Latviasta näyttää tulleen leikkausten kannattajien viimeinen puolustuslinja. Mutta mitä Latviassa on oikein tapahtunut talouskriisin jälkeen? Latvian julkiset menot ovat kasvaneet melkoista vauhtia ja on siellä vähän elvytettykin.
Latviassa karsittiin julkisia menoja melko kovalla kädellä vuosina 2009 ja 2010. Sen jälkeen niitä on lisätty varsin rivakasti niin, että viime vuonna menot (reaalimenot) ovat kasvaneet jo 10 prosenttia vuoden 2010 aallonpohjasta. Menot olivat suurimmillaan vuonna 2008, ne olivat 20 prosenttia korkeammat kuin mihin leikkaukset johtivat vuonna 2010, puolet leikkauksista on jo siis tullut takaisin. Seuraava kuva näyttää menojen kehityksen:
Latvia on myös elvyttänyt kuristamisen vastapainoksi: sen rakenteellinen budjettijäämä (prosenttina potentiaalisesta bruttokansantuotteesta) vuodesta 2008 eteenpäin on -4,545,- 2.345, -2.437, -1.499, 0.830, -0.932, -0.740 (arvio). Latvia on siis elvyttänyt vuosina 2010 ja 2013, kuristanut vuosina 2009, 2011, 2012 ja 2014.
Vuosien 2011 ja 2013 toimet lähes kumoavat toisensa, yhteensä niiden aikana elvytettiin lievästi. Jäljelle jää siis se, että vuoden 2009 jälkeen Latviassa ei käytännössä ole elvytetty eikä kuristettu. Toinen tosiasia on, että finanssipolitiikka politiikka on vuoden 2009 jälkeen heilahdellut. Tämä kaikki voi kuvastaa myös sitä, että rakenteellisten alijäämien arvioiminen on todella hankalaa, varsinkin kun maa on käynyt läpi syvän talouskriisin.
Joka tapauksessa on selvää, ettei Latvia ole Latvia, se Latvia, jota käytetään kuripolitiikan tukena. Verratkaapa Latviaa vaikka siihen kuriin, jota Hollannissa huonoin tuloksin kokeiltiin. Krugmanin ihmettely (ks. edellistä blogikirjoitustani) oli siis paikallaan. Latvia menetti kriisissä ja menojen karsinnan vuoksi näillä näkymin pysyvästi viiden-kuuden vuoden tulot.
Latvian julkinen velkaisuus, julkisen velan suhde BKT:hen on vuodesta 2007 kehittynyt seuraavasti: 7.793, 17.197, 32.860, 39.744, 37.469, 36.418, 35.024, 35.985. Velkaisuus nousi vuonna 2009, jolloin julkisia menoja leikattiin rajuimmin ja maan kokonaistuotanto romahti, lähes kaksinkertaiseksi, ja jatkoi kasvuaan myös 2010, sekin siis leikkausvuosi. Sen jälkeen velkaisuus on pysynyt ennallaan (laskenut vähän) julkisten menojen voimakkaasta kasvusta huolimatta, tai sen ansiosta.
Avainsanat: julkisten menojen leikkaukset, Latvia
Aihealueet: Lajittelematon
Elvytysta vai ei. Käsitystä ei ole saatu yleissitovaksi. Paikallista sopimista täsmäelvytyksestä verokikkailuin ym. kompataan kovilla vaateilla keskitetystä elvytyksestä toisaalla blogissa.
Hei mitä blogillenne on tapahtunut ? Nyt on kulunut jo reippaasti yli kuukausi koko kaartin edellisestä päivityksestä. Ovatko aiheet loppuneet
toivottavasti eivät koska bloginne on arvokas minulle ja varmasti monelle muulle
Mahdollinen ehkä, mutta olisiko se ollut parempi tie? Sama kritiikki todennäköisesti esitettäisiin vaikka kiristykset tehtäisiin vähän myöhemminkin, koska kiristykset vaikuttavat aina lyhyellä aikavälillä negatiivisesti (ts. laskennallisesti ja aatteellisesti näyttäisi paremmalta jos koskaan ei kiristettäisi, vaikka sellainen politiikka on käytännön mahdottomuus). Jos muiden kokemuksia katsotaan vertailupohjaksi, niin on kyseenalaista onko taantumaa koskaan mahdollista estää velkaelvytyksellä. G.W.Bush yritti sitä ja onnistui lykkäämään taantumaa jonkun vuoden mutta sen jälkeen tullut romahdus olikin sitten pahemmasta päästä. Ja sen velan takia eväät vastaanottaa sitä romahdusta olivat heikommat kuin jos olisi otettu taantuma vastaan aikaisemmin. Siinä mielessä brittien päätös leikata menopuolta hyvissä ajoin oli varsin järkevä, meillä saatetaan joutua IMF:n talutusliekaan ennen kuin lusikka otetaan kauniiseen käteen.
Jos maltat lukea Wren-Lewisin jutun, niin näet, ettävaihtoehtoinen tie olisi hyvin ollut mahdollinen. Hänen juttunsa on osa isompaa Englannin hallituksen politiikka-arviota.
