Edellisviikolla tekemäni opintotuen uudistusehdotus sai hiukan kriittisen vastaanoton. Viran puolesta tyrmistyneiden etujärjestöjen ja keittiönpöydän ääressä omaperäisiä excel-laskelmia tehneiden kansalaisaktivistien lisäksi tuli silti oikein rakentaviakin kommentteja. Varsinaisia virheitä ei raportista käsittääkseni ole kukaan löytänyt, eikä tarkoituksena ole vetää ehdotuksia takaisin, mutta ainahan mallista voi yrittää tehdä pieniä parannuksia sisältävän revisioidun version.
Opintolaina pelottaa opiskelijoita, eikä lainaa haluta edullisinkaan ehdoin nostaa. Syynä on lähinnä epävarmuus valmistumisen jälkeisestä työtilanteesta. Siispä opiskelijat eivät nosta opintotuesta kuin opintorahan, ja sinnittelevät sen turvin purkkitonnikalapaastolla.
Oikeasti maailma ei ole muuttunut juuri aikaisempaa epävarmemmaksi, mutta mistäpä opiskelijat sen voisivat tietää, kun epävarmuuden kasvusta koko ajan puhutaan. Silti korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on “vain” viisi prosenttia kun keskiasteen koulutuksen suorittaneiden työttömyysaste on melkein kymmenen, ja pelkän peruskoulun varassa olevien 16 (linkki). Palkoilla mitattunakin koulutus kannattaa edelleen varsin hyvin (linkki).
Hiukan pitemmän perspektiivin työelämän epävarmuuden muutoksiin tarjoaa Tilastokeskuksen julkaisema Hanna Sutelan ja Anna-Maija Lehdon mainio nettikirja “Työolojen muutokset 1977 — 2013″ (linkki). Sen mukaan esimerkiksi määräaikaisten työsuhteiden osuus on laskenut vuodesta 1997 asti (s. 36). Osa-aikatyötä tekevien osuus kasvoi 1990-luvulla, mutta on 2000-luvun alusta pysynyt ennallaan (s. 33). Kaiken lisäksi suurin osa tekee osa-aikatyötä vapaaehtoisesti. Tärkein yksittäinen syy on opiskelu (s. 34). Vielä yllättävämpää on, että koko työuransa suunnilleen samanlaisessa ammatissa olleiden osuus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla vuodesta 1984 (s. 26) ja että työsuhteet ovat niiden kestolla mitattuna tulleet pysyvämmiksi (s. 27). Paljon keskustelua herättävää vuokratyötä tekee noin yksi prosentti palkansaajista (s. 43). Ja jokerina pohjalla tutkijat toteavat Francis Greeniä mukaillen, että “…työn epävarmuuden kokemus heijastelee makrotalouden suhdanteita ja yleistä työttömyysastetta sen sijaan, että sen taso olisi johdonmukaisesti kasvanut viime vuosikymmeninä.” (s. 140)
Viime päivien kommenteista päätellen Sutelan ja Lehdon kirja ei ole opiskelijapiireissä juuri kulunut. Sen sijaan Kelan pitäisi olla opiskelijoita paremmin perillä korkeakouluista valmistuvien työmarkkinatilanteesta. Tehokas ratkaisu tällaisilla markkinoilla olisi, että paremmin informoitu opintotukiviranomainen tarjoaa huonommin informoiduille ja riskiaversiivisille opiskelijoille opintolainan takaisinmaksuturvan, joka vakuuttaisi opiskelijat epävarman työmarkkinatilanteen varalta. Tämä voisi olla aika halpaakin. Kelan kulut riippuisivat realisoituvasta työttömyyden ja pienituloisuuden riskistä, opiskelijoiden hyöty taas koetusta riskistä, joka voi olla paljon todellista suurempi.
Yksi mahdollisuus olisi Ruotsissa vuoteen 2001 asti käytössä ollut lainan takaisinmaksuturva. Lainaa pitäisi lyhentää vaikkapa korkeintaan neljällä prosentilla vuosituloista. Ehkä tuloissa voisi olla vielä joku alaraja, jonka alittavilla tuloilla ei lainaa tarvitsisi lyhentää. Jos laina ei tällä tahdilla tulisi 20 vuodessa maksettua, valtio kuittaisi loppusaldon. Siis, jos kunnolla palkattua työtä ei löytyisi, ei tarvitsisi lainaakaan lyhentää. Ruotsissa lainaehtoja on vuoden 2001 jälkeen kiristetty mutta edelleen on mahdollista vaatia lyhennysaikatauluun helpotusta pienten tulojen vuoksi ja saada loppulaina anteeksi, jos sitä 67 vuoden iässä on vielä jäljellä (linkki).
Rahat takaisinmaksuturvaan olisi luontevinta kerätä leikkaamalla määräajassa valmistuville maksettavaa opintolainhyvitystä. Opintolainahyvityksen tarkoituksena on luoda kannustimia, lainavakuutuksen tavoitteena olisi luoda turvaa. Molempia ei annetulla budjetilla oikein taida saada. Tällainen kannustimien ja vakuutushyödyn välinen ristiriita ei toki ole ollenkaan tavaton tilanne muidenkaan sosiaalivakuutusten kohdalla. Toinen vaihtoehto lainavakuutuksen rahoittamiseksi olisi pienentää opintorahaa hiukan ehdotettua enemmän, mutta tämä vaihtoehto ei taida olla kovin suosittu.
