Yhdysvaltain asuntomarkkinoilla köyhille ihmisille tarjottuja subprime-luottoja pidetään talouskriisin sytykkeinä, kehitysmaiden mikrolainoja kehityksen airuina. Ne ovat kuitenkin hyvin pitkälle samanlaisia lainoja. Miksi toinen on kirottu, toinen on ylistetty?
Sekä subprime- että mikrolainojen taustalla on ajatus riskien hajauttamisesta. Subprime-lainat paketoitiin yhteen nippuun parempien lainojen kanssa. Kokonaispaketin riski oli pienempi kuin yksittäisten lainojen, jolloin sijoittajat vaativat nipulta pienempää tuottoa kuin olisivat vaatineet yksittäisiltä lainoilta. Näin myös köyhimmille annettujen lainojen korkoa voitiin alentaa.
Klassinen mikroluototus perustuu ryhmälainoille: lainan saamisen edellytys on se, että yksittäinen lainaaja on osa ryhmää, joka on yhteisvastuussa lainoista, vaikka lainat onkin annettu yksittäisille ihmisille. Ryhmässä todennäköisyys, että kaikki hankkeet epäonnistuvat on pienempi kuin yksittäisten hankkeiden todennäköisyys epäonnistua. Siksi suuremmalla todennäköisyydellä jotkut ryhmän jäsenistä ovat maksukykyisiä, vaikka osa hankkeista epäonnistuukin. Tämän vuoksi mikrolainoilta voidaan vaatia alhaisempaa korkoa kuin muuten voitaisiin lainanannon kannattavuuden kärsimättä.
Selittyykö näiden lainojen ero sillä, että mikroluototuksessa koko ryhmä on vastuussa yksittäisten ryhmän jäsenten lainoista? Mikrolainoituksen todellisuus on karumpi, kuten Khondker Aktaruzzaman on osoittanut ensi viikolla Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitoksella tarkastettavassa väitöskirjassaan. Ryhmävastuu ei aina toimi, lainojen perinnässä käytetään joskus koviakin keinoja. Samoin mikrolainojen hyvä takaisinmaksuprosentti ei johdu siitä, että lainojen takaisinmaksu on hyvin jäykkä, lainaa on maksettava takaisin ennalta määrättyä tahtia. Tämä käy ilmi Erica Fieldin ja Rohini Panden tutkimuksesta Repayment Frequency and Default in Micro-Finance: Evidence from India.
Entä estävätkö mikrolainat ihmisiä velkaantumasta yli varojensa? Yleinen käsityshän on, että mikrolainat korvaavat muita, koronkiskureilta otettuja lainoja. Valitettavasti tämäkään ei yleisesti päde, joissakin mikrolainajärjestelmissä velkaantuneisuus on kasvanut.
Yksi mahdollisuus on, että mikrolainojen perimmäinen tarkoitus lainanottajien näkökulmasta ei olekaan luotto vaan säästäminen. Suuri osa mikrolainoista annetaan naisille. Heille laina on ehkä vaihtoehto sille, että tallettaisi pikkuhiljaa varoja tyynyn alle ostaakseen esimerkiksi kotieläimiä tai ompelukoneen. Ottamalla lainan ja maksamalla sitä takaisin säännöllisesti nainen saa rahansa turvaan aviomieheltä, joka muuten voisi ottaa varat haltuunsa. Mutta mistä tiedämme, että subprime-luottoja ei olisi käytetty säästämiskeinona?
Avainsanat: mikrolaina, subprime-luotto
Aihealueet: Rahoitus
Kiitokset kommentista. Tuo ehdottamasi voi olla yksi syy. On hyvä kuitenkin muistaa, että mikrolainat, ainakin tunnetuimmat niistä kuten Grameen-pankin myöntämät, ovat jo hyvin standardoituja tuotteita. Niille voisi siis aivan hyvin perustaa jälkimarkkinat. Lisäksi mikrolainoissa (siis niissä, jotka rakentuvat ryhmälainaukselle) vahingot kaatuvat lainanottajien päälle, ryhmähän on vastuussa sen yksittäisen jäsenen lainan takaisinmaksusta, jos jäsen itse ei sitä jostakin syystä pysty maksamaan. Subprime-luotoissa ainakin nyt taakka on kaatunut sekä velallisen että velkojan päälle.
