Kiitos kutsusta “Ohi On” - kampanjan tukijoukkoihin. Et pahastune vaikka vastaan näin julkisesti - avointa keskusteluahan olit peräänkuuluttamassakin. En lähtenyt mukaan, kun viihdyn paremmin täällä norsunluutornissa yhteiskunnan ilmiöitä analysoimassa kuin barrikadeilla yhteiskuntaa muuttamassa. Toivotan kuitenkin kampanjalle onnea ja menestystä, jälkimmäinen tosin lienee hiukan epätodennäköistä.
Sitä paitsi, minusta kansalaisaloite olisi kummallinen tapa asevelvollisuusjärjestelmän muuttamiseen. Yleinen asevelvollisuus ei ole epäkohta, jota eduskunta ei olisi huomannut ja josta kansalaisten pitäisi siksi kansanedustajia muistuttaa. Päinvastoin. Yleinen asevelvollisuus on Suomessa suosittu järjestelmä ja kansan edustajat noudattavat kansan tahtoa päättäessään aina muutaman vuoden välein hyväksymässään puolustuspoliittisessa selonteossa pitää asevelvollisuusjärjestelmän ennallaan. Eri asia on, että kansan mieli voi muuttua. Siihen tarvittaisiinkin tosin jo aika hyvä kampanja. Esimerkiksi USA:ssa asevelvollisuuden lakkautti vasta Vietnamin sodan synnyttämä sodanvastainen ilmapiiri. Ruotsalaiset lakkauttivat oman asevelvollisuusarmeijansa pienemmällä metelillä, mutta siellä ei olekaan maanpuolustushenkeä pönkittämässä samanlainen sotasankarien perintö.
Taloustieteilijöillä on pitkät perinteet asevelvollisuutta koskevaan debattiin osallistumisessa, ja niitä olisi tietty kunniakasta jatkaa. Suomessa teemasta on viime aikoina kirjoittanut lähinnä Panu Poutvaara. Varmasti tunnetuin “meistä” on kuitenkin aikanaan asevelvollisuuden USA:ssa vuonna 1972 lakkauttaneessa Gates-kommissiossa vaikuttanut - sittemmin Nobel-palkittu - Milton Friedman. Minusta Friedman on hauska esimerkki, koska Suomessa hankkeenne ollaan leimaamassa pasifististen vihervassareiden puuhaksi, mutta Friedmania tuskin kukaan pitää sen paremmin vihreänä (joita ei ollut Friedmanin aikaan vielä keksittykään) kuin vasemmistolaisenakaan (epäilijät lukekoot Free to Choose). Mutta onhan niitä muitakin. USA:ssa asevelvollisuuden lakkauttamisen aikaan teemasta kirjoittivat tai Gates-kommission työhön osallistuvat monet myöhemmin tunnetut ekonomistit mm. Walter Oi, Robert Barro, Larry Sjastaad, Alan Greenspan ja Gary Becker. Gates-komitean raportti löytyy muuten edelleen verkosta. Argumentit eivät ole 40 vuodessa paljon muuttuneet.
Tämän ekonomistiporukan myötävaikutuksella kutsuntajärjestelmä USA:ssa lopulta siis lakkautettiin. Perusteluja oli paljon. Painavimmasta päästä olivat argumentit asevelvollisjärjestelmän tehottomuudesta ja korkeista sosiaalisista kustannuksista. Sama puolustuskyky saadaan tuotettua pienemmin yhteiskunnallisin kustannuksin, kun armeijaan menevät ne, joiden vaihtoehtoiskustannukset ovat pienimmät tai jotka sattuvat sotilaselämästä eniten pitämään. Sotilasteknologian monimutkaistuminen kallisti vaakaa entistä enemmän ammattiarmeijan puoleen. Monimutkaisten järjestelmien vaatima koulutus on tehokkaampaa, kun vaihtuvuus on pienempää. Ja nyt puhuttiin 1970-luvun alun teknologiasta, ajasta kauan ennen mikrotietokoneiden keksimistä.
Yritin myös etsiskellä taloustietelijöitä, jotka olisivat osoittaneet - teoreettisesti tai empiirisesti - asevelvollisuuden olevan ammattiarmeijaa parempi järjestelmä, mutta huonolla menestyksellä. Ainoat esimerkit liittyvät sodanaikaiseen tilanteeseen, jossa riittävän miesmäärän mobilisointi vapaaehtoispohjalta tulisi liian kalliiksi.