Lainan takaisinmaksun turvaava järjestely ei olisi ongelmaton. Ne opiskelijat, jotka löytäisivät valmistuttuaan kunnollisen työpaikan, maksaisivat normaaliin tahtiin lainansa takaisin, eivätkä turvaa tarvitsisi. Sen sijaan niille, joiden työllistyminen ei käy yhtä helposti ja joiden opintolainat siksi jäävät osittain maksamatta, tuloista riippuva lainan takaisinmaksu olisi käytännössä lisävero. Tällainen vero heikentää työllistymisen kannustimia ja osuu ryhmään, jossa kannustimet ovat muutenkin heikkoja. Ensimmäisenä tulee mieleen muutaman lapsen peräkkäin hankkivat naiset, jotka elävät kotihoidontuella kolme vuotta per lapsi.
Hallinnolliset haasteetkaan eivät olisi ihan pieniä. Tulot pitäisi jotenkin raportoida pankeille, jotta lainanmaksuaikataulua voitaisiin tulojen mukaan säätää. Suomeen veroja maksavien kohdalla tämä hoituisi kohtuuvaivalla, ulkomaille muuttavien kohdalla voisi olla hiukan työläämpää. Mahdotonta tämä ei toki ole, ja pankitkin tällaiseen varmaan suostuisivat ainakin, jos vaihtoehtona on koko opintolainabisneksen sosialisointi tätä varten perustettavalle Valtion opintolainarahastolle.
Lähinnä hallinnollisten hankaluuksien ja marginaaliverojen kasvun vuoksi jätin kuitenkin takaisinmaksuturvan pois opintotuen uudistusehdotuksesta. Mutta jälkeenpäin on pyörinyt mielessä osittainen vakuutusturva.
Jospa jaettaisiin opintolaina kahteen vaikkapa yhtäsuureen osaan: peruslainaan ja lisälainaan. Peruslaina olisi tarkoitettu kaikille järkeväksi optioksi samaan tapaan kuin peruskoulu tai perustulo. Perusjutuilla on hyvä maine. Liberan opintotukiehdotuksessa (linkki) henkilökohtainen sosiaalitilikin on uudelleen nimetty perustiliksi. Perussuomalaisuus taitaa jo hiukan jakaa mielipiteitä.
Peruslainasta pitäisi tehdä mahdollisimman turvallinen vaihtoehto, joten yllä kuvatun vakuutuselementin voisi liittää siihen peruslainaan. Osittainen vakuutus vaikuttaisi kannustimiin vähemmän, kun melkein kaikki ehtisivät helposti maksaa peruslainan takaisin. Jos systeemi samalla tekisi opintolainan perusosan nostamisesta default-vaihtoehdon, voisivat kaikki voittaa.
Ideaalitilanteessa peruslaina tipahtaisi opintotukea saavan opiskelijan tilille automaattisesti, ellei siitä aktiivisesti kieltäytyisi. Tähän pitäisi luonnollisesti kaikilla olla mahdollisuus, pakkolainaa ei peruslainakaan saisi olla. Lisälainaa voisivat halukkaat nostaa peruslainan lisäksi niin, että päästäisiin hallituksen päättämään 1100 euron kuukausittaiseen opintotukeen.
Myönnettäköön, että tässä ajatuksessa on aimo annos innovatiivista behavioral-economicsia, jonka toimivuutta ei voi oikein etukäteen tietää. Mutta ainakin tarjolla on lisää vaihtoehtoja joista voi valita. Sitä vartenhan meillä on 200 kansanedustajaa.
Lyhyempi versio kirjoituksesta ilmestyi Kauppalehdessä 14.3.
Aihealueet: Lajittelematon
“Ihan aikaisempien kohorttien saamaan tukeen meillä ei ole varaa, kun teitä opiskelijoita on entistä enemmän ja meillä veronmaksajilla rahaa entistä vähemmän.”
Tässähän se taloudellinen ihme onkin, kun Suomessa ja euro-alueella rahaa on enemmän kuin koskaan sekä euroissa että suhteessa BKT:hen.
Silti rahat on koko aika loppu.
Sanni, (ja samantien muutkin Sannin abikaverit)
Suomalaisen professorikunnan puolesta toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi opiskelemaan unelma-ammattiisi edelleen manioissa suomalaisissa yliopistossa.
Ihan vaan pikku bonuksena maksamme ilomielellä muitten veronmaksajakavereittemme kanssa myös koulutuksesi kustannukset. Opintotukeakin olimme ajatelleet sinulle lähettää edelleen kaikkina niinä kuukausina kun sitä tarvitset ja ahkerasti opiskelet. Ihan aikaisempien kohorttien saamaan tukeen meillä ei ole varaa, kun teitä opiskelijoita on entistä enemmän ja meillä veronmaksajilla rahaa entistä vähemmän. Mutta ajateltiin, että muutama sata euroa kuussa sentään helpottaisi opiskelijan arkea. Tätä enempään pystyy nykyään kai vain tanskalaiset, mutta niillä meneekin taloudellisesti hiukan paremmin. Toivomme että vastineeksi jaksat elättää meitä siinä vaiheessa kun hyppääme eläkkeelle.
