Vanha tuttavani, Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja (HSPKT), on jälleen (”Nopean toiminnan maat nousevat” HS 3.10) esittänyt mielenkiintoisia näkökohtia euroalueen talouksista, erityisesti sen kahdesta kriisimaasta, Espanjasta ja Irlannista. On siis jälleen tullut aika herätä, aiemmin kuin olin ajatellut, ja katsella, mitä tietoaineisto ja tutkimus hänen väitteistään sanovat.
HSPKT:n tämä ruumiillistuma kirjoittaa, että kukaan ei ole koskaan väittänytkään, etteikö paasto- (austerity) politiikka, julkisten menojen nopea supistaminen supistaisi kokonaistuotantoa. HSPKT:n mukaan politiikka on kuitenkin ollut välttämätöntä julkisen talouden tervehdyttämiseksi, mikä taas on ollut välttämätöntä pitkän ajan kasvun turvaamiseksi.
Hämmentäviä väitteitä, ei ole pitkäkään aika siitä, kun HSPKT:n yksi realisaatio itse väitti, että paastopolitiikka on onnistunut luomaan kasvua. Minulla oli ilo ja kunnia kommentoida sitä tässä blogikirjoituksessani. Meillä on nyt myös uutta näyttöä paastopolitiikan tuhoisista vaikutuksista nimenomaan euroalueella, tässä yksi viimeisimmistä, tutkijoiden Rannenbergin, Schoderin ja Straskyn tekemä. Sen mukaan paastoaminen selittää lähes yksin sen, miksi euroalue ajautui lamaan ja pysyy siellä. Tutkimuksessa hyödynnetään kolmea viranomaiskäytössä olevia mallia, niiden joukossa myös EU:n komission ja Saksan keskuspankin Bundesbankin malleja.
Mielenkiintoista on, että HSPKT ei esitä mitään perusteita väitteelleen, ei mitään mekanismia, miksi julkisen talouden kuntoon saattaminen on kasvun edellytys. HSPKT:n realisaatio ei näyttäisi kehtaavan enää viitata Reinhartin ja Rogoffin tutkimukseen, jossa väitettiin, että tietyn rajan ylittävä julkinen velkaantuminen heikentäisi talouskasvua. Viimeaikainen tutkimus on harvinaisen yksimielinen siitä, että sellaista rajaa ei olemassa olevassa maailmassa löydettävissä, tässä kotimaista alkuperää oleva tutkimus. Tällaisessa tutkimuksessa otetaan huomioon mahdolliset viiveet, joita suuremmalla julkisella velalla voi olla talouskasvuun. Se ei myöskään ota kantaa mihinkään erityiseen mekanismiin, jota kautta velka vaikuttaisi talouskasvuun. Näyttää siis siltä, että HSPKT:n väite julkisen velkaantumisen hillitsemisestä kasvun edellytyksenä ei pitäisi paikkaansa.
Ehkä HSPKT voisi yrittää pelastautua sillä, että hän on kiinnostunut kahdesta erikoistapauksesta, Irlannista ja Espanjasta. Vaikka siis keskimäärin paastopolitiikka ei olisikaan onnistunut tai välttämätön, niin se voi olla totta joissakin erikoistapauksissa. Valitettavasti HSPKT näyttäisi tarjoavan reseptiä muillekin maille, mutta oletetaan nyt, että hän olisi kiinnostunut vain näistä erikoistapauksista eikä halua väittää yleisemmin yhtään mitään.