Silti minusta oikeastaan riittäisi, jos alkuun laskettaisiin puolustusbudjetti uusiksi niin, että siellä olisi myös varusmiesten työpanokselle realistinen arvo. Siis hinta, joka ottaisi huomioon vaihtoehtoiskustannukset ml. sekä menetetyn siviilipalkan että sotilas vs. siviilielämän muiden houkutusten eron. Tämäkin ehkä torppaisi hupsuimmat “asevelvollisuus on kustannustehokas tapa järjestää maanpuolustus” -puheet. Asevelvollisuusarmeijan aikaansaama kustannussäästö syntyy jo mekaanisesti siitä, että varusmiehille ei makseta maan puolustamisesta. Samalla logiikallahan pyramidit rakennettiin äärimmäisen kustannustehokkaasti, kun kivet paikoilleen roudanneille orjille ei tarvinnut maksaa edes päivärahaa.
Hintalappujen korjaamisen jälkeen loppu voisi loksahdella kohdalleen itsestään. Sotilaat pääsivät miettimään kaipaavatko annetulla sotilasmenobudjetilla enemmän miehiä vai Hornetteja. Koska asevelvollisen hinta on nykyään keinotekoisesti lähellä nollaa, tällainen optimointiongelma menee väkisinkin nykysysteemissä pieleen. Aidommilla hintalapuilla ihmistyön hinnan kasvun pitäisi kiihdyttää teknologian käyttöön ottoa ja miesvoiman säästämistä.
Sotilasmenojen oikeasta tasostakin olisi helpompi keskustella kun myös luonnossa maksetut kustannukset olisivat näkyvissä. Jos halutaan varautua katastrofiskenaarioon ja ollaan valmiita maksamaan varautumisen kustannukset, ammattiarmeija voi periaatteessa olla miesmäärältään yhtä suuri kuin asevelvollisarmeijakin. Tosin ammattiarmeijan menojen näkyminen budjetissa voi kasvattaa paineita sen koon pitämiseen pienempänä. Isoin kysymys on ehkä tarvittavan reservin koko. Nykyisen pakollisen varusmiespalveluksen ansiosta Suomella on 230 000 miehen reserviarmeija. Reservin koko on koko ajan pienentynyt, mutta se on edelleen eurooppalaisessa vertailussa valtava. Olisi hyödyllistä nähdä sotilaiden arvioita siitä, onko tämänkokoisen reservin ylläpito edelleen järkevää, vai puolustettaisiinko maata tarvittaessa tehokkaammin pienemmällä mutta paremmin koulutetulla ja varustetulla porukalla. Itse kävin viimeksi kertausharjoituksissa reilut 20 vuotta sitten. Tilanne taitaa monella muullakin reservinupseerilla olla samanlainen. 1980-luvulla hankittu morsetustaito tai kiinteän rannikkotykin käyttökokemus alkaa olla hiukan käyttökelvottomia.
Kun kaikki menot olisivat pöydällä, voitaisiin sitten ehkä alkaa keskustella tehokkaasta työnjaostakin. Tässä tilanteessa voisi taloustieteellisellä analyysilläkin alkaa olla käyttöä. Jo Adam Smith (1776) sanoi, että …
Asevelvollisuuden kohtaloa tuskin Suomessa kansantaloudellisin perustein kuitenkaan ratkaistaan. Asevelvollisuuden kannatus tai vastustus tuntuu riippuvan lähinnä maanpuolustushengen lujuudesta. Tämä on minusta vähän kummallista. Ammattiarmeija koostuisi ammattisotilaista ja ainakin minun tuntemani ammattisotilaat ovat varsin isänmaallista porukkaa.
Parhain terveisin,
Roope Uusitalo
res. vänr.
Aihealueet: Lajittelematon
Hyvä kommentti J. Korhoselta. Monissa aselajeissa on käynyt juuri noin, esim. tykistön ja krh:n tulenjohto sekä viesti. 70-luvulla suuntimat lasketttiin käsin, nyt kone laskee. Sama on juttuviestikaluston käytettäjyyden suhteen.