Minä en hae yliopistoon palkan takia. Haen sinne, koska unelma-ammattini sattuu sen koulutustarjonnasta löytymään. Törkeää väittää, että opiskelijat hakevat korkeakouluopintoihin vain rahan takia.
Teitte emämunauksen.
Laitan kommentin uudestaan.
“Plos Onen tutkimus: perimä selittää suurimman osan koulumenestyksestä, perhetausta, koulut ja muu ympäristö yhteensä vain kolmanneksen.”
Linkittämäsi tutkimus ei koskenut maksullista korkeakoulutusta, vaan ala-tason kouluja.
Tutkimuksissa perimän vaikutus vähenee mitä epätasa-arvoisemmat mahdollisuudet on kouluttauttua. Se takia esim. Yhdysvalloissa perimän vaikutus vaikuttaa huomattavasti pienemmältä koska olosuhteet eivät mahdollista tietyistä yhteiskuntaryhmästä tulevien perimältään lahjakkaidenkaan kouluttautumista.
“Opintotuki ja maksuton koulutus ovat siis tulonsiirto hyväosaisille, joilla on koulutetut vanhemmat ja menestysgeenit. Opiskelumaksut ja perustilimalli auttaisivat enemmän köyhiä kuin opintotuki, joka auttaa tulevia rikkaita.”
Kyllä ne kouluttautuneet töihin päästessään maksavat koulutuksensa. Yleensä koulutetuilla on paremmat tulot joten koulutetut maksavat myös enemmän veroja.
Tulonsiirtojen ajattelu hetkittäisen aseman mukaan on muutenkin kyseenalaista. Tilanteet vaihtuvat ja entinen kovia veroja maksava voi esim. sairastumisen johdosta olla äkkiä yhteiskunnan turvaverkoissa.
“Perhetaustan vaikutus ei siis Pohjoismaissakaan näytä johtuvan opintolainoista.”
Muihin pohjoismaihin ja etenkin Norjaan kannattaa ottaa huomioon, että valmistuneiden ja vaikka koulutuksen kesken jättäneidenkin työllistymismahdollisuudet ovat huomattavasti parempia kuin Suomessa.
“Moni sanoo, että koulutukselle pitäisi langettaa haittavero, koska signalointiteorian mukaan koulutus aiheuttaa haittaa muille, myös ulkopuolisille, koska koulutus on usein vähähyötyistä vaivaan ja hintaan nähden ja sitä käytetään syrjäyttämään niitä, joilla ei ole koulutustodistusta.”
Jos koulutus olisi vähähyötyistä niin tuskin kaikkein koulutetuimmat maat olisivat vuodesta toiseen maailman onnellisimpien ja elintasoltaan korkeimpien maiden joukossa. Käsittääkseni koulutustaso on yhteydessä vahvasti terveyden, onnellisuuden jne. kanssa. En ymmärrä puhetta koulutuksen vähähyötyisyydestä kyllä nyt yhtään.
“Minusta opiskelijoille pitäisi antaa sama sosiaaliturva kuin muille heti, kun meillä on kustannusvastaavat lukukausimaksut ja HOASin ja YTHS:n tuet ja ateriatuki ym. on poistettu.”
Jep eli lisää lainaa.
Tiesitkö, että Suomen kotitalouksien velkaantuminen on ylivoimaisesti kaikkein korkeimmalla tasolla kuin koskaan ja on kaksinkertaistunut 2000-luvulla nykyiseen 125% nettotuloista?
http://www.findikaattori.fi/fi/28
Toisin sanoen jo tämänkin uudistuksen myötä (yhdistettynä edelleen nouseviin asuntojen hintoihin) nuoria pakotetaan velkaantumaan aikuisuuden alkupäästä ja keskeltä vielä enemmän. Jos todella joskus korot nostetaan takaisin ylös niin voi tulla joillekin vaikeuksia.
“Koulutuksesta on hyötyä myös muille kuin koulutetuille itselleen, mutta näitten hyötyjen dokumentointi on paljon hankalampaa.”
Vaikka dokumentointi on “hankalampaa”, se ei tarkoita sitä, että ne tulisi jättää huomiotta.
Tässä esimerkiksi tuore tutkimus: http://blogs.lse.ac.uk/politicsandpolicy/the-more-universities-in-a-country-the-faster-its-economic-growth/
Plos Onen tutkimus: perimä selittää suurimman osan koulumenestyksestä, perhetausta, koulut ja muu ympäristö yhteensä vain kolmanneksen. http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0080341 Opintotuki ja maksuton koulutus ovat siis tulonsiirto hyväosaisille, joilla on koulutetut vanhemmat ja menestysgeenit. Opiskelumaksut ja perustilimalli auttaisivat enemmän köyhiä kuin opintotuki, joka auttaa tulevia rikkaita.
