Kirjoitin aikaisemmin Viron kruunun devalvaatiopaineista ja virolaisten kotitalouksien eurolainoista. Tämän päivän Hesarissa Latvian valtiovarainministeri kertoo, että Latvia, jonka talous on vielä huonommassa jamassa kuin Viron, ei tule devalvoimaan valuuttaansa.
Devalvaation, eli valuutan ulkoisen arvon heikentämisen vaihtoehtona on nimellispalkkojen lasku ja sitä kautta kotimaisen hintatason pudottaminen. Jälkimmäiseen ratkaisuun viitataan usein sisäisenä devalvaationa ja vastaavasti tavanomaiseen devalvaatioon joskus ulkoisena devalvaationa. Baltian maiden johtajat puhuvat nyt sisäisen devalvaation puolesta.
Nimellispalkkojen lasku ratkaisee periaatteessa samat ongelmat kuin valuuttakurssin heikentyminen. Kummassakin tapauksessa vienti tulee kannattavammaksi ja tuonti vähenee.
Mutta jotta sisäinen devalvaatio vastaisi ulkoista devalvaatiota, palkkojen tulisi laskea kertarysäyksellä. Devalvaation yhteydessähän valuutan arvo yleensä heikkenee hetkessä ja tuntuvasti.
Palkkojen hitaasta laskusta seuraa deflaatio, eli hintatason vähittäinen laskeminen. Deflaatio nostaa reaalikorkoja ja vähentää sitä kautta investointeja entisestään. Nimellispalkkojen rajusta leikkaamisesta sopiminen taasen on varmasti aina erittäin vaikeaa.
Entä eurolainoja ottaneet kotitaloudet? Olisiko sisäinen devalvaatio heille ulkoista devalvaatiota parempi vaihtoehto? Tuskin. Kysymys on lähinnä siitä, nouseeko lainan arvo palkkapussiin verrattuna sen takia, että oman valuutan arvo suhteessa euroon heikkenee, vai yksinkertaisesti sen takia, että palkka laskee.
Talouden d-vitamiini pitää siis nauttia suurena kerta-annoksena. Ja helpointa on nauttia se ulkoisesti.
Avainsanat: Baltia, devalvaatio, sisäinen devalvaatio
Aihealueet: Kansainvälinen talous, Makro