Blogin vakinaisten kirjoittajien joukossa ei ole naisia, mikä heijastaa HSE:n kansantaloustieteen laitoksen senioritutkijoiden sukupuolijakaumaa. Se taas ei mitenkään eroa muiden Suomen kansantaloustieteen laitosten tilanteesta. Tilanne korjautuu ajanoloon, mutta siihen tarvitaan myös naisia, jotka panostavat akateemisen tutkijan uraan.
Eikö tämä subprimen kirous ja mikrolainojen ylistys perustu vain siihen, että mikrolainoja kai ei ole arvopaperistettu. Vahingot siis kasautuvat vain ensisijaisten luotonantajien niskoille ja mahdollisesti muille kuluina.
Toinen yleinen kommentti tästä blogista, joka on kyllä piristävä, mutta surullisesti kertoo kuinka naiset vaikenevat seurakunnassa. Mistähän se oikein johtuu?
Kiitoksia kommentista, ne ovat vielä liian harvinaisia tässä blogissa. Itse asiassa väiteeni mikrolainoista perustuvat kaikki tutkimuksiin. Esimerkiksi kommentoijan väite, että Grameen-pankin ryhmälainauksessa ainoa vakuus on ryhmäpaine, ei pidä paikkaansa. Juuri tämän Aktaruzzaman osoittaa väitöskirjassaan, joka rakentuu hänen Bangladeshissä keräämälle aineistolleen. Bangladeshissä ja Intiassa tiedotusvälineet julkistavat tavan takaa tietoja siitä, kuinka törkeitä tapoja mikroluottolaitokset käyttävät lainojen takaisinperimiseksi. Tämä sen lisäksi, että ryhmä on kokonaisuutena vastuussa lainasta. Ja lopuksi: Myös Bangladeshin mikrolainaajat ovat alkaneet antaa lainoja suoraan yksilöille ilman lainaryhmän jäsenyyttä.
Mikrolainojahan on joka lähtöön, esim. nämä kotimaiset pikavipit mahtuvat hyvin siihen kategoriaan.
Kuitenkin, ei ehkä ole perusteltua syytä verrata esim. Grameen Bankin toimintaa amerikkalaisten sub-prime markkinoihin.
Olisi toki ollut hyvin toivottavaa että myös USA:ssa olisi lainanottajat velvoitettu käymään lävitse ne 16 prinsiippiä joiden opiskelun Grameen vaatii asiakkailtaan ennen lainan myöntämistä. Melkoinen kurssi ihmisille joilla ei ole monessakaan tapauksessa lukutaitoa. (Eipä sitä tainnut olla kaikilla USA:nkaan lainanottajilla…)
Sosiaalista taustaryhmää ei myöskään vaadittu USA:ssa. Grameenin järjestelmässä ryhmä on pakollinen mutta se ei ole velan takaaja, vain lainanottajan tuki (tai painostusryhmä jos joku niin haluaa ymmärtää).
USA:ssa sub-primelainojen oletettiin olevan kiinteistövakuudella turvattuja. Grameenin järjestelmässä ainoa “vakuus” on suullinen vakuutus, taustaryhmän sosiaalinen paine ja lainan myöntävän virkailijan arvio (ja järjestelmän todettu toimivuus).
Lainat eivät ole vaihtoehto säästämiselle. Asiakkailla ei aivan kirjaimellisesti ole mitään tuloja joista säästää. On vain jokin oletettavasti markkinointikelpoinen taito.
Kannattaa lukea lävitse myös Grameenin sivu Wikipediassa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Grameen_Bank
Yleisellä microloans sivulla on melkoinen joukko dokumentoimattomia väitteitä joita Haaparanta toistaa.