Perhetaustan vaikutus opiskeluun ei vähentynyt, kun 1990-luvun alussa siirryttiin lainapainotteisesta opintorahapainotteiseen malliin. Suomessa vanhempien opinnot ennustavat lasten opiskelua voimakkaammin kuin Ruotsissa ja Norjassa, vaikka näissä on lainapainotteisempi opintotukimalli. Perhetaustan vaikutus ei siis Pohjoismaissakaan näytä johtuvan opintolainoista. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1456807287002
Joseph Stiglitz on todistanut, että sosiaalivakuutukset kannattaa yhdistää, kuten perustilimallissa. Näin saadaan paras turvan ja kannustinten yhdistelmä. Siis jos opiskelija ei maksa lainaansa takaisin, se kannattaa vähentää työeläkemaksuista. Kansaneläkkeen saisi silti, vaikka jäisi miinukselle, joten huono-osaisimmilta ei otettaisi pois. http://www.nber.org/papers/w9199.pdf
Moni sanoo, että koulutukselle pitäisi langettaa haittavero, koska signalointiteorian mukaan koulutus aiheuttaa haittaa muille, myös ulkopuolisille, koska koulutus on usein vähähyötyistä vaivaan ja hintaan nähden ja sitä käytetään syrjäyttämään niitä, joilla ei ole koulutustodistusta.
Minusta opiskelijoille pitäisi antaa sama sosiaaliturva kuin muille heti, kun meillä on kustannusvastaavat lukukausimaksut ja HOASin ja YTHS:n tuet ja ateriatuki ym. on poistettu.
Lastentarhanopettajien alkupalkat varmaan nousisivat kokeneempien tasolle, jos uusia työntekijöitä ei muuten riittäisi. Vanhojenkin palkat nousisivat, jos on halvempaa estää heidän alanvaihtonsa (joka on nyt yleistä) kuin kouluttaa nettotarvetta enemmän uusia, kuten nyt tehdään.
Opintolainan vakuuttaminen työttömyyden varalta ratkaisisi kyllä monia esitettyjä ongelmia, mutta miten tulisi sitten suhtautua akateemisiin aloihin, joiden palkoilla ei lähtökohtaisesti juurikaan opintolainoja takaisin makseta? Tarkoitan tässä siis esim. lastentarhanopettajia ja informaatikkoja.
Tulisiko tässä odottaa ongelman korjaantumista kysynnän ja tarjonnan kautta? Nykyiset palkat noilla aloilla ovat eittämättä asettautuneet nykyiselle tasolleen, koska opiskelijoiden ei ole tarvinnut ottaa lainaa.
Roope Uusitalo: “Jos systeemi samalla tekisi opintolainan perusosan nostamisesta default-vaihtoehdon…”
Kun on kyse lainaamisesta on “default-vaihtoehto” vähän hassu sanavalinta. Defaulthan tarkoittaa velan laiminlyömistä.
Roope Uusitalo kirjoitti:
“Koulutuksen hyödyt koituvat pääosin koulutetuille itselleen siten, että korkeakoulututkinnon suorittaneet saa tutkinnon vuoksi parempaa palkkaa.”
Palkkaeroistakin hyödyt koostuva mutta merkittäviä koulutuksen hyötyjä liittyy myös työuran jälkeiseen aikaan. Korkeakoulutetuilla on muuta väestöä keskimäärin parempi eläke - ja lisäksi korkeakoulutettujen odotettavissa oleva elinikäkin tuppaa olemaan keskimääräistä korkeampi.
Tuomas Antti Kristian: Työllisyysaste on tietysti vähän eri asia kuin työttöminä olevien määrä…
Anyway: se näkyy pudonneen (noin) 1987 89%:sta 1993 76:%iin, ja noussut sitten niin että 2000-2010 se on ollut noin 84%. Tuoretta lukua en googlaamalla löytänyt, mutta se lienee taas laskenut.
Akavalla on vajaat 600 000 jäsentä, ja tuoreiden lehtitietojen mukaan työttömiä korkeakoulutettuja on nyt jo yli 50 000.
Vastaavia lukuja esim. 1970-luvulta näyttää olevan hyvin vaikea saada - Roopenkin linkin tilastot menevät vain vuoteen 1990 asti.
Mutta jos esitetään, että maailma ei ole muuttunut epävarmemmaksi, niin minusta silloin kai pitäisi olla vertailukelposet luvut myös 1970- ja 1980-luvuilta ja toisaalta tältä tai viime vuodelta? 1990-alun lama ainakin on ehkä huonoin mahdollinen vertailukohta yhtään millekään? Ja tarkastelun lopettaminen vuoteen 2010 tai 2013 antaa ehkä turhan ruusuisen kuvan “nykytilanteesta”?
Pekka Buttler: sun kysymys on lainopillinen ja sellaisena akateeminen talousblogi lienee hieman huono foorumi siihen vastauksen löytämiseksi - ehkä Perustuslakiblogin tyypit voivat kirjoittaa postauksen aiheesta, jos kysyt heiltä?
Pari vinkkiä kuitenkin:
- KHO:n päätös 30.11.1999/3854 on käsittääkseni tästä aiheesta, jos löydät sen päätöksen perustelut luettavaksesi niin ehkä saat siitä valoa kysymykseen perustuslaillisuudesta
- asiaa käsitellään myös STM:n oppaassa toimeentulotukilain soveltajille (2013), sivulta 22 eteenpäin (”opintolainan huomioiminen tulona”)
Koulutuksen hyödyt koituvat pääosin koulutetuille itselleen siten, että korkeakoulututkinnon suorittaneet saa tutkinnon vuoksi parempaa palkkaa. Koko työuran aikana korkeakoulututkinnon suorittaneet tienaavat nettona verojen ja tulonsiirtojen jälkeen keskimäärin n. 500 000€ enemmän kuin keskiasteen tutkinnon suoritaneet.
