Suomessa tehtiin vuonna 2005 suuri eläkeuudistus. Tavoitteena oli vahvistaa eläkejärjestelmän kestävyyttä ja nostaa keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää 2 - 3 vuodella. Olemme tämän uudistuksen onnistumista yrittäneet yhdessä Satu Nivalaisen kanssa kirjoitetussa raportissa arvioida. Tulosten mukaan eläkejärjestelmän kestävyys kyllä vahvistuu, mutta eläkkeelle jäämisiän nousutavoite näyttää jäävän kauas.
Vuoden 2005 eläkeuudistuksen näkyvin osa oli yleisen 65 vuoden eläkeiän korvaaminen liukuvalla eläkeiällä, jossa työntekijä saa jäädä valintansa mukaan eläkkeelle 63 - 68 -vuotiaana. Lisäksi varhaiseläkkeille pääsy muuttui aikaisempaa vaikeammaksi. Työttömyyseläkejärjestelmä lopetettiin kokonaan ja työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä pyrittiin rajoittamaan lakkauttamalla yksilölliset varhaiseläkkeet. Lisäksi eläkkeen suuruutta alkoi pienentää eliniän kasvusta riippuva elinaikakerroin.
Yksi eläkeuudistuksen uusista innovaatioita oli erityinen superkarttuma, jonka tarkoituksena oli luoda taloudellisia kannustimia eläkkeelle siirtymisen lykkäämiselle yli alimman mahdollisen vanhuuseläkeiän. Uudistuksen jälkeen eläkettä karttuu 63 - 68 -vuotiaana tehdystä työstä 4,5 prosenttia vuosiansiosta. Lykkäämällä eläkkeelle siirtymistä muutamalla vuodella on siis mahdollista saada loppuelämäkseen merkittävästi suurempi kuukausieläke. Tällaisia kannustimia oli tosin jo vanhassa eläkejärjestelmässä. Jos jäi ennen 65 vuoden eläkeikää eläkkeelle, eläkkeeseen tehtiin varhennusvähennys ja, jos eläkkeelle siirtymistä lykkäsi yli 65 vuoden iän, sai eläkkeeseen lykkäyskorotuksen. Monissa tapauksissa nämä varhennusvähennykset ja lykkäyskorotukset aikaansaivat voimakkaampia taloudellisia kannustimia eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseen kuin uusi superkarttuma. Keskimääräinen vaikutuskin oli aika lähellä nollaa, joten ei ollut suuri yllätys, ettei vanhuuseläkkeelle jääminen sanottavasti myöhentynyt. Pikemminkin päinvastoin. Kun vanhuuseläkkeen ikäraja laski 63 vuoteen, kasvoi 63- ja 64 -vuotiaana vanhuuseläkkeelle jäävien määrä reippaasti.
Varhaiseläkkeille pääsyn vaikeutuminen sen sijaan nosti keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä oli uudistuksen jälkeen aiempaa vähemmän, kun työkyvyttömyyden kriteerit muuttuivat yksilöllisen varhaiseläkejärjestelmän lakkauttamisen vuoksi tiukemmiksi. Vielä enemmän luonnollisesti laski työttömyyseläkkeelle jäävien määrä, kun työttömyyseläkkeitä ei enää ole. Pitkäaikaistyöttömyyttä eläkeuudistuskaan kuitenkaan ei poistanut, korvauksen maksaja vain vaihtui. Kun ennen eläkeuudistusta pitkään työttömänä olleet jäivät 60-vuotiaana työttömyyseläkkeelle, uudistuksen jälkeen yli 60-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille maksetaan työttömyyspäivärahaa vanhuuseläkeikään asti. Työttömyyseläkkeen lakkauttaminen toki nosti eläkkeelle siirtymisikää, mutta aito vaikutus lähellä eläkeikää olevien työllisyyteen jäi pieneksi. Tämäkin vaikutus liittyi lähinnä työttömyysputken ikärajojen korotukseen.