Mitä siis sanomme näistä kahdesta tapauksesta? Ensinnäkin on selvää, että kumpikin maa harjoitti kohtuullisen järkevää finanssipolitiikkaa ennen nykyistä rahoitusmarkkinakriisiä, niiden julkinen velka suhteessa kokonaistuotantoon pysyi hyvin alhaisena. Molemmat velkaantuivat rahoitusmarkkinakriisin vuoksi niiden pankkien ajauduttua ongelmiin, niiden rahoitusmarkkinakriisit syntyivät maailman rahoitusmarkkinoiden ja maailmantalouden ajauduttua kriisiin. Irlanti pakotettiin sosialisoimaan pankkien velat, eikä se saanut edes sitä tukea, mitä Etelä-Euroopan valtiot saivat vähän myöhemmin. Sama kävi Espanjassa vähän myöhemmin. Kummassakin tapauksessa erikoista oli se, että pankkijärjestelmän kaatuminen olisi aiheuttanut suuren pankkikriisin muissa EU-maissa. Mitään EU:n laajuista yhteisvastuuta järjestelmästä ei otettu vaan vastuu kaatui yksin kriisimaille. Tämä muistutuksena niille, jotka vastustavat EU:n tai EMU:n laajuista yhteisvastuuta. Jos sitä ei ole, niin sitten yksittäiset maat joutuvat kantamaan vastuun koko järjestelmästä, ehkä kukin maa vuorollaan.
Kummankaan maan kriisiä edeltävää finanssipolitiikkaa ei voida pitää syynä kriisiin, niiden kriisi oli osa kansainvälistä rahoitusmarkkinakriisiä. Hyvin toimivassa rahaliitossa yksittäisten maiden vaihtotaseiden vajeilla ja siten yksittäisen maan tai alueen (hinta-)kilpailukyvyllä ei ole mitään merkitystä rahaliiton toiminnalle. Harvassa olivat ne, jotka arvostelivat EMU:a siitä, että yksittäisten maiden vaihtotaseiden vajeet voivat viedä rahaliiton kriisiin.
Ennen kriisiä niiden finanssipolitiikkaa ei moitittu, pikemminkin kehuja sateli. Irlanti esitettiin oppikirjoja myöten maana, joka oli onnistunut houkuttelemaan (veroeduin ja koulutetun työvoiman saatavuuden avulla) maahan suuria yrityksiä. Tämän seurauksena Irlantiin syntyi valtava rakennusbuumi. Olisiko Irlannin hallituksen pitänyt olla kaavoittamatta uusia asuntohintakuplan hillitsemiseksi? Alkaa verottaa asumista? Vai mitä sen olisi tullut tehdä? Hillitä ulkomaisten yritysten sijoittumista Irlantiin? Samat kysymykset voi taas esittää Espanjasta.
HSPKT ei vertaa Irlantia luonnolliseen vertauskohteeseen Islantiin, joka hoiti kriisin aivan eri tavalla. Siellä valtion vastuuta rajoitettiin ja pääomaliikkeitä kahlittiin. Kumpi maa on menestynyt paremmin? Jätän HSPKT:lle itselleen tehtäväksi etsiä tilastoaineisto, IMF:n World Economic Outlook on kaikkien luettavissa, samoin Maailmanpankin World Development Indicators-tietopankki on kaikille avoin. Eikö tästä löydy luonteva selitys sille, miksi Islanti ei EU:n perään katsele?
Mielenkiintoisin osa HSPKT:n pääkirjoitusta vertaa Espanjaa Italiaan ja Ranskaan. HSPKT on aivan oikeassa kirjoittaessaan Italian ja Ranskan talouksien olevan taantumassa eikä niiden elpymistä ole näkyvissä. Mutta entäpä jos Italian ja Ranskan taantuma onkin Espanjan (hyvin pienen muuten) elpymisen aiheuttama? Koko EMU-alue on taantumassa, taantuma on jo nyt pahempi kuin 1930-luvun Suuren Laman aikana eikä loppua aivan heti ole nähtävillä. Euro-alueen kokonaiskysyntä ei siis kasva, ehkä se pikemminkin on yhä laskemassa, Saksankin kasvuennusteita reivataan alaspäin. Mielenkiintoista on, että edelleen harvassa ovat ne, jotka näkevät ongelmia euro-alueen maiden vaihtotaseissa, niiden kokonaisuudessa.