Oikeampi kysymys lienee se, olisiko vaihtoehtoinen malli a) toiminut paremmin ja b) ollut ylipäätään mahdollinen. Myös Britanniassa on sama kuvio kuin monessa muussa paikassa, eli budjetteja tehdään tuleviin kasvuodotuksiin nähden sen sijaan että budjetoitaisiin sen mukaan mitä oikeasti on. Sen seurauksena menot ovat “hyvinä aikoina” olleet suuremmat mihin kasvuluvut taantuman tullessa antaisivat myöten. Päinvastaisiakin esimerkkejä on, Suomi ei ole todellisuudessa tehnyt leikkauksia vuoden 2008 jälkeen vaan julkiset menot on pidetty kasvu-uralla: vuonna 2008 43,5 miljardia, 2014 54,8 miljardia. Siinä on 25% lisäys alle kymmenessä vuodessa! (vertailun vuoksi, 1994-2004 lisäys oli alle 10%) Ja mitä hyvää se muka on tehnyt maallemme? Taloutemme on maamme historian pisimmässä lamassa, työttömyys kasvaa ja VTV:n tutkimusten mukaan meillä on nettovelkaa luokkaa 50 miljardia euroa kun katsotaan “kreikkalaisen kirjanpidon” taakse. Ja silti jotkut esittävät lääkkeeksi lisää sitä samaa. Käytännöllisesti katsoen on täysi mahdottomuus että voisimme jatkaa samalla linjalla tekemättä rakenteellisia muutoksia, leikkaamatta mistään ja jatkamalla budjettialijäämää toivomalla että talous sittenkin jollain taikatempulla lähtisi nousuun. Meillä on vielä liikkumavaraa mutta jos sitä ei käytetä vaan aika hukataan toivotaantoivotaan-politiikkaan, niin sen päätepisteessä on IMF:n ohjaukseen joutuminen.
Tästä löytyy Simon Wren-Lewisin perusteellinen analyysi Englannissa harjoitetun finanssipolitiikan vaikutuksista http://www.coalitioneconomics.org/uncategorized/aggregate-fiscal-policy-under-the-coalition-government-2010-to-2015/. Vieläkö jlöytyy perusteluita väittää sen olleen menestys?
Tästä löytyy Simon Wren-Lewisin perusteellinen analyysi Englannissa harjoitetun finanssipolitiikan vaikutuksista http://www.coalitioneconomics.org/uncategorized/aggregate-fiscal-policy-under-the-coalition-government-2010-to-2015/. Vieläkö jlöytyy perusteluita väittää sen olleen menestys?
Edelleen hieman ihmettelen, miksi Uuden-Seelannin kokemuksista puhutaan niin vähän. Siellähän tehtiin todella radikaalit uudistukset julkisen sektorin osalta ja se näyttää kyllä toimineen varsin hyvin.
http://www.oecdobserver.org/news/get_file.php3/id/76/file/New+Zealand%5C%27s+radical+reforms.pdf
Yhtäläisyyksiä Suomeeen löytyy kyllä paljon. Sielläkin lähtökohtana oli kuoliaaksi säännelty tehoton byrokratiapesä missä valtiovalta puuttui pikkutarkasti kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan ihmisten elämässä. Reformien jäljiltä maan talous on huomattavasti vahvemmassa tilanteessa. Ideoita oisi varsin hyvin käydä poimimassa sieltä.
Latvialla olisi saattanut ollut helpompaa, jos olisi ollut oma valuutta. Nyt Latvia joutui Kreikkaakin pahempaan tilanteeseen, koska kriisi iski siihen vieläkin pahemmin ja sillä oli silloin paha talouskupla. Silti Latvia selvisi paljon paremmin kuin Kreikka, joka vitkuttelunsa vuoksi kituuttaa vieläkin. Noiden syiden ja suuremman palkkaeron vuoksi Latviasta olisi ollut maastamuuttoa joka tapauksessa, kuten oli Kreikastakin, mutta jopa 16 % pienemmällä työvoimalla Latvia on nostanut kansantuotteensa jo melkein kuplatasolle aivan päinvastoin kuin Krugman haukkui, Kreikka ei sinnepäinkään.
Myös Britannia ja Yhdysvallat ovat toipuneet nopeasti samalla kun ne ovat kiristäneet talouspolitiikkaansa, vaikka Krugman haukkui Britannian vuodesta 2010 alkaen tehdyt kiristykset ja taisi väittää maan uppoavan niiden vuoksi. http://www.project-syndicate.org/commentary/krugman-us-uk-recovery-contradiction-by-jeffrey-d-sachs-2015-04 Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että Pohjanmeren öljyntuotanto on tämän 2010-hallituksen toimista riippumatta laskenut nopeasti muiden vastusten ohella.
Jeffrey Sachs:
In the fourth quarter of 2007, the UK’s rate was 5.2%. When Cameron’s government took office in May 2010, it was 7.9%. In the most recent reporting period (November 2014-January 2015), it was 5.7%
UK, real (inflation-adjusted) GDP fell by 3.8% from the fourth quarter of 2007 to the second quarter of 2010. It then rose by 8.1% from that point until the fourth quarter of 2014.
Taloustieteilijä Valdis Dombrovskiksen suosittu leikkaajahallitus ei suinkaan ollut oligarkkien pyörittämä vaan kukisti oligarkit samalla kun pisti maan talouden kuntoon.
Suomen ei silti välttämättä tarvitse leikata kolmannesta julkisesta sektorista pois Latvian malliin, jos vähennetään kannustinloukkuja ja työmarkkinoita ja tuotemarkkinoita jäykistävää sääntelyä sopivasti. Jälkimmäinen voisi jopa tuottaa elvytysvaraa, mutta tällöin se elvytys kannattaa kohdentaa järkevästi, esimerkiksi projekteihin, jotka toteutettaisiin joka tapauksessa, tai mahdollisesti työllistämisen halventamiseen.