Pitkällä aikavälillä eniten vaikuttava eläkeuudistuksen osa oli elinajan pitenemisen myötä eläkkeitä automaattisesti leikkaavan elinaikakertoimen käyttöönotto. Jos elinaika pitenee ennusteiden mukaan, oman ikäluokkani eläkkeitä pienennetään 11 prosentilla. Nyt yliopisto-opintojaan aloittelevien eläkkeistä lähtee jo yli 20%. Elinaikakerroin takaa, että eläkeyhtiöt pystyvät maksamaan eläkkeet entistä pitempään eläville, mutta eläkkeelle jäämisen lykkäämiseen ei elinaikakerroin kummoisia kannustimia luo. Eläkettä nimittäin pienennetään samalla prosentilla jää sitten eläkkeelle 63-, 65, tai 68-vuotiaana. Mahdollinen vaikutus eläkkeelle siirtymisikään on lähinnä tulovaikutus. Sen suuruuden arviointi olemassa olevalla datalla taas on hankalaa. Elinaikakertoimen tähän mennessä toteutuneet vaikutukset ovat pieniä, esimerkiksi tänä vuonna 63-vuotiaana eläkkeelle jäävien eläkkeitä elinaikakerroin leikkaa vain 1,7 prosenttia. Näiden perusteella on vaikea ennustaa, mitä tapahtuu, kun elinaikakerroin alkaa vaikuttaa voimakkaammin.
Kokonaisuudessaankin vuoden 2005 eläkeuudistus näytti pidentäneen työuria vain marginaalisesti. Paraikaa seuraavaa eläkeuudistusta valmisteleville työryhmille jäi siis paljon haastetta, jos eläkeikää halutaan eläkkeelle jäämisen taloudellisia kannustimia tai ikärajoja muuttamalla merkittävästi nostaa. Toisaalta ihmiset näyttävät taloudellisiin kannustimiin reagoivan odotetulla tavalla. Eläkkeelle siirtymisiän nostamiseksi näiden kannustimien pitäisi vaan merkittävästi muuttua.
Koko raportti (Uusitalo & Nivalainen: Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutus eläkkeellesiirtymisikään, VNK Raportteja 5/2013.), jossa oiotaan monimutkaisen järjestelmän mutkia hiukan tätä kolumnia vähemmän on kiinnostuneiden reposteltavissa täällä.
Aihealueet: Julkinen talous, Työmarkkinat
Yritykset voivat yt-neuvotteluiden lopputuloksen osalta tähdätä siihen että heidän henkilöstönsä osaamis- ja ikäjakauma on yrityksen näkökulmasta optimaalinen.
Entä jos irtisanomisissa pitäisi aina noudattaa uusimmat lähtevät ensimmäisenä - periaatetta riippumatta muista seikoista? Pitäisikö tämä työurat pidempinä? Yt-neuvotteluiden kautta ei silloin pystyisi vaikuttamaan yrityksen osaamisjakaumaan, rahalla toki olisi mahdollista ostaa iäkkäämmmät ja suhteellisesti kallispalkkaisemmat ulos.
Valtiolla tuota keinoa ei ollut käytettävissä, nuoret pienipalkkaisemmat tekivät työt ja vanhukset kahvittelivat. Ehkä järjestely palkitsi vanhempia vuosia aiemmin tehdyistä suorituksista eli että tee ensin kovasti töitä ja ota rennosti urasi ehtoopuoli (noin 20 vuotta..
).
Mielestäni 2005-uudistuksen vaikutuksia on turhan aikaista arvioida. Vaikutukset eivät vielä näy monistakaan syistä: Elinaikakerroin alkaa kunnolla leikkaamaan eläkkeitä vasta 2020-luvulla. Nyt eläköityvillä ikäluokilla on käytössään vanhoja eläkejärjestelmiä, jotka pääosin suljettiin 1990-luvulla. Niistä on ollut mahdollista siirtyä eläkkeelle 60-vuoden molemmin puolin.
Jos eläkkeelle siirtymisikää halutaan oikeasti nostaa on kyettävä torjumaan työkyvyttömyyttä ja yli 50-vuotiaiden työttömyyttä. Nytkin YT-neuvotteluissa potkitaan pihalla nimenomaan juhlapuheista huolimatta ikääntyneitä.
Ehkä tuon uudistuksen tuloksena tullut järjestelmän kestävyyden parantuminen riittää? Ikäsidonnaisten menojen kasvu ja suhteellisesti pienentynyt tuloverojen määrä on valtiontalouden ongelma.