Kapitalismin tai yleisemmin markkinoiden laajentumista on arvosteltu siitä, että se tuhoaa yhteisöjä ja ihmisten välistä vuorovaikutusta ja siten sosiaalista pääomaa. Kapitalismi on pahaa yhteisöllisyydelle. Mutta onko arvostelu oikeutettua?
Karl Marx oli yksi ensimmäisistä yhteiskuntatieteilijöistä, joka väitti, että kapitalismi/markkinat syrjäyttävät ihmisten väliset suorat suhteet. Marxin vieraantumisteorian ydin on teesi, että ihmisten välisten suhteiden tilalle astuvat tavaroiden väliset suhteet. Stephen Marglin väittää kirjassaan “The Dismal Science”, että valtavirtataloustiede, jota tämänkin blogin kirjoittajat edustavat, on kasvattanut tätä kapitalismin tuhovoimaa. Ja tuskin voidaan kiistää, että kapitalismin/markkinoiden laajeneminen on muuttanut yhteisöjä. Laajenemisen ja kaupungistumisen välillä esimerkiksi on selvä vuorovaikutus, mikä on näkynyt maaseudun näivettymisenä jne. Tästä ei kuitenkaan loogisesti seuraa, että sosiaalinen pääoma olisi samalla vähentynyt.
Paul Gertler, Ted Miguel ja David Levine ovat tutkineet, tuhosiko Indonesian nopea teollistuminen sosiaalista pääomaa. Heidän päätuloksensa oli, että sosiaalinen pääoma kasvoi. Siteet samoilta seuduilta kaupunkeihin muuttaneiden ihmisten välillä paranivat. He myös rakensivat erilaisia epävirallisia tukimekanismeja toisiaan auttaakseen. Aivan vastaavasti Suomessa voisi pohtia, paranivatko karjalaisten väliset sosiaaliset siteet sodan jälkeen vai heikentyivätkö ne.
Voidaan myös kysyä, miten sosiaalisten siteiden tiivistyminen vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Lisääkö se “yhteisöllisyyttä”, altruismia (toisista välittämistä) ihmisten kesken vai onko se väline lisätä sosiaalista kontrollia. Khondker Aktaruzzamanin (jonka väitöskirjaa Tuomas Pekkarinen esitteli tässä blogissa) vastaväittäjä oli professori Rohini Pande Harvardin yliopistosta. Suomessa ollessaan hän esitteli yhdessä kollegojensa Benjamin Feigenbergin ja Erica Fieldin kanssa tekemäänsä tutkimusta, jossa selvitettiin, miten mikrorahoitukseen oleellisesti kuuluvien lainansaajien muodostamien lainaryhmien kokoontumistiheys vaikuttaa lainansaajien käyttäytymiseen. Mitä tiheämmin ryhmät kokoontuvat, sen enemmän ryhmien jäsenet panostavat sosiaalisen pääoman kasvattamiseen (vierailevat toistensa luona jne.). Tutkijoiden tulkinta on kuitenkin, että tämä kasvatti sosiaalista kontrollia eikä lisännyt altruismia. Tutkijat olivat luoneet tutkimaansa mikrorahoitusjärjestelyyn lainansaajille mahdollisuuden antaa toisilleen erilaisia lahjoja ja vain sellaisia lahjoja annettiin, joihin liittyi mahdollisuus antaa vastalahja. Yksipuolisia, “altruistisia”, lahjoja annettiin vain hyvin vähän.
Kolmanneksi voidaan kysyä, miten sosiaalisen pääoman kasvu vaikuttaa ihmisten aineelliseen hyvinvointiin. Gertler, Miguel ja Levine eivät löydä mitään yhteyttä. Samanlaiseen johtopäätökseen on tullut myös Benjamin Olken. Hänkin on tutkinut Indonesian modernisaatiota, mutta hän on kiinnittänyt huomionsa radion ja television yleistymisen vaikutuksiin. Olken havaitsi, että sähköisten tiedotusvälineiden yleistyminen vähensi sosiaalista pääomaa. Tällä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta kylätason yhteiskuntamoraaliin, korruptio ei kasvanut.
Ehkä oikea tapa onkin ajatella, että kapitalismi/markkinat (tästä erosta yritän jossakin välissä kirjoittaa) muuttavat sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoja, eivät vähennä niitä. Eivätkö suuret kauppakeskukset lisääkin mahdollisuuksia törmätä vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa sitten voi mennä kauppakeskuksen kahvilaan juttelemaan? Viviane Zelizer on kirjassaan “The Purchase of Intimacy” havainnut saman: markkinoiden tulo perhe-elämään on muuttanut perheenjäsenten välisiä suhteita, ei vähentänyt niitä. Zelizer myös havaitsee, että samalla naisten asema on parantunut, markkinoiden tunkeutuminen intiimiin elämään (perheen kulutuksesta aiempaa suurempi osuus ostetaan markkinoilta, eikä tuoteta perheen sisällä jne.) (jos olisin sosiologi, niin ehkä kirjoittaisin markkinoista ja intiimin tuhosta) on ollut hyvä naisten vapaudelle.