Olen muuten alustavasti eri mieltä käsityksestä, jonka mukaan armeijan teknistyminen vaatisi ehdottomasti ammattimaistumista tai edes hyötyisi siitä suuresti.
Todellisuudessahan tekniikan kehitys on mennyt jo kauan siihen suuntaan, että uusi (sota)tekniikka on entistä paljon helpompaa käyttää. Mitä enemmän “älyä” itse aseessa tai varusteessa on, sitä vähäisempää on myös käyttäjän mekaanisen taidon merkitys. Koulutuksen eduille tuleekin vastaan laskeva rajahyöty, kun enenevä osa sotilastekniikasta on sellaista, joka kompensoi nimenomaan käyttäjän virheitä.
Käsittääkseni myös alan asiantuntijoista eli ammattiupseereista varsin suuri osa on tätä mieltä. Käytännössä tämä näkyy esim. siinä, että varusmiehiä ei ole enää vuosiin opetettu sähköttämään.
Ymmärtääkseni tuota sotajoukon kouluttamisen/varustamisen laskevaa rajahyötyä ei muuten ole koskaan huomioitu asevelvollisuutta vastustavissa laskelmissa - ikään kuin oletettaisiin, että sama puolustuskyky saadaan käyttämällä a) sata killinkiä 50 mieheen ja kivääriin á killinki per kivääri ja killinki per miesvuosi, tai b) 20 killinkiä kymmeneen mieheen kahdeksi vuodeksi ja 8 killingin teknopyssyihin.
Tässähän on vähän sama harha kuin siinä, että shakkipelissä voittaa se, jonka nappulat ovat keskimäärin arvokkaampia. Voi koittaa simuloida esim. pelaamalla pelkällä kuningattarella ja torneilla, kun vastustajalla on kaikki paitsi nuo.
Voin toki olla väärässä ja voihan olla että laskevaa rajahyötyä on pohdittu viljaltikin, olen vain tämmöinen teknologisen muutoksen jatko-opiskelija - mutta ajattelin kyllä raapaista tästä joskus vielä paperinkin aikaan.
Nimittäin tuo väite tekniikan kehityksen asettamista kouluttautumisvaatimuksista on sinällään samansuuntainen kuin jos väittäisin, että kalliiden ja mikroelektronisesti monimutkaisten älypuhelinten, kuten iPhonen, yleistyminen vaatisi ehdottomasti puhelimessa puhumisen ammattimaistumista.
Väite on toki ymmärrettävä 1970-luvun näkökulmasta katsottaessa: silloin kyllä uusimman tekniikan omaksuminen vaati jonkun verran harjaantumista. Mutta ei ehkä kannata ekstrapoloida UNIX-komentorivin ominaisuuksista sitä, miten iPadia käytetään ;).
Kirjoitin vähän pidemmin täällä:
http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149137-teknologian-kehitys-ja-asevelvollisuuden-tulevaisuus
Ruotuväen nuorelta varusmiestoimittajalta hyvä näkökulma asiaa:
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/ac1de1004111665898129ae56fa359ff/Ruotuvaki+16_2013+low.pdf?MOD=AJPERES&CONVERT_TO=url&CACHEID=ac1de1004111665898129ae56fa359ff
Sivun 10 alasosa.
Miksi muualla yhteiskunnassa pääoma on halpaa verrattuna työpanokseen ja armeijalle taas pääoma on kallista?
Juttu on täysin yleisluonteinen, eikä siinä edes tuoda mitenkään laskelmien valossa esiin, että toinen vaihtoehto olisi parempi.
Yhdysvallat voi ylläpitää helposti maailman voimakkainta armeijaa ammattisotilailla. Suomessa tarvitaan aika iso ammattisotilasjoukko, jonka puolustuskyky vastaa 230000 miehen reserviarmeijan puolustuskykyä. Missä on yksikin eri vaihtoehtojen KHA?
USA:ssa on edelleen kutsuntajärjestelmä olemassa. KVG Selective Service System. Se että kutsuntoja ei järjestetä, on valinta. Ne voidaan käynnistää nopeastikin, koska oikean ikäinen aines on rekisterissä. 2. maailmasodan aikana USAn asevoimat kohosi 160000 miehestä 8 miljoonaan parissa vuodessa. Pitäisin tuota melko tehokkaana toimintana.
