Tuleva pääministeri on ilmoittanut, että uuden hallituksen toimista kaikki kärsivät. On yksi taho, joka ei kärsi nytkään, rahoitussektori tietenkin. Sen pitäisi kärsiä, siitä kärsimyksestä me muut hyötyisimme.
Luigi Zingales, yksi tunnetuimmista rahoituksen tutkijoista ja Chicagon yliopiston professori, piti Yhdysvaltojen rahoituksen tutkijoiden yhdistyksen vuosikokouksessa (väistyvän) puheenjohtajan esitelmän, joka on herättänyt paljon huomiota maailmalla. Ei ihme, hänhän kysyy siinä, onko rahoitussektorin kasvusta ollut mitään yhteiskunnallista hyötyä, hän esittää vakavan epäilyn, että ei ole, tai ei ainakaan niin paljon, kuin kuvittelemme. Esitelmä löytyy tästä, se kannattaa lukea jo siksikin, että siinä annetaan todella palaa, ketään ei säästetä, ei myöskään akateemista maailmaa, eikä tietysti rahoitussektoria itseään.
Zingales tuo hyvin esille sen, että viime vuosilta ei ole mitään tutkimuksellista näyttöä siitä, että rahoitussektorin kasvu olisi hyödyttänyt yhteiskuntaa. Mutta hän menee pidemmälle, käytyään läpi aiemman tutkimuksen, joka näytti osoittavan rahoitussektorin kasvun kiihdyttävän talouskasvua, olevan vähintäänkin kyseenalaista. Lisäksi tuloksia oli hyvin vähän.
Sen sijaan viime vuosilta näyttöä rahoitussektorin kasvu haitallisuudesta on olemassa ja näyttö on monenlaista. Zingales käy läpi myös tätä tutkimusta, josta suuri osa on tehty samoilla tietoaineistoilla, joilla näyttöä kasvun hyödyllisyydestä oli etsitty. Zingales aivan perustellusti kysyy, miksei niitä tehty jo aiemmin. Hän huomauttaa myös, että mitään tutkimustuloksia esimerkiksi erilaisten johdannaismarkkinoiden yhteiskunnallisesta hyödyllisyydestä ei ole.
Zingales ei viittaa tähän Breckenfelderin tutkimukseen, jonka mukaan korkean taajuuden osakkeiden (High Frequency Trading) kauppa, ei ole esimerkiksi lisännyt markkinoiden likviditeettiä. Päinvastainen käsitys elää keskuudessamme, esimerkiksi muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa Marko Junkarin artikkelissa. Mielenkiintoista tässä muuten on, että edes perusteoriat eivät ennusta HFT:n lisäävän likviditeettiä.
Yksi uusimmista tutkimuksista on Cecchettin ja Kharroubin tutkimus rahoitussektorin kasvun vaikutuksesta talouden toimialarakenteeseen. Se on jatkoa heidän aiemmalle tutkimukselleen (johon myös Zingales viittaa) rahoitussektorin ja talouskasvun suhteesta. Nyt he etsivät mekanismeja, jotka selittävät heidän aiemman havaintonsa, että suuri rahoitussektori heikentää talouskasvua.
Keskeinen mekanismi on selkeä: rahoitussektorin kasvu vetää pois lahjakkaat ihmiset niiltä toimialoilta, jotka ovat hyvin riippuvaisia innovaatioista ja jotka ovat tärkeitä talouden tuottavuuden kasvattamisessa. Niiden sijaan rahoitus suuntautuu toimialoille, jotka pystyvät tarjoamaan rahoittajille paremmat vakuudet kuin toimialat, joilla toiminta perustuu siihen, mitä ihmisten päissä on. Tyypillisesti rahoitussektorin kasvu näkyy siis esimerkiksi kiinteistömarkkinainvestointien kasvuna. Sama mekanismi takaa palkkojen kasvun rahoitusalalla.
Rahoitussektorin kasvu heikentää siis talouden kokonaistuottavuutta. Cecchetti ja Kharroubi käyttävät laajaa kansainvälistä toimialakohtaista aineistoa, jossa toimialat voidaan luokitella myös niiden innovaatiointensiteetin mukaan. Heidän hypoteesinsa näyttää pätevän.