Simon Wren-Lewis pohti äskettäin sitä, voiko euro-alueella jonkin maan kilpailukyky olla liian hyvä. Hän päätyi siihen, että Saksan kilpailukyky oli pitkään Hartz-uudistusten seurauksena liian hyvä. Niiden myötä Saksan tuotanto kaivoi maata muiden maiden tuotteiden alta, mikä lisäsi euro-alueen epätasapainoa. Nyt Espanja on tekemässä saman pahimmille kilpakumppaneilleen, Italialle, Ranskalle ja Saksalle. Seuraavaan kuvaan olen piirtänyt Italian, Saksan ja Ranskan suhteellisten yksikkötyökustannusten suhteessa muihin Euro-alueen jaettuna Espanjan vastaavalla. Kuva siis kertoo Italian, Ranskan ja Saksan Euro-alueen sisäisen kilpailukyvyn kehityksen suhteessa Espanjan vastaavaan. Kun käyrä nousee, niin Espanjan Euro-alueen sisäinen kilpailukyky suhteessa tuohon kolmikkoon paranee. Kuvan pohjana käyttämäni tietoaineiston olen ottanut Brueghel-instituutin uudesta tietopankista.
Espanjan viisi tärkeintä kilpailijaa sen vientimarkkinoilla ovat Ranska, Saksa, USA, Englanti ja Italia. On siis selvää, että Espanja on kilpailukykynsä paranemisen avulla ryöstänyt markkinoita Italialta, Ranskalta, ja Saksalta. Italian hintakilpailukyky suhteessa Espanjaan on heikentynyt vuoden 2008 jälkeen 40 prosenttia, Ranskan ja Saksan 30 prosenttia. Näiden maiden talouksien yskiminen, erityisesti Italian ja Ranskan, on siis pitkälti Espanjan politiikan seurausta, aivan kuten Saksa aiheutti ongelmia koko Euro-alueelle. Jos alueen kokonaistuotanto pysyy muuttumattomana tai laskee, niin taloudet eivät voi elpyä kuin toistensa kustannuksella. Tässä lienee toinen syy siihen, miksi Islanti haluaa olla vähintään syysflunssan räkäklimpin päässä EU:sta?
Nämä tosiasiat selittänevät sen, miksi Saksasta kuulu yhä enemmän ääniä, joissa vaaditaan eteläisen Euroopan maita lopettamaan reaalipalkkojen alentaminen ja valitetaan niiden deflaatiota. Vahingoniloisesti voi todeta, että Saksa saa nyt nauttia omista lääkkeistään, tässä Paul De Grauwen nautiskelua.
Miten menemme eteenpäin? HSPKT ehdottelee samanlaisten rakenteellisten uudistusten toteuttamista kaikkialla Euro-alueella kuin Espanjassa ja Irlannissa on tehty. Mutta miten sitten voidaan selittää se, että EU:n komission laskelmien mukaan lähes koko Espanjan 25 prosentin työttömyys on rakenteellista työttömyyttä, eikä osoita alenemisen merkkejä? Komission laskelmien mukaan Espanja rakenteellinen työttömyys on kasvanut koko ajan. Olen itse sitä mieltä, että nämä laskelmat ovat selvä osoitus järjen puutteesta, mutta niitä käytetään kuitenkin politiikan pohjana. Mutta eivätkö ne anna aihetta ihmettelyyn? Eikö sosiaali- ja työttömyysturvan heikentäminen vähennäkään rakenteellista työttömyyttä, eiväthän ne ole auttaneet Espanjassakaan? Eikö tämä HSPKT:n esittämä julkisen talouden trimmaaminen olekaan auttanut? Miten tästä muka päästään pysyvään kasvuun? Ja mitä oppimista muilla mailla muka on?
Hämmentävää on, että HSPKT ei ole ainoa, joka sulkee silmänsä tosiasioilta. Meillä on nyt pääministeri, jolle tutkimustulokset ovat pelkkää ilmaa, ainakin jos hänen reaktioitaan IMF:n ehdotukseen infrastruktuuri-investointien kasvattamiseen Euro-alueella lukee. Tilalle hän tarjoaa teekutsuliikkeen alkukantaisimpia hokemia, “Vain yritykset luovat kasvua”-iskulauseita. No, ehkä meidän pitäisi tehdä yhteiskunnallinen koe ja jättää infrastruktuuri rapautumaan. Hei, ei tämä ole fiksua eikä tätä aikaa, ei tämä ole yhteen hiileen puhaltamista!