Nasse-setä ja nomen nescio näyttävätkin jo keskustelleen asiat tyhjentävästi halki.
Katsotaanpa vielä, mitä sanoo Valtiontalouden tarkastusvirasto julkisen sektorin tilinpidosta. Ovatko madonluvut kohdallaan?
http://www.talouselama.fi/uutiset/suomi+kayttaa+kreikan+taloustemppuja/a2028129
Kyllä se Latvian kiristysisku söi toivon tulevaisuuteen paljon rajummin kuin mikään meidän lamamme. Selvä, että jotakin piti tehdä, koska ennen tätä myös mopo keuli siellä paljon pahemmin kuin missään täälläpäin, esim. ökyautoja ja palatsityömaita enemmän kuin Suomessa, mutta kun ei ollut taitoa ja halua tarkempaan säätelyyn.
Latvian demokratia ei myöskään ole samalla tasolla kuin Pohjoismaissa, tai edes Virossa, vaan oligargit ja mafiat pyörittelevät taloutta ja hallintoa mielin määrin, puoliveneäläiseen tyyliin. Kansa suhtautuu kaikkiin poliitikkoihin rikollisina, eikä hyvän ihmisen ole suotavaa siihen edes sekaantua. Siksi oli niin helppo heikon hallituksen pomppia ensin ökyoligarggien ja sitten ulkomaan pankkien ja suuryritysten laskuun, kansan hyvinvoinnin unohtaen.
Hyvä kuitenkin, että Latviasta kirjoitellaan, koska latvialaiset ovat vielä suomalaisiakin enemmän “mitähännemeistäajattelee”-ihmisiä.
Ruotsilla oli myös vahvasti oma lehmä ojassa, kun Swedbank, Nordea ja joku muu oli siellä päälainoittajana, ja olisi devalvaatiossa ottanut lujasti takkiin. Nämä sitten pelastettiin kansan kustannuksella, mutta ymmärtäkää, miksi pankkimiehet ja ruotsalaiset sitten tätä toimintaa niin ylistää.
Nassen mielipiteistä voitaneen tehdä se yhteenveto että US, ruotsi tai islanti eivät jostain syistä käy esimerkiksi siitä mitä omalla valuutalla ja keskuspankilla tehdään, sen sijaan latvia käy esimerkiksi siitä mitä uusliberalistis-sadomonetaristisella työntarjontalinjalla tehdään, ja latvian tie olkoon meidän tiemme.
Halleluja ja amen.
Latvian pre 2008 kupla oli myöskin heittämällä eu:n suurin.
Tarpeeks korkeelta kuollutkin kissa pomppaa vaikka kolmanteen kerrokseen.
Jos katsotaan baltian maita, voi vaikka vertailla latviaa ja viroa.
Kroonilla oli euro peg muistaakseni lähes 10 vuotta, latsilla samoin, molemmat siirtyneet euroon 2008 jälkeen.
Miksi viron väestökehityksessä ei näy samanlaista romahdusta kriisin hoidon jälkeen?
Siksi että virossa ei ole toteutettu samanlaista matokuuria?
Vai pitävätkö suomalaiset veropakolaiset viroa pystyssä enemmän kuin ruotsalaiset latviaa?
Latvian väestö vähenee edellen ja syntyvyys on romahtanut.
Jos talouden tehtävä on hyvinvoinin lisääminen perehtyisin mielelläni niihin mittareihin joiten mukaan hyvinvointi Latviassa lisääntyy väestön supistuessa ja syntyvyyden romahtaessa.
Järjettömän kriteeriksi riittää että on järjetön.
Niin tämä nyt kuitenkin käsitteli enimmäkseen Latviaa toivottavasti.
Jos Latvia on hoitanut hommansa niin erinomaisen hyvin, niin miksi heti etupainotteisen ryhdikkään taloudenpidon astuttua voimaan kaikessa kattavuudessaan 1) käynnistyy latvialaisten maastamuutto 2) syntyvyys romahtaa?
Nyt NAsse ihan oikeesti:
Mitkä esim euroalueen maat ovat ne joiden pitää aloittaa tämä matokuuri ja rikkaruohon apuharvennus, ja mitkä maat ovat ne jotka ottavat muuttoliikkeen vastaan?
tai vaihtoehtoisesti, kuulen mielelläni jonkin muun vaihtoehtoisen selityksen demografialle post 2007.
“Järjettömiin argumentteihin vastatessani mulla sen sijaan valitettavasti saattaa joskus hieman lipsua, varsinkin lauantai-iltaisin.”
Ja järjettömän kriteeriksi riittää se että on eri mieltä?
Miten herttaisen koppavaa.
Ehkäpä tätä ei ole sitten syytä jatkaa tämän pidempään. Varsinkaan lauantai-iltana.
Nasselle tiedoksi, mä oln erinomainen kykenevä järkevään keskusteluun aina vastatessani järkeviin argumentteihin.
Järjettömiin argumentteihin vastatessani mulla sen sijaan valitettavasti saattaa joskus hieman lipsua, varsinkin lauantai-iltaisin.
“Jaahas, Nasse halus pelata oma valuutta ja keskuspankki- kortin. Suits me, Sir.”
Minä olin siinä käsityksessä että tämä oli keskustelu eikä korttipeli.
“siihen miksi suomi tai latvia eivät näin toimi en katso järkeväksi tässä vastata, mut suomi-ruotsi vertailussa pitää ensin huomauttaa että ainakin oppikirjan mukaan suomelle ruotsiin verrattuna yksipuolisen viennin rakenteensa vuoksi olis kelluvasta valuutasta ruotsia huomattavasti suurempi hyöty.”