Perusteet rajoittaa rahoitussektorin kasvua ja itse asiassa supistaa (Cecchetti ja Kharroubi esittävät näyttöä, että se on jo liian suuri) ovat olemassa. Yksi keinokin on olemassa, se on hyvin yksinkertainen, juuri ja sellainen, joita Zingales kehottaa akateemista maailmaa etsimään. Rahoitussektori ei maksa arvonlisäveroa. Mitään perustetta verottomuudelle ei ole ja on aivan perusteltua väittää, että se on suurin yksittäinen verotuksen vääristymä sekä Suomessa että muualla maailmassa. Tästä vääristymästä olisi odottanut VM:nkin pitävän meteliä, mutta hiljaista on ollut. Samalla voitaisiin talouteen saada se tuottavuuden kvanttihyppy, jonka perään tuleva pääministerikin on haikaillut ilman kärsimyksiä.
Mutta näinhän ei tule käymään, kaiken maailman Nallet ovat ärähtäneet Ruotsin aikeista ottaa vero käyttöön. Meillähän näitä Nalleja kuunnellaan tarkasti, tarkemmin kuin Ruotsissa. Ehkä pitäisi kuitenkin kuunnella Zingalesia, opimmehan häneltä myös sen, että Kreikka käytti paljon pahennusta herättäneissä johdannaismarkkinaoperaatioissaan, jotka saivat sen julkisen velan näyttämään alhaiselta, täsmälleen samoja keinoja, joilla yritysjohtajat manipuloivat yritysten tuloja maksimoidakseen omat tulonsa. Eivätkä nämä ole rikoksia, Zingales arvioi erikseen rahoitussektorilla tehtyjen petosten suuruutta.
Avainsanat: rahoitussektori, Zingales
Aihealueet: Julkinen talous, Rahoitus, Työmarkkinat
IMF:ltä tullut ulos julkista velkaantumista ja finanssipoliittista liikkumavaraa käsittelevä näppärä paperi, suosittelen tutustumaan:
http://www.imf.org/external/pubs/ft/sdn/2015/sdn1510.pdf
suurituloiset kuluttavat euromääräisesti enemmän, joten maksavat veroeuroina mitattuna enemmän kulutusveroja. jos “pahiten osumista” halutaan mitata suhteessa tuloihin, niin ongelma on tietenkin säästämisasteen kasvu tulojen kasvaessa. tällöin kaikki tasakulutusverot osuvat määritelmällisesti enemmän pienituloisiin kuin suurituloisiin, niin kauan kuin ao. havainto säästämisasteesta pitää paikkansa.
nyt jos ajatellaan, että kotitaloudet joko kuluttavat tai säästävät tulonsa, niin ongelma lienee kulutusverojen sijaan tulokomponentissa, (y=c+s tai jotain tuollaista).
tietenkin tässä sitten siinä kohtaa, kun valikoidaan näiden instrumenttien (tässä nyt hyvin arbitraarisesti y:n ja c:n verotasoja), niin kaiketi jollakulla on joku mielipide siitä, miten nämä asiat vääristävät tai ovat vääristämättä toimintaa.
ikävä ongelma kaiketi budjettitasolla on, esimerkiksi tämän välillisen verotuksen osalta, se että pienituloisten suhteessa tuloihinsa suuremmat kulutusveroeurot eivät näy valtion kirstussa suhteessa suurempina euroina, vaan ovat kassassa samankokoisia euroja suurituloisten suhteessa tuloihin pienempien eurojen kanssa.
Niin, pienituloiset käyttävät suurimman osan tuloistaan kulutukseen, joten heihin arvonlisäveron korotus varmasti osuu pahiten, tästäkin on näyttöä. Näin ollen se alnetaa heidän kannustimiaan tehdä töitä.
työn verotuksesta:
ottamatta kantaa ylempien tuloluokkien reagointeihin (en ainakaan muista äkkiseltään nähneeni kovin luotetavan oloista tutkimusta tästä, joten menisi musta tuntuu -mutuiluksi), niin yksi asia on kuitenkin aika suomessakin tunnettu: sillä, miten paljon rahaa jää käteen työnteosta versus sosiaaliturva, on merkitystä. tästä on kai olemassa ihan empiiristäkin evidenssiä.
