Talousyksikkö nimeltä Suomi on kasvattanut tuotostaan keskimäärin 2,7 prosentin vuosivauhdilla henkeä kohden pitkällä aikavälillä. Taloudellinen hyvinvointi BKT:n tasolla mitattuna on kasvanut noin 14-kertaiseksi sadan vuoden aikana.
Elvytyksen järkevyys nykyisessä suhdannekuopassa riippuu osittain siitä uskommeko paluuseen trendin mukaiselle kasvu-uralle.
Alla on kuvio Suomen BKT:n kehityksestä vuosina 1900-2008 sekä ennuste -5 prosenttia vuodelle 2009 ja nollakasvu vuonna 2010 (punainen viiva). Kuviossa on myös sarjaan sovitettu trendi, joka kertoo keskimääräisen vuosikasvuvauhdin 2,7 prosenttia (sininen katkoviiva).
Kasvu ei pitkällä aikavälillä synny elvytyksestä vaan työn tuottavuuden kasvusta. Suomessa työn tuottavuus on myös kasvanut noin 14-kertaiseksi sadan vuoden aikana, itse työtuntien vähentyessä (Matti Pohjola, “Taloustieteen oppikirja” (WSOY 2008), luku 9).
Robert E. Lucas on todennut, ennen meneillään olevaa kriisiä, että suhdanteiden säätäminen on taloudellisen kehityksen nykyvaiheessa turhaa. Tästä saatava hyöty tasaisemman kulutuskehityksen kautta on olematon suhteessa pitkän aikavälin kasvun tuomaan hyötyyn. Tulisikin siis keskittyä pitkän aikavälin kasvua tukeviin asioihin.
Ongelma on tietysti siinä, että nykyisen kaltaisessa kriisissä kasvun perusedellytykset voivat rapautua ilman elvytystä. Elvytys julkisen kulutuksen kautta on julkinen investointi, jonka tuottavuus on äkillisesti lisääntynyt sen aiheuttamien positiivisten vaikutusten vuoksi.
Mutta entä jos työn tuottavuuskasvu on todella pysähtynyt eikä elvytyksen jälkeen ole paluuta kasvu-uralle? Kannattaako elvyttää jos potilas on jo menetetty?
Mielestäni elvytystoimia tulisi suunnata pidempikestoisiin hankkeisiin, jos kasvuodotukset perustellusti heikkenevät. Tietyntyyppiset pitkävaikutteiset julkiset investoinnit tulevat nimittäin äkillisesti kannattavammiksi, jos talouden yleinen tuottavuuskehitys heikkenee.
Miksi näin? Julkiset investoinnit, joiden tuottavuus ei suoraan riipu yleisestä taloudellisesta toimeliaisuudesta mutta jotka vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, tulisi toteuttaa kuten kaikki muutkin investoinnit taloudessa: rahoille on saatava sama tuotto kuin markkinoilta.
Kasvun heikentyessä pitkän aikavälin markkinatuotto laskee ja siten myös tuottovaatimus julkisille pitkäkestoisille investoineille. Julkisilla hankkeilla on äkillisesti vähemmän kilpailijoita pitkällä aikavälillä.
On selvää, että tämä järkeily ei sellaisenaan päde hankkeille joiden kannattavuus riippuu yleisestä taloudellisesta toimeliaisuudesta. Ei kannata investoida laajakaistainfrastruktuuriin, jos sitä hyödyntävät palvelut hiipuvat.
Mitä ovat nämä julkiset hankkeet, joita kannattaa toteuttaa talouden tuottavuuden laskiessa? Ilmastonmuutoksen torjunta on yksi vaihtoehto.
Suomen bruttokansatuote henkeä kohden 1900-2010 (indeksi=1 vuonna 1900) sekä sovitettu trendi. Lähde Matti Pohjola
Aihealueet: Makro