Suomea ja Ruotsia verratessa on hyvä huomioida että pelkkä valuutta on vain osa kokonaisuutta. Kaikenkaikkiaan Ruotsi on hoitanut leiviskänsä paljon Suomea paremmin - siellä julkisten menojen kasvattamiseen suhtauduttiin jo 90-luvun pankkikriisin jälkeen eri tavalla kuin meillä. Samoin finanssikriisin jälkeen lähestymistapa on ollut toisenlainen, meillä kokonaisveroastetta on hilattu ylös ja aiheutettu siinä sivussa työn yksikkökustannusten nousuta. Ruotsissa taas kevennettiin verotusta ja purettiin sääntelyä. Meillä sääntelyn purkamisesta puhutaan vaalien alla mutta tosiasiassa mitään todellista ei olla sen suhteen valitettavasti tehty. Noista syistä Ruotsin velkasuhde ja kilpailukyky näyttää paljon meitä paremmalta eikä heidän ole tarvinnut hoitaa sitä edes “paperikonetta pyörittämällä” niin kuin USA on tehnyt. Me taas olemme niin suossa ettei meitä pelasta edes Euron devalvoituminen. Sen siitä saa kun puhutaan yhtä (talouskuri) ja tehdään toista (meillä ei ole juuriaan ollut talouskuria enää Viinasen jälkeen).
Nähdäkseni Nasse ei halunnut tai osannut vastata siihen mikä on latviassa jatkuvan väestön supistumisen ja “rakenteellisia uudistuksia” seuranneen syntyvyyden romahduksen hinta.
Pääasia on kuitenkin että se valtion velka, no, sehän ei nyt latviassa oikeastaan ole kauheesti supistunut. Mut sehän on pääasia, valtion velka, ja vuorineuvosten lapset, olikos se niin?
“Jos oletetetaan että kaikille asioille on määriteltävissä hinta kuulisin oikein mielelläni nimimerkki Nassen tai jonkun muun arvion siitä paljonko vaikuttaa nähdyn kaltainen syntyvyyden romahdus esim bkt;n pidemmällä aikavälillä?”
Riippuu siitä miten iso osa porukasta olisi ollut työttömänä, ts. mikä olisi se todellinen työllisyystilanne. Todennäköisesti tuota kehitystä ei kuitenkaan pystytä “elvyttämällä” muuttamaan, ainoastaan sen ajankohtaa siirtämään. Eli jos Latvia olisi päätynyt rahoittamaan vajaukset velalla, olisi ehkä päästy jonkin matkaa eteenpäin mutta sen vastineeksi olisi myöhemmin pitänyt nostaa veroja ja verojen nosto on taantumassa kaikkein tuhoisin mahdollinen asia mitä voidaan tehdä. Markkinat yleenä ottavat aina lopulta voiton kepulikonsteista. Edelleen, muuttoliike ei ole vain yhteen suuntaan, jos talous ja suunta paranee niin paluumuuttajiakin löytyy. Siitä voidaan tietysti keskustella olisiko se alempi syntyvyys ollut parempi ottaa isomman vai pienemmän velkataakan kera.
Jaahas, Nasse halus pelata oma valuutta ja keskuspankki- kortin. Suits me, Sir.
ruotsi tai islanti näyttävät omilla tahoillaan pärjäilevän olosuhteisiinsa nähden aivan ok omalla valuutallaan ja vain omassa valuutassaan lainaten.
siihen miksi suomi tai latvia eivät näin toimi en katso järkeväksi tässä vastata, mut suomi-ruotsi vertailussa pitää ensin huomauttaa että ainakin oppikirjan mukaan suomelle ruotsiin verrattuna yksipuolisen viennin rakenteensa vuoksi olis kelluvasta valuutasta ruotsia huomattavasti suurempi hyöty.
muunlaisiakin mielipiteitä tästä olen kuullut.
Latvian väestö supistuu, syntyvyys romahtaa.
Mites tuo työvoiman tarjonta?
Nase, anyone?
Entä miten vaikuttaa Työvoiman Tarjontaan Latviassa nyt nähdyn kaltainen sokki väestökehityksessä?
Jos oletetetaan että kaikille asioille on määriteltävissä hinta kuulisin oikein mielelläni nimimerkki Nassen tai jonkun muun arvion siitä paljonko vaikuttaa nähdyn kaltainen syntyvyyden romahdus esim bkt;n pidemmällä aikavälillä?
Vaihtoehtoisesti jokin muu selitys sille miksi väestön määrä latviassa vähenee tasaisella tahdilla, samalla kun syntyvyys romahtaa heti markkinakeijun tyynnyttelyoperaation jälkeen olis toinen vaihtoehto, mitä olis mukava tarkastella lähemmin.
“Joku esittää taas että luottamuskeiju ei ole häiriintynyt US leväperäisestä velkavetoisesta taloudenpidosta koska shale oil, kun taas latvian kasvu johtuu siitä että luottamuskeiju on ollut kauheen tyytyväinen latvian ryhdikkääseen toimintaan ilman shaleakin.”
Tämä on nyt sitten ilmeisesti sitä “järkevää keskustelua.”