Koulutuksesta on hyötyä myös muille kuin koulutetuille itselleen, mutta näitten hyötyjen dokumentointi on paljon hankalampaa.
Puoli miljoonaa euroa rikkaampia ei oikein voi pitää yhteiskunnan vähäosaisimpina. Pääsykoepäivän hakijajonosta päätellen näkyy tämän moni hyvin ymmärtävän.
Hei!
En ota tämän enempää kantaa tekstiin vaan tahdon tietää mielipiteesi siitä, että vaikeassa taloustilanteessa leikataan kaikkein vähäosaisimmilta Suomen yhteiskunnassa. Meinaat varmaan sanoa, ettenhän minä asiasta päätä, mutta en sitä odotakaan sinulta, vaan aidon mielipiteen perusteluineen.
“Oikeasti maailma ei ole muuttunut juuri aikaisempaa epävarmemmaksi, mutta mistäpä opiskelijat sen voisivat tietää, kun epävarmuuden kasvusta koko ajan puhutaan. Silti korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on “vain” viisi prosenttia kun keskiasteen koulutuksen suorittaneiden työttömyysaste on melkein kymmenen, ja pelkän peruskoulun varassa olevien 16 (linkki). Palkoilla mitattunakin koulutus kannattaa edelleen varsin hyvin (linkki). ”
Ai ei ole muuttunut? Ainako yhtä kesätyöntekijän paikkaa on hakenut 500 ihmistä? Maisteria tekevä kaveri haki harjoittelupaikkaan, 1500 hakijaa ja yksi sai pestin. Ainako on tarjottu pääsääntöisesti alle 37,5-tuntisia ja määräaikaisia, hyvällä tuurilla ketjutettuja paikkoja kesätyöntekijöille ja maistereillekin? Mitään automatisoitumista tai työelämän murrosta ei ole tapahtumassa ja viemässä töitä? Just joo. Ja kyseessä on siis kaupallinen ala, ei mikään pilipalikoulutus.
Palkkoja lasketaan (24h enemmän töitä samalla palkalla kuin ennen), vuorotteluvapaita leikataan, ansiosidonnaisia leikataan, tkeskusmaksuja ja päivähoitomaksuja korotetaan, jos vaihtaa alaa niin se pitää rahoittaa suurimmaksi osaksi itse ja opintolainaa on pakko ottaa asunto- ja mahdollisen autolainan päälle. Mut ei, nämähän ei mikään ole epävarmuuden kasvamista vaan opiskelijoiden epärationaalista riskinkarttamista.
Ihan turha tulla sanomaan että työllisyys on pysynyt samana jos työt ovat määräaikaisia, entistä huonommilla ehdoilla ja koko ajan riski että työsopimusta ei jatketa.
Lisäksi viitaten alkuperäiseen esitykseen: Miten niin koulutuksen hyödyt koituvat pääasiassa koulutetulle itselleen? Onko Suomi yhtä tuottelias ja hyvinvoiva maa jos koulutustaso olisi esim. 60 vs. 25%? Eikö korkeampi koulutustaso muka tarkoita että voidaan kehittää korkealaatuisempia tuotteita ja siten lisätä valtion tuloja? Ja jos koulutus on lähes varma sijoitus, niin eikö valtion kannattaisi sijoittaa juuri siihen?
Olisi kiva jos pikkuhiljaa ymmärrettäisiin että me opiskelijat halutaan vaan parempaa elämää paitsi itselle myös työntekijöinä ja siten koko Suomen puolesta. Mutta ei, mehän ollaan vaan laiskoja epärationaalisia bilettäjiä jotka tuijottaa omaa napaa…
Ylen elävä arkisto on hieno kokoelma. Onneksi tuo vuoden 1952 ongelma ratkaistiin jo vuonna 1969 ottamalla käyttöön valtion takaamat opintolainat, jotka samalla toteuttivat perustuslain takaamat sivistykselliset oikeudet eli mahdollisuuden saada opetusta varattomuuden sitä estämättä. Oikeus opiskeluun ei nyky-Suomessa onneksi riipu myöskään sukupuolesta, kielestä (no tämä on hiukan tulkintakysymys), uskonnosta eikä muistakaan perustuslain listaamista kriteereistä.
Itse asiassa suurin koulutusjärjestelmään liittyvä eriarvoisuus taitaa liittyä siihen, että opiskeluoikeuksia jaetaan yliopistojen pääsykokeissa marginaalisten pienten erojen perusteella. Onko desimaalin ero pääsykoepisteissä riittävä perustelu asettaa hakijat totaalisesti eri asemaan sivistyksellisten mahdollisuuksien ja tulevien ansioiden suhteen.
YLEn Elävässä arkistossa on mielenkiintoinen lyhytfilmi “Lahja nuoruudelle” vuodelta 1952, missä kuntia kehotetaan perustamaan opintorahastoyhdistyksiä varattomien nuorten saamiseksi opintielle
http://yle.fi/…/varattomat-nuoret-opintielle...
Toivottavasti ei enää jouduta palaamaan näin vaikeisiin aikoihin.
Pekka Buttler, lue tarkemmin
——————–
6 § Yhdenvertaisuus (1-2 mom.)