Avainsanat: Euro-alue, Helsingin Sanomat
Aihealueet: Julkinen talous, Makro
Kerrassaan virkistävää lukea jotain taloudesta joka tuntuu suorastaan loogiselta ja järkeenkäyvältä. Lisää tällaista.
HS 15.2.2015 pääkirjoitus: Espanja on nostanut itsensä suosta rankalla talouskuurilla. Jos Kreikka saa lainaohjelmaansa merkittäviä helpotuksia ilman vaadittuja rakenteellisia uudistuksia, espanjalaisille on vaikea vakuuttaa, että heidän kokemansa tiukka talouskuuri on välttämätön. Ehkä tässä on se ajatus, miksi Kreikan velkaohjelmaan ei anneta helpotuksia, ainakaan jos asia riippuisi HS:n tahdosta. Toisenlainen talouspolitiikka ei ole mahdollista euroalueella, joten Kreikan nykyinen hallitus epäonnistuu ja jää lyhytikäiseksi.
Hyvä R&R: Aihetta ovat tutkineet muutkin kuin RR, viittasin yhteen tällaiseen tutkimukseen jutussanikin. Ketkään muut kuin RR eivät ole löytäneet mitään kriittistä velkarajaa, joten RR ei ole enää uskottava lähde ja todella myös RR:n korjausyritystä on arvosteltu.
Rogoffin osoittama velkaantumisen ja heikon talouskasvun yhteys ei ollut Excel-virhe, vaan se, että siinä olisi piikki 90 %:n kohdalla. Kaikki lisävelkaantuminen näyttäisi olevan yhteydessä ongelmiin. Espanja ei tehnyt nousukaudella rakenteellista säästämistä vaan eli yli varojen ja säilytti työmarkkinoiden ennätysjäykät rakenteet. Sellainen ei kannata. Menokuri tuottaa kasvua lyhyttä pidemmällä aikavälillä. Yleisen palkka-alen sijaan pitäisi poistaa työmarkkinoiden sääntelyä ja kaavoitetaan Helsinkiin paljon lisää asuntoja, niin työttömyys laskisi ja kysyntäkin ennen pitkää kasvaisi.
Pertti kirjoittaa asiasta joka suomalaisilta on kadoksissa. On ihmeellistä, että kansa halutaan pitää niin umpiossa ja tyhmänä palvelemassa sekä
valtiota, että itseään vastaan suunnattua höttöfantastista hölynpölyä.
Muutamia totuuksia:
1. Varallisuusveron poisto, Kela-maksujen poisto, yhteisöverojen alennus,
useat lähes nolla-tupot, eläkeiän nosto jnejne….Uskalsiko kukaan edes
unelmoida tälläistä jättipottia vielä kymmenen vuotta sitten….Tämähän
on paketti Suomesta, joka piti saada kilpailukykyiseksi ja pääomalle
houkuttelevaksi….Ei kait vaan, emme ole tehneet tarpeeksi…haluamme
lisää jnejne ja empiirinenkin tutkimus kertoo, että aina kynnämme syvemmälle. Miksi?, koska ns kulutuksesta vapaa löysä raha päätyy
ahneiden tileille ja vastaavasti veromenetykset korvataan keskiluokan
tasaveroilla.
2. Em toimenpiteet ovat yli kaiken viennin hyväksi, Vaan kun markkinatapahtumassa on ostajakin ja tuo ostaja on nyt liiaksi EU-alue,
joka hyytyy tämän Kokoomuspolitiikan mukana.