USA:n ja Latvian suora vertailu tuolla tavalla osoittaa jokseenkin täydellistä suhteellisuudentajun puutetta. Toinen on maailman vahvin talous, toinen taas pikkuvaltio mikä on vasta palautumassa kommunismin ajan kauheuksista. Voit tietysti vähätellä liukseöljyn vaikutusta miten paljon haluat, mutta jostain omituisesta syystä öljyn hinnan putoaminen aiheuttaa huolta myös USA:n talouden osalta ollakseen vain merkityksetön pisara meressä. Edelleen, USA:n keinovalikoima on juuri talouden koon ja vahvuuden takkia vähän erilainen kuin Latvian - se voi velkaantua vapaammin oman valuuttansa ja oman teollisuus- ja palvelutuotantonsa turvin, mutta Latvialla ei ole mitään näistä. Sen suhteen on aivan itsestäänselvä asia että Latvian liikkumavara velkaantumisen osalta on erilainen kuin USA:n. Ja asia on myös niin, että myös USA:ssa budjettien kasvuun on puututtu ja se on tuottanut hyviä tuloksia:
http://www.heritage.org/research/reports/2015/04/keep-the-spending-caps
Suomessa sen sijaan ajatus budjettileikkauksista tai edes menojen jäädyttämisestä tuntuu olevan jotain aivan käsittämätöntä. Mentaliteetti on suunnilleen se että menojen kuuluu kasvaa aina ja iankaikkisesti, täysin riippumatta siitä miten taloudella muuten menee. Kai joku senkin osaa selittää “järkeväksi.”
“Kommunistien mielestä kaikki johtui pahasta kapitalismista, ULSM-galangin mielestä kaikkeen taas on syynä Paha Valtio tai Poliitikkojen Vastuuttomuus. No, kukin tulkoon uskossaan hurskaaksi.”
Saa sitä tietysti uskoa vastuulliseenkin poliitikkoon. Tai joulupukkiin. Jälkimmäistä sentään näkee edes yhtenä vuodenaikana. Mutta aika kiistatonta on, että esimerkiksi Suomessa julkisia menoja on kasvatettu lähes koko ajan 90-luvun laman päätyttyä, eikä se menojen kasvatus taantumassa veronkorotuksineen kaikkineen ole meidän talouttamme ainakaan parantanut. Maailmalta löytyy toisenlaisiakin esimerkkejä, suosittelen tutustumaan esim. Uuden-Seelannin keinovalikoimaan. Se maa oli vähän samanlainen byroslavia kuin Suomikin, mutta sen jälkeen kun koko järjestelmä ruodittiin uusiksi, maan talouden suunta kääntyi aivan täysin. Esim. maan koulujärjestelmä on hyvin tyypillinen esimerkkitapaus siitä miten järjestelmä ei toimi paremmin pelkästään sillä että siihen kaadetaan lisää (vero)rahaa, siitä miten vähän tarkoitukseen osoitetusta rahasta saattaa päätyä varsinaiseen palvelutuotantoon (oli 30%, loput meni byrokratiaan) ja siitä miten tilanne voidaan korjata. Omituista kyllä, noista positiivisista kokemuksista puhutaan meillä todella vähän. Ilmeisesti ne kokemukset eivät ole sitten tarpeeksi “järkeviä.”
Syntyvyys latviassa.
https://www.stratfor.com/sites/default/files/styles/stratfor_full/public/main/images/fertility_lithuania3.jpg?itok=EJ-wgR_M
Miksi syntyvyys romahtaa tarjontapuolen uusliberalistis-sadomonetaristisen matokuurin jälkeen, ja mikä on tälläisen romahduksen hinta?
Latviaa kannatta kyllä sikäli katsoa, että yksi toteutetun politiikan seurauksia on tuo käynnistynyt latvialaisten maastamuutto, mikä on saanut pidettyä latvian väestön supistumisen trendillään sen jälkeenkin kun ne kaikki kynnelle kykenevät venäläiset ovat jo maasta läheneet.
Matokuuri, tai “sisäinen devalvaatio”, toimivat silloin kun niitä toteuttavat yksi maa kerrallaan.
Mitä tapahtuu jos kaikki euroalueen maat aloittavat samaan aikaan latviassa valitun kaltaisen väeston supistumiseen johtavan tuhopolitikan?
Esimerkiksi nimimerkki Nasse voisi olla ystävällinen ja vastata 1) mitkä euroalueen maat ovat matokuurin tarpeessa ja 2) mitkä euroalueen maat ovat vastaanottajia kun irlannin tai latvian tapainen maastamuuttomatokuurin tarpeessa olevissa maissa alkaa?
ps- jos lilliputtimaita välttämättä haluaa katsella niin katsoo islantiin. Niillä menee melkoisen hyvin,.
Tämä on niin nähty.
Joku esittää taas että luottamuskeiju ei ole häiriintynyt US leväperäisestä velkavetoisesta taloudenpidosta koska shale oil, kun taas latvian kasvu johtuu siitä että luottamuskeiju on ollut kauheen tyytyväinen latvian ryhdikkääseen toimintaan ilman shaleakin.
No, niin kuin itse kukin voi nopeasti tarkistaa, po alalle on syntynyt noi 15% us uusista työpaikoista 2007 jälkeen. Työpaikkojen määrän kasvu olis siis vain 85%+kertoimet päälle nykyisestä ilman shale oilia, ja tämä riittää tyydyttämään luottamuskeijun.
joo-o, ihan noin us taloudenpitoa katsoessa ei vois tehdä muuta kun naureskella tälläsille.
Tämä on niin nähty. Järkevä keskustelu on mahdollista vain silloin kun on kaksi siihen halukasta osapuolta.
uusliberalistis-sadomonetaristinen falangi muistuttaa ihan kauheen kovasti vanhaa kunnon n-liiton kommunismia: kaikki on selitettävissä sillä että vielä ei olla tarpeeksi kommunistisia. Kommunistien mielestä kaikki johtui pahasta kapitalismista, ULSM-galangin mielestä kaikkeen taas on syynä Paha Valtio tai Poliitikkojen Vastuuttomuus. No, kukin tulkoon uskossaan hurskaaksi.