Toinen juttu. Egyptin pyramideja yms rakensi pääasiassa palkattu työvoima. Filosofisesti voisi funtsia miten palkatun työvoiman ruoka/suola palkka + majoitus poikkeaa orjien saamasta ruoasta ja majoituksesta. Tietysti ensinmainitut voivat lähteä lätkimään, mutta voip tulla nälkä.
Jos varusmiehille pitäisi maksaa työpanoksen vaihtoehtoisen käytön mukaisesti korvausta niin sotapoikia rupeaisi äkkiä kiinnostamaan maanpuolustuspalveluissa pääomaintensiteetin nostaminen!
Seuraisi eräänlainen Ricardo-efekti pääoman ja työpanoksen välillä. Tällä hetkellä armeijalle pääoma on kallista ja työpanos halpaa kun muualla yhteiskunnassa asia on toisinpäin!
Kanniaisen tutkimuksessa tulos oli vain, että reservi on joskus hyvä. Kaikissa länsimaiden ammattiarmeijoissa on reservi, ja Suomessa se voisi olla suurikin.
Puolustusbudjettiin pitää tosiaan merkitä varusmiesten todellinen hinta. Äkkiäkös ammattisotilaat tajuaisivat, että kannattaa kelpuuttaa harvempi varusmieheksi ja käyttää säästyneet rahat johonkin maanpuolustuskyvylle hyödyllisempään. Sitten he lobbaisivat, että se todellinen hinta maksettaisiin niille varusmiehille motivaatioon lisäämiseksi. Tällöin palveluksen muuttaminen vapaaehtoiseksi ei haittaisi enää mitään.
“Silti minusta oikeastaan riittäisi, jos alkuun laskettaisiin puolustusbudjetti uusiksi niin, että siellä olisi myös varusmiesten työpanokselle realistinen arvo.”
Enpä itsekään luottaisi sotaväen laskutaitoon. Tälläkin hetkellä potkitaan palvelukseen sopimattomina pois varusmiehiä, joiden vaihtoehtokustannukset olivat pienimmästä päästä!
Kustannusten auki laskeminen voisi olla hyväkin juttu. Mutta ne eivät kerro koko tarinaa verestä ja suolenpätkistä. Tapaukseen liittyy paljon vaikeasti arvioitavia ulkoisvaikutuksia, eikä tässä kirjoituksessa ole niitä juuri sivuttu (ei siis myöskään valikoitu, siitä kiitos!). Ehkä niiden arviointi on parempi jättää sotilaille.
Ja ei sillä, etteikö touhussa olisi ilmeistä potentiaalia järkeistämiseen.
Hieno blogi muuten! Jos yleisötoiveita saa esittää, niin “Lynn & Vanhanen ja sen pitkän aikavälin implikaatiot työvoiman tarjonnan lisäyksen suhteen” olisi tärkeän tuntuinen aihe. Jos se menee pitkästi taloustieteen alan ulkopuolelle, ehkä taloustieteen argumenttien sovellettavuuden ja tarkkuuden suhteen kannattaisi olla erityisen vaatimaton.
Voisiko samalla laskea mitä merkitsee kotiopetus itseopiskelulla höystettynä? Siis vanhakantaisen esi- ja perusopetuksen sijaan? Samalla ongelma home-, kuten muistakin, kouluista häviää kun koululaisia ja opiskelijoita ei tarvitse enää siirtää opiskelemaan ja oppimaan kouluihin ja vastaaviin. Kaikki nämähän voidaan tehdä vanhempien, nuorten ja lasten vastuulla joko kotona tai esimerkiksi kirjastoissa jne. Nettiyhteyksistähän vastaisi veronmaksaja eli vanhemmat, nuoret ja entä jos lapsetkin? Opettajiakaan ei tarvita siirtymävaiheen jälkeen kun saadaan, toki tutkijoiden tai muiden tuella, sisällöt nettiin ladattaviksi ja omaksuttaviksi. Nuoria ja mikä ettei lapsiakin voitaisiin vielä joustavasti opintojen ohessa hyödyntää työvoimana etenkin matalapalkka-aloilla. Työn tarjonnan lisäämisellä olisi suora ja selkeä yhteys Suomen taloudellisen menestyksen suotuisaan kehitykseen (=vai miten se Vartialainen teesi nyt menikään). Samoin uudelleen koulutettavat opettajat lisäisivät työn tarjontaa tuottavimmilla aloilla kuten peliteollisuudessa. Mahdollisesti yhteiskunnallinen eriarvoistuminen syvenisi mutta mitä sitten - syntyisihän tännekin entistä ehompi Friedmanilainen uusliberalistinen ihannevaltio? Tuumasta toimeen ja laskemaan mikä on kansantaloustieteen vastaus tähänkin? Ja niin edelleen muidenkin ongelmiemme kimppuun ratkaisevalla otteella.