kun meillä nyt kuitenkin on tietty määrä verovapaata sosiaaliturvaa, niin tästä havainnosta kaiketi seuraa, että työn verotuksen keventämisellä voidaan (argumentoin tässä nyt etenkin tapauksista joissa sosiaaliturvan ja bruttopalkan erotus ei välttämättä ole kovin valtava, eli pienempitulosista) saavuttaa yhteiskunnan kannalta myönteisiä kannustinvaikutuksia.
kaiketi lienee myös jossain määrin tunnettua, että keskiluokka ei intensiivisellä marginaalilla juuri reagoi (tämä voi olla osin institutionaalista), ainakaan kovin lyhyellä aikavälillä, eikä ekstensiiviselläkään. tältä osin olen sinänsä samaa mieltä, että ei ole kovin paljon väliä (hieman mutkia suoriksi vetäen) miten tältä porukalta rahat kerätään. yllä mainitun toisen porukan osalta olen eri mieltä kanssasi.
toiston uhalla: pääpiirteittäin olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tätä työn verotuksen keventämisen mantraa on syytä tietystä näkökulmasta tarkastella kriittisesti, mutta toisaalta olen kyllä aidosti huolissani vaikkapa matalan tuottavuuden henkilöiden (ikävästi sanottu, tuhma minä, mutta sellaisten ihmisten joiden potentiaalinen palkka työmarkkinoilla ei ehkä olisi kovin suuri) kannustinloukuista, ja tältä osin on olemassa pari työkalua, joista työn verotus on yksi. kulutuksen verotus ei tässä kohtaa oikein auta.
tuloverotuksen progression jyrkkyys/ylimmät marginaalit ovat tietenkin osin myös arvovalinta. sinänsä ymmärrän tämänkin näkökulman, ja tässä luonnollisesti vasemmisto vetänee yhteen suuntaan ja oikeisto toiseen.
kuten jo aiemmin todettu, en ole kategorisesti eri mieltä kanssasi rahoitussektorin verotuksesta. olin vaan aiemmin sitä mieltä, perustellusti, ettei “neutraalilla” verokohtelulla 24% kyseisestä sektorista kovin suuria verotuottoja (miljardiluokan, siis) saada ulos, ellei
1) altisteta eläkevakuutuslaitoksia, jotka siis toimivat sijoitusmarkkinoilla samalla tapaa kuin pankitkin, tuottoa hakien, verolle
ja/tai
2) säilytetä suomessa sovellettava verrattain konfiskatorinen vakuutusmaksuvero mahdollisen rahoitussektorin arvonlisäveron rinnalla, joka tarkoittaisi eräiden vakuutusten kaksinkertaista verotusta
tämä johtuu luonnollisesti siitä, että kotitaloudet eivät nyt kuitenkaan NIIN valtavissa määrin kuluta kyseisen sektorin tuotteita, ja arvonlisävero on, no, yleinen kulutusvero.
ja luonnollisesti olisi lisättävä, että toimialan likvidin luonteen johdosta tällaisista toimista olisi tietty hirveän hyvä sopia kansainvälisesti. sinänsä olen aiheen suhteen optimistinen. olen kuullut että euroopan unionin sisälläkin vaikkapa irlannin, luxemburgin, hollannin, ja belgian kanssa ollaan päästy verrattain miellyttäviin yhteisymmärryksiin vaikkapa yritysten verosuunnittelumahdollisuuksista. eikö niin.
jukka m: Juu, kirjoitin vahingossa väärään ketjuun, kesäillan hämärässä erehtyy helposti tökkäämään hiiren nuolen väärään paikkaan.
Verotuksessa on selvästi siirretty painopistettä pois tuloverotuksesta välillisiin ym. veroihin, ja se on selvästi ilmoitettu päämääräksi. Verotuksessa pyritään yleisesti neutraalisuuteen, jollei ole perusteita muuhun, arvonlisäverotuksessa se tarkoittaa yhtenäistä veroprosenttia.