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
———————
Hei,
Perustuslaki (1999/731) sanoo mm. seuraavaa:
6 § Yhdenvertaisuus (1-2 mom.)
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
. . .
16 § Sivistykselliset oikeudet (2. mom)
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.
. . .
Haluaisin tietää miten yllä olevat perustuslain pykälät sopivat yhteen sen käytännön kanssa, että opiskelija ei saa toimeentulotukea ilman opintolainan nostamista (opiskelijan tuet (raha+laina+asumistuki) kun eivät tosiasiallisesti takaa toimeentuloa).
Esityksenne näyttäisi kärjistävän tätä ristiriitaa entisestään.
Tiedän, että soitan vanhaa viulua, mutta mitään muuta kansanluokkaa ei lailla pakoteta valkaantumaan toimeentulon takaamiseksi. En ole ainakaan vielä törmännyt Sossun päätökseen kieltää toimeentulotukea henkilöltä jonka luototiedot ovat kunnossa (ja joka siten voisi milloin tahansa ottaa vippilainan).
Ystävällisin terveisin,
Pekka Buttler,
jatko-opiskelija
Taisi muuten juuri selvitä myös sekaannuksen alkuperäinen syy: Laiskana ja lyöntivirheitä välttelevänä miehenä en poiminut OECD-lukuja pdf dokumentista vaan suoraan taulukon alla olevaa StatLinkkiä painamalla avautuvasta excel-taulusta. Siinä on kunkin maan kohdalla miehet ja naiset erikseen sekä näitten alla rivi “M+W”, josta luvut poimimalla pitäisi saada täsmälleen samat luvut kuin mitä opingtotukiraportista löytyy.
Einolle vielä, vaikka alkaakin mennä nipotuksen puolelle, mutta vanha tilastotieteen opettaja ei malta jättää tilaisuutta käyttämättä. Sitäpaitsi sinä aloitit.
Oikea tapa tehdä tuo linkkaamasi tilastollinen testi on verrata opiskelijoiden vanhempien koulutusjakaumaa muiden samanikäisten nuorten vanhempien koulutusjakamaan. (Saman voi yhtä hyvin tehdä myös vertaamalla opiskelijoiden osuutta eri rymissä, eli sarakeprosenteilla riviprosenttien sijaan) Sen jälkeen testataan onko tilastollinen yhteys sama eri maissa, tavallisimmin testaamalla ovatko odds-ratiot samoja. Helpoiten tämä käy estimoimalla log-lineaarinen malli rajoittamattomassa ja rajoitetussa muodossa. Esimerkin tapauksessa tämä tosin on hiukan turhaa kun jo piste-estimaattien mukaan Suomessa korkeakoulutettujen lapset ovat hiukan enemmän yliedustettuna opiskelijoiden joukossa kuin vaikka Ruotsissa tai Norjassa.
Ja vielä: mikään raportissa esitetty laskelma ei osoita, etteikö opintotuen lainapainotteisuudella voisi olla vaikutusta koulutuksen periytymiseen. Kunnollisen kausaalipäättelyn tekemiseen ei oikein löydy hyvää asetelmaa, Mutta samalla tulee todettua että myöskään mitään viitteitä opintolainan lainapainotteisuuden vaikutuksesta koulutuksen periytyvuuteen ei aineistosta löydy, vaikka moni tuntuu tällaisen relaation olemassaolosta olevan kovin varma.
Kiitos Roopelle korjauksesta! Pikapiirsin saman kuvaajan ja näyttää pääpiirteissään vastaavalta kuin omasi. Alkuperäinen ihmetykseni nousi lauseesta “tiedot riviltä molemmat sukupuolet yhteensä”, jota ei taulukosta löytynyt, mutta tuon lauseen hylkäämällä ja suhteuttamalla data tosiaan vastaa raportoitua.
Terveisin,
Eino Partanen
Petri Venäläiselle ja muille moraalisesti närkästyneille:
Myönnetään että minä en monen muun korkeakoulutetun kohta viiskymmpisen tapaan tonnikalapurkin hintaa kaupassa tarkista. Ja itse asiassa tämä on ihan oleellinen pointti. Koulutus kannattaa. Tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen opin senkin, että purkkitonnikalan hinta on minun opiskeluaikoihini verrattuna - ehkä Suomen EU-jäsenyyden luoman tullimuurin vuoksi - merkittävästi noussut eikä perinteinen makaroonia ja tonnikalaa -sekoitus enää ole yhtä halpaa kuin kultaisella 1980-luvulla. Ja varmuuden vuoksi todettakoon että kyse on koko ajan ollut paloina öljyssä versiosta, joka nykyään näyttää maksavan 1,28/purkki eikä mistään pihvinhintaisesta tuoretavarasta. Mutta parempi kun lopetan reseptiohjeitten jakamisen tähän.
Kohtuuden nimessä olisi toki syytä muistaa että ihan oikeita ihmisiä ne 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa opintolainalla opiskelleetkin oli, eikä nämä kokemukset nyt niin hirmu etäisiä ole. Aikaan ennen vationtakaamia opintolainoja ei sen sijaan kannata palata.
Olisin mielelläni esittänyt vielä kunnollisen kansainvälisen vertailun opintorahoista ja lainoista - ja lukukausimaksuista - mutta en löytänyt oikein vertailukelpoista dataa Pohjoismaiden ulkopuolelta.