“Viron BKT on vasta vuonna 2014 ylittänyt vuoden 2007 tason” melkein Latviankin mutta Suomen ja etenkin Kreikan Bkt:t ovat kaukana siitä. Ilman leikkauslinjaa ehkä Latvian talouteen ei olisi luotettu ja maa olisi velkaantunut ilman kasvua Kreikan tavoin. Työvoiman väheneminen tuskin aiheutti talouskasvua. Kreikassa on säästetty tarpeeksi nettona, sitä ei pidä lisätä vaan uudistaa rakenteita, olisi pitänyt niin nopeasti, että uskottavuus olisi saatu heti. EKP:n olisi pitänyt noudattaa mandaattiaan eli löysätä rahapolitiikkaa aiemmin ja enemmän. Ymmärsin sinun ensin kehuneen, että Latvia oli esimerkki elvytyksen menestyksestä, mutta myöntäneen viimein, että Latvia on esimerkki 4 %-yksikköäkin rajummasta kiristyksestä.
Olivier Blanchardin kirjoitus Latviasta on lukemisen arvoinen, varsinkin niille, jotka ovat sitä mieltä että Latviasta voi tehdä jotain yleisempiä päätelmiä talouskuripolitiikan ansioista:
http://blog-imfdirect.imf.org/2012/06/11/lessons-from-latvia/
“en tässä ota kantaa siihen onko us elvyttänyt vaiko vain pyörittänyt alijäämäistä budjettia juoksevien kulujen kattamiseksi monta vuotta peräkkäin, mut edellinen ylijäämäinen budjetti on g w bushin ensimmäiseltä vuodelta, 2001 tais olla.”
Silloin kun pankkikriisi pamahti silmille, niin suosikkiselitys asialle oli G. W. Bushin vastuuttoman tuhlaileva politiikka. Pyrkimys oli saada hidastuvaan talouteen vauhtia ja ilmeisesti se jossain määrin toimikin - siihen asti kunnes kupla puhkesi ja tultiin ryminällä alas. Kysymys kuuluukin, olisiko taantuman ollut parempi antaa tulla ja lieventää sen seurauksia sen sijaan että sen tuloa yritettäisiin estää mittavalla velkaantumisella.
“Ainakaan erityisen huonosti ei voi us velkaelvytylksen toistaiseksi sanoa toimineen, verrattuna vaikka oikeastaan mihin tahansa euroalueen maahan.”
Suurelta osin USA:n talouden nousu on perustunut liuskeöljybuumiin ja sen mukanaan tuomiin investointeihin. Muuttujia on todella paljon enemmän kuin pelkkä julkinen tuhlaaminen. Vastaavasti EU:ssa liuskeöljyä ei käytännössä hyödynnetä ympäristösyiden takia. Lisänä on myös erilaiset työmarkkinat (USA:ssa paljon joustavammat) sekä demografia (Eurooppa vanhenee). Plus sitten tietysti erityisesti Suomessa kilpailukykyyn ja investointihalukkuuteen liittyvät ongelmat. Korjattavia ongelmia on siis paljon, eikä “elvytys” ole ratkaisu yhteenkään niistä - päinvastoin, elvytyksen varjolla voidaan lykätä korjauksia hamaan tulevaisuuteen jolloin ollaan todennäköisesti vielä pahemmassa pulassa.
Nasse kirjoitti:
“Edelleen on myös näyttämättä toteen yhtään esimerkkiä, jossa talouskriisistä olisi selvitty erityisen paljon paremmin elvyttämällä tilanteessa jossa velkaa otetaan jo juoksevien kulujen kattamiseen monta vuotta peräkkäin. ”
en tässä ota kantaa siihen onko us elvyttänyt vaiko vain pyörittänyt alijäämäistä budjettia juoksevien kulujen kattamiseksi monta vuotta peräkkäin, mut edellinen ylijäämäinen budjetti on g w bushin ensimmäiseltä vuodelta, 2001 tais olla.
Ainakaan erityisen huonosti ei voi us velkaelvytylksen toistaiseksi sanoa toimineen, verrattuna vaikka oikeastaan mihin tahansa euroalueen maahan.
Miten ihmeessä tälläinen pikku juttu kuin us aina pääseekin unohtumaan?
Niin juu ja se us velan bkt-suhde kääntyy alkaneen vuonna laskuun.
Kysymys lienee kuitenkin ensisijaisesti siinä, millaisia juoksevia kustannuksia talous kestää ennen kuin se ajautuu syöksykierteeseen jossa yksityiset investoinnit katsotaan kannattamattomiksi, mikä johtaa kasvavaan työttömyyteen ja valtion rahoituspohjan eroosioon. Kiristyspolitiikka on kivuliasta lyhyellä aikavälillä eikä sen tarkoitus olekaan olla lyhyen aikavälin ratkaisu, vaan sen tarkoitus on tuoda julkiset menot sellaiselle tasolle että talous ylipäätään voi toimia. Suomessa julkisia menoja on kasvattettu todella radikaalisti 90-luvun lamasta lähtien ja 2008 pankkikriisin aikaan päätettiin että jatketaan samalla linjalla, Seurauksena on ollut erittäin kova velkaantuminen, mutta eipä se meidän työpaikkojamme ole pelastanut. Eikä edesauttanut yhtäkään rakenteellista muutosta, eikä kilpailukykyämmme. Edelleen on myös näyttämättä toteen yhtään esimerkkiä, jossa talouskriisistä olisi selvitty erityisen paljon paremmin elvyttämällä tilanteessa jossa velkaa otetaan jo juoksevien kulujen kattamiseen monta vuotta peräkkäin. Ainoastaan investoinnit voivat auttaa talouden ylös ja investointeja ei tule, jos talouden ei katsota olevan siinä määrin järjellisissä mittasuhteissa että se on kannattavaa ilman ylenpalttisia riskejä.