Rahoitussektorin haittavero on perusteltu, juuri niistä syistä, joita Zingales tuo esille. rahoitussektorin kasvu on haitannut kokonaistaloudellista kehitystä kuten viittaamani Cecchetti et al tuytkimus osoittaa. Veron tulee olla yleinen, haittaveroa on kun vaikea kohdentaa joihinkin erityisiin rahoitussektorin aktiviteetteihin. Siksi rahoitussektorille asetettavalle muita sektoreita korkeammalle arvonlisäverolle on erinomaisen hyvät perusteet.
Puhe kulutuksen verottamisesta työn verottamisen sijaan on tietysti täyttä potaskaa: ihmiset tekevät työtä saadakseen tuloja kulutukseen. Kulutusverot siis verottavat työtä siinä missä tuloverotkin. Tämä on sitä samaa sekoilua, jonka mukaan yritysjohdon palkkoja ei voida alentaa, koska se vähentää heidän työintoaan, kun taas työntekijöiden reaalipalkkoja voidaan alentaa ilman, että sillä on vaikutusta heidän työintoonsa. Jälkimmäistähän esittävät eniten ne, jotka samalla vaativat työvoiman tarjonnan lisäämistä, mm. pidempiä työpäiviä.
hienohko kultti,
“Toinen on se, että lasketaan muiden alojen arvonlisävero samalle tasolle kuin rahoitussektorilla. Mikä saa tiedemiehen ignoroimaan toisen vaihtoehdon?”
Tämä onkin hyvin mielenkiintoinen keskustelunavaus. Moni on lähivuosina julkisuudessa toivonutkin, että vaikkapa liikevaihdoltaan pienet ja suloiset yrittäjät saisivat vastaavankaltaisen vapautuksen arvonlisäverosta. Millaisia kokonaistaloudellisia vaikutuksia arvioisit, tiedemiehenä, tällaisella toimenpiteellä olevan? Oletko harkinnut laajemman esitelmän laatimista tällaisesta?
terv,
jukka m
70-luvulta asti on toden totta rahoitussektorin sääntelyä purettu. Ja mahtaako olla niin, että hyvinvointi on koko ajan kasvunut? Tosi paha juttu näyttää olevan, että rahoitussektorin ja muiden sektoreiden maksama arvonlisävero ei ole sama. Tällöin on käsittääkseni kaksi selkeää tapaa hoitaa ongelma. Yksi on se, että nostetaan rahoitussektorin arvonlisävero samaksi kuin muillakin aloilla. Toinen on se, että lasketaan muiden alojen arvonlisävero samalle tasolle kuin rahoitussektorilla. Mikä saa tiedemiehen ignoroimaan toisen vaihtoehdon?
“Niin, tuo hieman yli neljä miljardia on rahoitussektorin arvonlisä, palkkojen ja muiden tuotannontekijätulojen (voittojen) summa. Siitä ei siis pidä vähentää materiaaliostoja, ainoa asia, joka tulee ottaa huomioon on se, että rahoitussektori ei saa vähentää ostoihin sisältyvää arvonlisäveroa. ”
anteeksi, olin ehkä hieman epäselvä. viittasin tietenkin tähän nks. piilevään arvonlisäveroon, siksi summa oli niin pieni (100 milj). se oli kiva pyöreä luku.
tämä siksi, kuten itsekin toteat, että nykyisellään nämä rahoituslaitokset eivät voi vähentää välituotteiden arvonlisäveroa. jos mutulta katsotaan, että koko rahoitussektorin arvonlisä on 4 miljardia, niin ei todennäköisesti ole täysin kohtuutonta arvioida, että tässä toiminnassa käytettyjen välituotteiden (verollinen) arvo olisi ehkäpä nyt 500 miljoonaa, joka tuottaisi sen noin 100 miljoonaa arvonlisäveroja, jotka nykyisillään ovat kaiketi vähennyskelvottomia. (tämä voi toki olla yläkanttiin; etenkin jos välituotteina käytetään esim. paljon porkkanoita ja lääkkeitä).
lisäksi on vielä se vakuutusmaksuvero, joka kaiketi olisi päällekkäinen oletettavaan k-toimialaan kohdistuvan arvonlisäveron kanssa.
ideassa ei sinänsä ole loputtomasti vikaa. ei vaan ole olemassa mitään syytä paisutella tuottovaikutusarvioita.