Jukka Raustialle:
Valtion opintolainarahaston perustamisesta puhuttiin viimeksi vakavammin 1990-luvun alussa kun opintotukisysteemiä uusittiin. Silloinen selvitysmies Eero Kurri totesi että tällaisen valtionpankin varainhankintakustannukset eivät olisi yksityisiä pankkeja merkittävästi pienempiä eikä valtionpankista siksi olisi kokonaistaloudellista etua. Akuutin silloisen ongelman, kun pankit eivät olleet kiinteäkorkoisia opintolainoja kovin innokkaita myöntämään, valtionpankki olisi toki ratkaissut, ja jälkiviisaasti voidaan todeta että ei olisi tullut edes kovin kalliiksi, kun markkinakorot suht pian laskivat kohtuullisemmalle tasolle.
Tällainen progressiivinen takaisinmaksu kuulostaisi järkevältä idealta. Käsittääkseni samanlainen järjestelmä on olemassa myös Saksassa ja Iso-Britanniassa. Opintojen tukeminen on yhteiskunnallinen haaste kaikissa kehittyneissä valtioissa, eikö kannattaisi tehdä reilusti maailmanlaajuinen vertailu eri maiden hyvien ja huonojen puolien havaitsemiseksi?
Miksi muuten opintolainat myönnetään Suomessa yksityisten pankkien toimesta?
Jopa Iso-Britanniassa Students Loan Company on valtio-omisteinen. Opintolainathan ovat pankeille ylimääräistä pankkitukea, pääomasuojattu korkosijoitus.
Olen pahoillani, mutta mielestäni ihmisellä, joka puhuu ilmeisen vakavissaan purkkitonnikalapaastosta ei ole silmissäni minkäänlaista moraalista oikeutta olla vaikuttamassa pienituloisten asioihin. On sinänsä ihan ymmärrettävää ja ok, ettei ylemmän keskiluokan tuloilla tarvitse vahdata joka tuotteen hintaa, mutta tämän toimeksiantosi myötä olisi kuitenkin kohtuullista olla edes jotenkin etäisesti kartalla siitä, miten selvityksesi perusteella tehtävät päätökset tulevat vaikuttamaan ihan oikeiden ihmisten elämään. Se, että kuvittelet tonnikalan olevan köyhän lompakolle realistinen valinta proteiininlähteeksi on melkoinen keskisormi tässä vallitsevassa keskusteluympäristössä.
Panun työttömyyskysmykseen:
Opintotukiraportin kuvio 5 raportoi viimeisten 10 vuoden aikasarjan työttömyydestä koulutuksen mukaan. Pitenmpiä aikasarjoja voidaan helposti laskea mikrodatasta ja aikanaan sellaisia raportoi mm. VATT. Ks. sivu 143 linkistä: http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j59.pdf.
Perussyy siihen ettei työttömyysastetta koulutuksen mukaan julkaista säännöllisemmin on käsittääkseni se, ettei Työvoimatutkimuksessa kysytä koulutusta vaan koulutustieto liitetään tarvittaessa kyselydataan koulutusrekistereistä, eikä sitä tehdä kuin aina silloin tällöin. Mutta korjatkaa TK:n ekspertit jos ymmärsin väärin.
Kiitos Antti korjauksesta Einon kommenttiin. Juju on nimenomaan, että pitää tietty normeerata opiskelijoitten vanhempien koulutusjakauma kaikkien vanhempien koulutusjakaumalla. Käytin suoraan OECD Education at Glance 2014 taulukosta A4.1a aukeavaa tietokantataulua (Table A4.1a. Participation of 20-34 year-olds in tertiary education, by gender and parents’ educational attainment (2012) ja omaa kontribuutiota on vain yksi jakolasku, jonka uskon excelin avulla saaneeni tehtyä ihan oikein.
OECD ei muuten tee tätä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi OECD Ed at Glance taulun selitykseen on eksynyt virhe. OECD laskee opiskeliojoiden vanhempien koulutusjakauman, mutta helpommin tulkittavissa olisi, jos laskettaisiin opiskelijoiden - ja vielä mieluummin joskus opiskelijana olleiden, valmistuneet ja dropoutit mukaanlukien - osuuksia vaikkapa vanhempien koulutuksen mukaan määritellyissä osajoukoissa. Tätä lähestymistapaa on käytetty opintotukiraportissa silloin kun on kyseessä pelkästään Suomea koskeva data. Kv. vertailuissakin tällaista olisi vaikka PIAAC datan avulla periaatteessa voinut tehdä. Ajattelin kuitenkin että on läpinäkyvämpää käyttää dataa, jonka muutkin helposti löytää.
Roopen näkökohdat ovat varteenotettavia luonnollisesti, jos lähtökohtana on että opintorahaa on pakko laskea. Näinkö oli? Opintolainaan liittyen Roopella on kiintoisia turvanäkökohtia. kai ne olisivat helposti realisitoitavissa mutta kenen toimesta? Eikö tarvita hallitusta? Muutenhan on julkisuudessa esiintynyt monenlaisia mietteitä koska valtiotakuu tuli opintolainoihin. Kyllähän se tuli käytännössä jo 1960-luvun puolivälissä ainakin ei-rikkaiden kakaroille. Nytkin pitäisi palata enemmän tukiin joissa vanhempien varallisuudella on rooli. Ennen opintorahaa sai tukistipendejä ensimmäisen riittävän hyvätuloksisen opiskeluvuoden jälkeen. Lisäksi oli opintolainaa. Roope voisi miettiä myös osittaista paluuta vanhaan.