Mitä Virossa olisi tapahtunut jos se olisi elvyttänyt? Todennäköisesti sen velkaantumisaste olisi paljon nykyistä korkeampi, jolloin siitä huolehtiakseen veroja olisi pakko korottaa, mikä vähentäisi kiinnostusta investointeihin, mikä heikentäisi työllisyystilannetta, mikä heikentäisi talouskasvua pitkällä aikavälillä. Matalan korkotason jatkuminen pelastaisi jotain, mutta mikäli talous lähtisi muualla nousuun siten että se sallisi myös korkotason noston, niin sen velan hoitokustannukset kasvaisivat mahdollisesti hyvinkin nopeasti. Kreikassahan “elvytettiin” vuosikausia, mutta pää tuli sielläkin jossain vaiheessa vetävän käteen - talous jossa juoksevia kuluja rahoitetaan jatkuvasti lisäämällä velkaa ajaa väistämättä seinään jossain vaiheessa ja silloin päädytään tilanteeseen jossa leikkauksia joudutaan tekemään keskellä taantumaa. Ts. leikkauksia ei tehdä taantumassa siksi että ollaan hölmöjä, vaan siksi että ollaan oltu hölmöjä jo ennen kriisin räjähtämistä silmille.
Katsopa vaikka tätä Simon Wren-Lewisin kirjoitusta ja siinä olevaa linkkiä hänen laajempaan kirjoitukseensa julkisten menojen karsimisen vaikutuksista Englanin talouteen: http://mainlymacro.blogspot.fi/2015/02/the-austerity-story-in-extensive-form.html. Ja samalta henkilöltä tätä juttua, jossa hän käy läpi sitä orwellilaista yritystä, jolla Osborne yrittää väittää Englannin selvinneen hyvin: http://mainlymacro.blogspot.fi/2015/03/controlling-past.html. Julkisten menojen supistaminen heikensi Englannin talouskasvua huomattavasti, eikä sitä paikannut Englannin keskuspankin jo varhain aloittama QE. Tämä EngKP:n politiikkahan erotti Englannin euroalueesta.
Viro on erikoinen tapaus: siellä oli paha pankkikriisi, jota se ei itse joutunut maksamaan kruunuakaan päinvastoin kuin mm. Kreikka, joka pantiin maksamaan myös muiden maiden pankkikriisejä. Kerropa meille, mitä Virossa olisi tapahtunut, jos se olisi elvyttänyt? Tai jättänyt kiristämättä? Ja ihan vain tiedoksi, Virossa julkisten menojen volyymi on kasvanut vuodesta 2010 vuoteen 2014 17 prosenttia.
Virostakin iso osa työvoimasta on siirtynyt ulkomaille, jolla on saattanut olla sama vaikutus kuin maastapoismuutolla Latviassakin.
Koska Viro on ollut muutaman vuoden euro-alueen jäsen, niin se on ollut etulyöntiasemassa alhaisten palkkojensa vuoksi siinä nollasummapelissä, jota euroalueella on käyty alueen sisäisten markkinoiden jaosta, kun kirea finanssipolitiikka on supistanut niitä. Viron tavaroiden ja palveluiden viennin suhde sen BKT:hen räjähti ylös vuonna 2010. Ja Viron BKT on vasta vuonna 2014 ylittänyt vuoden 2007 tason, joten sama huomio kuin Latviastakin, Viro tuskin koskaan saavuttaa sitä BKT:n tasoa, joka sille olisi ollut mahdollinen ilman kriisiä ja menojen karvimisella aiheutettua lisäkärsimystä.
Kaiken kaikkiaan, näyttäkää yksikin maa, jossa julkisten menojen karsinta olisi edesauttanut muuta kasvua kuin sitä, että maa poltetaan.
Voidaan myös katsoa Britanniaan, missä julkisten menojen kasvua hillittiin aika paljon 2010-2012 (n. 2%) ja 2013-2014 (alle 2%). Ero on merkittävä sitä edeltäneeseen tasoon. Ja on niitä esimerkkejä muuallakin, Viro teki mittavat leikkaukset julkiseen budjettiin kuplan puhjettua ja kyllä siellä talouden suunta on paljon paremmalla mallilla kuin esim. Suomessa jossa julkisia menoja on kasvatettu jatkuvasti. Jotta velkaelvytyksellä voisi olla jotain vaikutusta, sen pitäisi kohdistua sellaisiin investointeihin joiden voidaan olettaa lisäävän talouskasvua myös sen jälkeen kun elvytysjakso päättyy - sen sijaan syömävelkaa ottamalla ei taloutta pelasteta.
Nettona tilanne 2008-2014 on juuri niinkuin sanot. Mutta edelleenkin, kuinka vaikea on nähdä, että Latviassa alettiin heti politiikkavirheen jälkeen paikata tilannetta? Kuplan puhkeaminen ja ylisuuri kiristys loivat tilanteen, jossa elvytyksen vaikutukset olivat huomattavan suuret: tällä hetkellä on runsaasti tutkimustietoa siitä, että elvytyksen vaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä suuremmassa kuopassa ollaan (ks vaikka T&Y artikkelini, jossa käydään läpi vain osa tutkimuksista).