Niin, tuo hieman yli neljä miljardia on rahoitussektorin arvonlisä, palkkojen ja muiden tuotannontekijätulojen (voittojen) summa. Siitä ei siis pidä vähentää materiaaliostoja, ainoa asia, joka tulee ottaa huomioon on se, että rahoitussektori ei saa vähentää ostoihin sisältyvää arvonlisäveroa.
Rahoitussektorin arvonlisäverosta on paljon keskustelua. Erityisen tärkeää on IMF:n aloitteesta syntynyt keskustelu Financial Activity verosta (FAT), guuglaamalla löydätte aineiston. Niistä löytyy keskustelua eri tavoista toteuttaa FAT-vero, joka pohjimmiltaan on arvonlisävero, löytyy myös arvioita sen tuotosta.
hyvä pertti,
“d) Rahoitussektorin arvonlisä (sen tuottama osa BKT:ta) oli viimeisen Tilastollisen Vuosikirjan mukaan hieman yli 4 miljardia. Jos siihen sovelletaan 20 prosentin arvonlisäveroa, niin veroja kerättäisiin yli 800 miljoonaa euroa. Tämä arvio on yläkanttiin ainakin siksi, että nykyisellään rahoituslatokset eivät voi vähentää verotuksessa ostoissaan maksamaansa arvonlisäveroa, ainakin olen näin ymmärtänyt.”
tämä on kai hieman yksinkertaistava ajatustapa. ensinnäkin on epäselvää, tarkoitatko sektoria 12, vai toimialaa K. oletan että tarkoitat, lukujen valossa, toimialaa K, sillä se kaiketi on noilla hujakoilla. tässä kohtaa lienee syytä sitten lisätä laskelmiin ajatus siitä, että oletettavasti vakuutusmaksuvero (kaiketi hujakoilla 700 milj. euroa vuodessa) myös lakkaisi olemassa olemasta tämän reformin johdosta. kun tästä poistetaan välituotteiden veron vähennysoikeus, niin tuottovaikutus ei vaikuttaisi ihan hirveän lupaavalta.
sektorissa 12 olisi sitten niin laaja määrä materiaa, ettei se kaiketi millään voi olla “vain” hieman yli 4 miljardia, vaikka kieltämättä eläkerahastojen tuottojen laittaminen arvonlisäverolle (teoreettisessa maailmassa, jossa he tarjoavat markkinaeläkevakuutuksia vastaavia palveluita kotitalouksille) tuottomielessä saakin veden herahtamaan kielelle.
todellisuudessa kyse on kuitenkin nyt osin myös siitä, mitä verotettaisiin. pankeille pääasiallinen tulonlähde liittyy kaiketi korkotuottoihin. vakuutusyhtiöillä tätä kertyy myös paljon vakuutusrahastojen tuottojen kautta. vaikkapa vakuutusyhtiöiden lukuja voi kursorisesti selailla, että teoriassa näistä rahastoista kertyvistä koroista voisi vaikkapa cash flow -ajattelulla saada aika paljon verotuloja. joku ehkä sitten jollain kohdentamisajattelulla vähentäisi ne jostain. tämä menee hieman kompleksiksi.
yksi mahdollisuus lähestyä laskelmaa olisi tietenkin katsoa kotitalouksien kulutusta. tällöin vältyttäisiin ikäviltä vähennys- ja cash flow -laskelmaongelmilta. kotitalouksien ostamat rahoituspalvelut ovat luokkaa 2,4 miljardia euroa, josta 2 miljardia on fisimiä. tämän lisäksi kotitaloudet ovat viitsineet ostaa 2 miljardin edestä vakuutuksia. näin päädytään siis myös sinne 4 miljardin pintaan, jättämättä huomioimatta muutamia muotoseikkoja. 24 prosentilla (olen tänään reippaalla tuulella, koska neljättä arvonlisäverokantaa ei kuitenkaan voida ottaa käyttöön) tämä sijoittuisi vajaan miljardin hujakoihin.