3. Kotimarkkinan vähättely, kulutuskysynnän pilkkaaminen jne
ovat tämän laman syitä. Yksikään työpaikka ei synny sillä, että raha
siirretään toimivaan yritykseen ja odotetaan…ei. Työpaikan syntyteoriassa on ainut toteenosoitettava fakta. Jos Yrityksen tilauskanta kasvaa voi syntyä uusi työpaikka. Tilauskannan kasvun
taas määrittelee loppukuluttajan ostovoima(ensisijaisesti)
4.Suomessa suhteessa BKT:een viennin osuus on todella korkea. Vienti
on tärkeä tulontuoja….mutta asialla on toinen puoli. Voisi sanoa niin,
että vienti tuo tuloa, mutta kotimarkkinan sakkaaminen lisää menoja
exponentiaalisesti. Tässä on se asian ydin. Puhutaan julkisen sektorin
menokasvusta ikäänkuin hoitajia olisi liikaa. Ei ole. Liikaa on kotimarkkinan sakkaamisesta aiheutuvaa sosiaaliturvan menokasvua.
ja lisäksi vanhuuden kustannukset nostavat pottia….No taas huudetaan
kotimarkkinakysynnän kustannuksella viennille tukea.. Kierre on
loputon, kunnes valtio on kassakriisissä..EK:n haluaman politiikan
seurauksena.
5. Juhana Vartiaisen tapaisten pitäisi lukea vaikka pikettyn teos
alkajaisiksi ja oikeasti tutkia ympäristöään ja taloushistorioita. Ei
voi käsittää, miten tuossa asemassa oleva ei tunne kansantalouden
potentiaalia lainkaan. työvoiman tarjonnan lisääminen aikana
jolloin maata viedään nuorten jalkojen alta…
Kiitos Pertti teksteistäsi.
Hienoa, että edes joku tuo keskusteluun tutkimuksen ja järjen äänen. Sinun äänesi vain kuuluu julkisuudessa aivan liian vähän.
Sisäinen devalvaatio on beggar thy neighbour - politiikkaa jos sitä harjoittaa samanaikaisesti liian moni.
Jostain syystä se valuuttakurssin automaattinen joustavuus on haluttu unohtaa, sehän ratkaisisi ulkoisen tasapainon ongelmat asap.
Kangasharjun näkemystä ei voi toteuttaa, koska se tarkoittaisi leikkauksia julkisiin menoihin. Työmarkkinoilla ei voi lisätä työvoiman tarjontaa tai joustoja, koska ne tarkoittaisivat leikkauksia ay-liikkeen saavutettuihin etuihin. SAK laittaisi yleislakon päälle. AKT sulkisi viennin vähintään.
Eli näillä laeilla ja tällä demokratialla sekä ennen kaikkea tällä klassillisten tai reaalilyseioiden kasvattamalla taloustietämättömällä, vihervasemmistolaisella sivistyneistöllä ei oikeasti voi tehdä mitään näpertelyä suurempaa.
Lisäyksenä edelliseen kommenttiini: Oletan, että HSPKT ja pääministeri perustavat kirjoituksensa ja lausuntonsa jonkin taloustieteilijän näkemykseen. Kysymys ei näin olisikaan taloustieteilijöiden ja tietämättömien maallikoiden välisistä, vaan taloustieteilijöiden välisistä näkemyseroista. Valitettavasti Haaparannan näkemykset eivät ainakaan vielä ole päässeet riittävästi julkisuuteen.
Maallikkona ihmettelen, kuinka ristiriitaisia näkemyksiä taloustieteilijät esittävät nykyisestä talouskriisistä ja sen ratkaisusta. Haaparannan näkemys tuntuu minusta perustellulta, mutta voiko olla niin, että suomalaisten taloustieteilijöiden valtavirta olisi täysin väärässä? Aki Kangasharju esitti Lapin Kansassa 12.10. ratkaisuksi palkkojen alentamista 5-10 prosentilla ja verojen alentamista 7-12 prosentilla. Kiinnostaisi tietää, miten Haaparanta arvioi tällaisen ratkaisun vaikutuksia.
Suomalaiset yliopistot kasvattavat enimmäkseen vihervasemmistolaisia hipstereitä, joille kaupallisuus ja talouskasvu ovat mörköjä. Hesari haluaa nämä lukijoikseen. Talouskuri ei ole hip. Hesari haluaa olla hip ja somettaa. Jee.
