Valtiovarainministeriön eilen julkistama ennuste oli synkänpuoleista luettavaa. Varsinainen uutinen ennusteessa ei kuitenkaan ollut talouskasvun olemattomuus, vaan se että Suomi rikkoo räikeästi vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämärajaa.
Vielä keväällä ennustettiin että suhdannevaihteluista putsattu julkisen sektorin rakenteellinen alijäämä olisi tänä vuonna vain vähän suurempi kuin Suomen itselleen asettama 0,5 prosentin raja. Ensi vuonna alijäämän piti kutistua selvästi pienemmäksi. VM:n tuoreimman ennusteen mukaan rakenteellinen alijäämä kasvaa kuitenkin jo tänä vuonna 1,2 prosenttiin ja hallituksen viimekeväisistä säästöpäätöksistä huolimatta pysyy noin yhden prosentin suuruisena 2015 -2018.
FIPO-lain mukaan hallituksen pitää tällaisen kehityksen havaittuaan ryhtyä “tarpeelliseksi katsomiinsa julkisen talouden vakautta ja kestävyyttä korjaaviin toimenpiteisiin”. Käytännössä tämä ei tarkoittane vielä mitään konkreettisia muutoksia esimerkiksi ensi vuoden budjettiin. EU:n neuvosto ja Valtiontalouden tarkastusvirasto puuttunevat kuitenkin liian suuriin alijäämiin viimeistään ensi keväänä, jonka jälkeen hallituksen pitää antaa eduskunnalle selvitys, miten alijäämä korjataan. Homma jää väkisinkin seuraavalle hallitukselle. Onnistunutkaan eläkeuudistus tai muut rakennepoliittiset uudistukset eivät ehdi tilannetta vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimassa aikataulussa korjata, joten edessä on taas miljardiluokan säästöpäätöksiä. Ainakin vaalikeskustelu saanee finanssipolitiikan hoidosta aiheellisesti tärkeän teeman.
Vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämätavoite on syystäkin herättänyt kriittistä keskustelua. Sopimuksessa Suomikin on sitoutunut tavoitteisiin, joita on hankala mitata. Rakenteellinen alijäämä lasketaan poistamalla julkisen sektorin alijäämästä suhdanteista riippuva osuus. Tässä putsauksessa tarvitaan estimaatteja potentiaalisesta tuotannosta ja alijäämän ja tuotantokuilun välisestä riippuvuudesta. Näihin kaikkiin liittyy epävarmuutta, joten maalitolpat liikkuvat koko ajan. Erityisesti potentiaalisen tuotannon estimaatteja on reivattu alaspäin. Aluksi suhdannenotkahdukselta näyttävä BKT:n muutos alkaa virallisissa laskelmissa näyttää entistä pysyvämmältä. Samalla enstistä suurempi osa julkisen sektorin alijäämästä tulee laskettua rakenteelliseksi. Tällä kertaa rakenteellisen alijäämän kasvu ei kuitenkaan liity laskentatapaan. Ennuste julkisen talouden suhdannekorjaamattomastakin alijäämästä on muuttunut kevääseen verrattuna oleellisesti suuremmaksi. Samalla tuotantokuiluestimaattien mukainen käsitys suhdannetilanteesta on ennallaan, joten rakenteellinen alijäämä kasvaa samaa tahtia todellisen alijäämän kanssa.
Varsinainen kysymys tietysti on, onko vakaus- ja kasvusopimuksen säännöillä jotain väliä ja pitäisikö alijäämälle - jo laskelmissa sisällä olevien miljardiluokan säästöpäätösten lisäksi - jotain tehdä. Vai onko sopimuksen rajat rikkova alijäämä ihan ok, kun kerran maassa on kaikkien mittareiden mukaan edelleen laskusuhdanne. Toki rakenteellisesta alijäämästä on suhdanteiden vaikutus jo poistettu mutta ehkä tämä on tehty huonosti.
Vai olisiko sittenkin viimeaikaisessa talouskehityksessä kyse rakenteellisesta muutoksesta, joka ei elvyttämällä korjaannu. Julkisen talouden tasapainon saavuttaminen vaatisi siis talouskasvun käyntiin saamista ja “kansantalouden kokoon nähden ylimitoitettujen” julkisten menojen supistamista kuten Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola keväällä julkaistussa raportissaan toteavat.
Enpä taida osata kylmiltään vastata, mutta pitänee aikanaan ottaa kantaa. Eikä ollenkaan haittaisi vaikka teemasta käynnistyisi jonkinlaista ekonomistikeskusteluakin.
Aihealueet: Lajittelematon
Tarkoitan, että julkinen sektori imee enemmän euroja käytännössä koko ajan inflaatiokorjattunakin. BKT heilahtelee sen yli ja ali ja vaikuttaa julkisen talouden BKT-osuuteen, mutta siinä sivussa julkinen sektori koko ajan paisuu. Toki voi olla joitakin poikkeusvuosia, jolloin se pienenee nimellisesti, mutta koska niitä on viime 40 vuoden aikana ollut vain yksi tai kaksi, se ei muuta tätä eurooppalaisen demokratian ikävää kroonista tautia, joka on tarttunut Suomeenkin.
“Rakenteellinen alijäämä syntyy demokratiassa omalakisesti.
…
Näin ollen julkinen sektori paisuu väkisinkin. “, kirjoitti nimimerkki Ohto.