tästä kun vähennetään se 700 miljoonaa vakuutusmaksuveroa, ja 100 miljoonaa (heitin hatusta, ei varmasti mene oikein) välituotepanosten ostoja, niin lopulta tästä jäisi käteen jokunen sata miljoonaa, teoreettisesti, staattisesti, olettaen että minkäänlaista joukkopakoa vaikkapa ruotsiin ei tämän seurauksena synny, tai mitään nerokasta belgialaista paahtoleipää ei kukaan (alan agentti) intoudu asian välttelemiseksi kehittämään, kansainvälisen yhteistyön riemu kun usein on innostanut alaa mitä luovimpiin ratkaisuihin. vaihtoehtoisesti jos jätettäisiin vakuutusmaksuvero rauhaan, niin teoreettinen veropohja puolittuu samantien. (toimialassa K on kuitenkin tämä porukka mukana, jos en ihan väärin ymmärrä)
mielestäni tämän 800 miljoonan tienoolla (joka on juu mielestäni vähän yläkanttiin) tuotto-olettaman tueksi kaivattaisiin nyt hieman tuhdimpaa arviopakettia edes tupakka-askin kanteen toteutettuna, etenkin jos tätä vilkutetaan jonkinlaisena politiikkarelevanttina reformiehdotuksena edes teoreettisessa maailmassa. en toki sinänsä kategorisesti vastusta ajatusta.
(paljon rahaa on kyllä luvassa, kun konfiskoidaan eläkevakuutusrahastojen tuotot, osa niistä kun on yksityisiä konttoreita, arvonlisäverolle. oletan kuitenkin kohteliaasti, että tämä ehdotus ei koske eläkejärjestelmää, eikä varmaan sitten kyllä myöskään yksityisiä eläkevakuutuksia, joten varmaan olen jotain yliarvioinut tästäkin syystä)
muuten hyvin mielenkiintoinen keskustelunavaus, etenkin tuo zingalesin paperi.
terv,
jukka m
Se, että se sallittiin. Viittaamani Breckenfelderin tutkimus tutkii juuri sitä, mitä Tukholman pörssissä tapatui, kun nopea kauppa sallittiin.
Minkä säännöksen purkaminen tuotti HFT:n? Vai syntyikö se muista syistä?
Nykyregiimin jatkuessa ihmiset vähitellen oppivat virheistään. Jos sääntelyä muutetaan jatkuvasti, virheitä tulee aina vain lisää.
a) Kuten jo totesin, rahoitusmarkkinoiden säätelyn purku on luonut suurimmat ongelmat, säätelyä on purettu järjestelmällisesti 1970-luvun lopulta alkaen.
b) Rahoitustoiminta on toimintaa, jossa luontevasti innovaatioilla pyritään haukkaamaan pala muiden kakusta, ei kasvattamaan kakkua, itse asiassa lopputuloksena kakku pienenee, Zingales käy artikkelissaan läpi argumentit ja aiheeseen liittyvät tutkimukset. Kilpailu ja säätelyn purku voimistaa tätä. Nopea kauppa (HTF) on tästä hyvä esimerkki. Toinen hyvä esimerkki on HS:n esiinnostama monimutkaisten tuotteiden markkinointi ihmisille, jotka eivät niitä ymmärrä. Kilpailu ei näitä ongelmia ratkaise.
c) Edellä kuvattu mekanismi voi johtaa säätelylliseen noidankehään, yhteen Zingalesin åperusteellisesti kuvaamaan ongelmaan: Ne yritykset, jotka onnistuvat parhaiten omien tulojensa kasvattamisessa, ovat myös parhaassa asemassa painostamaan sellaisen säätelyn käyttöönottamiseksi, joka edelleen parantaa niiden asemaa. Juuri tämän vuoksi Zingales kehottaa tutkijoita kehittämään läpinäkyviä ja yksinkertaisia säätelykeinoja, joilla on myös selkeä kohde ja tarkoitus. Zingalesilla on hyviä esimerkkejä siitä, miten edellä esiinnostamaani ymmärtämättömyyden ongelmaan voidaan puuttua.
d) Rahoitussektorin arvonlisä (sen tuottama osa BKT:ta) oli viimeisen TIlastollisen Vuosikirjan mukaan hieman yli 4 miljardia. Jos siihen sovelletaan 20 prosentin arvonlisäveroa, niin veroja kerättäisiin yli 800 miljoonaa euroa. Tämä arvio on yläkanttiin ainakin siksi, että nykyisellään rahoituslatokset eivät voi vähentää verotuksessa ostoissaan maksamaansa arvonlisäveroa, ainakin olen näin ymmärtänyt.