Tänään oli taas Helsingin Sanomissa pääkirjoitus, jossa taloudelliset tosiseikat väärin. Ei ole ihme, että lehden levikki supistuu, koska virheitä on pääkirjoituksista alkaen niin tavattoman paljon.
Helsingin Sanomiin pääkirjoituksia kirjoittavat taloudesta ymmärtämättömät hölmöläiset. Jos siellä olisi taloudellista ymmärrystä, suhteellisuudentajua ja lähdekritiikkiä, Haaparannan mainitsemaa väärinkäsityksiin ja asiavirheisiin perustuvaa kirjoitus ei koskaan julkaistaisi.
Pääkirjoitukset ovat kerta tai toisensa jälkeen ulkopuolisten “syöttämiä” eli ne kirjoitetaan asianosaisten sanelusta, koska eivät ymmärrä edes epäillä.
Puhtaassa taloudessa ei edes olisi yrityksiä vaan mikroagentit muuntaisivat perusvaravektorinsa komponentit transformaatiofunktion kautta kulutuksekdi taikka sitten vaihtokaupattaviksi hyödykkeiksi. Rahaa taas ei olisi sijoitettavana varana vaan yksi hyödykkeistä on numeraire eli mittayksikkö hyödyke…
Mika Renvall: Jos paastoteoreettinen politiikka pantaisiin täydessään koko euroalueella käytäntöön, niin seurauksena olisi globaali kauppasota. Euromaita vastaan käytettäisiin koko likaisten keinojen arsenaalia (jota EU on kyllä itsekin käyttänyt usein, itse asiassa suuri osa likaisista keinoista on kehitetty EU:ssa), polkumyyntisyytöksistä alkaen. Mikään niistä ei ole WTO-sääntöjen vastainen.
Nykykriisin aikana aluksi kuviteltiin, että maat eivät ala suojella tuotantoaan kauppapoliittisin keinoin. Keinojen käyttö on kuitenkin lisääntynyt, joten valmius on olemassa. Globaali kauppasota vetäisi koko maailmantalouden takaisin kriisiin.
Niin päätöntä EU-EMU-politiikka kuitenkin on ollut, että ei kai pahintakaan vaihtoehtoa voi sulkea pois.
Tuomas: Olit oikeassa, tarkoitit sitä, otsikossa pitäisi lukea “Italian, Ranskan ja Saksan ….”. Kiitokset.
Epätoivoisuudessaan osuva kirjoitus. Itseäni on alkanut viimeisen vuoden aikana oikeasti vähän pelottaa mihin Eurooppa on menossa. Poliitikot (etunenässä toki saksalaiset) eivät ole vähääkään muuttaneet mielipiteitään laman syistä tai parannuskeinoista vaikka kaikki mitä todellisessa maailmassa on tapahtunut viittaa siihen että mielipiteet varmaan ovat olleet melko vääriä. Saksalaiset todella ovat valmiita tuhoamaan Euroopan kolmatta kertaa sadan vuoden sisällä.
Kiitos valaisevasta ja hauskasta jutusta.
Kysyt: Miten tästä muka päästään pysyvään kasvuun?
Eikö johdonmukainen paastoteoreettinen vastaus olisi, että sitten kasvu alkaa kun euroalue kokonaisuudessaan on paastonnut itsensä vuorovedolla kilpailukykyisemmäksi kuin koko muu maailma? Näin amatööripohjalta ajatellen…
HSPKT:n kannattaisi laskea, paljonko se vaikuttaisi lehden ilmoitustuloihin.
Ei ole, siinä on kolme käyrää DE/ES,IT/ES, ja FR/ES.
Graafissa lienee virhe, FR, ei Espanja.
Miten oppilaitoksemme voisivat lisätä kansantalouden toiminnan ymmärrystä? Oppimateriaalin ajantasaistaminen voisi tuottaa ymmärrystä jo 20 vuoden kuluttua vallassa olevalle sukupolvelle.