Ja eikö Latvia käy erinomaisena esimerkkinä tapauksesta jossa työn tarjonnan supistaminen (räjähdysmäinen väestön muutto ulkomaille) lamatilanteessa lisää talouskavua? Tuohon keskusteluun löytyy viite edellisestä blogikirjoituksestani.
Selitä nyt siis meille kaikille, millä perusteilla väität Latvian talouskavun johtuneen julkisten menojen kiristämisestä, eikä edellä mainitsemistani tekijöistä eikä siitä, että, kun tarpeeksi syvälle mennään, niin enää tuhottavaa ei ole (alaspäin ei enää päästä) ja pienikin talouskasvu näyttää suurelta. Tosiasiaksi jää, että vaikka talouskasvu palaisi Latviassa entisille uomilleen, niin Latvian BKT:n taso suhteessa siihen, mikä se olisi ilman BKT:n romahdusta, pysyy alempana.
Siis vyötä ensin kiristettiin 7 pykälää ja sitten löysättiin 3, jolloin se jäi 4 pykälää kireämmälle kuin ennen. Oletko samaa mieltä tuosta, että Krugman olisi luultavasti pitänyt tätä vieläkin pahempana kiristyksenä kuin sitä, että 2008-2014 olisi ensin kiristetty vain 4 %-yksikköä ja sitten ei löysätty yhtään?
Vajetta kasvatettiin vuosina 2009-2014 3,2 prosenttia, siis elvytettiin. Rakennejäämän muutos kertoo politiikan muutoksen, jos vaje kasvaa (erotus on miinusmerkkinen) maa on elvyttänyt, -0,740-2,345 = noin -3,2. Kuinka vaikeaa tämä oikein on? Latvia kiristi rajusti finanssipolitiikkaansa 2008-2009 mutta elvytti sen jälkeen.
Siis edelleen sanot, että vuodesta 2008 Latvia on kiristänyt rakennevajettaan 4 %-yksikköä ja silti maan taloudella menee yllättävän hyvin.
Nyt lisäsit, että ensin kiristettiin 7 %-yksikköä, ja kun markkinoiden luottamus oli saavutettu, sitten kiristys lievennettiin 4 %-yksikön tasolle? Luultavasti Krugman olisi sanonut tätä vieläkin katastrofaalisemmaksi ratkaisuksi kuin sitä, että olisi alun perin tehty 4 %-yksikön kiristys ilman sitä tilapäistä lisää, eli hän oli sitäkin enemmän väärässä. Hänen mielestään nyt Latvia olisi riekaleina, mutta totuus on päinvastainen.
Eikä siinä vielä kaikki: paitsi että Latvian taloudessa menee tuon ansiosta paljon paremmin, myös sen tulevaisuudennäkymät ovat paljon parempia, sillä raha- tai finanssipolitiikan kiristys aiheuttaa lyhyellä tähtäimellä myös haittoja ja hyödyt tulevat tyypillisesti osittain vasta pitkällä tähtäimellä.
Huomasin tehneeni virheen edellisessä laskelmassani: Vuoden 2014 arvioitu rakenteellinen budjetti on alijäämäinen -0,740, vuoden 2009 budjetti ylijäämäinen 2,345. Näiden erotus on n. -3,2 prosenttia, joten Latvia siis elvytti vuosina 2009-2014.
Latvian leikkaukset tapahtuivat yksinomaan vuonna 2009, sen jälkeen se on keskimäärin elvyttänyt. Sanoma on siis sama, Latvia ei ole esimerkki onnistuneesta kiristyspolitiikasta.
4 prosentin kiristys tehtiin 2009. Sen jälkeen Latvian julkiset menot ovat kasvaneet varsin nopeasti ja politiikka on vaihdellut vuodesta toiseen. Kiristys 2009-2014 on yhteensä n 1,6 prosenttia, mikä on hyvin vähän Kreikkaan verrattuna tai itse asiassa muihin maihin verrattuna, sen näet Krugmanin kuvasta. Ei todellakaan mikään kiristystarina.
Haaparanta todistaa yllä, että Latvia siis Krugmanin varoituksista huolimatta kiristi talouspolitiikkaansa eli pienensi rakennevajettaan 4 %-yksikköä katastrofaalisessa kriisitilanteessa supistamalla rakenteellista vajettaan, tilapäisesti prosenttiyksikön enemmänkin. Silti maan talous on nyt 4 %-yksikköä kireämmällä politiikalla paljon paremmassa kunnossa kuin uudistusten kanssa vitkastelleessa Kreikassa.
Haaparannan mukaan Latvian velkasuhde on kasvanut 28 %-yksikköä ja on pienentynyt melkein joka vuosi 2010:stä asti. Kreikan velkasuhde on kasvanut 70 %-yksikköä ja kasvaa yhä. Latvian Bkt lähestyy kriisiä edeltävää kuplatasoa kovaa vauhtia, vaikka työvoima on pienentynyt 16 %, osittain hyvin vanhan ikärakenteen vuoksi. Kreikassa vanhan Bkt:n saavuttaminen ei tätä vauhtia tapahdu melkein ikinä ja Suomikin on kauempana tästä, vaikka kriisi iski pahimmin 2007-kupla-Latviaan. Siellä vain toimittiin paremmin käyttämällä heti kirvestä.