Näistä muuten lisää Fixing The Root Bug -kirjan luvuissa:
1.1.10 Companies as Contract Bundles – Financial Assets Allocate Risks
6.3.4 Appendix 3.4: Productive vs. Distributive Activity – How e.g. Marketing and Finance Are Productive
Kirja saa täältä:
http://www.amazon.com/dp/B00NBTYKN0/
http://www.lulu.com/spotlight/rootbug
Eli rahoitussektori kyllä on tärkeä ja lisäarvoa tuottava elementti. Mutta enemmän ei aina ole parempi. Pieni rahoitussektori voi jopa olla parempi arvioimaan eri investointikohteiden kannattavuutta. Rahoitussektorin koon kasvu heijastelee yleensä rent-seeking mahdollisuuksia - ihan niin kuin asianajosektorillakin ;)
Tää on kans ihan valaiseva pätkä. Treidausosastot on itseasiassa supistumassa - tech ja compliance cost jengiä tulee tilalle:
9:48: “Wall street banks are hiring more compliance people, they’re hiring more tech people, and the investment bankers and the trading floors are shrinking. Those are the guys who used to make up this higher or middle tier at investment banks.”
10:33: “…and that maybe some of the shrinking of the financial sector and the shrinking of some of the things that were creating big revenue streams to them that that might be good for America?”
11:06: “In this low interest rate environment, the game is different. Some people who were good at trading before suck at it now. And it’s real(ly) hard to make money when there’s no volatility.”
http://www.msnbc.com/three-cents/watch/hillary-clinton-takes-on-hedge-fund-managers-429703747730
Arvonlisäveroa (joka muutenkin on paska vero) maksetaan tuotetuista kuluttajatuotteista ja palveluista. Rahoitussektori tuottaa hyvin vähän näitä.
Suurimpiä vääristymiä ovat:
- yhteisövero (ja sen aiheuttama vieraan pääoman verokilpivaikutus)
- ilmainen talletustakaus.
Nämä molemmat kannustavat liialliseen luottorahoitukseen - jälkimmäinen erityisesti pankkien kautta. Se myös mahdollistaa riskien kaatamisen julkisen sektorin niskaan, mikä lisää rahoitusalan kannattavuutta ja siten kasvukykyä entisestään.
Näiden subventioiden poistaminen ei myöskään heikentäisi valuutta-alueen kilpailukykyä reaalisista investoinneista - vaan päin vastoin lisäisi sitä.
Kyllä, rahoitussektorilla suuri osa innovaatiosta on tällä hetkellä reaalisesti tuottamatonta “rent-seekingiä” - erityisesti, koska valtaosa resursseista menee pankkiregulaation compliance costeihin ja pyrkimyksiin kiertää näitä tiukkoja säännöksiä. Kyseessä on suoranainen regulaatioasevarustelu, jota julkinen sektori ei oikein voi voittaa ja joka vain kannustaa pankkeja olemaan entistä läpinäkymättömämpiä.
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/177173-regulaatioasevarustelu-%E2%80%93-haitallisen-tuen-oireidenhoidon-jarkyttava-hinta
rootbug.org/Ns4
Jos tämän subventioiden poiston jälkeenkin halutaan vähentää rahoitussektorin kokoa, kannattaa keskittyä maksimoimaan kilpailu kaikilla aloilla - muiden alojen voitoista rahoitussektorin tulot tulevat (: Tämän lisäksi reaalikorkotason (pääoman kustannustason) lasku tasapainotasolle vähentäisi näitä tuloja entisestään:
rootbug.org/Ns3
Ja jos halutaan laittaa rahoitussektorin toimijat “kärsimään”, se tapahtuu parhaiten tehostamalla kilpailua rahoitussektorin sisällä. Ja tätähän ei nykyisellä raskaalla regulaatiolla pääse syntymään, kuten Teemu Karppinen huomauttaa!
Osa tuosta säätelystä on tarkoitettu ehkäisemään niitä ongelmia, joita toin esille.
