Eläketurvakeskus julkisti tällä viikolla ihmisten eläkeaikeita kartoittavan tutkimuksen. Tulokset perustuvat vuonna 2008 toteutettuun kyselyyn, jossa eläkeikää lähestyviltä ihmisiltä kysyttiin mm. milloin he aikovat jäädä kokoaikaisesti eläkkeelle.
Tutkimus on minusta mielenkiintoinen erityisesti sen takia, että vertaamalla tuloksia aikaisempaan, vuonna 2003 toteutettuun kyselyyn, voidaan saada jonkinlainen käsitys vuoden 2005 eläkeuudistuksen pidemmän aikavälin vaikutuksesta eläkkeelle siirtymiseen. Toteutuneisiin eläkkeelle siirtymisiin vaikuttaa vielä ainakin jonkin verran uudistukseen liittyvät siirtymäajat. Tältä osin tutkimuksen tärkein anti tiivistyy seuraavassa kuvassa, jossa esitetään suunniteltujen eläkkeellesiirtymisikien jakauma vuosina 2003 ja 2008.
Ensimmäinen silmiinpistävä asia kuvassa on se, että molemmissa jakaumissa on muutama hyvin korkea piikki (samantapaiset piikit näkyvät myös toteutuneissa eläkkeelle siirtymisissä). Nämä piikit voidaan selittää eläkejärjestelmän sääntöjen avulla. Esimerkiksi vanhuuseläkkeelle siirtyminen jo 62-vuotiaana on rankan varhennusvähennyksen vuoksi useimmille ihmisille selvästi epäedullisempaa kuin 63-vuotiaana, jolloin suuri osa ihmisistä aikoo jäädä eläkkeelle. Toisaalta eläkkeelle siirtymisen lykkääminen vielä yhdellä vuodella ikävuodesta 63 eteenpäin ei ns. superkarttumasta huolimatta ole enää taloudellisesti läheskään yhtä kannattavaa kuin työnteon jatkaminen ikävuodesta 62 ikävuoteen 63.
Toinen tärkeä asia on se, että tutkimus ennakoi keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nousevan sitä kautta, että ns. varhainen eläkkeelle siirtyminen vähenee. Sen sijaan edelleenkin aika harva aikoo jatkaa työntekoa ikävuoden 63 jälkeen. (Myös toteutuneiden eläkeikien jakaumassa näkyy jo samantapainen muutos.)
Mistä sitten juuri tällainen muutos ihmisten eläkeaikeissa johtuu? Julkisuudessa on arvioitu esimerkiksi, että eläkeaikeiden myöhentyminen on seurausta työuriin liittyvästä julkisesta keskustelusta. Helsingin Sanomat arvioi pääkirjoituksessaan (20.8), että tulokset osoittavat joustojen toimivan pakkoa paremmin. Joustolla HS tarkoittanee tässä yhteydessä uudistuksessa käyttöönotettua ns. joustavaa vanhuuseläkeikää. Toiset taas tuntuvan ajattelevan, että eläkeuudistukset eivät ylipäätään voi vaikuttaa ainakaan työllisyyteen, sillä esimerkiksi työssä viihtyminen on kyselytutkimusten mukaan työssä jatkamisen kannalta paljon tärkeämpi asia kuin rahalliset kannustimet. Rohkenen epäillä kaikkia näitä tulkintoja.
Teimme heti vuoden 2005 eläkeuudistuksen jälkeen yhdessä Tuulia Hakolan kanssa tutkimuksen, jossa arvioimme uudistuksen vaikutusta eläkkeelle siirtymiseen. Tutkimuksen perustana meillä oli ihmisten työntarjontapäätöksiä kuvaava elinkaarimalli. Mallissa ihmiset päättävät vuosittain jäädäkö eläkkeelle vai ei. Päätös riippuu mm. heidän ansiotasostaan ja eläkekertymästään. Samantapaisia malleja on käytetty kansainvälisessä taloustieteellisessä eläketutkimuksessa jo pitkään.