Väitteesi ei vaikuta kovin yleistettävältä, ainakaan suomen kohdalla tarkasteltuna.
Ensi vuoden talousarvioesityksen loppusumma on kuluvaa vuotta pienempi, absoluuttisesti.
Koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ajan taas julkisen sektorin menojen bkt-osuus pienentynyt, edes 2009 ei päästy samalle tasolle vuosikymmenen alun kanssa.
Mihin tarkalleen ottaen perustat väittesi siitä että “julkinen sektori kasvaa kuitenkin” kun tilastojen valossa vaikuttaa siltä että huoli on perusteeton?
Varsinkin kun otetaan huomioon yksityisen sektorin supistuminen post 2008.
Rakenteellinen alijäämä syntyy demokratiassa omalakisesti. Leikkauksista syntyy poru, satsauksista ei. Sama kuin uutispuolella, good news is no news. Näin ollen julkinen sektori paisuu väkisinkin. Vain Iiro Viinanen kykeni todella leikkaamaan Suomessa. Amerikka on tosin toista maata, siellä konservatiiveja on melko paljon, jotka eivät siedä tätä omalakisuutta.
Arvon taloustieteilijät: ettehän unohda, että varallisuus on materiaalia ja luonnonvaroja. Toivottavasti joukkueen koko ja sijainti on vieläkin Suomi, sillä vastaavalla asenteella toimivat suurvallatkin.
Mikäli austerity-miehet päästetään sohlaamaan siinä määrin, etta vaikutukset konkretisoituvat ihmisten terveyteenkin (Suomessa elelee tällä hetkellä yli puoli miljoonaa toimetonta varatonta - samaan aikaan täyspäiväisistä kiskotaan ällistyttävän kovia tehoja), syntyvä sirkus tulee olemaan jotain aivan käsittämätöntä. Asiaa ei auta maan vieläkin hirmuinen transparenssivaje, josta myöskin kaikki ovat tietoisia.
Kiitokset Uusitalolle mediakollegoihinsa nähden suhteellisen asiakeskeisestä eli kohteliaasta kommunikaatiotyylistä.
Ja lupaan ja vannon että en enää kirjoita iPadilla ikinä tänne. Jatkan koneelta, vahingonlaukaukset riiti nyt.
Pahoittelen.
Jaahas, lyöntivirhe lähetti keskeneräisen postin, yritetään uudelleen.
n.n kirjoitti:
19.9.2014 09:41
No aivan lyhyenä vastauksena, tuota lakia saa minun puolestani budjetista päätettäessä rikkoa niin paljon kun ikuna, vaikka korrekti menettely olis tietenkin huonoksi todetun lain uudistaminen tai kumoaminen.
Pidempi vastaus olis tarkastella niitä uskomuksia joiden pohjalta po laki, kasvu- ja vakaussopimus on kirjoitettu.
Näistä luulisi syntyvän keskustelua.
Ihan näin puhtaasti mielipideosastolla, “Velkakatto” on katastrofaalinen munaus, samoin on kokeilu julkisen sektorin rahoituksen hoitamisesta “markkinaehtoisesti”.
Mä en toistaiseksi ole nähnyt ensimmäistäkään muuta kuin nopeasti normatiiviseksi osoittautuvat argumenttia kummankaan puolesta, niitä vastaan alkaa olla kokeilun perusteella erityisesti 2008 jälkeen kertynyttä tilastoa.
No aivan lyhyenä vastauksena, tuota lakia saa minun puolestani budjetista päätettäessä rikkoa niin paljon kun ikuna, vaikka korrekti menettely olis tietenkin huonoksi todetun lain uudistaminen tai kumoaminen.
Pidempi vastaus olis tarkastella niitä uskomuksia joiden pohjalta po laki, kasvu- ja vakaussopimus on kirjoitettu.
Näistä luulisi syntyvän keskustelua.
Ihan näin puhtaasti mielipideosastolla, “Velkakatto” on katastrofaalinen munas
“Vakaus- ja kasvusopimus sekä sen perusteella luodut kuvitteelliset säästötarpeet ovat poliittisia päätöksiä”
Totta kai. Ja niin ovat kaikki muutkin vaaleilla valittujen kansanedustajien säätämät lait. Mutta ottakaa nyt ihmeessä mieluummin kantaa siihen pitäisikö sopimusta ja sen perusteella säädettyä kotimaista lakia rikkoa vai ei.
Ehkä yleistys on kuitenkin virheellinen.
Vain jotkut ovat - “kompastuneet”.
Se mitä reaalimaailmassa tuotetaan ja miten se jaetaan on peruskysymys. Ekonomistit ovat kompastuneet poliitikoille viritettyyn sotkuun ja jatkavat keskustelua imaginääritasolla ja unohtavat sen että mallien tulisi kuvata reaalimaailmaa eikä jotain ideologian mukaista maailmaa.
” Varsinainen kysymys tietysti on, onko vakaus- ja kasvusopimuksen säännöillä jotain väliä ja pitäisikö alijäämälle - jo laskelmissa sisällä olevien miljardiluokan säästöpäätösten lisäksi - jotain tehdä. ”
Vakaus- ja kasvusopimus sekä sen perusteella luodut kuvitteelliset säästötarpeet ovat poliittisia päätöksiä.
Poliittisiin kysymyksiin pitäis olla poliittinen vastaus.