Zingales on vapaan tai ehkä oikeammin sanottuna puhtaan markkinatalouden intohimoinen kannattaja. Hän tuo kuitenkin hyvin esille sen, kuinka rahoitusmarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi kaikesta säännöstelystä vapaat rahoitusmarkkinat itse rajoittavat tehokkaasti kilpailua ja luovat ylimääräisiä tuloja. Siksi säätelylle on paikkansa, mutta se on suunniteltava kunnolla. Zingales arvosteleekin akateemista maailmaa siitä, että se ei ole tarjonnut tälle välineitä.
Kirjoituksessani mainittu Cecchettin ja Kharroubin artikkeli pitää sisällään mallin, jossa täysin vapaiden ja säätelemättömien rahoitusmarkkinoiden maailmassa rahoitusmarkkinoiden kasvu heikentää talouden kokonaistuottavuutta ja siis kokonaistuloa. Säätelyä siis tarvitaan.
Epäilemättä tiedät aiheesta enemmän kuin itse tiedän. Olisiko mahdollista, että purettavan / lisättävän sääntelyn laadullisilla tekijöillä on enemmän merkitystä kuin määrällä?
Kilpailu on viime aikoina lisääntynyt erityisesti yksittäisiä rahoitusalan palveluita tarjoavissa yrityksissä (esim. maksuliikenne ja pikavipit). Näihin yksittäisiin palveluihin uusien toimijoiden on jostain syystä helpompi lähteä. Osaatko sanoa jotain taustaa tälle?
Toisaalta lisää sääntelyä on tullut esimerkiksi CRD IV:n / CRR:n / AIFMD:n jne. muodossa ja ilmeisesti kaikki rahoitusalan toimijat eivät ole näiden piirissä. Millä perusteella velvollisuus seurata direktiivejä mahtaa määräytyä? Mielestäni hyvä nyrkkisääntö voisi olla, että uuden yrityksen ei pitäisi joutua palkkaamaan yli kymmentä juristia / päätoimekseen Finanssivalvonnalle raportoivaa henkilöä päästäkseen toimialalle täysivaltaiseksi toimijaksi.
Unohdin äsken mainita, että rahoitussektorin säätelyä on purettu hyvin paljon 1970-luvun lopulta alkaen. Kuten Thomas Philippon et. al. on osoittanut, säätelyn purku on johtanut rahoitusalan tuottojen ja palkkojen kasvuun, palkkojen kasvua on ollut “ylisuurta”, sitä ei voi selittää millään tavanomaisilla palkkaeroja selittävillä muuttujilla, tässä linkki tutkimukseen http://pages.stern.nyu.edu/~tphilipp/papers/pr_qje2012.pdf.
Jos luet Zingalesin jutun, niin huomaat, että finanssiala pystyy itsessään vähentämään kilpailua, finanssi-innovaatiot ovat siihen yksi keino. Zingales viittaa useampaan aiheesta tehtyy empiiriseen tutkimukseen.
Finanssialan valvonta on tehokas este kilpailulle rahoitusalalla. Nythän sääntelyssä on menty todella pitkälle ja se tarkoittaa sitä, että kilpailua ei voi syntyä ja se puolestaan mahdollistaa rahoitussektorin korkeat tuotot. Terveiset pankista.
Rahoitussektori ei tietenkään kärsi sillä se rahoittaa poliitikkoja, jotka sitten valtaan päästyään laativat rahoitussektorin haluamat lait ja muutenkin valvovat rahoitussektorin etuja. Ilmiö on globaali ja on jo johtanut demokratian rappeutumiseen kaikissa länsimaissa.
EU:kin on perustettu ajamaan VAIN rahoitussektorin etuja epädemokraattisin keinoin!
Eri aloja verotetaan eri tavalla, en usko, että alvillisuus hirveästi muuttaisi rahoitussektorin palvelujen kysyntää. Lisäksi näkemys, jossa säädeltäisiin ihmisiä olemaan aloilla, jotka jonkun laskentatavan mukaan tuottavat suurimman yhteiskunnallisen hyödyn on hankala. Menee suunnitelmatalouden puolelle. Pikemminkin tarvittaisiin parempaa kilpailupolitiikkaa, jotta saadaan lisää pankkeja kuluttajille valita. Finanssivalvonnan on myös syytä olla tarkkana, jotta ei aiheudu riskejä ihmisten säästöille, se on selvä.