Viron valtiovarainministeri on joutunut hiljattain sanomaan suomalaisellekin medialle, että Viro ei tule devalvoimaan valuuttaansa. Tällaisen lausunnon uutisoiminen on sikäli vähän erikoista, että virolainen ministeri ei missään tilanteessa voisi muuta kuin kieltää kaikki devalvaatioaikeet.
Kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla toimivat ihmiset tietysti ymmärtävät mitä virolaiset ministerit voivat sanoa rahapolitiikasta. Vaikka juuri Virossa devalvaation eteen on asetettu paljon lainsäädännöllisiä esteitä, kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla ei ole täysin luotettu kruunun ja euron vaihtosuhteen pitävyyteen. Sen vuoksi kruunuja lainaava on yleensä joutunut maksamaan korossa riskilisää euroja lainaavan nähden.
Korkoeron takia taas monet virolaiset kotitaloudet ovat ottaneet euromääräisiä asuntolainoja. Jos kruunu devalvoidaan, heidän velkansa kruunuissa mitattuina kasvaa välittömästi.
Yksi kiinteän valuuttakurssin ongelma vapaiden rahoitusmarkkinoiden maailmassa liittyy siihen, miten kansalaisille kerrotaan valuuttakurssiriskeistä. Jonkun pitäisi muistuttaa heitä valuuttalainoihin liittyvästä riskistä jo silloin, kun valuuttakurssiin ei näytä kohdistuvan erityisiä paineita. Mutta ainakin valtiojohdon on vaikea sitä tehdä, sillä kun kiinteään valuuttakurssiin on sitouduttu, ministerit tai keskuspankin virkamiehet eivät voi sivulauseessakaan epäillä sen pitävyyttä. Ulkopuolista asiantuntijaakin saatetaan pitää epäisänmaallisena jos hän sanoo sen yksinkertaisen tosiasian, että ainakaan valuuttakurssit eivät ole tässä maailmassa ikuisia.
Avainsanat: devalvaatio, valuuttalainat
Aihealueet: Kansainvälinen talous, Makro