suhteessa nykysysteemiin ei vaatisi kovin paljoa.
Itseäni askarruttaa perustulossa juuri tämän loistavan yksinkertaisuuden pitkän aikavälin “political economy” vaikutukset. Voisiko olla, että yhteen numeroon kiteytetty tulonjakopolitiikka myös fokusoi poliittiset vastakkainasettelut paljon yksioikoisemmiksi. Pahimmassa skenassa meillä on parin vuosikymmenen päästä perustulopuolue, jonka ainoa tavoite on nostaa perustuloa. Korotetusta perustulosta voisi lähteä kierre: - perustulo houkuttee elämään ilman verotuloja tuottavaa työtä –> korkeampi rajavero tuloille, lisää porukkaa siirtyy kokopäivätöistä perustulolle ja samalla perustulopuolueen äänestäjäksi, perustuloa nostetaan –> kierre jatkuu… kunnes poks.
No näistä painajaisista huolimatta olen sitä mieltä, että jonkinlainen perustulouudistus olisi hyvä tehdä. Kuitenkin siten, että jo osana uudistusta sovittaisiin miten perustulon tasoa ja rajaveroasteita rukataan jos laskelmien pohjaoletukset vaikutuksesta työn tarjontaan ym osoittautuvat vääriksi.
Harmi etteivät ruotsalaiset ottaneet käyttöön perustuloa 50 vuotta sitten. Nyt olisi meidänkin päätöstemme avuksi ehtinyt kertyä dataa pitkän aikavälin vaikutuksista.
Avainsanat: perustulo
Aihealueet: Julkinen talous, Työmarkkinat
Minä ainakin pidän perustulon yhtenä merkittävänä etuna, että sen avulla olis suht realistista päätyä hyvin pieniin tulonsiirtoihin. Kun huomaamme, että kannustinloukut ovat olleet monen työllistymisen esteenä huomataan myös samalla, että perustuloa voidaan aika rauhassa laskea ja ihmiset vaan lisäävät työnsä tarjontaa pysyen silti leivän syrjässä kiinni palkan ja vapaaehtoisten tulonsiirtojen avulla.
Eli lähinnä olettaisin, että syntyisi puolue, joka yrittää hilata perustuloa mahdollisimman alas ja että tämä puolue voisi olla suht suosittu, koska se lisäisi yhteiskunnan kokonaishyvinvointia. (Jota äänestäjät ainakin The Myth of Rational Voterin mukaan maksimoivat, tosin tekien usein virheitä, mutta ehkä tämä olisi niin yksinkertainen juttu…)
David Weberin Honor Harrington -kirjoissa (sarjan alkupuolella) esiintyy The Republic of Haven, jossa on käynyt juuri noin – aina kasvava Basic Living Stipend on johtanut valtion vararikon partaalle. Tosin Havenissa on taustalla myös aika paha korruptio, johon tuo BLS liittyy…
Henri, olen pitkälle samaa mieltä. Ainakin jos Vasemmistoliitto menettää duunarisiipensä siitä voisi tulla perustulopuolue. Toisaalta eläkeläisetkin voisivat äänestää vain eläkkeen tason perusteella, mutta näin ei ole käynyt ja eläkelästen puolue jäi marginaali-ilmiöksi. Jos perustulopuolue syntyy niin uskon että sille käy samoin.
Demokratian alkuaikoina pelättiin että lyhytnäköiset kansalaiset äänestäisivät maan vararikkoon kannattamalla aina eniten lupaavaa kandidaattia. Loppujen lopuksi näin on käynyt aika harvoin (ainakin Etelä-Amerikan ulkopuolella).
Itseäni askarruttaa perustulossa juuri tämän loistavan yksinkertaisuuden pitkän aikavälin “political economy” vaikutukset. Voisiko olla, että yhteen numeroon kiteytetty tulonjakopolitiikka myös fokusoi poliittiset vastakkainasettelut paljon yksioikoisemmiksi. Pahimmassa skenassa meillä on parin vuosikymmenen päästä perustulopuolue, jonka ainoa tavoite on nostaa perustuloa. Korotetusta perustulosta voisi lähteä kierre: - perustulo houkuttee elämään ilman verotuloja tuottavaa työtä –> korkeampi rajavero tuloille, lisää porukkaa siirtyy kokopäivätöistä perustulolle ja samalla perustulopuolueen äänestäjäksi, perustuloa nostetaan –> kierre jatkuu… kunnes poks.
Soininvaaran blogissa tätä asiaa sivuttiin nopeasti. Soininvaara tokaisi nopeasti hallituksen aikeista nostaa ALV jopa 25%:iin, että JOS samalla ei otettaisi jotain perustulon kaltaista tulonsiirtoa käyttöön, kyseessä olisi rikkaita vähemmän haittaava veromuutos, koska se on tasaveromuotoinen. Soininvaara heittikin, että periaatteessa nykyisen tuloverokertymän voisi Suomessa korvata 500€/kk perustulolla + yleisellä n. 40% ALV:llä. Eli jos perustuloa liikaa nostetaan niin ratkaisu on tosiaan sen ALV:n nosto ilman että ihmisten insentiivi tehdä töitä laskee. Tosin joku raja tässäkin tulee vastaan.
Aivan varmasti perustulo toisi meille puolueen, jonka ainoa varsinainen missio olisi perustulon jatkuva vipuaminen. Itse asiassa uskon, että ajan myötä Vasemmistoliitto omaksuisi tämän roolin, jahka AY-siipi lopulta luopuisi perustulon vastustamisesta. Ihan en jaksa uskoa, että tämä menisi niinkin pitkälle, että perustulopuolue saisi joka vuosi nostettua tuloa merkittävästi. Kun katsoo jo nyt, että minkä kokoisia lupauksia puolueet tekevät ennen vaaleja…