Politiikalla on tavoitteita ja politiikan vaikutuksia voidaan yrittää arvioida. Tavoitteet ja arviot tahtovat mennä iloisesti sekaisin ja “arviointi”-termi kärsii inflaatiosta. Keskustelun selkiyttämiseksi ehdotan, että kutsuttakoon empiiriseen aineistoon perustuvaa tilastotieteellisin menetelmien avulla tuotettua arviota estimaatiksi ja toiveitten tai tavoitteiden mukaista arviota politiikan vaikutuksesta hopestimaatiksi.
Tilastotieteessä estimaatti on hyvin määritelty käsite. Estimaatti on otosaineiston perusteella tilastollisin menetelmin laskettu arvio jollekin tuntemattomalle kohdepopulaatiota kuvaavalle luvulle, vaikkapa sen keskiarvolle. Estimaattiin voi toki liittyä paljonkin epävarmuutta, tämän epävarmuuden suuruutta kuvaavat estimaatin keskivirhe ja estimaatin luottamusväli.
Monesti arvioita tehdään paljon vähemmän formaalilla tavalla. Esimerkiksi hallituksen esitykset sisältävät lakiesityksen taloudellisten vaikutusten arvion, jossa erilaisten lähteiden perusteella on pyritty laskemaan paras mahdollinen arvio esityksen vaikutuksille. Kunnollisten estimaattien puutteessa arviot joudutaan usein tekemään ns. stetson-estimaattorilla ja näitä parhaita arvauksia kuvaa hyvin jo vakiintunut käsite guesstimaatti. Guesstimaatin tunnistaa myös siitä, että sille ei voi luottamusväliä laskea. Vaikkapa ennusteet seuraavan vuoden talouskehityksestä sijoittuvat jonnekin estimaatin ja guesstimaatin väliin. Niissä käytetään empiiristä dataa, tilastollisia menetelmiä ja taloustieteellisiä malleja, mutta ennusteessa on myös mukana koko lailla ennustajan näkemystä, jota on vaikea formalisoida tavalla, joka mahdollistaisi ennusteeseen liittyvän epävarmuuden mittaamisen.
Estimaatit ja guesstimaatit ovat silti tekijän parhaita yrityksiä tuottaa harhattomia arvioita tuntemattomista parametreista. Astetta kaltevammalla pinnalla liikutaan, kun arvio toimenpiteiden vaikutuksista sekoittuu toimenpiteiden tavoitteisiin. Esimerkiksi Kataisen hallituksen ohjelmasta löytyy “arvio” harmaan talouden torjunnasta saatavasta 300 miljoonan verotulojen lisäyksestä. Hallitus toki sääti erinäisiä lakeja, joilla harmaata taloutta esimerkiksi rakennusalalla pyritään saamaan kuriin, mutta rehellisempää olisi silti puhua ohjelman tavoitteista eikä arvioiduista vaikutuksista. Sama hallitus muuten ilmoitti ohjelmassaan tavoittelevansa ennustetta nopeampaa talouskasvua. Lause kertonee, että tähän tavoitteeseen eivät uskoneet vm:n virkamiehetkään. Jos ennusteen tekijät olivat uskoneet hallituksen politiikan vaikuttavan, olisivat he ennustaneet nopeampaa kasvua. Ennustajien ja politiikantekijöiden välinen palomuuri piti tässä tapauksessa arviot ja tavoitteet erillään.
Ajankohtaiseksi teeman tekee hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa koskevat “arviot”. Rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena on pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta 4,7 prosenttiyksiköllä. Kokonaistavoite on jaettu numeerisiin osatavoitteisiin. Esimerkiksi eläkeuudistuksen avulla kestävyysvajetta pyritään pienentämään prosenttiyksiköllä. Numeerinen osatavoite voi olla hyödyllinen kun mietitään tarvittavien muutosten mittaluokkaa, mutta kyseessä on silti vasta tavoite, ei toimenpiteiden vaikutusta koskeva estimaatti tai edes guesstimaatti. Tavoitetta asetettaessa kun ei vielä edes tiedetty millaisia lakimuutokset tulisivat olemaan.
Eläkeuudistuksesta on nyt olemassa jo ehdotus, ja ehdotuksen vaikutuksia on arvioitu. Tämä on tehty pääasiassa Eläketurvakeskuksessa, joka on tuottanut laskelmia uudistuksen odotetuista vaikutuksista työllisyyteen ja eläkemenoihin. Näitäkin lienee syytä kutsua guesstimaateiksi. ETK:n julkaisemassa alustavassa vaikutusarviossa monia keskeisiä mm. vanhuuseläkealkavuuden ja työkyvyttömyysriskin odotettuja muutoksia kutsutaankin rehellisesti oletuksiksi (s. 11).
Hopestimaattien, guesstimaattien ja estimaattien sekoittuminen olisi vaaratonta, jos arvioiden käyttäjille olisi selvää, mistä kulloinkin on kyse. Näin ei kuitenkaan näy olevan. Esimerkiksi OECD:n viimekeväinen maaraportti, jonka tekijät lienevät arvioiden käyttäjinä valistuneemmasta päästä, raportoi suoraan hallituksen tavoitteet arvioina (estimaatteina) rakenneuudistuksen vaikutuksista (s. 18). Ottaen huomioon, että vaikkapa sote-uudistus on edelleen keskeisiltä osiltaan levällään ja kuntien tehtävien vähentäminen vähintään vaiheessa, tämä “arvio” on vahvasti edellä aikaansa.
Aihealueet: Julkinen talous
“Guesstimaatin tunnistaa myös siitä, että sille ei voi luottamusväliä laskea. Vaikkapa ennusteet seuraavan vuoden talouskehityksestä sijoittuvat jonnekin estimaatin ja guesstimaatin väliin. ”
Guesstimaatin luottamusväli voidaan laskea edellisten ennusteiden osumatarkkuuden mukaan, jos dataa on käytettävissä. Taloustieteilijät eivät uskottavuuden menettämisen pelossa näin menettele, koska ennusteiden luottamusväleistä tulisi liian leveitä
Tilastollisessa estimaatissa populaation jakaumaoletukset merkitsevät paljon, otannan edustavuushan perustuu tähän. Esim. keskiarvo voi juuri vääristyä, tai olla yleisesti ottaen täysin mieletön tunnusluku. Kyseessä myös perustavammanlaatuinen ongelma, jossa kehäpäätelmän vaara: Jakaumaoletus datasta määrittää otantaa, ja otannan kautta saatu data määrittelee populaation jakaumaa. Populaation jakauma taas määrittelee datan otantaa.
Miksi tämä tärkeää? Koska taloudellisissa ilmiössä normaalijakaumaan perustuviä menelmiä tulisi käyttää varoen, jos ollenkaan.
Kuppikuntien maa sylkee ilmoille omia hopestimaattejaan. Ja media on populistinen kuin vanha paavi. Revi siitä sitten prudenttia talouspolitiikkaa.