Suomen eläkejärjestelmään ja suomalaiseen työssäkäyntiaineistoon sovitettu mallimme ennusti eläkeuudistuksen seurauksena hyvin samanlaista muutosta eläkeikien jakaumassa kuin yllämainittu kyselytutkimuskin (raporttimme kuvio 5, sivulla 31).
Osoitimme myös, että ainakin mallimaailmassa työurien pidentyminen johtuu pelkästään varhaiseläkejärjestelmien rajoittamisesta. Esimerkiksi paljon mainostettu superkarttuma ei todellisuudessa juuri muuttanut eläkejärjestelmän luomia taloudellisia kannusteita, sillä jo aikaisempaan järjestelmään oli leivottu sisään suurin piirtein samansuuruinen kannustin. Se vain oli toteutettu vähän eri tavalla. Ja vanhuuseläkeikä oli käytännössä joustava jo vanhassa järjestelmässä, sillä ihmisillä oli mahdollisuus jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle jo 60-vuotiaana. Itse asiassa hyvin harva jatkoi “viralliseen” 65-vuoden eläkeikään saakka.
Tärkein tapa, jolla varhaiseläkejärjestelmiä uudistuksessa rajoitettiin oli ns. työttömyysputken (jolla tarkoitetaan oikeutta saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta eläkkeelle siirtymiseen saakka) alaikärajan nosto kahdella vuodella. Samanlainen toimenpide on tehty aikaisemminkin. On olemassa vahvaa näyttöä siitä, että toimenpide on silloin selvästi nostanut ikääntyneiden työllisyysastetta (ks. esimerkiksi tämä Tomi Kyyrän ja Ralf Wilken tutkimus).
Mainitsemani tutkimukset yhdessä viittaavat siis siihen, että vuoden 2005 eläkeuudistuksen työuria pidentävä vaikutus perustuu ennen kaikkea varhaiseläke-etuuksien rajoittamiseen.
Avainsanat: Eläkeuudistus, työurat
Aihealueet: Julkinen talous
N.N:
-Eläkejärjestelmässä on ns. kolmikantainen päätöksenteko, jossa ovat mukana työnantajaosapuoli, työntekijäosapuoli ja valtio. Eläkkeitä eivät siis rukkaa poliitikot ja eläkelupaukset eivät ole valtion tekemiä.
Sitten: Missä on järjestelmän oikeudenmukaisuus?
-Pienet ikäluokat maksavat suurten ikäluokkien eläkkeet
-Pienet ikäluokat saavat suuria ikäluokkia pienemmän eläkkeen. Eläkkeitä leikataan elinaikakertoimella, eli mitä nuorempi henkilö, sitä huonommassa asemassa hän eläkejärjestelmässä on.
-Pienet ikäluokat eivät ole itse päässeet järjestelmään vaikuttamaan.
Eläkelupauksilla voi ainakin allekirjoittaneen puolesta vaikka pyyhkiä tiedät-kyllä-minkä. Jos vanhemmat ikäluokat on luvanneet itselleen suuret eläkkeet, niin en katso olevani velvollinen niitä maksamaan. Voit sitten kutsua sitä vaikka maksuhäiriöksi jos haluat.
Jos vielä pohditaan sitä, että Suomen nuorisotyöttömyys on 25%. Ehkäpä eläke-etuuksien välittömällä leikkaamisella voitaisiin alentaa työvoimakustannuksia. Josko sen jälkeen Suomessakin kannattaisi palkata työvoimaa?
Allekirjoittanut äänestää joka tapauksessa jaloillaan ja lähtee töihin Saksaan. Heipparallaa!
>“Mitä eläkeuudistuksiin tulee niin nämähän ovat valtioiden >maksuhäiriöitä, …”
>Ei pidä paikkaansa. Eläkkeistä valtaosa maksetaan jakojärjestelmän >kautta. Ts. eläkkeet maksavat työssäkävijät ja yritykset.