“Sitä paitsi, minusta kansalaisaloite olisi kummallinen tapa asevelvollisuusjärjestelmän muuttamiseen. Yleinen asevelvollisuus ei ole epäkohta, jota eduskunta ei olisi huomannut ja josta kansalaisten pitäisi siksi kansanedustajia muistuttaa. - See more at: http://blog.hse-econ.fi/?p=5647#more-5647”
Olet käsittänyt väärin kansalaisaloitteen funktion. Kansalaisaloitteen avulla saadaan nostettua tärkeitä aiheita kansalaiskeskustelun kohteeksi. Kansalaisaloitteiden käsittely eduskunnassa on puhdasta teatteria. Yksikään kansalaisaloite ei tule koskaan johtamaan suoraan lakimuutokseen. Nyt käytävä keskustelu on jo osoittanut, että palkka-armeijaa puoltavat argumentit eivät ole oikein sisäistetty kansan syvien rivien keskuudessa. Joten alas sieltä norsunluutornista ja mars mars allekirjottamaan aloite
Kanniainen, tietojeni mukaan, argumentoikin tilaisuudessamme huomenna iltapäivän päätteeksi. Odotan suurella mielenkiinnolla esitystään. Kaikkea hyvää.
Ja sitten vähän “ohi laskelmien”. Äsken siis kannustin syventymään mm Kanniaisenkin ja nyt Juha Honkatukian laskelmiin. Ottaisin esille ammattisotiluuden länsimaisessa merkityksessään maassa jonka sanotaan olevan Euroopan amerikkalaisin. Näkyy suomalaisessa sotiluudessakin eli jos heillä koventunut sillekin asteelle että pahimmoillaan vatuloidaan pitäisikö tulospalkkio tulla tietystä määrästä “tapettuja vihollisia” niin tulkintani mukaan sotilaallisen voiman käyttöä ei ymmärretä kaikkein viisaimmissa ja eettisesti toimintakykyisimmissä merkityksissään. Myös suomalaisen upseeriston arvot ovat tutkitustikin olleet jo 1990-luvulta alkaen heterogeenisiä ja osin “koventuineita”. On siis joka vuosi, ja kaikessa vuosikierrossa, haastava kääntää kunkin kadetti-ikäluokan, ja toki heitä vanhempien, päätä ymmärtämään ammattimaista sotilastoimintaansa laajemmissa, eli yhteiskunnallisimmissa, yhteyksissään; so. ei vain intissä inttiä varten ja let’s go kill ‘em ajatteluna. Ylipäätään missä vaan asevoimilla on “postmoderni” taipumus irtautua omaksi “lokerikokseen”, tai osaksi nk. sotataloudellista kompleksia, jossa yhteydet kansalaisten ja veronmaksajien intresseihin eivät aina ja universaalin välttämättä kohtaa. Tähän toki mm Yhdysvalloissa ja “missä ei” on havahduttu mutta siis kai vain sitten valtavirta kansantaloustieteen ulkopuolella? Laskentamalli ja laskelmavertailujen lisäksi tarvitaan myös mm arvokeskustelua ja pohdintaa aikamme pedagogisista perusteista.
Juha Mäkiselle: Vesa Kannisen kanssa ollaan käyty mielenkiintoista käytävä- ja sähköpostidebattia teemasta. Lienee reilumpaa, etten ala Vesan argumentteja avaamaan tässä vaan annan Vesan tehdä sen itse. Todettakoon kuitenkin, että tavoitteesta - uskottavasta maanpuolustuksesta - ei saatu erimielisyyttä syntymään.
Tanakkaa argumentaatiota. Oletko kerennyt perehtymään prof Vesa Kanniaisen laskelmiin ja asevelvollisuusartikkeleihin? Kommentteja?