Miksi ydinvoima näyttää kannattavan meillä paremmin kuin muualla? Teollisuuden Voima (TVO) aloitti uuden yksikön rakentamisen ensimmäisenä Euroopassa. Samaan aikaan muualla ydinvoimaa ei koettu kannattavaksi. Miksi näin?
Vastaus on periaatteessa yksinkertainen: Suomessa vaaditaan ydinvoimalta huomattavasti alempaa tuottoa. Julkaistujen laskelmien mukaan investoinnin vuosittainen tuottovaatimus on 6 prosentin tuntumassa, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa vaatimus ylittää helposti 10 prosenttia. Ero on huima, kun arvioitavana on jopa 40 vuoden tulovirran nykyarvo. Mutta mikä selittää korkoeron?
Vastaus tähän löytyy suomalaisen ydinvoiman omistusrakenteesta, joka muistuttaa osuuskuntaa. TVO:n osakkaat saavat alkuinvestoinnin vastineena sähköä hinnalla, joka vastaa ydinvoiman juoksevia kustannuksia. Osakkaat tulevat teollisuudesta, paikallisista sähköyhtiöistä sekä energiasektorilta. Esimerkkeinä näistä ovat PVO, Helsingin Energia ja Fortum.
Osuuskunnasta esimerkkinä mainitaan usein entisaikojen meijerit, joita maanviljelijät yhdessä rahoittivat sekä käyttivät ilman voiton tavoittelua. Osuuskunnat mahdollistivat resurssien kokoamisen tuotannolliseen tarkoitukseen. Ydinvoiman kohdalla syy osuuskuntiin on ollut sama. Pienessä maassa on voitu puutteellisista pääomamarkkinoista huolimatta toteuttaa isoja hankkeita.
Osuuskunta voidaan tulkita hyvin pitkän aikavälin toimitussopimukseksi, jota markkinoilta ei sellaisenaan voi hankkia tai ainakin se olisi hyvin kallis. Alkupanostuksella osakas saa oikeuden sähkön toimituksen mahdollisesti yli 40 vuoden ajan. Hinta on käytännössä vakio yli koko aikajänteen.
Kuinka tämä liittyy alhaiseen 6 prosentin tuottovaatimukseen? Osuuskuntamuoto vähentää hankkeelta vaadittavaa tuottoa ainakin kahta kautta. Ensimmäinen liittyy hankkeen riskeihin ja toinen strategisiin syihin.
Omistajajoukko käsittää kymmeniä toimijoita, joten hanke ei ole iso yhdenkään toimijan taseessa. Tällöin hankkeen lainoittamiseen liittyvä riski on pieni. Esimerkiksi TVO:n hankkeessa on tietojeni mukaan suoraa lainapääomaa noin 75 prosenttia eli huomattavasti enemmän kuin kustannuslaskelmissa usein käytetty 50 prosenttia. Koska lainapääoma on halvempaa kuin oma pääoma, niin sen korkea osuus alentaa hankkeelta vaadittavaa tuottoa.
TVO:n luottoluokitusten mukaan hanke ei myöskään näytä maksavan merkittävää riskipreemioita yli markkinakorkojen, joten tämäkin tekijä alentaa tuottovaadetta suhteessa ydinvoimahankkeisiin muualla, joihin lainoittajat yleensä liittävät kohtuullisen suuret riskipreemiot. Näitä riskejä ja rahoituksen vaikeuksia on käsitelty kattavasti MIT:n poikkitieteellisessä raportissa ”The Future of Nuclear Power”, 2003.
Strategiset syyt alhaiseen tuottovaatimukseen eivät suoraan liity lainoitukseen, vaan siihen kuinka hanke tukee osakkaiden muuta toimintaa.
Energiayhtiöt kuten Fortum haluavat olla mukana, vaikka tuotto yksittäisestä hankkeesta ei olisikaan suuri, koska ydinvoima on strategisesti tärkeää kilpailussa kapasiteetista Pohjoismaisella sähkömarkkinalla. Uskoisin että Fortum ei välittäisi mennä ydinvoimahankkeisiin mukaan, jos Vattenfall, E.O.N. ja muut suuret toimija sitoutuisivat pysymään niistä poissa.
Energiaa kuluttava teollisuus arvostaa ydinvoimaosuuksia, vaikka hankkeelle sähköhintojen perusteella laskettu tuotto näyttää alhaiselta. Näin siksi, koska sen omat investoinnit ovat pitkäkestoisia. Ydinvoimaosuus on vakuutus, joka poistaa sähkön hankitaan liittyvän markkinariskin. Teollisuus on valmis maksamaan tästä vakuutuksesta ja siis hyväksymään alhaisen tuottovaateen.
Myös paikallisilla sähköyhtiöillä tai niiden yhteenliittymillä (esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Voima) on strateginen syy hyväksyä alhainen tuotto. Ydinvoimaosuus nimittäin mahdollistaa sähkön toimituksen paikalliseen kulutukseen alle markkinahintojen ilman, että syntyvä tappio näkyisi kirjanpidossa. Tämä sähkön alihinnoittelu yksi tapa palauttaa veroäyrejä. Käsitykseni mukaan hintahajonta sähkön toimituksissa selittyy osittain tällä ilmiöllä, vaikka asiaa ei olekaan vedenpitävästi tutkittu.
Suomalainen ydinvoimamalli ja sen edut syntyvät instituutiosta, joka on osittain historiallinen jäänne. Malli on syntynyt aikana, jolloin pääomamarkkinat olivat puutteelliset ja kartellit sallittuja, kunhan muisti rekisteröityä kartellirekisteriin. Useissa maissa kilpailuviranomaiset suhtautuvat kielteisesti laajoihin yritysten yhteishankkeisiin.
Innostus ydinvoimaan selittyy osittain yritysten halusta hyödyntää tätä historiallista jäännettä. Mielessäni on useita syitä, miksi suomalainen ydinvoimamalli ei sovi nykypäivään. Tästä lisää kirjoituksen toisessa osassa.
Aihealueet: Energia