Aihealueet: Lajittelematon
Kiitos Pertti mielenkiintoisesta aihevalinnasta!
Tuohon Leenan kommenttiin haluaisinkin lisätä sen, että senhän näkee melkein tilanteessa kuin tilanteessa että televisio harvoin edistää sosiaalista tilannetta. Usein keskustelu katkeilee ja ihmiset joilla olisi ollut jotain sanottavaakin toisilleen jäävät tuijottamaan impulssiruutua.
Itse en henkilökohtaisesti katso televisiota juuri koskaan, enkä varsinkaan silloin kun haluan nauttia ihmisten seurasta, pidä sitä taustakohinana päällä. On tietysti ihmisiä joille tämä ei ole ole niin suuri ongelma, mutta ehkä kysymys kuuluukin millaisessa muodossa esimerkiksi Suomessa sosiaalinen tilanne esiintyy, mitä ihmiset tarkoittavat sillä? Se ei ole sama kuin esimerkiksi Ranskassa tai sama kuin monikulttuuristen ihmisten kesken pubissa.
Uskon tosin, että sosiaalinen media ja esimerkiksi laajemmat massiivinettiroolipelit jotka molemmat ovat mielestäni aika lailla kapitalismista syntyneet, mahdollistavat ihmisten sosiaalista elämää ja antavat sille uuden jatkeen. Jotkut ovat rohjenneet epäillä onko tämä, joidenkin mielestä ‘netissä haahuilu’ aidosti sosiaalista lainkaan, mutta itse sanoisin että ehdottomasti on. Eräskin ystäväni on tavannut ihmisiä ympäri maailmaa Lord of the Rings Online -pelin kautta, ja heillä on juuri tapaaminen osan heistä kanssa Lontoossa – jos nyt se, että nettisosialisoinnista muodostui reaalielämän sosialisointi mitään oikeasti edes merkitsee.
Ja eikö ihmisten uusia konsepteja ja kommunoikointitapoja ja niiden syntymistä kuitenkin osittain muokkaa ihmisen oma tarve? On hieman turhaa väittää, että ihmisille usein luotaisiin tarpeita jotka eivät aina olisi hänen. Joskus näinkin voi olla, mutta historia kertoo tapauksista joissa on yritetty konseptointeja jotka ovat kaatuneet siihen, ettei kukaan välitä niistä.
Ja lopuksi, mikä edes on kapitalismin ja sosialismin ero joissain paikoin? Mikä esimerkiksi Kiina nykyään on? Siinähän olisi mielenkiintoinen tutkimuskohde miten siellä sosiaaliset suhteet ovat muuttuneet, vai ovatko?
Eikös erään tutkimuksen mukaan television päälläolo ja ilmeisesti sen katselukin viivästyttänyt lasten puheenkehitystä? Sittenpä voikin miettiä, että mitä se uudenlainen sosiaalinen vuorovaikutus on kun ei enää puhuta. Ehkä se on jotain nonverbaalia kommunikointia (bodylanguage yms.), jonka ymmärtävät vain muut samanlaisessa ympäristössä kasvaneet. Ehkä me elämme sitä jo nyt.
No jos haluaa hakea linkin tästä vuorovaikutuksesta sosiaaliseen pääomaan niin olennaista kai on joku kumuloitumisprosessi. En myöskään tunne alan kirjallisuutta, joten en tiedä milloin ja koska kaikenlaiset sosiaaliset ilmiöt ovat pääomamielessä relevantteja.
Vaikken ole perehtynyt alan tutkimukseen, mielestäni Haaparannan esittämä ajattelutapa siitä, että markkinat/kapitalismi ovat muuttaneet sosiaalista vuorovaikutusta sen tuhoamisen sijaan, tuntuu intuitiivisesti järkevältä.
Ehkä voitaisiin jopa ajatella, että tässä on kysymys jossain määrin samanlaisesta ilmiöstä kuin erityisesti yrityksiin kohdistettu luovan tuhon -teoria esittää. Vanhat tavat kuolevat pois uusien tieltä. Muutamia kymmeniä vuosia sitten ihmiset tapasivat ensisijaisesti pienellä kyläkaupalla tai paikallisessa kuppilassa. Nykyisin ihmiset voivat tavata kauppakeskuksissa tai hyvin pitkälti mainoksilla rahoitettavilla keskustelupalstoilla, jotka ovat lienee markkinoiden tuote. Tästä näkökulmasta voitaisiin ajatella, että markkinat sekä tuhoavat vanhoja sosiaalisen kanssakäymisen instituutioita että luovat uusia.