Jos Jeppe on luvannut minulle, että se maksaa minulle kossupullon huomenna, mutta se maksaakin sen vasta ylihuomenna, niin kyseessä on maksuhäiriö, riippumatta siitä, mistä Jeppe ne rahat saa. Miten tässä nyt voi tällaisesta yksinkertaisesta asiasta syntyä väärinkäsitys?
Eli kyllä maailmalla suurissa pankeissa pidetään valtion maksuhäiriönä sitä, että sen poliitikot ropeltavat eläkejärjestelmää. Tai ainakin pidettiin pari kuukautta sitten. Sitähän se indikoi, että valtiolta on rahat loppu tai se ei välitä lupauksistaan. Tiedä kenelle se jättää seuraavaksi maksamatta.
Marko Terviö: Niin siis eiks toi oo vähän hassu tapa ajatella tätä ongelmaa, että jos keskuspankki ei halua pitää NBKT:ta trendin mukaisella kasvu-uralla, niin se silti jostain syystä haluis pitää yllä sen verran korkeeta inflaatioo, että työmarkkinat tasapainottaa ittensä suht nopeesti.
Miks se keskuspankki ei sit vaan pitäs sitä NBKT:ta trendissä, niin työmarkkinoiden ei tartteis mennä epätasapainoon?
Jos taas jossain on sovittu niin korkeista palkankorotuksista, että kannattavus on heikentynyt, niin sehän on tärkee signaali siitä, että resursseja pitäs allokoida muualle, eikä inflaatiosta oo mitään hyötyä.
AB. Tuon takia sopiva positiivinen inflaatio onkin hyödyllinen. Jos jollain alalla palkkataso nousee työttömyyttä aiheuttavalle tasolle, niin inflaatiota alemmat nimelliskorotukset riittävät palauttamaan alan työllisyyden vähitellen.
Marko Terviö:
Toki, mutta palkat ovatkin kasvaneet suhteessa NGDP:hen. Koska me ei voida luottaa EKP:n pitävän NGDP:n sen kasvutrendiuralla, niin palkkojen pitää joustaa. Se onkin sitten mielenkiintoinen kysymys, että olisko paras tapa hoitaa palkkojen alentaminen jotenkin keskusjohtoisesti vai antaa markkinoiden tasapainoontua.
Koska työntekijät ei käytännössä hyväksy palkan alennuksia, markkinoilla tasapainon löytyminen kestää ja siinä ajassa monen ammattitaito rapistuu ja seurauksena on muutakin mielipahaa.
Palkkasäännöstely jossa kaikkia palkkoja laskettaisiin 50% olisi eräänlainen sisäinen devalvaatio (historiallisen suuri sellainen). Varmaan sen jälkeen vienti vetäisi hurjasti ja työttömyys olisi hyvin alhainen… mutta jos antaa painoa muillekin tavoitteille kuin alhaiselle työttömyydelle niin eihän se kannattaisi, edes työttömien kannalta.
Tuottavuuden kasvua heijastelevat palkankorotukset eivät ole haitaksi työllisyydelle. Kiinassa tuottavuus ja reaalipalkat kasvavat vielä nopeammin kuin Suomessa, mutta se ei ole suomalaisilta pois.
“Eli jos laskisimme kaikkien palkat yhteisellä päätöksellä kiinalaisten tasolle, olisiko kaikki paremmin?”
Ei.
“Suostuisitko vaikkapa 50% palkkaleikkaukseen, jotta voisimme tuottaa tavaraa ja palveluita halvemmalla ulkomaille?”
En suostuisi. Jos minun palkkani laskeminen auttaisi parantamaan Suomen vientiä, niin saattaisin harkita. Olen tosin itsekin vientituote.
“Tämähän tarkoittaa elintasoa laskua, lähemmäs sitä kadehdittua kiinalaista tasoa.”
Näin on. Tosin kiinalaiset tulevat kovaa vauhtia länsimaiselle tasolle ja elintaso Suomessakin on laskemaan päin.