Panun kysymys innoitti etsimään työttömyystilastoja. Korkeasti koulutettujen työttömyysasteista ei näyttäisi tilastokeskukselta löytyvän aikasarjaa mutta valmiina löytyi
http://www.stat.fi/til/tyokay/2010/02/tyokay_2010_02_2012-03-27_tau_001_fi.html
jossa korkeakoulutettujen (m. vanha opistoaste ja ammattikorkeakoulutkinnon suorittaneett) työllisyysaste 1987-2010.
Lasku 90 luvun lamaan ja sieltä nousua. Volyymin kasvu huomattava. 2010 työllisyysaste 5 prosenttiyksikköä vuotta 1997 matalampi.
Nämä eivät eivät, ehkä kaikki ole Panun kaipaamia “akateemisesti koulutettuja”, mutta toisaalta opintotukiuudistuskin koskee sekä ammattikorkekaoulutusta että yliopistokoulutusta.
Työllisyysaste toki vaihtelee muutenkin kuin työttömyyden mukaan. (mites ne perhevapaat olivatkaan kehittyneet samalla aikavälillä…)
Viimeiset 6 vuotta tietty kiinnostaisivat, mutta kumminkin, mitä tästä nyt sitten pitäisi päätellä? Jos ero olisi vaikkapa tuo 5 prosenttiyksikköä, onko se sellainen luku joka kääntää ihmisten ajatukset ratkaisevasti lainakammoisemmiksi?
Täytyy myös huomata, että alakohtaiset työttömyysasteet vaihtelevat aika paljon.
http://www.akava.fi/files/12516/01_Tilastoja_korkeasti_koulutettujen_tyottomyydesta_yleisimmat_asteet.pdf
Eino,
Uusitalon raportin kuvion 9 sisältö on teksin mukaan “Kuviossa pylväät kuvaavat kunkin koulutusryhmän osuutta korkea-asteen opiskelijoiden vanhemmista suhteessa samojen koulutusryhmien osuuteen kaikkien 20 - 34 -vuotiaiden vanhemmista.”. Tämä tarkoittanee viitteen perusteella tuon OECD-raportin taulukon A4.1a vasemman puolen arvoja jaettuna oikean puolen arvoilla. Esimerkiksi Suomelle (56% korkeakouluopiskelijoita)/(36% korkeakoulututkinnon suorittaneita vanhempia)
Nuo osuudet kolmannen asteen opiskelijoista kuviossasi selittyvätkin aika pitkälti Suomen selvästi matalamalla kolmannen asteen tutkinnon suorittaneiden vanhempien osuudella, joka Uusitalon kuvion luvuissa on huomioitu. Vaikka Suomessa onkin selvästi verrokkimaita vähemmän korkeakouluopiskelijoita, luku on varsin hyvä kun huomioidaan, ettei meillä ole yhtä paljoa myöskään vanhempia joiden korkeakoulukoulutusta periä: 36% vanhemmista, kun verrokkimaissa on 47%, 51% ja 53%.
Karkeaa analyysiahan tämä toki on joka tapauksessa.
Hei,
Voinko kysyä yhtä asiaa?
Sen enempää raportissa (jos en ole missannut jotain) kuin tässäkään ei jostain syystä tarkastella lainkaan muutoksia akateemisten alojen työllisyydessä.
Maassa on nyt kai jo yli 50 000 akateemisesti koulutettua työtöntä. En tiedä mistä löytyisi pitkän aikavälin tilastoja asiasta (sinulla lienee siihen kanavat), mutta jotenkin arvelisin, että tilanne oli esim. 1970-80-luvuilla aika toisenlainen… (?)
En ole todellakaan mikään asiantuntija tässä aiheessa, mutta voisi olettaa, että tämä olisi tässä asiassa (halu tai haluttomuus opiskella lainalla) paljon tärkeämpi näkökohta kuin esim. nuo yllä viitatut työolot yms. (?)
Hei!
Opintotukiraportissasi on ainakin yksi suora virhe (en ole ehtinyt perata muuta dataa). Sivu 30, kuvio 9. Viittaamaasi dataa ei löydy kyseisestä taulukosta, eikä ainakaan tuossa muodossa (viitteesi on ilmeisesti tämä http://www.oecd.org/edu/Education-at-a-Glance-2014.pdf - mutta toisaalta tekstissäsi julkaisuvuosi on 2012?)
Joka tapauksessa, jos katsotaan koulutuksen periytyvyyttä tuon kohdan perusteella, saadaan oheinen kuvio (em. linkki, lähteenä mainitsemasi taulukko):
http://www.mv.helsinki.fi/home/ejpartan/opintotukitasa-arvo.png
Vaaka-akselilla vanhempien koulutus, pystyakselilla osuus kolmannen asteen opiskelijoista vanhempien koulutustaustan mukaan jaoteltuna. Tämä näyttää osoittavan juuri päinvastoin kuin oma argumenttisi esittää, haluaisitko tarkentaa?
terveisin,
Eino Partanen
tutkija, Aarhusin ja Helsingin yliopistot