Vanhemmat ovat antaneet lapsilleen nimiä monin eri perustein, toisinaan tuomaan esiin omia aatteitaan tai toisinaan taas heittäytyäkseen ajan henkeen. Neuvostoliiton alkuaikoina usko tekniseen kehitykseen tienä kommunismiin näkyi tytöille annetussa “Traktorina”-nimessä.
Tänään törmäsin työtehtävissäni nimeen “Utilita”. Nimi on annettu tämän köyhän maan köyhimmässä kolkassa, joten vaikea kuvitella sitä mikroteorian perusteista innostuneiden vanhempien antamaksi. Mikähän nimen taustalla voisi olla?
Avainsanat: nimi
Aihealueet: Kummalliset
Kiitoksia Esa! Korjaan tässä pari kirjoitusvirhettä: Nimet ovat Utilia ja Alegria. Näillä näkymin emme ole palaamassa pariin vuoteen Chiguboon, mutta tarkoitus on kyllä siellä vielä käydä. Jos tämä onnistuu, niin yritämme kysellä, ehkä silloin osaamme jo puhua shangaania.
Ymmärtääkseni bantukielissä ja kulttuureissa - ainakin minun tuntemissani Sambiassa ja Mosambikissa - nimet yleensä tarkoittavat jotain ja niiden antoon liittyy konventioita. Esimerkiksi jos itäisessä Sambiassa lapsi syntyy kuolleena tai kuolee vauvana, annetaan seuraavalle tyttölapselle aina nimi Misozi, joka tarkoittaa kyyneliä. Samoin jos perhettä kohtaa joku muu suru, vaikkapa isovanhemman kuolema, lapsen syntymän aikoihin, nimeksi annetaan joku surullinen sana. Näin siis paikalliskielisissä nimissä.
Nykyään lapsille annetaan tavallisesti myös länsimaisia nimiä, jotka etenkin köyhemmän väen keskuudessa ovat välillä meikäläisten silmiin huvittavia. Usein siteerattuja etunimiä ovat ainakin Telephone, Shoprite ja Motorcar. Teknistä tahi taloudellista editystä, modernismia, nimet kuvastavat kai lähinnä toivoa ja uutta aikaa. Usein näissäkin tapauksissa syntymän hetki tai muu syntymiseen liittyvä on vaikuttanut nimeen: Shoprite-kauppaketjun ensimmäisen myymälän avaaminen pikkukaupunkiin, syntymästä kertova puhelinsoitto, jne. Yhtälailla länsimaisia nimiä napataan uskonnollisista kokemuksista ja rukouksista: Blessing, Grace, Charity, …
Utilita, Miseria ja Allegria ovat voineet syntyä näiden tapojen ristipaineessa. Tai sitten Utilita voi vain olla diminutiivi sanasta “util”, käytännöllinen. Vaikka portugaliksi diminutiivi kyllä olisi utilinha. Miseria ja Allegria voivat olla myös vaikkapa jostakin saarnasta.
Koska nimien antoon liittyy tällaisia tapoja ja tarinoita, ja koska mosambikilaiset tarinoivat mielellään, kannattaa ottaa asia puheeksi, jos olet vielä näiden ihmisten tai heidän vanhempiensa kanssa tekemisissä. Uskoisin, että ihmiset kertovat nimien taustoista mielellään - sitten voit valaista meitä lukijoitakin.
Vaikkei vanhempia kannusteta harvinaisiin etunimiin nimen tärkein tehtävä lienee tunnisteena oleminen. Pyhimysjohdannaiset eivät tulevaisuuden ihmisiä enää inspiroi! Vaikkei kukaan halua olla Allergia, ulkomaiset vaikutteet kyllä tuovat yhä uusia nimiä. Kolmekaan nimeä + sukunimi ei Suomessa identifioi eikä sano mitään varmaa henkilön suhteesta vaikkapa suvun muihin jäseniin, eikä sama sukunimi todista yhtään mitään sukulaisuudesta. Naapurin maalle ei saa rakentaa; yhtä itsestäänselvää tulisi olla että naapurin nimeä ei saa käyttää. Nyt saman nimen käyttö on kielletty vain samassa perheessä!
Kuten totesin, niin matala sosioekonominen asema on meidän kulttuuripiirimme tutkimusten mukaan syy antaa lapselle harvinaisia nimiä. Kirjoitit, että Utilita on köyhien alueelta.
Paikallinen kylddyyri tietenkin vaikuttaa nimeämiseen. Minäkin luulin suvussani olleen ruotsinkielisiä, kunnes tajusin paikallisen papin pakkokastaneen kaikki ruotsinkielisillä kristillisillä etunimillä.
Jos nyt psykologisoidaan eli puhutaan täyttä hömppää niin Utilita kuulostaa toiveelta. Allegria ja Miseria ovat vaan toistensa komplementteja eli sanaleikki. Miserian kohdalla ristijä ei kyllä ole ajatellut yhtään tytön (?) tulevaisuutta. Vihjaa taas matalaan sosioekonomiseen asemaan.
Kun vähän vilkaisee ympärilleen niin huomaa, että nuo nimet ovat historiallisen suomalaisen nimeämiskäytännön mukaisia. Sukunimistä meillä löytyy Hyöty, Kankkunen, Kakkonen, Poutanen, Poutiainen (nykyvenäjäksi Putin) ja mm. aurinkoinen wanhalla suomella 1800-luvun tutkijan väitteiden mukaan. Sukunimistä tuli pakollisia Sumessa vasta 1921.
Wikipedia selittää, että esimerkkisi ovat vielä tavanomaisia läntisessä kulttuuripiirissä http://en.wikipedia.org/wiki/First_name
Oudommalta kuulostavia ovat Kofi, joka tarkoittaa perjantaina syntynyttä ja Natalie jouluna syntynyttä.
Täältä löytyy yhdestä ja samasta perheestä myös nimet Allegria ja Miseria. Selitystä?
Aiemmin jenkkitutkimuksessa on huomattu, että rikollisilla oli harvinaisia etunimiä. Seuraavaksi huomattiin, että alemmalla yhteiskuntaluokalla on tapana antaa lapsilleen epätavallisia etunimiä. Sen sijaan laiskanpulskeat akateemikot eivät ilmeisesti vielä ole selvittäneet, toimiiko tuollainen lapsen mainostaminen etunimellä. Voihan olla, että epätavallisen etunimen omaavien ansioiden kehityksen hajonta on muuta väestöä suurempi tai sitten ei.
Omat empiiriset havainnot firman puhelinluettelosta vahvistivat, että kännyköitä alettiin varhaishistoriallisina aikoina jaella ensin henkilöille, joilla on kaksiosainen tai pitkä mieleenpainuva nimi tyyliin Hötterström-Mustamulta.
Tylsän ja tavallisen nimen vaihtaminen vaikkapa Varassuoksi tai Helmenanastajaksi siis kannattaa. Joku voisi vääntää jossain norsunluutornin kammiossa tästä väikkärin, jossa tutkittaisiin mikrotason tehottomuutta taas uudelta kantilta: miten nimi ennustaa ansiotuloja ja urakehitystä Suomessa.
Jostain syystä akateemisissa piireissä kaikki tutkivat mieluusti niitä samoja asioita kuin kaikki muutkin. Se ainakin helpottaa plagiointia.