Mutta jos mennään ääriesimerkeistä todellisuuteen, niin palkkakehityksen pitäminen kohtuullisena auttaisi noita tuhansia suomalaisia työttömiä. Palkkojakin tärkeämpää olisi alentaa muita työvoimakustannuksia.
“Palkkatason aleneminen on Suomen kannalta hyvä asia. Se parantaa kilpailukykyä ja auttaa pitämään työpaikat Suomessa.”
Eli jos laskisimme kaikkien palkat yhteisellä päätöksellä kiinalaisten tasolle, olisiko kaikki paremmin? Suostuisitko vaikkapa 50% palkkaleikkaukseen, jotta voisimme tuottaa tavaraa ja palveluita halvemmalla ulkomaille? Mutta mitä iloa näistä vientieuroista olisi, kun kaikki tuontituotteet olisivat suhteellisesti niin kalliita että autovero olisi pienin murhe? Tämähän tarkoittaa elintasoa laskua, lähemmäs sitä kadehdittua kiinalaista tasoa.
Tuo varhaiseläkkeiden rajoittaminen on juuri se syy mahdolliseen työuran pitenemiseen.
Toinen hyvä tapa parantaa Suomen huoltosuhdetta olisi heikentää työttömyysetuuksia. Peruspäivärahaa voi tällä hetkellä saada 500 päivää, jonka jälkeen voi hakea työmarkkinatukea. Olisiko lievät heikennukset paikallaan? Esim. peruspäivärahan enimmäisaikaa voitaisiin laskea vaikkapa 400 päivään.
Ainakin Saksassa pitkäaikaistyöttömyys on vähentynyt, kun työttömyysetuja muutettiin 2000-luvulla. Lisäksi myös matalapalkkaisia töitä on jopa kannattavaa tehdä. Suomessa ei töihin kannata mennä, jos nettopalkka on alle 1500.
Toki allekirjoittanut on sitä mieltä, että valtaosa Suomen työttömyydessä johtuu työvoiman kysynnästä, eli edellisiä tärkeämpää olisi alentaa yritysten työvoimakustannuksia.
“Joo, mutta kerropas, missä tuossa on pihvi eli mitä järkeä tuossa on? Kuka tästä poliittisesta linjauksesta hyötyy?”
Mikäli tällä poliittisella linjauksella pystytään pienentämään paineita eläkemaksujen korottamiseksi, niin siitä hyötyvät kaikki työssäkävijät ja yritykset.
“Toisekseen, työvoimareservin kasvattaminen painaa kai palkkoja alas päin.”
Palkkatason aleneminen on Suomen kannalta hyvä asia. Se parantaa kilpailukykyä ja auttaa pitämään työpaikat Suomessa.
“Mitä eläkeuudistuksiin tulee niin nämähän ovat valtioiden maksuhäiriöitä, jos ne eivät paranna luvattuja eläke-etuja.”
Ei pidä paikkaansa. Eläkkeistä valtaosa maksetaan jakojärjestelmän kautta. Ts. eläkkeet maksavat työssäkävijät ja yritykset.
Joo, mutta kerropas, missä tuossa on pihvi eli mitä järkeä tuossa on? Kuka tästä poliittisesta linjauksesta hyötyy?
Kun työvoimapulaa ei ole (muista kuin syrjäseutujen lääkäreistä) niin eläkkeet ovat ilmeisesti suurempia kuin työttömyyskorvaus.
Toisekseen, työvoimareservin kasvattaminen painaa kai palkkoja alas päin. En muuten muista lukeneeni yhtään tutkimusta tästä hypoteesista, joten olisikohan jonkun talloustutkijan aika laittaa hihat heilumaan, ja tehdä asiasta julkista tutkimustakin?
Mitä eläkeuudistuksiin tulee niin nämähän ovat valtioiden maksuhäiriöitä, jos ne eivät paranna luvattuja eläke-etuja.